29.10 oli ensimmäinen kerta kun jouduin menemään pimeällä. Sattumalta oli tallilla issikkajengiä lähdössä myös lenkille, joten saatiin kimppalenkki aikaan. Hyvä niin, koska mun piti tällaisena entisenä ratsastustuntilaisena tapella aika kauan, ennen kuin edes hiffasin että miten heijastinloimi toimii! :D Tehtiin aika lyhyt lenkki, kun kaikilla oli maastoreitit pimeällä vähän hakusessa. Tessa oli ihan oma itsensä, lähempänä vetelää kun pirteää.
5.11. No Jenna olikin ehtinyt jo kirjoittaa tästä kerrasta, mulla ei ole mitään ihmeempää lisättävää. Paitsi että tiet oli aika kovia ja Tessa vähän moitti sitä, mutta pehmeällä se liikkui ihan kivasti ja vaivattomasti. Tosi kiva lenkkeilypäivä!
22.11. Oli tullut vähän lunta, jee! Ja mä tipuin Tessalta, jee! Mentiin siis Emmin ja Stakurin kanssa lyhyempää autiotalon lenkkiä, siellä alussa on se tosi märkä kohta. Tuntui että se oli nyt jotenkin erityismärkä, koska yksi kohta oli sellainen ettei siitä päässyt kuivin jaloin yli. Yritin katsoa vähiten märän kohdan mistä mennään yli, mutta koska hienohelma-Tessahan ei voi lätäkköihin astua, niin mentiin siitä loikalla yli. Tiesin kyllä että se hyppää, mutten päässyt liikkeeseen mukaan ja lätäkön toisella puolella piti tulla sitten kaulan kautta alas. Kukaan ei varmaan usko (koska eihän Tessalta voi pudota?!), mutta onneksi oli Emmi todistamassa. Mitään ei siis käynyt, lähinnä nauratti vain. Tessa oli kyllä ihanan reipas koko lenkin, ja kotimatkalla se korvat käynnin tahdissa lompsuen venytteli hyvin eteen-alas ja tuntui tosi rennolta ja pehmeältä. Pitäisköhän ruveta putoilemaan useamminkin?
-Pauliina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti