Kauhistelin Sirpun kasvanutta vatsaa ja päätin, että nyt pitää ottaa heppojen liikutuksen suhteen itseään niskasta kiinni. Aikaa on kuitenkin tällä hetkellä reilusti, joten kiirettä ei voi käyttää tekosyynä..
Heitin Sirpulle satulan selkään ja otettiin hurja oksa matkaa vauhdittamaan, jos tuntuu siltä että tuossa asfaltilla Siralle tulisi mieleen kotiin palaaminen. Ja pah, Sira puksutti tyytyväisenä eteenpäin ja ei temppuillut kertaakaan!
Käytiin hiekkakuopalla kiipeässä mäki pariin otteeseen ja Sira sai irrotella kunnolla. Kiipeiltiin metsässä ja ravattiin / laukattiin aina sopivan tilaisuuden tullessa. Ainut matkalla häirinnyt tekijä oli pyörivä satula..
Saatiin pieni hiki molemmille päälle ja Sira päristeli kotimatkalla tyytyväisenä.
Kotipihassa ihmettelin, kun neidin jalassa oli oudot nestekertymät. Hieroin jalkoja, mutta patit eivät lähteneet liikkeelle. Pohdin, voiko olla, että nesteet ovat lähteneet liikkeelle ja heijastimet ovat jotenkin estäneet niiden luonnollisen liikkeen tms.. Aamulla nuo pallerot olivat kuitenkin onneksi poissa!
(Jenna)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti