1.10 hevoset pyhäinpäivän vietossa

Tarhan lisäosa alkaa nyt pikkuhiljaa olla valmis. Tai se oikeastaan on valmis. Olen nyt viimeiset kolme päivää rakennellut ja nakutellut aitoja paikoilleen. Teemu on sahannut puita ja katkonut oksia reittien aukaisemikseksi. Mä olen sitten raahannut niitä rankoja rinnettä ylös hevosten kannustaessa vieressä. Näinkö tämän piti mennä..? :)

Lauantaina kuitenkin tosiaan puolen päivän maissa, oli hetki, jolloin hevoset pystyi päästämään tutustumaan uuteen puoleen. Aurinko paistoi ja oli muutenkin kiva ilma, maa oli kuiva.

Irina oli paikalla kanssa ja talutteli Mussua hankalasta kohdasta yli. Itselläni oli käsissä Tessa ja Sira, jonka tosin totesin hankalaksi yhtälöksi molempien rynniessä sinne tänne ja Murun ja Matin ravaillessa ja laukkaillessa ympärillä. Hevoset villiintyivät kuin laitumelle pääsystä, kun avattiin alaosan portit ja kun lähdettiin metsään tutkimaan, oli alkuun pientä jännitystä ilmassa selkeästi, joka purkautui spurttailuna.

Olin etukäteen vienyt paalillisen heinää metsään, joka onneksi nopeasti rauhoitti väen ja hepat keskittyivät etsimään korsia ja tutkimaan uutta ympäristöä. Kaikki tuntuivat tyytyväisiltä ja selvisivät vähän haastavammistakin paikoista. Ainut ei-niin-tyytyväinen oli Matti, jolle tilaa ei taas ollut tarpeeksi ja herra päätti pujahtaa sähköistettyjen lankojen ali tutkimaan joenpenkkaa. Sydänkohtaus oli allekirjoittaneella lähellä.

Hepat saivat olla tutkimassa uutta tarhaa parisen tuntia, jonka aikana innostunut joukko ehti vetää varmaan puolet metsän vihreästä pohjasta. Totesin, että ehkä parempi totutella asteittain uuteen tarhanosaan..

(Jenna)

Kohta entinen kuusi tarhan sisällä

Tarhasta aukeavat jokimaisemat

Kaverukset herkuttelemassa ja turvaamassa toinen toistaan

Reittejä tutkimassa

Vahtimassa laumaa ja valmistautumassa hepuliin

Siralla on häntä värjäytynyt syksyn ruskan sävyihin..

Selvittyään uuden tarhan testauksesta hengissä, hepat tiivistivät rivejään

Matti esittää syytöntä sähköpanta päässään