Sovittiin jo edellisenä päivänä Nooran kanssa, että lähdettäisiin hiekkakuopalle uudestaan tänään. Tällä kertaa niin, että mulla olisi satula ja sen kautta edes hitusen paremmat mahdollisuudet pysyä edelleen selässä.
Tässä vaiheessa kerrottakoon, että omat reiteni olivat aivan kökköiset edellisen päivän ilottelusta ja hyvä että pääsin kävelemään saati sitten ratsastamaan jotenkin..
Emmikin (vuokraaja) sai sovitettua aikataulunsa ja lähdettiin porukalla hiekkakuopalle.
Sovittiin, että otetaan ensimmäiset nousut rauhallisessa ravissa, jottei hepat saisi kuvaa, että hiekkakuopalla vaan mennään täysiä. Sira rupesi teutaroimaan lähes heti, kun päästiin kuopan pohjalle, mutta onneksi enimmät höyryt oli saatu purettua ja kun sain tukeudettua jalustimiin, sain pidettyä päätäkin vähän ylhäällä ja pukit nousivat enemmän ylös. Eilen siis neiti veti selän kaarelle ja veti päänsä jalkojen väliin ja tykitti menemään...
Muru ei ollut oikein innoissaan rauhallisesta menosta ja Emmi totesi toisen nousun jälkeen, että seuraavalla kerralla pitää vaan antaa mennä, koska neiti-Muru oli jo vetänyt herneet nenäänsä ja hermostuisi vaan enemmän, jos vielä pidäteltäisiin.
Kun lähdettiin rallittamaan, mentiin Sira edellä, Mussu takana ja Muru viimeisenä. Noora piteli Mussua hetken ja yritti päästää Emmiä ja Murua ohi, mutta ilmeisesti tässä vaiheessa Muru jo hepuloi takana. Me mentiin Siran kanssa edellä rauhassa ja mäen alla painoin jalat kiinni ja annoin Siran juosta niin paljon kuin jaloista lähtee sillä ajatuksella, että jos Muru pukittaa takana, olisi helpompi mennä kovempaa eteenpäin kuin jäädä junnaamaan hitaaseen laukkaan Siran taakse.
Kun oltiin melkein parkkiksella, Noora huusi että Emmi tippui. Sain käännettyä Siran ympäri ja hypättyä alas, kun Muru paahtoi jo ohi ja metsään. Noora ampaisi Mussun kanssa Emmin luokse ja huuteli matkalla sattuiko. Vastausta ei kuulunut ja paniikki alkoi jo iskeä.
Lopulta Emmi laahusti mäkeä ylös kättään pidellen. Muru oli tässä vaiheessa siinä ajatuksessa, että lähtee kotiin jos me mennään Siran kanssa perässä. Annoin periksi neidin seuraamisen ja toivoin vaan, että Muru palaa kavereiden luokse eikä lähde yksin haahuilemaan. Onneksi näin kävikin.
Hetken pohtimisen jälkeen todettiin, että soitetaan Teemu hakemaan Emmi ja viemään päivystykseen. Emmin vasen olkapää oli kipeä ja Emmi löi päänsä kovaa maahan, kasvoissa näkyi nirhamia.
Me vietiin Nooran kanssa Muru, Mussu ja Sira taluttaen kotiin. Mä vedin Mussua perässä ja yritin pitää Siraa rauhallisena. Noora talutti hässäävää Murua..
Parin tunnin sairaalareissun ja röntgenkuvien oton jälkeen Emmi pääsi kotiin. Murtumia ei kuvissa onneksi näkynyt, mutta Emmi sai viikon saikun ja viikon päästä vielä kontrollin. Onneksi ei käynyt pahemmin! Puuh! Oli aika lenkki..
(Jenna)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti