Talvi mielessä

Nyt on jälleen nerokkaiden naisten aika lyödä fiksut päät yhteen. :)

Ensi talvea ajatellen olisi kiva hankkia jonkinlaiset vetovaljaat. Itsehän en tästä aiheesta ymmärrä mitään, mutta ajatuksena pulkan kiskominen tai maksimissaan potkukelkan. Jos nyt ihan villiksi mennään, niin kätevää olisi, jos tähän saisi perään vielä iskettyä/suunniteltua jonkinlaisen yksinkertaisen A-mallisen auran..

Millaiset vermeet tähän tarvitaan? Hööksillä on hiihtoratsastusvaljaat sellaiset kankaiset, mutta ne ovat kovin heppoiset ja jotenkin pureutuvat ihoon.

Millaisia vaihtoehtoja on? Ja mahdollisimman edullisella? Ja osaako joku valjastaa?

Katselin tällaisiä;



http://borjes.webkaupat.info/detail.asp?id=1262565


..mutta eikös tuossa veto mene jotenkin oudosti suoraan suuhun? Vai kävelläänkö tässä kuvassa takana ja laitetaanko se pulkkaan menevä naru kiinni tuohon lavoilla olevaan lenkkiin? Riittäisikö tollainen remeli perusjuttuihin vai tarvitaanko järeämpää kalustoa? :)

Terkuin, Jenna tuleva ravikuski

Tulevan viikon hevostelut

Mitenpäs neitien seuraavan viikon ohjelma? Meillä on porukkaan liittynyt Venla, joka kävi perjantaina Tessalla maastoilemassa. Venla käy jatkossa toistaiseksi ainakin kerran viikkoon ja varmaan vaihtelevasti molemmilla hepolla. Perjantaina pihaan muuttaa myös Muru kera omistajansa Emmin. Kivaa ja uutta siis paljon ilmassa!

Ajattelin, että rauhoitetaan perjantai kokonaan hevosten toisiinsa tutustumiseen. Lauantaina olen itse kiinni koko päivän ystäväni juhlissa ja su illasta ehkä selviän ratsastamaan, tai sitten en.. Mutta mites teidän ensi viikon ohjelma? Mulla olisi himo lähteä käymään maneesilla, saataisko vaikka Hannan kanssa onnistumaan? Elina saa piirtää meille kartan. ;)  (Jenna)

Pihattoelämää ja sunnuntai maasto (29.9)

Käytiin Jennan kanssa aika rauhallisella maastolenkillä ja hiekkakuopalla noustiin pari mäkeä. Ilma oli kivan kirpakka mutta hepat siitä huolimatta vähän laiskalla tuulella :)
Tessa hieman häjyili kun laitoin kamoja mutta pilkka sattui omaan nilkaan kun hän sitten minua yrittäessään napsia haukkasikin jalustimesta. Sitä saa mitä tilaa! Pitää kokeilla tuota Jennan namikeinoa ensi kerralla josko saatais pelleily loppumaan.
Hepat on tutustuneet pihattoon ja hyvältä tuntuu maistuvan myös pelletit varsinkin ahmatti-Tessan mielestä :D

-Elina

Jenna ja Venla maastossa perjantaina

Tein kotona töitä etänä, joten tänään oli jälleen aikaa käydä hitusen normaalia enemmän hömpöttelemässä heppojen kanssa. Olen kiinnittänyt huomioni nyt tässä sellaiseen, että hevosilla menee vettä paljon normaalia enemmän. Luulen, että syynä ovat olkipelletit, jota pitää natustella, mutta mene ja tiedä..

Kävin päivällä pariin otteeseen Tessaa harjaamassa ja makupaloja jakamassa. Yritin kiinnittää huomioni siihen, ettei Tessa saa makupalaa sitä hamutessaan ja vaatiessaan, vaan annoin herkut suuhun kun neiti seisoi rauhassa paikoillaan ja odotti kiltisti.

Tessa oli onnistunut tiputtamaan nyt sitten takasensa, joten soittelin kengittäjääkin paikalle. Oma kengittäjämme ei päässyt paikalle, mutta sain kiinni Hannele Kuikan, joka tuli parin tunnin varoitusajalla kiinnittämään kengän paikoilleen.

Vähän neljän jälkeen kävin hakemassa Venlan junalta ja tultiin meille harjailemaan hopuset. Vaihdettiin niin, että minä harjailin Tessaan, jotta päästiin treenaamaan hyvin alkanutta harjailua. Tessa oli kiltisti siihen asti, kunnes tuli satulan vuoro. Tosin makupaloja jakelemalla, siitäkin selvittiin luimimatta.

Tehtiin Venlan kanssa reilu tunnin lenkki ja kierrettiin autiotalon ohi ja metsän kautta. Käytiin vielä hiekkakuopalla kiipeämässä yksi mäki loppuun. Olin lampaankarvasatulalla liikkeellä ja tuin sen ainoastaan loimivyöllä. Satula ei pysynyt yhtään paikoillaan ja naureskelin matkalla Siran hermoille, kun vähän väliä istuin kaulalla samalla yrittäen nykiä satulaa eteenpäin. Toivotaan, että vyö muuttaa satulan luonteen ja jatkossa saamme rentouttavia reissuja myös satulan osalta. :)

Silmiin osui eläinlääkärin kirjoittama juttu hevosten terveydestä suhteessa ulkoiluun; http://www.ts.fi/mielipiteet/lukijoilta/313952/Antakaa+hevosten+olla+kylmassakin 

(Jenna)

Hannan & SIran torstai

Parempi myöhään kun ei milloinkaan..

Tarkoitus oli alkujaan lähteä Jennan ja Tessan kanssa rauhallisesti iltamaastoilemaan, mutta kärttymamma oli vaihteeksi polkaissut kengän irti ja takasesta vieläpä, joten sopivaa bootsia ei löytynyt lainattavaksi. Mietittiin hetki, että mitenkäs nyt toimitaan kun Sira ei ole vielä käynyt uudessa paikassa maastossa yksinään eikä Tessankaan pihaanjäämisen ongelmattomuus ollut ihan varmaa. Päätettiin kuitenkin, että jossain vaiheessa se on kuitenkin kokeiltava Siran kanssa, laitettiin poni valmiiksi ja Jenna jäi pihaan katsomaan Tessan menoa.

Sira hieman arvuutteli kotitiellä, että mistäköhän hommassa oikein on kyse Tessan huudellessa perään. Nätisti neiti kuitenkin suostui lähtemään lenkille, vähän piti hirnua (peltorit olisi ollut ratsastajalle ihan kiva lisävaruste, mutta tärykalvot onneksi uusiutuu..) kaverille kuulumisia ison tien ylitykseen asti, mutta kertaakaan Sira ei tehnyt stoppeja tai yrittänyt lähteä omin luvin kotimatkalle. Jopa erään talon terassiremontista kuulunut poraaminen ja yhtäkkinen naulaaminen sai neidin vain hieman säpsähtämään, mutta siinä kaikki.

Oltiin liikkeellä ilman bootseja ja mun piti ehtiä junaa vastaan paluumatkalla, joten kovin kauas tai pitkää lenkkiä ei tehty. Koetin järjestää pientä taivuttelua ja muuta aivojumppaa Siralle arvellen sen vähän hillitsevän haluja lähteä vauhdilla takaisin pihaan, mutta "turhaa" varovaisuutta taisi olla - pitkin ohjin kävely kotiinpäin onnistui nimittäin sekin hätiköimättä. Käänsin jopa jossain vaiheessa paluumatkaa uudelleen menosuuntaan ja Sira ei ollut asiasta moksiskaan, vaan ihan tyytyväisen oloisena olisi jatkanut vielä pidempäänkin lenkkiä. Hieno tyttö!

Rapsuttelut ja ruuat kiitokseksi kun päästiin takaisin kotipihaan, Sira oli käyttäytynyt paremmin kun osasin toivoakaan. Tessa oli hankkinut sillä välin pientä hikeä pintaan laukkailemalla tarhaa ympäriinsä, mutta ilmeisesti mitään kovin suuria traumoja Siran hetkellinen katoaminen ei kuitenkaan aiheuttanut. Kyllä se yksinmaastoilu puolin ja toisin tästä alkaa sujumaan :)

Tessan kanssa reippailua

Käytiin Tessan kanssa kaksin iltamaastossa kun Jenna jäi Teemun kanssa laittamaan pihattoa kondikseen. Yöt on jo niin kylmiä että hepat piti saada suojaan.

Lähtö pihasta tapahtui aika rauhallisissa merkeissä, Sira ei kai ihan heti tajunnut että lähdettiin kun hänellä oli heinää nenän edessä. Kun mentiin mutkan taa alkoi kuulua hirnuntaa :) Tessa oli rauhallinen eikä pistänyt hanttiin sen enempää kuin vaan hidastelemalla alkumatkasta. Puolessa välissä asfalttiosuutta askel jo piteni ja korvat lakkasi pyörimästä kun innostus meni kaverin ikävöinnin edelle :)

Tessa oli tosi reippaalla tuulella, jouduin jopa vähän himmailemaan ravia nostaessa kun hän oli sitä mieltä että pitäisi vaan laukata! :D Mentiin vähän päälle tunti ihan reipasta tahtia kun mammassa oli virtaa. Tessa hakeutuu itse kuolaintuntumalle ja kun vähänkin pyytää niin hän kulkee todella kauniisti. Ravi on lennokasta ja joustavaa kun se takapuolikin joutuu vähän töihin :) Ilma oli aika kirpakka, jouduin kaivamaan jo talvikengätkin esiin ja laittamaan paksummat hanskat käteen.

Sunnuntaina mennään Jennan kanssa pitemmälle lenkille, sitä odotellessa :)

T: Elina - Lemmenlaakson länkkäri ;)

Olkipelletit tilattu / Muistilappu itselleni

Olen soitellut nyt muutamaan paikkaan ja pyytänyt tarjouksia olkipelleteistä. Laitampa itselleni tänne muistilapun aiheesta ja teillekin lisätietoa, jos aihe kiinnostaa. :)

Mainospuhe:

• Olkipelletti imee nelinkertaisen määrän nestettä itseensä verrattuna painoonsa nähden.
• 100% ekologinen, eikä olkipelletti sisällä lainkaan hajusteita tms. aineita.
• Olkipelletti on valmistettu korkeassa kuumuudessa 150 - 250C, siksi riski allergioihin on alhainen.
•  Käyttämällä olkipellettiä säästät huomattavan määrän kuivikkeen määrässä ja kustannuksissa.
•  Olkipelletillä on hyvinvointia edistäviä ominaisuuksia; pehmeä olkipelletti patja antaa hevosen rentouttaa lihaksiaan ja niveliään.
• Olkipelletti on luonnon tuote, jota voi käyttää lannoitteena lyhyellä maatumisajalla.
• Olkipellettin kosteusprosentti 8-10%, koko 8mm.
• Raaka-aineina käytetään vehnän,ohran, kauran, rukiin olkea. 

Käyttöohje;

3x3m/9m2 karsinan perustamiseen menee noin 200- 280kg olkipellettejä. Määrä riippuu ihmisten "omasta käsityksestä", kuinka paksu patjan tulee olla. Olkipelletit on hyvä levittää tasaiseksi patjaksi (noin 5cm) ja kostuttaa niitä hieman vedellä. Näin olkipelletit aukeavat/rikkoontuvat nopeammin, ja hetken päästä voit levittää tarvittaessa uuden kerroksen olkipellettiä ja suorittaa kostuttamisen uudelleen. Saat hetkessä tehtyä hevoselle valmiin "olkimurska" patjan. Kostuttaminen ei huononna olkipelletin imukykyä lainkaan, ainoastaan nopeuttaa pelletin murskautumista.

Karsinasta poistetaan päivittäin kakat ja pissat. Olkipelletin lisäys karsinaan tapahtuu1 krt/vko. Se on arviolta noin 20-80kg/9m2 riippuen hevosen siellä viettämästä ajasta. Ei ole suositeltavaa käyttää olkipellettiä muiden tuotteiden kanssa, koska olkipelletin käyttöominaisuudet voivat heikentyä.

Kun hevonen menee ensimmäistä kertaa pellettikuivikkeiseen karsinaan, varmista että hevosella on heinää tarjolla. Älä koskaan tarjoile olkipellettiä hevoselle kädestä tai ämpäristä. Näin varmistut siitä, ettei hevonen luule olkipellettiä ruoaksi.

Säilytys;

500kg säkki avataan ylhäältä niin, että pelletit pääsevät "hengittämään". Säkki suojataan niin, ettei pussiin pääse vettä/lunta/loskaa tai kosteutta. Esim. katoksessa/ladossa, tilan ei tarvitse olla lämmitetty tila. Olkipelletti ei jäädy ulkona.

20kg säkit voidaan säilöä lavalla säältä suojassa, niin ettei vesi/lumi/loska tai kosteus pääse niiden kanssa kosketuksiin. Jos säkit puretaan lavan päältä esim. maahan, niin tulee säkkien alustaan kiinnittää huomiota,säkeissä pienet "hengitysreijät", ettei maasta pääse imeytymään reikien kautta säkkeihin esim. vettä.

Olkipelletit tulisi sijoittaa viileään ja auringolta suojaisaan paikkaan.

Sähköpostiin tullutta ohjeistusta;
 

"Tarvitset vuositasolla noin 2500 kg olkipellettiä. Perustamiseen kuluu n. 300 kg ja on suositeltavaa että ainakin kerran vuodessa perustat uuden patjan. Viikossa sinulla kuluu n. 30-40 kg lisäämiseen. Saattaa olla että pihatossa kuluu vähemmän kuin karsinassa. Noin 5 kpl 500 kg säkkiä riittänee vuositasolla.

Ilman koneita ison säkin siirtäminen on mahdotonta. Pumppukärry olisi hyvä apu, jos piha on tasainen. Säkin tulevat lavan päällä.

Perustamisvaiheessa suursäkki olisi kätevä mutta pienemmät säkit ovat helppoja käsitellä sitten patjan ylläpitovaiheessa."

Päädyin tilaamaan pelletit Global Pellet -firmalta, joka on ainut kotimainen valmistaja ja joka oikeasti antaa tuotteilleen takuun. Hintaa ei tullut kuin muutama kymppi enemmän 500kg kohti, mutta ainakaan ei tarvitse hyväksyä kakkoslaatua ei ovat lisäksi lähellä. Kotimatkalla voi poiketa hakemaan pellettejä. :) Pelletit tulevat nyt ensi viikon tiistaina aamusta ja siitä sitten lähdetään totuttelemaan hevosia pihaton käyttöön pikkuhiljaa. Huimaa! Unelmat todeksi.

 
 http://www.globalpellet.fi/olkipelletti/

Ratsastukset 23.9-29.9

Heissan neitoset! Mites teillä tuleva viikko? Tessukalla on kenkuli jalassa ja ensi viikolla toivottavasti saadaan jo uusi lampaankarvasatula. :) Voitais kokeilla taas jos saisimme aikataulut osumaan niin, että hepat menis neljä kertaa. Eli menisitte kerran vaikka pidemmän lenkin kimpassa ja sitten kerrat molemmat mun kanssa?

Ensi viikolla parhaiten itse pääsisin muistaakseni pe,la ja su. Perjantaina olen etätöissä, joten pääsen päivälläkin. Muutkin päivät käy, mutta menee taas ilta-aikoihin. (Jenna)

Hummailut 17.-18.9.

Heissulivei!

Tiistaina mentiin iltamaastoon kuudelta. Tessalle laitettiin kengättömään etuseen Siran takabuutsi jotta se ei kävelisi niin epätasapainossa. Tessa sopeutui heti, ei tuntunut yhtään selässä ollessa että olisi ollut jotain normaalista poikkeavaa vaan lähinnä mamma oli ihan täynnä virtaa ja harppoi menemään kuin mikäkin pikajuoksija lenkkari jalassa :)
Mentiin aika rauhallisesti metsäpolulla, minä ilman satulaa ja Siralla taas pitkästä aikaa satula (jonka laitosta Sira ei vaikuttanut ollenkaan pitävän). Molemmat mimmit oli innoissaan, liekö syksyinen keli piristänyt menoa. Otettiin muutama lyhyt ravipätkä ja siinä menossa Tessa nostikin yllättäen laukan kun Sira meni edellä nopeammin!! Tämä oli ensimmäinen kerta kun Tessa lähti ns. ilman lupaa vaikkakin vain muutaman askeleen. Enkä ees tippunu vaikka oon ajatellu että varmana näin kävis laukassa kun olen hieman vieraantunut inkkarityylistä :D Tässähän sitä ilman satulaa ratsastusta on nyt harjoteltu Tessan kanssa jo monet kerrat ja selvästi oma tasapaino on parantunut. Uskalsinpa jopa yrittää nostaa laukkaa mutta Tessa halus vetää kameliravia mielummin ja eihän siinäkään sinällään mitään vikaa ole mutta pomputti niin mahottomasti!
Lenkki kesti n. 1,5h ja siinä kerkesi sitten jo pimeäkin tulla. Hannalla oli kokeilussa otsalamppu. Eipä se tuntunut Siraa pelottavan yhtään. Kuukin valaisi kivasti aukeilla alueilla mutta kun piti mennä takaisin metsän siimekseen niin yleensä reipas Tessa teki täydellisen stopin eikä suostunut menemään askeltakaan metsään. Joku siellä kovasti pelotti ja Tessa oli ihan jännittynyt. Vihelleltiin josko siellä olis hirvi tms. jotta se lähtisi pois mutta ei ainakaan rasahtelua kuulunut. Kokeiltiin jos Sira olis uskaltanu mennä mutta sekään ei suostunut koska metsässä oli varmasti lohikäärme tai vähintäänkin tiikeri! Hanna joutui jalkautumaan ja johtamaan retkikuntamme maasta käsin eteenpäin. Tämän jälkeen loppureissu sujui mukavasti.

Keskiviikkona mentiin myös 1,5 tunnin lenkki kun Tessa pärjäsi niin hyvin tossu jalassa kompuroimatta. Kierrettiin lemmenlaakson hiekkakuoppa jonka jälkeen samoiltiin metsikön läpi kohti samaa reittiä jolla mentiin edellisenä iltana. Tessa oli jälleen reippaana johtamassa retkeä mutta Sira oli hieman vaisu. Mietittiin josko syynä oli kostea keli tai se että edellisenä päivänä sillä oli pitkästä aikaa satula joten saattoi olla selkä arkana.
Laukattiin pari pätkää metsässä ja peltotiellä ravattiin. Tessa nosti laukan hienosti pysähdyksestä! Kyllä mamma osaa kun vaan osaa pyytää :) Se on myös tainnut päästä maastolaukan makuun kun niin reippaasti mentiin eteenpäin. Aiemmin Tessan laukka on ollut yleensä niin kovin hillittyä, sellasta leidilaukkaa :) 
Kun oltiin matkalla takaisin tallille asfalttitiellä niin ohi ajoi auto tuhatta ja sataa tosi läheltä. Suorastaan vituttaa tollanen välinpitämättömyys! Auto oli täynnä pikkunilkkejä, onhan se tietty tärkeetä näyttää kavereille kuinka kova jätkä on... Harmittaa etten kerenny katsoa rekkaria kun keskityin enemmän keskarin heiluttamiseen!

-Elina

Omenoita, irtokenkiä ja vuokraajakokelaita

Taas on jo melkein neljä päivää vierähtänyt edellisestä kirjoittelusta. Huh, mitä laiskuutta! ;)

Perjantaina tallilla kävi heppoja jälleen kokeilemassa pari tyttöstä. Tyttöjen kanssa oli etukäteen viestejä vaihdeltu ja kaiken piti olla selkeää hevosten, paikkojen ja yleensä ratsastuksen suhteen.. Mutta eipä tietenkään mennyt kuin Strömsössä. Lähes heti kun oltiin päästy kotipihasta, alkoivat tiedustelut siitä, missä he voivat kehittää itseään ratsastuksellisesti. Lisäksi he tiedustelivat lämpimistä sisätiloista ja siitä, miten syksyllä voi ratsastaa kun on pimeää. Alkumetreillä jo totesin, ettei tästä tule mitään, mutta käytiin kuitenkin tunnin lenkki käpöttelemässä. Saivatpa ainakin hepat (ja minä) liikuntaa. :)

Viikonloppuna kylässä olivat pikkusiskoni Tytti & Ida ja kummityttöni Silja. Silja on vasta 3-vuotias, mutta reippaasti marssi hevosten sekaan kanssani harjaamaan ja heiniä viemään. Tämän jälkeen hän ilmoitti, että on ratsastuksen vuoro. Otin Siran sitten laitumen puolelle (Tessa ei kelvannut) ja tehtiin muutama kierros talutellen siellä. Sira ei arvostanut kovin paljon hänen vapaansa keskeytystä ja ärsyyntyi selkeästi moisesta humputtelusta.

Sunnuntai oli hevosilla kokonaan vapaana. Harjailin hepsuja ja hengailtiin muutenkin. Molemmat olivat varsinaisia halinalleja ja vaativat jatkuvasti rapsutuksia. Tessa varsinkin kyhnäsi koko ajan kyljessä ja rapsutteli jatkuvasti takaisin. <3

Maanantaina hepsuilla alkoi jo energiaa selkeästi kertymään. Neidin leikkivät tarhassa ja tulivat pukkilaukkaa luokseni heitä kutsuessani. Tarhassa kulkiessani perässäni oli jatkuvasti kaksi nuuskuttajaa. Höntit pallerot. Osasyynä toki saattoivat olla omenat, joita olen nyt hepoille herkkuina aktiivisesti jakanut. :)

Tessalta oli sitten kenkäkin leikkien tuoksinnassa irronnut. Kavio oli kuitenkin siisti ja Tessa kulki arkomatta kengättäkin. Testasin Siran bootseja rouvalle ja takajalan popo mahtui kuin mahtuikin jalkaan. Jätin bootsin jalkaan hetkeksi niin, että Tessa saisi totutella siihen.

Tiistaina ja keskiviikkona voi käydä maastoilemassa kevyesti ja mieluiten poluilla. Tessalle vaan jalkaan Siran popo (koko 8), niin tuskin tulee ongelmia. Kengittäjä tulee paikalle keskiviikkona kuuden maissa.

Vihdoin viimein olen saanut tosiaan talliinkin hankittua edes jonkinlaiset valot. Kattoon on kiinnitetty kosketuksesta toimivat pikkulamput, jotka antavat vähän valoa. Lisäksi tein nyt päätöksen lampaankarvasatulan hankkimisesta. Ei tässä kauaa kestänytkään. Laittelin viestiä Tessan omistajille aiheesta. Kun heiltä tulee vihreää valoa, niin laitetaan satula tilaukseen. :) JEE! Nyt sitten voidaan vaihdella satuloita. Näin molemmilla saa selkä välillä lepoa ja toisaalta sitten lampaankarvan terapeuttisia vaikutuksia.

Lisätietoa satulasta;
http://beta.horsepro.fi/fi/shop/show_pr/5038/christ-lampaankarvasatula-premium-plus
http://www.kengattomathevoset.fi/tuotteet.html?id=22/353

(Jenna)

Hummailut viikolla 38 eli 16.-22.9.

Heipparallaa, Elina täällä taas näpyttelee riemuksenne toisten koneella (salaa) :)

Miltäs näyttää tytsyjen aikataulut ensi viikolla? Itse muistin oman aikatauluni ihan päin mäntyjä, eli otanpa uudestaan. Mulle sopisi hummailut ti illalla, keskiviikkona mieluiten aamulla/päivällä ja perjantaina mihin aikaan vaan :)

T: Hevosaddikti Sällström

Torstai 12.9.

Alkujaan aamupäivälle aiottu maastolenkki muuttuikin iltapainotteisemmaksi humppailuksi. Tessa hapannaamailee edelleen kuntoonlaitettaessa vailla mitään näkyvää syytä, Sira taas tuntuu aikuistuneen ihan urakalla (enää ei tarvitse a) juosta karkuun bootsit nähtäessä tai b) heiluteltava kinttuja ja hankaloitettava ko. ponilenkkareiden laittoa kaikin mahdollisin tavoin. Hieno Sira).

Varustauduttiin hämärän vuoksi heijastinarsenaalilla ja mukaan lähti ensimmäistä kertaa testattavaksi myös otsalamppu. Puoli seitsemän tienoilla päästiin matkaan, tarkoituksena oli kiertää jo tutuksikin tullut parin tunnin kierros, mutta suunnitelmat muuttui matkan varrella ja päädyttiin seikkailemaan vieraammille vesille. Alkumatka mentiin rauhallisesti, Tessa hölkötteli energiansäästöraviaan ja Sira keskittyi tutkimaan, olisiko lähistöllä jotain, mitä voisi mahdollisesti hieman säikkyillä. Ensimmäisellä laukkapätkällä rouvalla tuntui olevan tervaa kavioissa, eikä Sirakaan hirveän innokkaalta vaikuttanut.
Jonkin matkaa jouduttiin kulkemaan asfalttitien reunaa, onneksi en-koskaan-muista-teiden-nimiä-sorry vaikutti aika vähän liikennöidyltä. Mystisen kai-sähkölaitteita sisältävän pihan jälkeen päästiin pehmeille peltojen läpi kulkeville teille, joissa oli loistava pohja laukakamiseen - tässä vaiheessa Tessakin alkoi olla samaa mieltä. Muutama pitkä suora annettiin hevosten tulla reippaammin, nopeampi Sira edellä tietysti ;) Hieman reippaamman laukan jälkeen meillä oli kaksi tyytyväistä hevosta, Tossu varsinkin näytti siltä, kun olisi juuri voittanut World Cupin.. Tässä vaiheessa ilta alkoi hämärtyä niin paljon, että otsalamppu pääsi kunnolla testiin. Kumpikaan hevosista ei tuntunut välittävän otsalampusta käytännössä ollenkaan, Sira hieman ihmetteli katukyltistä heijastuvaa valoa, muttei reagoinut siihenkään pientä vilkuilua enempää. Ravailtiin vielä rauhassa muutama hyvä pätkä, molemmat ponit oli nyt hyvinkin pirteän tuntuisia, mutta rentoja. Kun lopulta reilun parin tunnin jälkeen käveltiin takaisin tallipihaan, molemmat hevosista oli täysin kuivia, edes Sira ei ollut ryntäiltä hionnut vaikka ihan reippaasti tulikin mentyä. Yllättävän hyväkuntoisia kavereita.

Nyt oli muuten mullakin "ongelma" päästä kirjautumaan blogiin, mutta sähköpostitilin kautta onnistuu. Aikaisemmin blogisivulle tultaessa ylälaidassa on näkynyt se "kirjaudu sisään" -painike (tai no, log ind..), mutta jostain syystä se on nyt kadoksissa ainakin Chromella sivua ladatessa. Ärsyttävää!
-h

Rauhallista maastoilua ti 10.9 ja ke 11.9

Ihania aurinkoisia syyspäiviä on onneksi osunut kohdalle. Maanantaina satoi vettä kaatamalla, mutta muuten ollut ihanan lämpimiä päiviä.

Tehtiin sekä tiistaina & keskiviikkona Elinan kanssa samat noin tunnin mittaiset lenkit. Tiistaina jäätiin suustamme kiinni vastaantulleiden ratsukoiden kanssa. Hepat olivat tallille tultaessa tien varrella olevalta isommalta tallilta. Kyselimme heidän puitteistaan ja selvisi, että heillä on käytössään pieni kumirouhekenttä & "maastorata". Sain tallinomistajan yhteystiedot ja hänen tyttärensä ehkä 9vee kutsui meidät myös tutustumaan paikkoihin. :)

Tessa on nyt pari päivää ollut kummallisen kiukkuinen. Ennen lenkkiä rouva on osoittanut mieltään ja oikein mikään ei ole ollut hyvin. Mitään fyysistä pistettä ei kuitenkaan ole löytynyt, joka tuntuisi oikeasti olevan kipeä. Ainut muutos on Tessan turpahihnan kohdalle ilmestynyt patti ja hetkellisesti pahentunut silmien vuoto, mutta muuta muutoksia ei ole ollut havaittavissa.

Ajattelin jos patti tukkii kyynelkanavia ja siksi aiheuttaa silmävuotoa. Soittelin tutulle eläinlääkärillekin, mutta hän ei ollut kovinkaan huolissaan ja ehdotti seuraamaan tilannetta. Ollaan pidetty Tessukalla nyt silmien edessä kärpässuojaa ja vuoto silmistä on vähentynyt selkeästi.

Luulen että lämpimistä säistä johtuen lisääntyneet pikkupörriäiset ovat olleet rouvan kiusana ja tämä kiukuttaa & kutittaa. Voisi seuraavan aurinkoisen päivän sattuessa rouvan pesaista vielä kunnolla.

Ajatuksena on kutsua eläinlääkäri muutenkin raspaamaan hampaat ja siinä samalla voisi sitten samalla katsella yleissilmäyksellä muutenkin heppoja. :)

Muuten samaa vanhaa. Pihaton lattia on piirua vajaa valmis, viikonlopun jälkeen varmasti valmiina. Nyt pitää vaan pelletit tilata, niin ollaan taas askel lähempänä valmista.

(Jenna)

Reippailua maastossa la 7.9

Hannan piti päivittää mutta pääsin äitin koneelle joten ajattelin kirjotella :) Käytiin Hannan ja mussukoiden kanssa pitkällä ja suhteellisen reippaalla maastolenkillä. Tarkoituksena oli saada vähän hikeä pintaan :) Ilma oli loistava ja hepatkin innoissaan! Käytiin hieman peltotiellä laukkaamassa ja kaikilla oli mukavaa. Sira kävi kuumana ja Tessu-tossukin intoili että olis pitäny vielä lisää laukata :D Hikeä ei Tessalle kyllä kertynyt kuin satulan alle, mamma on niin hyvässä kunnossa vielä ettei tainnut parin tunnin lenkki tuntua missään. Sira oli kyllä hieman hikinen laukan jälkeen. Ihana lenkki, toivomme lisää mukavia syysilmoja :)

Tytöt omppujahdissa kera viikatteen

Turvallista omenoiden keruuta

-Elina

Viikko 9.9-15.5 ratsastukset

Siralle taidetaan hankkia pinkki heijastiloimi. ;)

Miten teillä menee ensi viikon aikataulut?

Keskiviikkona ja torstaina olen luultavasti töissä aika myöhään, mutta jos haluatte mennä keskenänne, sopii se mainiosti. Tessalla voi lähteä jo yksinkin lenkille JOS minä tai Teemu ollaan kotona Sirpulaa vahtimassa.

Illat alkaa pimenemään, joten jos on yhtään epäilystä hämärästä, niin heijastimet niskaan. Laitan esille ainakin Siralle mahtuvan heijastinloimen, ratsastajalle menevän heijastinliivin ja etsin jalkoihin pujotettavat heijastimet. Pitää metsästellä Tessalle vielä joku super-heijastin. :)

Katselin lenkillä, että Lemmenlaaksossa on aika pimeää. Siellä ei ole valoja ja syksyn pimeydessä siellä ei tahdo nähdä mitään. Pohdiskelin otsalamppujen hankkimista. Pitää vaan totuttaa hevoset niihin. Tessalla tuskin on ongelmaa asian suhteen, mutta Sira on Sira.. ;)

Täällä aiheesta asiaa. http://www.matkaratsastus.fi/matkaratsastus/liikenneturvallisuus/
Pitääpä ostaa kunnon jalkaheijastimet molemmille. Mieluummin liioitellaan asian suhteen kuin mennään minimillä. :)

(Jenna)

Tässä hauska idea häntään,
jota jo viime talvena pohdin kokeilevani. ;)

Koeratsastus

Keskiviikkona illasta Siraa ja Tessaa kävivät testaamassa kaksi kaverusta. Tytöillä oli vähän vähäisempi ratsastuskokemus, mutta ajattelin että rauhallisessa maastoilussa pärjäisivät heppojen kanssa.

Kaikki meni periaatteessa ihan hyvin, mutta omaan silmääni tyttöjen istunta, apujen käyttö yms ei ollut oikein toimivaa. Lisäksi esitetyt kysymykset olivat vähän huolta aiheuttavia; "mitä jos toinen meistä tippuu, voiko hevoset lähteä laukkaamaan päättömästi silloin minne vaan. Mitä silloin tapahtuu?".

Lisäksi Tessa jostain syystä oli kovin vastaanhangoittelevan oloinen, joten jotenkin jäi sellainen fiilis etteivät kemiat oikein kohdanneet.

Jatkamme siis etsimistä.

(Jenna)

Pohdintaa ruokinnasta

En muista kirjoitinko tänne jo, mutta laajensin jälleen heppojen laidunta. Tein kaveruksille tilaa niin, että lanka menee kaikilta suunnilta "niin pitkälle" kuin pystyy. Periaatteessahan toisella puolella metsässä olisi vielä pelivaraa, mutta annetaan hepsujen nyt totutella uuteen alueeseen ja katsotaan sitten ehkä joskus vähän haastavampaa maastoa.

Olen tässä etsinyt sopivaa rytmiä heppojen ruokintaan. Pääasiassahan ajatus on ollut, että ruokaa olisi tarjolla vapaasti heinäverkoista. Olen huomannut kuitenkin, että jos verkot ovat koko ajan täynnä, jää maahan korsia ja hepat vähät välittävät korsien napsimisesta. Näin ollen olen yrittänyt pitää verkon tyhjentymisen jälkeen aina parin-kolmen tunnin välit, jolloin hepsut saavat metsästellä niitä korsia maasta. Näin heinän kulutus vähän vähenee samalla kuitenkin niin etteivät hepat jää ilman jotain mutusteltavaa.

Olen antanut öisin n. puolikkaan paalin mieheen ja päivisin sitten töihin lähtiessä kokonaiset paalit. Lisäksi alkuillasta vielä siivun-kaksi eteen riippuen siitä, ovatko hepsut laitumella ja onko siellä ollut mitään mutusteltavaa. Nyt luin tutkimuksesta, jossa todettiin hevosten syövän eniten aamuyöstä ja toki tiedossa on ollut muutenkin ihmisten rytmin olevan keinotekoinen. (Yritin etsiä uudelleen tätä tutkimusta, mutten löytänyt sivua).

(Minulle) uuden tiedon valossa ja hevosten selkeästi ollessa nälkäisimmillään aamuisin, päätin tänään lisäillä iltaheiniä ja vähentää aamuheiniä. Nyt kaverukset saavat sen about puolitoista paalia illalla naiseen ja saman määrän aamulla. Sitten väliheinät illalla. Luulisi toimivan. :)

Tässä kun olen hepsuja seuraillut, pitävät ne selkeästi myös taukoja välillä syömisestä, eli pahin vapaan ahmimiskausi tuntuu olevan ohitse ja heinääkin tuntuu menevän hitusen alkua vähemmän.

Harjailin hepsut tarhan siivoilun jälkeen ja laitettiin yhdessä pystyyn jo perinteiseksi muodostunut rapsuttelurinki. Käytännössä tämä tosin tarkoittaa sitä, että minä harjaan jompaakumpaa ja hepsut rapsuttelevat toisiaan.

Ilta kuluikin sitten itseäni ruokinta-asioiden suhteen sivistäessä. Yhteenvetona voisin todeta, että kaikki sanovat hyvän heinän riittävän pitkälle. Kuitenkin sitä aina miettii, pitäisikö kuitenkin ruokintaan vielä lisätä jotain.. Hankalaa!

Tässä mielenkiintoisia blogeja aiheesta:

http://kiaherold.blogspot.fi/2013/01/pohdintaa-hevosen-ruokinnasta.html

http://hevosenruokinta.blogspot.fi/p/heinan-laatu-ja-maara.html
http://hevosenruokinta.blogspot.fi/2013/03/taydellista-hivenainetaydennysta.html

(Jenna)

Kaatosateessa maastoilemassa 1.9

Sunnuntaina satoi vettä jälleen kaatamalla. Alakerran ladon heinät loppuivat, joten kävin jännittäen katsomassa, mikä oli tilanne yläkerran heinien suhteen. En ollut uskaltanut aiemmin ovea ylimääräisiä availla, jotta tila pysyisi mahdollisimman kuivana. Heinät olivat kuitenkin säilyneet loistavassa kunnossa säilyttäen värinsä ja raikkaan tuoksunsa. Loistavaa!

Elina saapui tallille kymmenen jälkeen ja lähdettiin pienessä tihkussa kiertämään hiekkakuoppia ympäri. Hypättiin molemmat ilman satulaa selkään. Tessa lötköili tapansa mukaan alkumatkan ja Sirallakaan ei kiirettä ollut. Siralla oli bootsit vain etujaloissa johtuen toisessa takasessa olevasta haavasta. Tämä ei kuitenkaan menoa haitannut.

Lenkki meni rauhakseen maisemia ihmetellessä. Loppumatkassa iloksemme päällemme satoi järkyttävä määrä vettä ja sadetakeista huolimatta kastuimme alushousujamme myöten! Hepatkaan eivät selkeästi sateesta oikein välittäneet ja Sirakin yritti kääntää peppuaan menosuuntaan sateelta suojautuakseen. :)

Tallille päästyämme Sira hakeutui puun suojaan ja siellä kuopsutteli ilmaa ja vaati hänen korkeudelleen toimitettavaksi palkinnon puiden alle. Fiksu neiti. :)

Aletaan nyt Hannankin tultua mukaan pikkuhiljaa lisäämään lenkkejä ja sitten myös voidaan alkaa ottaa reissuja vähän reippaammissa askellajeissa. Aloitetaan jumpat kuitekin rauhassa ja askel kerrallaan, nyt hepat ovat molemmat kuitenkin periaattessa lomailleet melkein koko kesän.

Avainsanat tasaisesti ja pikkuhiljaa. :)

(Jenna)

Syys saapuu + kengitys 29.8

Uusi kengittäjämme saapui "tutustumiskäynnille" torstaina. Hän kengitti Tessan ja vuoli Siran jalat. Olin pakahtua ylpeydestä, kun kengittäjä kehui Tessan maasta taivaisiin ja totesi vuolun jälkeen Siran toimivan kuin ihmisen mieli. :) Olin etukäteen varoitellut Sirasta, mutta mies osasi olla rauhassa liikaa vaatimatta ja homma toimi oikein moitteetta.

Kengittäjä oli kaikinpuolin meille sopiva ihminen ja sovimme jatkossakin hänen palveluitaan hyödyntävämme.

Kengityksen jälkeen Elina lähti Tessan kanssa maastoon lenkille. Tessa oli valveutuneempi tällä kertaa ja huomasi Siran jäävän matkasta. Tästä huolimatta Tessa jatkoi kiltisti, joskin hidastellen eteenpäin. Hyvä tahti löytyi vasta pitkällä hiekkatiellä. Elina kertoi Tessan kuunnelleen taas apuja ihan toisella tapaa ja reagoineen paremmin pyyntöihin selästä.

Kotipihassa Sira jäi selkeästi rauhallisemmin tarhaan oleskelemaan, mutta koko ajan kuitenkin odotteli kaveriaan ja tasaisin väliajoin huuteli Tessan perään. Suurta draamaa ei kuitenkaan tälläkään kertaa nähty. Siran voi varmasti jatkossakin jättää pihaan yksin, kunhan paikalla on joku ihminen katsomassa, ettei neiti villiinny liiaksi.

(Jenna)