Viikonloppu selkeästi painoi vielä päälle. Saatuani siivottua tarhat ja laitettua vedet (eli käännettyä hanan päälle) olin aivan poikki. Tarkoitus oli ratsastaa molemmat hepat, mutta kun silmät eivät tahtoneet pysyä auki, totesin paremmaksi vaihtoehdoksi ottaa pikku päikkärit ja kokeilla ratsastusta myöhemmin. IHANAA, että hepat on kotipihassa ja voin käydä päikkäreillä välillä!
Herättyäni laitoin ruuat valmiiksi ja harjailin Sirpaleenaa. Neito ei ollut ihan alkuun vastaanottavaisella päällä, vaan yritti karata siistiytymisestä pois. Parilla porkkananpalalla ja aktiivisella pepun harjauksella, sain neidin sitten seisomaan paikallaan.
Joku iso örmykkä on ilmeisesti puraissut Siran jalasta palan pois. Ihan nisien vieressä "kuopassa" oli mätivä patti. :( Putsailin sen ja yritin puristella möhniä pois, mutta tämä ei Siran mielestä ollut ihan ok..
Lähdettiin ilman satulaa ja kuolaimetta liikkeelle lintukuoron kannustaessa taustalla. Ensimmäistä kertaa PITKÄÄN aikaan, Sira oli heti alusta vähän jännittyneen ja säpäkän oloinen. Kotipihasta lähdettäessä maassa oleva lätäkkö oli mm. suuri pelotuksen aihe ja sitä piti väistää niin dramaattisella pompulla, että olin jo melkein maassa.
Tiellä neiti sitten väisteli kaikkea ja kaikelle piti puhista. Lopulta elämän sekoitti vastaan tuleva minitraktori (joka oli vielä tässä vaiheessa kilometrin päässä). Sira päätti poikittaa tielle huolimatta takana tulevasta autosta. Yritin ensin selästä, mutta mitään ei tapahtunut ja hyppäsin alas. Vedin, työnsin, maanittelin ja uhkailin ja siinä se neiti vaan jökitti keskellä tietä korvat päätä myöten tuijottaen mua nenä rypyssä pysäyttäen liikenteen molempiin suuntiin.
Kun lopulta sain työnnettyä tempoilevan neidin ojaan, nojasin täydellä painolla puskevaa neitiä vastaan jotta autot pääsevät jatkamaan matkaansa. Ilmeisesti meidän "show" oli viihdyttävä, koska voisin vaikka vannoa, että näin ohimenevien autoilijoiden nauravan!
Käytiin pikkumetsässä tien päässä alkuun. Siellä oli puu kaatunut, joten hypättiin sen yli. Siitä jatkettiinkin pukkilaukalla eteenpäin ja pukittelun välissä hypättiin yhden ojan yli... Totesin, että neidillä on virtaa, joten jumpattiin kahdeksikkoa puiden välissä. Sira korskui ja esiintyi kuin mikäkin kouluratsu ja oli aivan MIELETÖN! Tuntui taas kerran kun oltaisiin tanssittu. Me tehtiin väistöjä ravissa, mentiin koottua laukkaa ja tehtiin parin raviaskeleen kautta vaihdot. Tehtiin ravista-seis-peruutus ja nostot ilman mitään ongelmia (joku saattaisi pitää paikallaan hyppivää ja pukittelevaa hevosta ongelmana, mutta en minä).
Oltiin metsässä varmaan 10 minuuttia, mutta sinä aikana Sira sai kevyen hien pintaan. Yritin välillä tehdä käynnissä jotain, mutta Sira halusi selkeästi mennä ja liikkua.
Lähdettiin vielä kiertelemään metsään ja käytiinkin hiekkakuopilla ja tultiin sitä ylämäki-reittiä takaisin. Yllätykseksi siellä oli lunta vielä paljon! Sira ei ollut kävelytuulella, joten viiletettiin ravilla ja laukalla aina kun pystyttiin.
Kun päästiin kotiin, olin aivan poikki mutta maailman onnellisin ponityttö. Tessa sai tänään taas vapaapäivän, mutta rapsuteltiin toisiamme hetki korvaukseksi :)
-Jenna
.jpg)
