Päätin tänään, että nyt alkaa mun aktiivisuus heppojen ratsastuksen suhteen. Saa nähdä kauan tämä into pysyy päällä, mutta otetaan nyt kaikki irti sen aikaa kun kestää. :)
Lähdettiin Siran kanssa heti aamusta liikkeelle. Laitoin oikein töppöset jalkaan kun ajattelin, että neiti saa mennä omaa tahtiaan ja jos mennään kovempaa, ei kovempi pohja sitten ainakaan haittaa.
Kotoa lähtö sujui yllättävän leppoisasti ja lähdettiin taas Lemmenlaakson suuntaan. Ohitettiin vaarallinen puimuri (?), joka kökötti pellolla vaanimassa pientä Siraa. Matkalla nähtiin myös pensaikossa kyyristelivä raatelija-polkupyöriä, joille oli välttämätöntä puhista.
Kierrettiin polkuja ristiin rastiin ja nautittiin luonnosta. Kotiinpäin kierrettiin reittiä, jossa oli tiukka ylämäki ja keskellä "puunrunko ilmassa poikittain." En tiedä, mitä päässäni liikkui, mutta päätin antaa Siran jatkaa jo aikaisemmin nostettua laukkaa. Laitoin silmät kiinni, kyyristyin ihan kiinni selkään ja juuri rungon kohdalla jotenkin hivutin vielä itseni kaulalle hetkeksi. Mäen päällä me hurrattiin Siran kanssa adrealiinipiikeissämme ja jatkettiin polkuja kohti kotia häntä suorana lähes koko matkan, missä vaan pohja piti. Peltojenkin reunaa kaahattiin kahtasataa. Reissussa meni vähän reilu tunti.
NO, kun sitten päästiin asfaltille, niin huomattiin että Siralta puuttui toisesta etusesta bootsi.
Siinä sitten köpsöteltiin kotiin, laitoin Tessan valmiiksi ja sama reitti uudestaan. Bootsia ei löytynyt, mutta tulipa molemmat hepat lenkitettyä. :)
(Jenna)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti