Venla tuli pitkästä aikaa käymään ja heppusia moikkailemaan. Eilisen kivan lenkin ja pohjien jäljiltä, ehdottelin että lähdetään tekemään sama laukkasuoran lenkki. Aurinko paistoi mutta tuuli oli iiinhoottava. Laitoin toppahousut jalkaan ja totesin hyvin nopeasti, etten liiotellut..
Heti hiekalle asfaltilta siirryttäessä muuttui pohja ikäväksi. Tessan jalat lipsuivat ja turvallista pohjaa ei tahtonut löytyä mistään. Päätettiin kuitenkin metsälle asti sinnitellä ja käydä katsomassa, josko siellä olisi paremmat pohjat.
Metsässä polku oli tamppaantunut jäiseksi ja oli jopa inhottavampi kuin tie. Lunta oli satanut kaikkialle ja näin ollen ei edes nähnyt, millainen pohja lumen alla on.
Pakitettiin metsästä pois ja hiippailtiin tietä pitkin eteenpäin. Hetkittäin pohjat olivat paremmat ja onneksi kaikkialla kuitenkin huomattavasti paremmat kuin alkulenkistä. Tessan takajalka lipsahti kerran pahasti niin, että se liukui pitkälle etujalkojen eteen ja luultiin jo, että se oli siinä.. Mutta mummo jatkoi korvat hörössä, mitään arkomatta ja hyvin tyytyväisen oloisena eteenpäin. :)
Käytiin laukkasuora kävelemässä, hepat olivat tosin sitä mieltä, että nyt olisi hyvä mennä kovempaa. Todettiin suoran jälkeen teillä, että näyttää turhan liukkaalta ja päätettiin seurata omia jälkiämme kotosalle. Sirpuliini oli taas lentävällä tuulella. Ei hyvä jäällä. Selästä alas Venlan kanssa todettiin molemmat, että kroppa kipeänä jännittämisestä.. Ei hyvä. Bootsit jalkaan jatkossa jos säät jatkuvat tälläisinä.
(Jenna)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti