Tän viikon talleilut osui peräkkäisille päiville ja sopivasti samaan aikaan Suomeen yllättäneen myrskyrintaman kanssa. Mutta huonoa keliähän ei ole, on vaan väärä asenne ja huonoja vaatteita vai miten se nyt oli.
Perjantaina tuli joskus yhden aikoihin tallille ja siivoilin ensin vesisateessa + laittelin yöheinäverkot valmiiksi ennen kun alettiin varustautumaan Siran kanssa lenkille. Vettä nyt ei hirveästi satanut, kunhan tihuutteli, mutta se tuuli! Alkoi jo hämärtää ja tihkusateessa oli heikohko näkyvyys, joten varauduttiin lenkille heijastinloimella, mikä osoittautui virheeksi jo alkumetreillä. Jo tallin pihassa poni pomppasi pystyyn tuulenpuuskan riepotellessa oksia, mutta ajattelin sen olevan hetkellinen mielenhäiriö. Pitkästi aikaa pihasta lähdettiin vähän kiemurrellen ja saatiin pieni draama aikaiseksi jo n. 50 metriä tallin pihasta, kun hyppäsin alas potkimaan lantakassa tien sivuun. Sira sai tarpeekseen ohittavista autoista ja tuulen riepottamasta heijastinloimesta ja piene pyörimisen ja steppailun jälkeen neiti parkkeerasi tielle poikittain. Eikä liikkunut yhtään mihinkään. Yritin maanitella, peruuttaa, kääntää ja lopulta läiskin jo raipalla heijastinloimeen ihan kunnolla saadakseni neidin huomion, mutta aika epätoivoinen yritys, autot joutuivat pysähtymään meidän takia kun blokattiin tosiaan molemmat kaistat. Pistäkää paremmaksi. Ei hävettänyt.
Päästiin kuitenkin jatkamaan matkaa, Siran käydessä lievästi ylikierroksilla (jotenkin onnistuin kuitenkin loikkaamaan takaisin selkään lampaankarvalle siinä kaiken sirkuksen keskellä.. kiva) suunnattiin heti mahdollisuuksien tullen poluille ja pois kaikkien autojen keskeltä hortoilemaan metsän keskelle. Puikkelehdittiin välillä polkuja pitkin, välillä umpimetsässä rämpien hiekkakuopalle saakka ja kun Sira tuntui rauhoittuneen, niin takaisin ravailtiin tien kautta. Oltiin yhteensä reilu tunti ja alkumetrien törttöilyjen jälkeen loppupuoli sujui jo ihan hyvin, mitä nyt pientä kumipalloilua oli havaittavissa satunnaisesti tuulenpuuskien tarratessa loimen liepeisiin..
Lauantaina käytiin ihan vaan köpöttelemessä tunnin lenkki Lemmenlaaksoon teitä pitkin, oli mukavan pehmeät pohjat ja annoin ponin ravailla jos siltä tuntui. Ärsyttävän paljon liikennettä, ja suunnilleen joka toinen oli ilmeisesti unohtanut, kuinka autosta vaihdetaan pitkät pois päältä vastaantulijoita kohdatessa. Sira taisi olla leppoisammalla tuulella kun minä, mun teki mieli vaan heristää nyrkkiä ihan vierestä ohittaville, kohdalla kiihdyttäville ja pitkät päällä kohtaaville. Pienestä sateesta huolimatta oli kuitenkin kiva reissu, teiden pehmeneminen pitää kyllä laskea näiden sadekelien eduksi, Sira tuntuu kulkevan tosi mielellään ja reippaasti nyt oikeastaan kaikilla pätkillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti