Jennalla on uusi kamera

Snuffe <3

Talitintin raivari

3.3-9.3 ratsastukset (MAALISKUU!!!)

Miten teillä on seuraavalla viikolla ohjelmat ja aikataulut suunniteltu? Muutoksena normaalin sen verran, että tavoitteena on, että Venla alkaa käydä jatkossa pari kertaa viikossa Tessailemassa. Yritetään niin, että vähintään toinen kerta mentäisiin kentällä tai maneesissa (tai hiekkakuopan pohjalla ;) ). Toinen kerta olisi tarkoitus ratsastaa viikolla ja toinen viikonloppuna.

Perjantaina ohjelmassa alustavasti oli se Tallbergin käynti. Luulen, että molempien heppojen jumpat menee silloin siinä samalla. Muuten kaikki päivät auki. :)

(Jenna)

Maastossa Venlan kanssa keskiviikkona ja valoisalla!

Tessan kanssa keskustelusta

Olin nyt yhteydessä Minna Tallbergiin (http://www.kolumbus.fi/m.tallberg/) ja kyselin häntä käymään meille. Aiheena olisi Tessan inho harjaukseen ja hoitoon yleensä liittyen. Päädyin tähän ratkaisuun, koska vaikka uskon, että ajan kanssa tähän löydettäisiin ratkaisu, niin Tessan reaktiot tuntuvat jatkuvasti kasvavan ja en halua, että keneenkään sattuu sitä oikeaa vipua etsiessä.

Minnan kanssa puhuttiin, että ensi viikolla voitaisiin "meidän porukan" kesken, yhdessä katsoa Tessan tilannetta ja etsiä yhteiset pelisäännöt rouvan käsittelyyn.

Ollaan menossa siis Siran kanssa mukaan yhteen lehtijuttuun, jota varten otetaan kuvia ja tehdään haastattelut. Minna voisi samalla ohjeistaa meitä Tessan suhteen. Toive olisi, että mahdollisimman moni pääsisi mukaan, koska kuitenkin yhdessä käsitellään tammuskaa.

Mikä teillä on esimerkiksi perjantaina tilanne, jos pyytäisin Minnaa päiväsaikaan kylään?

"Moi! Jos saisin sen yhdistettyä siihen "opeta hevonen tulemaan luokse niin, että saat kiinni kun karkaa" -kuvaukseen ja jos voin ottaa joitain videopätkiä opetuksesta niin voin katsoa tuon samalla viidellä kympillä.

Yleensä siis laskutan kyllä noin tuplat, mutta hyvän asian puolesta. Miten olet ensi viikolla paikalla, mulla on silloin lastenhoidollisesti helpompi löytää aikoja kun Anna on lomalla?

Ja jos nyt saa yleisellä tasolla neuvoa sitä ennen niin älkää sille rankaisulinjalle lähtekö, jos se on jo äkäisen oloinen niin sillä voi vahingossa sitten saada kaivettua jotain todella suurta puolustautumisreaktiota.

Koitetaan löytää syy käytökselle ja kouluttaa se pois. Ja yleisellä tasolla voisi ehkä syöttää sille hiekanpoistokuuri varmuuden vuoksi (psylliumia siis).

Hiekka mahassa (ja mahahaavakin) joskus oireilee tuollaisena nimittäin. Eläinlääkärihän on oikea osoite sitä pähkäilemään Mutta psylliumia voi käsittääkseni syöttää ihan varmuudenkin vuoksi."

(Jenna)

Maastossa tai sielläpäin 25.2

Lähdettiin Hannan kanssa tutkailemaan maastoja tiistaina illasta. Vuolu oli ollut aamulla, joten suunniteltiin että mennään vaan köröttelemään. Lisäksi hiekkatiet olivat sulaneet, joten teillä oli pientä kiveä.

Hepat kävelivät pohjia kuulostellen, mutta yllättävän rennosti ilman töpöttelyä. Käytiin kääntymässä autiotalolla ja hiekkakuopilla. Pohdittiin metsään menoa, mutta nyt kun lumet ovat sulaneet, on pimeys aika pimeää. Iloinen puoli tosin on nyt se, että aurinko laski vasta klo 17.30! Päivä pitenee vauhdilla!

Meidän mielestä käytiin super lyhyellä lenkillä, niin saatiin reissuun kuitenkin tuhrautumaan tunti. Kotiin tullessa kun otin lampaankarvan Tessan selästä, höyrysi selkä huomattavasti. Ihmeteltiin tätä ja Hanna testaili sekä sormi- & kyynerpäävoimin, onko selkä kipeä, mutta siinä se Tessa vaan törötti korvat hörössä tyytyväisenä. Ilmeisesti lampaankarva lisää verenkiertoa luvatun mukaisesti. Yritin etsiä tutkimuksia aiheesta, mutta nyt ei ainakaan nopealla haulla löytynyt mitään.

Kotipihassa meitä odotti Muru, jonka ensin luulimme olevan hiestä märkä ja hetken neitiä jo kauhistelimme. Lähempi tutkiskelu osoitti, että neiti oli sitten päättänyt ottaa ja heittäytyä piehtaroimaan johonkin vesi/lantalätäkköön. Söpöä. :)

(Jenna)

Vuolu 25.2

Tiistaina aamusta Taina Sten kävi vuolemassa koko poppoon kaviot. Tai näin oli tarkoitus..

Siran jalat huollettiin ensimmäisenä ja korjailtiin parin vuolun takaisia virheitä. Kannat olivat edelleen todella matalat ja kaviot olivat vuoltu vinoon. Kavioita pääasiassa "suoristettiin".

Tessan jaloissa oli tilanne taas se, että kaviot oli vuoltu melkoisen vinoon. Ne saatiin kuitenkin korjattua hyvän pyöreiksi. Taina totesi, että kun vaan jaksetaan hetki vielä Tessan jalkojen kanssa odotella, tulee kavioista todella hyvät ja kestävät kengättömyyteen.

Murun jalkojen vuolu ei sitten ollutkaan niin helppoa. Neiti totesi jo kengittäjän nähdessään, ettei suostu leikkiin mitenkäänpäin. Lopulta Taina seisoi kauempana ja neuvoi Emmiä, miten vuolu hoidetaan ja selitti jalka kerrallaan, mistä pitää ottaa.

Taina selitti jokaisen jalan kohdalla todella selkeästi ja hyvin, mitä hän tekee ja miksi. Kyseltiin Tainalta, voisiko hän pitää jonkinlaista kurssia. Kuulemma löytyy teuraskavioita pakkasesta, joten niillä voitaisiin harjoitella eli kurssi voisi onnistuakin.

Suunnitelmissa on nyt siis tässä kuukauden-parin sisään järjestää meillä pienimuotoinen kurssi, johon halukkaat ovat tervetulleita mukaan!

Voisi yrittää katsella sopivaa iltaa vaikka maaliskuun lopulta tai heti huhtikuun alusta.

Vuolut muistiin:
20.1.2014 Hannele
25.2.2014 Taina S

(Jenna)

Viikko pakettiin

Kevät kevät kevät!

Viime viikon heppailut menivät omalta kohdaltani aika plörinäksi. Flunssa/kuume iski keskiviikkona ja sen jälkeen menikin sitten aika pitkälti peittojen alla vaaka-asennossa.

Ilmat ovat mukavasti lämmenneet ja tiet sulaneet. Jossain vaiheessa todettiin, että lähes kaikkialla muualla on hiekka jo esillä paitsi meidän pihassa. Suojaisuus on siis selkeästi sekä hyvä & huono asia.

Tarhasta lumet/jäät ovat sulaneet pikkuhiljaa ja päivittäin ollaan hippasen saatu sitä sieltä täältä siistittyä. Suunniteltiin Emmin kanssa, että lauantaina "talkoillaan" ja yritetään saada tarha mahdollisimman siistiksi, jos päästäisiin ns. nollapisteeseen, jolloin pohjan pito siistinä olisi huomattavasti helpompaa. Tämä on jotenkin aika hämärä kausi ollut. Vettä satoi pitkälle tammikuuhun, sitten tuli hetkeksi kovat pakkaset ja nyt helmikuussa on niin lämmintä, että saadaan jo tarhan pohja siivottua!

Keskiviikkona 19. pvä en tiedä mitä tapahtui? Elina kävi ehkä ratsastamassa ja Siraa taluttelin hetken pariin otteeseen ehkäpä? Jos oli keskiviikko, niin kävin ensin taluttelessa alkuillasta 10minuuttia ja iltatallin aikaan toisen 10minuuttia.

Torstaina 20. pvä lähdettiin maneesiin Hannan kanssa. Multa ei sinänsä ollut fiksu veto lähteä ratsastamaan kipeenä, mutten malttanut olla menemättäkään, kun oli jo sovittu.

Reitti maneesille oli melko liukas ja saatiin mennä aika kieli keskellä suuta, että päästiin perille.
Maneesilla jumppailtiin hepposia ja taivuteltiin ympyröillä. Itse en saanut paljoa aikaiseksi (en saanut edes Tessaa laukkaamaan), mutta aikaisempiin kertoihin verrattuna rouva liikkui todella mielellään ja kantoi itsensä kauniisti. Energiaa olisi kuitenkin saanut olla enemmän. Välissä käveltiin kentän keskellä ja huudeltiin Siralle ja Hannalle "hanaa" ja muutenkin neuvottiin kaikella meidän asiantuntemuksella. Saatiin Sira lopulta laukkaamaan oikein nätisti ja Hannakin hyvin punaiseksi ja rillit tyylikkäästi huuruun!

Jottei Hanna olisi päässyt turhan helpolta, vaihdettiin hevosia ja mä hyppäsin Siran selkään keventelemään ja Hanna vielä laukkaili Tessalla hetkisen ja teki taivutuksia.

Kotiinpäin mennessä sitten päädyttiin siihen, että Hanna taluttaa lipsuvan Tessan kotiin ja mä roikun Siran selässä kotiin. Kotona sitten Hanna auttoi jälleen kerran iltahommissa ja siitä sitten takaisin lepäilemään.

Perjantaina ilmeisesti ehkä Elina kävi jälleen Tessalla ja itse taluttelin Siraa hetkisen.

Viikonloppu meni pitkälti vällyjen välissä ja hepat saivat ottaa rauhassa ja rennosti. Saatiin kuitenkin vähän remonttia tehtyä ja korjattiin (lue Teemu korjasi) pihaton seinät. Saatiin nyt väliaikaiset lankut paikoilleen ja suunnitelmana on kesällä korjata ulkoverhoilu niin, että vedetään uudet lankut vanhojen päälle. Sitten päästään maalailemaan!

(Jenna)

Tessa auttamassa pihaton sisäseinän siistimisessä

Sirakin halusi nähdä, mitä sisällä tapahtuu

Linssilude halusi kuvaan tietenkin

Tarha alkaa olla jo lumeton

Pimeää menoa 21.2. ja 24.2.

Perjantaina kävin Tessan kanssa illalla köpöttelemässä Kaskelantietä Keravalle päin. Asfaltti oli paikoittain aika liukasta joten reunoja myöten hipsuteltiin ison pellon luo ja mentiin sinne kävelemään. Pohja ei sielläkään ollut mitenkään hyvä kun pakkanen oli kovettanut lumen pinnan ja silti se antoi periksi joten käveltiin vain pellon ympäri ja suunnattiin takaisin tallille.

Maanantaina illalla kävin ennen ratsastusta ajelemassa autolla Lemmenlaakson puolella jotta näkisin vähän missä kunnossa tiet on. Hyvältä ne näyttivät verrattuna aiempaan luistelurataan joten tällä kertaa suunnattiin sinne. Tallilla totesin että ystävämme muta on taas palannut jossain määrin….

Lemmenlaaksossa oli ihan superpimeää kun lumet on sulaneet, edes otsalamppu ei paljoa auttanut! Mentiin suurin osa matkasta käynnissä kun Tessalla oli ollut pari vapaapäivää. Käytiin peltotiellä ravaamassa eestaas rennolla otteella. Tessa tuntui vähän jäykältä takaa joten otettiin iisisti. Jäisiä kohtia tiellä oli jonkun verran mutta ne eivät oikeastaan olleet yhtään liukkaita vaan lähinnä karheita kun hiekkaakin oli jo tielle levinnyt sulista kohdista. Todella keväiseltä alkaa näyttää kaikkialla kun pajunkissatkin ovat jo tulleet esiin :)

-Elina

Heppailut viikolla 9

Kuka menis milloinkin ensi viikolla? Mulle sopis pe illalla sekä la ja su päivällä. Mahdollisesti myös maanantaina illalla jos vaan suinkin jaksan kun pitää herätä aamulla 03:30 töihin inventoimaan.... Mahtaako tiet olla yhä tosi jäisiä nyt kun on satanu taas vettä vai onko sulanu? :)

-Elina

Maastoilua ja maastoutumista, tiistai 18.2.

Meni taas tallillelähdön kanssa turhan myöhäiseen, mutta onneksi Siraa ei tunnu pahemmin vaivaamaan nämä meidän iltauutisten aikaiset lenkit.. Mietin matkalla (ja viimeistään siinä vaiheessa, kun yritin epätoivoisesti pysyä pystyssä pihatiellä, ei meinannut oman tossun pohjat pitää mitenkään), että meneeköhän taluttelulenkiksi, mutta toisaalta kaupalle päin ainakin tiet olisi todennäköisesti ollut sulana. Eli ei muuta kun harjailujen jälkeen lampaankarva selkään ja yrittämään pihasta poistumista.

Yritys nro 1. ei onnistunut ja jouduttiin palaamaan ruusupuskilta samoja jälkiä takaisin ja tekemään kierros naapurin pellon kautta. Pakko luottaa jo tässä vaiheessa ponin arviointikykyyn, jos Sira ei usko pääsevänsä jostain kohtaa, niin silloin siitä ei todellakaan pääse. Turha uhmata kohtaloa. Pellon kautta kiertämällä se tasaisempi loppupätkä ja mäki onnistuikin sitten ihan ok:sti tien laitaa kulkien.

Asfalttipätkällä, ennen kun päästiin Lemmenlaakson puolelle, Sira venkuroi oikein toden teolla. Jos oma keskittyminen herpaantui puoleksi sekunniksi, niin neiti kääntyi salamana ympäri ja yritti lähteä huitelemaan samaa tahtia takaisin kotiin. Kääntyi kyllä uudelleen menosuuntaan aina kun vaan naureskellen pyysin, eli mitään sen suurempaa tahtojen taistoa ei käyty, mutta kolmannen käännöksen jälkeen totesin paremmaksi ottaa ohjat paremmin käteen. Onneksi ei ollut muuta liikennettä..
Lemmenlaakson puolella epämääräisesti ulkonäöstään huolimatta tien pinta piti hyvin ja Sirakin keskittyi kulkemaan taas eteenpäin, pitkällä ja rennolla askeleella. Energiaa tuntui olevan, joten pitävimmän näköisissä kohdissa ravailtiin, tosin yritin pitää homman aika kontrollissa ja tahdin hitaana. Otettiin suunta maneesille päin, peltojen välinen suora oli käytännössä auki, ja menomatkalla tutkailtiin pohjaa ravaillen lähes koko pätkä pahimpia lätäköiden kiertelemisiä lukuunottamatta. Käännyttiin ekan mäen päällä takaisin tulosuuntaan ja arvelin, että muutamat lyhyet laukannostot onnistunee. Tehtiin pari nostoa kumpaakin laukkaa, laukattiin aina pieni pätkä, uudelleen käyntiin ja seuraava nosto jne. Tämä sujui hyvin ja Sirakin tuntui olevan innoissaan, mutta suostui kuitenkin laukkailemaan pyydettyä (rauhallista..) tahtia. Oltiin jo lopeteltu homma ja kävelemässä vajan ja talojen kohdalla pitkin ohjin, kun aivan kuin tyhjästä viereiseltä tieltä kääntyi auto, jonka ajovalot tuntui heijastavan hetkellisesti joka suunnasta. En tiedä, kumpi säpsähti enemmän, minä vai Sira - poni ainakin reagoi mua nopeammin ja teki ajatusta nopeamman 90 asteen käännöksen yhdistettynä ilmeisesti jonkinmoiseen caprioleen, päätyen loikan päätteeksi ojan yli/talon pihaan/puskiin. Mun tasapaino oli kadonnut jossain käännöksen ja loikan puolivaiheilla, enkä viitsinyt siinä tuulihousut jalassa edes yrittää räpiköidä takaisin selkään neidin kaulalta roikkumasta. Joten lähes hallittu ja vähintäänkin tyylikäs pudottautuminen alas maahan, jaloilleen sentään ;) Sirakin jäi onneksi viereen seisomaan tyytyen vaan tuijottamaan pelottavaa autoa, joka siinä vaiheessa oli kyllä jo kovaa kyytiä menossa poispäin..

Kun oli tarkastettu, että eihän kukaan vaan nähnyt hienoa maastoutumisepisodia, niin jatkettiin matkaa poikkitietä pitkin hiekkakuopille päin. Jossain vaiheessa hyppäsin takaisin selkäänkin, niin että päästiin vielä hölkkäämään kevyesti loppuravit. Kotitielle kääntymistä varten jalkauduin sitten ihan tarkoituksella ja liukasteltiin viimeiset metrit pihaan iltapuurolle. Siralla oli pikkuhiki, ilmeisesti lähinnä jänskäilystä johtuen, mutta saatiinpahan edes vähän nesteitä liikkeelle. Sen verran myöhäiseksi tosiaan meni tuo lenkki, että tehtiin heti perään iltatalli ja päästettiin hevoset iltaheinien kimppuun. (-h)

Naapureiden maastoreittejä

Heinärata on kuulemma pitkä pelto, jonka keskellä menee polku, jossa voi laukata.

Heinärata on kuulemma pitkä suora, jonka päässä on vesiliukumäen paloja (???) ja siellä on päässä pikkuteitä, jotka vaan loppuu kesken.

".. jos menee ojan yli heinäradan päässä, pääsee långkärrintielle suoraan eikä tarvi mennä einomyrskyn kaatamien puiden yli.. "


"Tässä kuva kivasta minimaastolenkistä metsässä ihan Lempparin vieressä. Lenkissä oikealla puolella ylhäällä olevalla Flatmossalla laiduntaa kesäisin hevosia. Tässä kohdassa on myös pari märempää kohtaa ja ainakin syksyllä 2013 näissä sai oikeasti katsoa mistä menee jos hevonen ei halua kävellä märässä. Toisen kohdan ohi pääsee kun poikkeaa metrin metsän puolelle, polku näkyy kyllä selvästi. "

http://maastoonhevosella.blogspot.fi/ <-Allekirjoittaneella on tunnukset sivustolle ja jos haluatte reittejänne sinne myös päivitellä, niin muistuttakaa :)

(Jenna)

Vanhoja muistellen..

Osuipa silmiin pari "vanhaa" kuvaa. En muista, onko niitä tänne aikaisemmin laitettu, mutta Sira on niin söötti, ettei haittaa vaikka tulisi kahdestikin. :)

02 / 2012 Vantaalla

02 / 2012

02 / 2012

03 / 2012 Tolkinkylän maneesi ja Hannele

03 / 2012

03 / 2012

Ja tässä vielä mielenkiintoista luettavaa näin keskiviikon kunniaksi; http://annakilpelainen.wordpress.com/2012/12/15/tunteet-tarttuvat/

Ja samaisella sivustolla on vaikka mitä muutakin mielenkiintoista; http://annakilpelainen.wordpress.com/2013/03/23/eversti-carde-ohjeita-tulevaisuuden-hevosammattilaisille/


(Jenna)

PS: Parasta ikinä. Mahtavia värejä!! http://www.sabella.co.nz/gallery/

Kaupalla Siran kanssa maanantaina 17.2

HÄMMÄSTYTTÄVÄÄ! Selvisin ratsaille maanantaina. Lähdettiin Teemun, Essun ja Siran kanssa hakemaan herkkuja lähikaupalta. Herkut olivat ehkä se kimmoke, jolla sain töiden ja rankan viikonlopun jälkeen kammettua itseni vielä illalla ylös sohvalta.

Matka sujui kaupan suuntaan yllättävän hyvin. Päätin, että talutan niin pitkään, että Sira on täysin rento. Onnistuttiin osumaan junankin kanssa samaan aikaan sillan kohdalle, ja Sira pyörähteli muutamat kierrokset pöristen mun ympärillä. Lipizzan Airlines. ;) Siinä oli pahimmat ja täysin ymmärrettävät töhöilyt.

Kaupan pihassa Sira ei olisi mitenkään halunnut seisoa, mutta selvittiin pienellä etusen heiluttelulla. Sira oli kaupan pihassa (jonne matka kesti meiltä 40minuuttia) jonkun verran hiessä. Eli kuitenkin aika jännä ja stressaava reissu.

Kaupan pihalla syötiin omput ja kun lähdettiin kotiinpäin, päätti Sira laittaa kunnolla ranttaliksi. Muutama näytösluontoinen capriole piti esittää ja sen jälkeen paikallaan steppailua. Kotiinpäin matka sujui huomattavasti nopeammin pikakiiturin lähes hölkätessä rinnalla. Kotiin päästiinkin reilussa 30 minuutissa.

Kotipihassa herkuteltiin sitten vielä koko porukan kesken porkkanoilla ja annettiin perään iltaheinät. Oli aika satumaisen näköistä, kun olin tarhan alapäässä ja Sira seisoi ylhäällä puun edessä, jossa on ulkovalot päällä. Sira näytti ihan yksisarviselta. Neiti näytti myös yllättävän hoikalta! Pihatto ja uudet jumppamaastot tekevät varmasti hyvää. Totesin eilen, että en muista koska olisin viimeksi ratsastanut alle 1,5h..

Mutta juu, pikkuhiljaa saadaan tätä kylähullun mainetta nostettua noilla retkillämme. Seuraavalla kerralla taidan messiin ottaa Tessan.. ;)

(Jenna)

Hanna (ke 12.2 ja la 15.2)

Pikamuistelmina menneen viikon ratsastelut, kun on taas jäänyt kirjoittamatta tänne *autsh*

Keskiviikkona tiet tiet ja kelit oli varsin painajaismaiset, joten alkuperäiset suunnitelmat ties mistä upeista hankilaukoista ja pitkästä maastolenkistä auringonpaisteessa ja pikkupakkasessa vaihtui lopulta kevyeksi koulujumppailuksi vesisateessa naapurin kentällä. Tai no, loppui se vesisade sentään jossain vaiheessa.. Emmi ja Muru oli suuntaamassa tosiaan kentälle, joten tuli tehtyä vähän extemporepäätös taivutella ponia pitkästä aikaa. Ilmeisesti tää oli vasta Siran toinen reissu naapuriin?

Pihatietä pitkin ei arvannut ratsastaa, joten tehtiin lisälenkki pellon poikki ja koetettiin luistella myöhempi ylämäki tien reunoja pitkin, toivoen peukut pystyssä ja sormet ristissä, että päästään turvallisesti ja ehjänä pahimman paikan ohi. Kunnon pessimistinä arvelin kentänkin olevan nk. käyntikunnossa, mutta muutamia vetisempiä kohtia lukuunottamatta pito oli yllättävän hyvä ja pystyttiin tekemään ihan huoletta pientä jumppaa ravissakin. Siraa laiskotti ja alkuun tuntui, että pienenkin asetuksen saaminen oli täysin mahdoton tehtävä, puhumattakaan siitä pohkeen läpiviennistä. Tai liikkumisesta eteenpäin. Jeij. Sisulla ja rauhallisella pyörittelyllä taipuminen oikeaan kierrokseen alkoi jossain vaiheessa onnistumaan edes välttävästi, vasemmalle punnattiin rautakankimeiningillä, kunnes ratsastajalta loppui vatsalihaksista ja reisistä voimat totaalisesti. Sira sai vähän turhankin letkeät löysäilyhumpat, mutta ainakaan mitään tahattomia pysähdyksiä Ihanan Miehen tarhan viereen ei tapahtunut ja no, viimeaikaisella koulutuupparointiaktiivisuudella tämä oli kai luokiteltavissa ihan kohtalaiseksi onnistumiseksi. Sira onneksi jaksaa kentällä väkertäessä aina yrittää, moni muu hevonen olisi tuumannut, että ratsastaja on hyvä ja juoksee ihan keskenään vaan sitä ympyrää vesisateessa.. Pakko pistää oman laiskuuden ja huonokuntoisuuden piikkiin, jos suoritus ei jollain kertaa Siran kanssa ihan GP-tasolle yllä. Mutta kuten tavallista, neiti oli hyvin tyytyväisen oloinen itseensä takaisin kotiin kävellessä.

Lauantaina käytiin vaan nopeasti köpöttelemässä maastossa pikku lenkki lampaankarvasatulalla ennen iltarientoja. Tiet oli vähän paremmat kun viimeksi ja vaikka mua välillä jonkin kohdan jäinen ulkonäkö huolettikin, niin Sira tepsutteli koko matkan (vähän turhankin) reippaasti ja lipsumatta. Suunnattiin Lemmenlaaksoon päin ja lähdettiin kokeilemaan pohjaa hieman paremmalta näyttävälle metsätielle (eli käännyttiin palaneelle ladolle ja sieltä eteenpäin peltojen läpi ja metsän suuntaan - noilla poluilla oli vielä suht kattava lumipinta sen muualla vallinneen luistinratameiningin sijasta). Siralla oli energiaa vähän turhankin paljon ja takaisin tultaessa neiti päätti, että viimeinen nousu voidaan ihan hyvin ravata. No ei kai siinä. Pörhisteltiin rinnettä ylös, kunnes Sira näki ylhäällä jotain superpelottavaa (=nainen lapsensa ja kultaisen noutajan kanssa. Onhan toi nyt aika hurja yhdistelmä orgaanisia objekteja nähtäväksi yhdellä kertaa..), mistä seurasi tietysti täydellisen sliding stopin harjoittelu. Pelottava tilanne laukesi, kun Sira kuuli itseään kutsuttavan hienoksi ja kauniiksi hepaksi pelottavien kohteiden taholta, tän jälkeen voitiin kävellä tyytyväisenä kaula kaarella ohi. Ah. Kylmetys tuli siinä vaiheessa, kun seuraava vastaantulija kysyi, onko Sira valkoinen suomenhevonen.

Päästiin kunnialla kotiin ruokakippojen äärelle jäästä/autoista/laskeutuvasta pimeästä huolimatta, joskin miltei koko matka takaisin tallille oli melkoista yht'aikaa ylös-sivulle-eteen -suuntautuvaa hössötystä ja autoille pöhisemistä. Meno alkoi rauhoittua vasta ihan viimeisillä metreillä ennen omaan pihaan kääntymistä, vaikka kotijoukot kovasti meille huutelikin. Kaikesta hösäilystä huolimatta Sira ei hionnut ja kaikilla kolmella karvaturvalla riitti intoa auttaa iltapäiväheinien ripustuksessa (aaaarghhhh Tessa nyt se turpa pois sieltä säkistä kun yritän solmia nää EEIIIH Muru nyt sä levitit ne heinät pitkin poikin eeiiääälä Sira aja niitä muita pois kun mä seison tässä välissä jooko..)

;)

Vauhtimamman matkassa 15.-17.2.

Lauantaina suuntasin tallille vasta illemmalla jotta hepat saisivat samalla iltaheinät. Lähdin myös Tessan kanssa ekaa kertaa tunnin mittaiselle ”yöratsastukselle” mikä sinällään ei ollut uutta ainakaan pimeyden suhteen mutta ei olla niin myöhään lähdetty aiemmin. Verhosin hepan ja itseni kaikilla mahdollisilla heijastimilla ja lähdettiin Kaskelantietä toiseen suuntaan pitkästä aikaa, ei siis Lemmenlaaksoon. Muualla kuin asfaltilla oli niin liukasta ettei oikein olisi ollut fiksua mennä pimeässä sinne luistelemaan.
Tessa tuntui olevan innoissan yölenkistä ja mentiin reipasta käyntiä. Erään talon kohdalla Tessa kuitenkin päätti että nyt on joku mörkö tuolla pimeässä ja peruuttelun kautta kääntyi kotia kohti. Siinä hetki käänneltiin ja väänneltiin ja peruuteltiin kunnes sitten Tessa antoi periksi ja lähes ravaten suostui jatkamaan matkaa. Mamma oli selvästi kyllä vähän matkaa sitä mieltä että kohta joku tuolta pimeydestä hyökkää. Muutamia autoja tuli vastaan, mahtoivat ihmetellä että mitä toi hullu tääl tähän aikaan ratsastelee :D
Mentiin tallien ja talojen ohi ja tien vieressä olevan ladon kohdalta mentiin isolle pellolle köpöttelemään. Tessa tuntui heti olevan sitä mieltä että jee nyt mennään pukkilaukkaa mutta mentiinkin vain vähän ravia sillä mulla oli vain lampaankarva peffan ja hevosen välissä. Tessukka veti taas hienot koulumuuvssinsa koska oli niin täpinöissään pellolla menemisestä. Kierrettiin koko iso pelto ja suunnattiin takaisin tallille. Tessa oli koko kotimatkankin virkeällä tuulella ja lähti välillä ravaamaan itsestään. Jalkoja ei arkonut yhtään, kova kiire oli vaan takaisin tallille syömään.

Sunnuntaina lähtettiin tutkimusmatkalle uuteen paikkaan. Google mapsista olin taas katsonut valmiiksi että mitä on odotettavissa kyseisessä paikassa ja kävin autolla ajamassa siellä myös ihan vain siksi että näin missä kunnossa tie on. Mentiin taas Kaskelantietä kohti Keravaa. Samassa kohdassa kuin eilenkin Tessa uskoi mörköjen hyökkäävään (vaikka oli valoisaa) ja halusi kotiin. Tietenkin samaan aikaan vastaan oli tulossa traktori ja takaa kaksi autoa. Tessa veti poikittain tielle ja alkoi peruuttaa ojaan. Ratkaisin tilanteen niin että käänsin Tessan kotia kohti, mamma ravaili paikallaan hetken ja kunhan traktori ja autot olivat menneet ohi niin taas hetki käännettiin ja väännettiin kunnes jatkettiin menosuuntaan eikä kotiin. Autoilijat olivat sen verran fiksuja että kun näkivät hevosen poikittain tiellä, jäivät odottamaan vähän matkan päähän kunnes näytin heille merkin että tulkaa vaan.

Köpöteltiin Nygårdintielle jonne oli n. 3km asfalttia ja siellä on kivat ja suhteellisen autottomat maastot. Olen sielläpäin ratsastanut penskana Kotikulman tallilla ja tietääkseni siellä pitäisi olla yhä myös iso hiekkakuoppa jossa aikoinaan käytiin. Kyseistä tietä pääsee pitkälle Sipooseen ja olenkin katsonut jo kesää varten sieltä kivan n.3 tunnin lenkin. Tie oli suht ok kunnossa, ei liian liukas vaan vähän sohjoinen joten päästiin menemään vähän raviakin ja pieni pätkä laukkaa. Tessa uskoi ilmeisesti olevansa jollain GP-radalla kun kaula kaarella ja häntä pörhöllä mentiin metsätiellä. Hyvin irtosi liikettä kun kunnolla ratsastin Tessaa eteen. Tehtiin myös vähän pohkeenväistöjä ravissa ja mamma tuntui olevan mielissään jumpasta. Tällä retkellä oltiin pari tuntia.

Maanantaina tehtiin 1,5 tunnin metsälenkki Lemmenlaaksoon. Talutin metsään asti sillä paikoin hiekkatie oli superliukas. Mentiin ensin metsän kautta hiekkakuopan ohi ja sitten vielä autiotalolenkki nurinpäin. Sielläpäin hiekkatiet oli paljon parempia, osittain kokonaan sulaneita. Tessa oli innokas tälläkin lenkillä mutta otettiin rauhallisesti kun edellisen päivän lenkki oli pitkä ja kuljettiin paljon asfaltilla. Metsässäkin oli liukasta mutta poluilta poiketen päästiin hyvin kulkemaan kun luntakaan ei ole paljoa. Törmättiin pariin hauveliinkin jotka eivät ensin tajunneet että heppa tulee vastaan ja sitten parin metrin päässä meistä niiden korvat nousi ja alkoi kauhea älämölö. Tessa tapansa mukaan ei korvaansa lotkauttanut mokomille räksyttäjille vaan tepasteli vaan coolina ohi.

Mukavat kolme päivää heppailua ja ei voi kuin todeta että Tessa on paras <3

-Elina

Suunnitelmia

Ollaan kovasti suunniteltu katoksen rakentamista pihaton eteen. Yritin selittää T:lle, mitä haluan, mutta lopulta päädyin hienoilla kuvankäsittelytaidoillani tekemään kun aiheesta. Tämä on ehkä hienoin kuva ikinä. :D

Ajatuksena olisi, että tuo katoksen oikean puoleinen sivu mahdollisesti laitettaisiin kiinni ja saataisiin siitä jonkinlainen tuulensuoja. Lisäksi ajattelin, että katosta vedettäisiin reilusti yli aidan, jolloin sen alle saataisiin sitten kottareita ja muita työvälineitä.

Sitten kun tässä suunnitellaan, niin ensi kesänä ohjelmassa on myös tallin ja satulahuoneen kalkitseminen. Teemulle pitää ostaa hitsausvehkeet, niin kuulemma tekee meille maailman hienoimmat satulatelineet. :) Alla kuvaa, miten kalkitseminen vaikuttaa..



Eipä muuta tällä kertaa.

T: Töitä välttelevä Jenna

17.2-23.2 ratsastukset

Koska loppuviikko on yhtä haipakkaa, heitän kysymystä jo nyt ilmoille. Mites ensi viikko? Olisko maneesin vuoro vaihteeksi? Voisin itsekin lähteä PIITKÄSTÄ aikaa käymään. :) Jos saatais aloitettua pikkuhiljaa jumppakuntoa kasvattamaan ja päästäisiin ehkä joskus muutamat pomput hyppäämään.

(Jenna)

Sitten kun saadaan sähköä ja aletaan treenaamaan tosissaan..

http://www.infraheat.com/hinnasto/siirrettava-lammitin-elainsuojiin

Tiistain maastoilut

Tiistaina sain hämmästyttävän reippaus-puuskan ja päätin ratsastaa molemmat (!) hevoset. Kauhistelin matkalla, että taitaa olla ensimmäinen kerta, kun on sen verran energiaa töiden jälkeen, että jaksaa molemmat liikutella.

Ensin lähdin Tessukan kanssa liikkeelle. Lähdettiin lenkille lampaankarvalla ja kuolaimettomilla. Jostain syystä meidän molempien mieli veti kaupan suuntaan, joten lähdettiin köpöttelemään asfalttia pitkin eteenpäin. Jännitin, miten Tessa nyt kengättömänä liikkuisi kovalla pohjalla, mutta askel oli uskomattoman joustava ja rento. Tessa pärskyi mennessään ja oli kovin uteliaana menossa eteenpäin.

Aliteltiin tunnelia, yliteltiin suojatietä ja kuljettiin sillan yli, mutta Tessa porskutti eteenpäin omaan tasaiseen tahtiinsa. Selkeästi sillan alitus vähän mietitytti rouvaa, mutta pieni rohkaiseva rapsutus riitti kannustukseen eteenpäin. Yhteensä oltiin 40minuuttia reippaalla kävelylenkillä.

Tessan ratsastuksen jälkeen siivoilin tarhaa ja odottelin Emmiä.

Emmin, Murun ja Siran kanssa lähdettiin samaa lenkkiä ratsastamaan kuin hetki sitten Tessan kanssa, mutta kierrettiin vähän pidemmälle ja kierrettiin kuormalava-tehdas ympäri. Heppoja jännitti jonkun verran piippaavat trukit ja ohi huristelvat autot, mutta selvitiin yllättävän helposti ja pallerot olivat molemmat huippu reippaita! Kovalla pohjalla liikkuminen ei kumpaakaan tuntunut haittaavan ja hepat ottivat omatoimisesti raviaskeleitakin. :)

Kivat iltalenkit molempien heppojen kanssa!

Puhuttiin Emmin kanssa lenkillä kavioiden toiminnasta kovalla pohjalla ja kengättömyydestä. En muista, olenko linkittänyt videota tänne, mutta tästä aiheesta asiaa; https://www.youtube.com/watch?v=EL_45ml-TlI Video on semi ällö, joten ei herkille!

(Jenna)

Teemun raportti (11.2)

Teemu:
äskön oli sota tarhassa

essu vastaan hyppivät hevoset

Jenna:
Miksi sota? Miksi hyppivät? Miksi Essu oli heitä vastaan?

Teemu:

se kaahas ja räksytti

hevoset yritti potkia sitä

ja juoksi täysiä

sit ku sota oli ohi tessa ja muru alko pyörii selällään

Jenna:
Pyörii selällään?

Piehtaroimaan?

Teemu:

pihtaroi

When I Am An Old Horsewoman

When I Am An Old Horsewoman
I shall wear turquoise and diamonds,
And a straw hat that doesn’t suit me
And I shall spend my social security on
white wine and carrots,
And sit in my alleyway of my barn
And listen to my horses breathe.

I will sneak out in the middle of a summer night
And ride the old bay gelding,
Across the moonstruck meadow
If my old bones will allow
And when people come to call, I will smile and nod
As I walk past the gardens to the barn
and show instead the flowers growing
inside stalls fresh-lined with straw.

I will shovel and sweat and wear hay in my hair
as if it were a jewel
And I will be an embarrassment to ALL
Who will not yet have found the peace in being free
to have a horse as a best friend
A friend who waits at midnight hour
With muzzle and nicker and patient eyes
For the kind of woman I will be
When I am old.

-Author Patty Barnhart

Photo Credit: Just My Tidbits

Kevyttä hummailua

Sunnuntaina 9.päivä menin Tessalla viereisellä peltopläntillä. Varusteina oli kuolamettomat sekä lampaankarva. Pujoteltiin puiden ympäri ja pyörittiin n. puolisen tuntia. Oli vähän laiska päivä kummallakin joten otettiin rauhallisesti.

Maanantaina käytiin maastossa vaan kävelemässä sillä oli superliukasta! Lumi oli niin märkää että sekään ei kauheasti antanut tukea joten hipsuteltiin hiljakseen autiotalolenkki. Sielläkin pohjat oli aika kurjassa kunnossa kun maa on alkanut roudan jäljiltä sulamaan.

Mulla oli molempina päivinä mun adhd-koirat mukana ja hyvin viihtyivät nuuskien kaikkia uusia hajuja. Autossa he viettivät suurimman osan ajasta mutta kiltisti olivat ulkonakin. Esmua ei vielä ainakaan päästetty tervehtimään kun olisi voinut tulla ärhentelyä. Mun piskit on niin ärhäköitä isoille koirille kun puolustavat omaa laumaansa joten parempi olla liian varovainen kun on niin suuri kokoero :)

-Elina

Vuosi 2013 ponityttöilyä!

Pitihän sitä kokeilla.. ;)

10.2 - 16.2

Miten tulevan viikon ratsastukset?

Elina tulee maanantaina ainakin. Mites muut päivät? Onko Hanna jo kuvioissa?

Mullahan on synttärijuhlat lauantaina. Itse en varmaan ehdi/pysty ollenkaan ratsastamaan viikonloppuna, joten silloin olisi paljon innokkaita hevosia jumpattavina.

(Jenna)

Lauantai 8.2 madotus

Perjantaina tallilla kävi eläinlääkäri Karenko, joka kävi antamassa Murulle rokotteen. Tai oikeamminkin, näyttämässä Emmille, miten Murua piikitetään! Sovittiin Emmin kanssa, että seuraavan piikityksen aikaan, Emmi näyttää myös mulle, niin osataan sitten jatkossa. :)

Perjantaina hepoilla taisi olla vapaapäivä? Ehkä? En nyt ole ihan varma asiasta. Lauantaina ja sunnuntaina käytiin kuitenkin Emmin kanssa maastossa poluilla vaeltelemassa. Lauantaina oltiin lenkillä 40 minuuttia ja mentiin pääasiassa käynnissä ja sunnuntaina mentiin vähän pidempi pätkä ja käytiin hiekkakuopilla kiipeämässä mäkikin ylös. Tessa oli lauantain vapaana ja sunnuntaina kävi Elina. Mulla siis Sira leikkikaverina.

Sira olikin sunnuntaina aika räjähtävällä tuulella. Neiti oli sen tuntuinen, että odotti vaan syytä räjähtää jonnekin suuntaan. Lopulta se syy saatiin hiekkakuopilla mäkeä laskevasta lapsesta. Sira esitti huomattavasti normaalia isomman capriolen (meidän bravuuri), jonka jälkeen steppailtiin menemään pitkät pätkät taas hienossa muodossa.

Lauantaina tosiaan hepsut saivat matolääkkeen Ivomec Compin, joka saatiin annettua suhteellisen helposti.

Sunnuntaina käytin nelisen tuntia tarhojen siivoukseen ja sainkin pohjaa jo aika hyvään kuntoon.
Hepat olivat apuna koko ajan luonnollisesti. <3

Majavia pihassa

Jo löytyi syy, miksi hepoilla pissa on oranssia..

Luminen ja sumuinen perjantai 7.2

Tiistai 4.2, keskiviikko 5.2 ja torstai 6.2

Tiistaina molemmat hepat saivat viettää vapaapäivää. Tarhassa vastassa oli aikaisempaan verrattuna villipetoja, jotka ravailivat ja pukittelivat siellä täällä. Laitoinkin Venlalle viestiä, että taidetaan laittaa satulat lenkille.. :)

Keskiviikkona lähdettiin iltalenkille Venlan kanssa. Tessalle laitettiin pitkästä aikaa satula selkään ja Sirakin sai selkäänsä lampaankarvan. Käytiin kiertämässä jo perinteinen maneesin kierros. Hoitaessa hepat haukottelivat ja olivat molemmat väsyneen oloisia. Alkukäynnitkin mentiin rauhallisissa merkeissä. Ainoat "pelleilyt" hevoset esittivät Lemmenlaaksossa risteyksessä, jossa pitää valita joko reitti hiekkakuopalle tai maneesille.

Risteyksessä Sira päätti hassutella ja kääntyi yht'äkkiä ympäri ja lähti köpöttelemään kotia kohti. Kuten kaikkien ratsastusohjesääntöjen mukaan kuuluu tehdä, huikkasin nauraen Venlalle että ollaan näemmä menossa kotiin takaisin. Oikeasti olisi varmaan pitänyt palauttaa Sira ruotuun heti, mutta mutta.. Tällaista tämä meillä on. :) Tessa sitten päätti myös kääntyä kotiin ja Venla naureskellen totesi, että hekin lähtevät näemmä mukaan. Tessan käännyttyä perään, nosti Sira ravin ja pukitti. Tessa teki tietenkin samat perässä. Kummallisessa symbioosissa tuntuvat hömpylät elävän. :) Hetken hönttöilyn jälkeen käännettiin ilman sen enempiä keskusteluja hevoset takaisin menosuuntaan ja jatkettiin täpinöissään tepastelevan Siran johdolla lenkkiä eteenpäin.

Loppulenkki sujui ilman kommelluksia. Ravailtiin hevosten kanssa piiiiitkät pätkät. Itseasiassa niin pitkät, että allekirjoittaneella alkoi vatsaan pistämään. Molemmat hepat pärisivät ravin jälkeen tyytyväisinä ja vähän puuskutustakin oli ilmassa. Hyvää teki meille kaikille siis! :)

Torstaina Elina kävi Tessailemassa (siitä ehkä myöhemmin lisää? ) ja Teemu talutteli Siran iltatallin aikaan. Teemun sanojen mukaan valkoinen pallo oli raskas hinattava kaikkialle ja liian hidas hänen vauhdikkaaseen menoonsa. Vartin verran hölkkäilivät omilla teillä edestakaisin ja Sira sai vähän eilisen päivän jäljiltä verryteltyä.

(Jenna)

Iltamaastossa Tessan kanssa

Torstai-iltana kävin taas Tessan kanssa "hulluttelemassa" maastossa. Unohdin otsalampunkin kotiin joten kuun valossa sitten köpöteltiin Lemmenlaaksoon. Käytiin taas Tessan lempipaikassa eli siellä lumisella pellolla. Tälläkin kertaa Tessukka oli ihan intoa täynnä ja ravasi kuin mikäkin Matadori! Laukattiin myös ja tälläkin kertaa kuului vinkaisu ja pylly lensi ilmaan kerran :D Komensin hepan ruotuun ja nostin uudestaan laukan jolloin mentiin taas oikein mallikkaasti. Kiva lenkki jonka jälkeen Tessan rinnus sai huurrekuorutuksen. Voiko olla että saatiin vihdoinkin vähän hikeä pintaan!

 -Elina

Reipastelua plussakelissä

Tehtiin Tessukan kanssa todella reipas lenkki. Energiaa tammassa oli taas kuin muille jakaa. Tällä kertaa olin varustautunut myös satulalla (joka tuntui todella oudolta pitkästä aikaa) sillä Tessa oli kuulemma sunnuntaina heitellyt takamustaan myös Jennan kanssa :D Kyllä on nyt meidän eläkeläisellä meneillään joku viidenkympin villitys vähintäänkin?!

Pohjat oli todella hyvät Lemmenlaakson puolella. Mentiin autiotalolta metsän kautta kohti maneesia ja sieltä teitä pitkin takaisin. Koska oli hyvä keli, vain +1 näytti mittarissa, päätin pistää mamman vähän hommiin jos nousisi vähän hikeä pintaan. Pitkillä ravipätkillä Tessa kantoi itsensä kauniisti ja kulki tarmokkaasti eteenpäin kaula kaarella. Ei voi kuin ihastella tätä upeaa hevosta! Otettiin muutama pitempi laukkapätkä myös, tällä kertaa hyvin hillitysti ja hallitusti ilman pepun heittelyä. Silti vaikka Tessa teki töitä niin ei sitä hikeä silti selkeästi näkynyt (paitsi tietty mun paidan alla), kaula oli kyllä hieman kostea mutta se saattoi olla sulanutta lunta metsäpolkujen puista. Laitoin tallilla ruokailun ajaksi Tessalle fleecen ettei sille tulisi vilu ja otin pois ennen lähtöä. Sinne jäivät pallerot tyytyväisenä mutustamaan heiniään.

 -Elina

Edellinen viikko pakettiin

Kuvittelin, että eihän tässä ole montaa kertaa jäänyt väliin, mutta näköjään taas mennyt viikko kirjoittamatta. Nyt päivät on tietenkin jo sekaisin, mutta pinnistelläänpäs viime viikon ohjelmia.

Maanantaina Siran juoksutus 40min ja Tessan taluttelut
Tiistaina Vapaa
Keskiviikkona Vapaa
Torstaina Jenna & Venla maastossa
Perjantaina Elina Tessalla päivällä, Jenna & Sira kanssa kevyellä yölenkillä
Lauantaina Mari Tessalla, Jenna Siralla & Tiia Murulla reipas lenkki
Sunnuntaina Siran juoksutus & Tessan kevyt jumppa selästä
--
Maanantai Elina Tesssalla
--

Viime viikolla satoi lunta ihanan paksu kerros. Lumen tulon mukana päästiin painattamaan teitä pitkin pidempiäkin matkoja ravaillen ja laukkaillen hännät suorana. :) Tarhat ovat pehmentyneet ja hepat ovat olleet kovin pörhöllään. Pallerot ovat olleet selkästi tyytyväisiä oloonsa ja ovat vaeltaneet ympäri tarhaa paikkoja tutkimassa.

Pahimmat pakkaset ovat myös ohi, toivottavasti kokonaan. Ilmeisesti kun hevosten energia ei mene itsensä lämmittämiseen, on hevosilla enemmän kiinnostusta muuhunkin toimintaan. (Kuten riekkumiseen ja hölmöilyyn). ;)

Tessan jalat ovat olleet paljon paremmassa kunnossa. Pehmeä lumi on putsannut / irrottanut rupea ja karva on kasvanut vauhdilla takaisin paikkoihin, joista se oli osittain irronnut. Tessa on muutenkin virkistynyt jatkuvasti ja tuntuu aivan eri hevoselta, kuin meille tullessaan.

Siran jalkavaivat tuntuvat myös unohtuneen. Todennäköisesti, ainakin ajoituksen perusteella, kyse oli nopeasti kovaksi ja kökkeröiseksi jäätyneestä maasta. Toinen takanen tuntuu edelleen kokonaisuudessaan hieman aremmalta koskettaa, mutta liikuttaessa ei eroa huomaa. Lisäksi olen todennut, että jos heinää on edessä, unohtaa Sira reagoida takasen koskettamiseen.. ;)

(TOIMITUKSEN HUOM! Laskutoimituksia korjattu alla).

Uudet heinät ovat hevosille maistuneet hyvin ja samalla toimittajalla jatketaan. Viimeksi tuli sen sata paalia ja nyt on tallissa jäljellä enää varmaan about 17 paalia. Pitää siis uusi erä tilata mahdollisimman pikaisesti.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että meillä on viime kuun 19.pvän jälkeen (16 päivää) mennyt 5,25 paalia keskimäärin per päivä. Kun yhden paalin paino on sen 8kg, tarkoittaa tämä 42 kiloa päivässä eli melkein 14kg per heppa. Alkuun oli vielä vanhaa heinää tarjolla pari päivää, eli todellinen kulutus on ollut reilumpi. Yritetään vähän himmailla ja annetaan harjatessakin hitusen vähemmän. Jos meitä käy sen kolme päivässä hoitamassa ja ratsastamassa ja kaikki antavat siivun / kaksi kerralla omalle + muille, on se jo reilu paali päivässä nopeasti.

(Jenna)