Hanna (ke 12.2 ja la 15.2)

Pikamuistelmina menneen viikon ratsastelut, kun on taas jäänyt kirjoittamatta tänne *autsh*

Keskiviikkona tiet tiet ja kelit oli varsin painajaismaiset, joten alkuperäiset suunnitelmat ties mistä upeista hankilaukoista ja pitkästä maastolenkistä auringonpaisteessa ja pikkupakkasessa vaihtui lopulta kevyeksi koulujumppailuksi vesisateessa naapurin kentällä. Tai no, loppui se vesisade sentään jossain vaiheessa.. Emmi ja Muru oli suuntaamassa tosiaan kentälle, joten tuli tehtyä vähän extemporepäätös taivutella ponia pitkästä aikaa. Ilmeisesti tää oli vasta Siran toinen reissu naapuriin?

Pihatietä pitkin ei arvannut ratsastaa, joten tehtiin lisälenkki pellon poikki ja koetettiin luistella myöhempi ylämäki tien reunoja pitkin, toivoen peukut pystyssä ja sormet ristissä, että päästään turvallisesti ja ehjänä pahimman paikan ohi. Kunnon pessimistinä arvelin kentänkin olevan nk. käyntikunnossa, mutta muutamia vetisempiä kohtia lukuunottamatta pito oli yllättävän hyvä ja pystyttiin tekemään ihan huoletta pientä jumppaa ravissakin. Siraa laiskotti ja alkuun tuntui, että pienenkin asetuksen saaminen oli täysin mahdoton tehtävä, puhumattakaan siitä pohkeen läpiviennistä. Tai liikkumisesta eteenpäin. Jeij. Sisulla ja rauhallisella pyörittelyllä taipuminen oikeaan kierrokseen alkoi jossain vaiheessa onnistumaan edes välttävästi, vasemmalle punnattiin rautakankimeiningillä, kunnes ratsastajalta loppui vatsalihaksista ja reisistä voimat totaalisesti. Sira sai vähän turhankin letkeät löysäilyhumpat, mutta ainakaan mitään tahattomia pysähdyksiä Ihanan Miehen tarhan viereen ei tapahtunut ja no, viimeaikaisella koulutuupparointiaktiivisuudella tämä oli kai luokiteltavissa ihan kohtalaiseksi onnistumiseksi. Sira onneksi jaksaa kentällä väkertäessä aina yrittää, moni muu hevonen olisi tuumannut, että ratsastaja on hyvä ja juoksee ihan keskenään vaan sitä ympyrää vesisateessa.. Pakko pistää oman laiskuuden ja huonokuntoisuuden piikkiin, jos suoritus ei jollain kertaa Siran kanssa ihan GP-tasolle yllä. Mutta kuten tavallista, neiti oli hyvin tyytyväisen oloinen itseensä takaisin kotiin kävellessä.

Lauantaina käytiin vaan nopeasti köpöttelemässä maastossa pikku lenkki lampaankarvasatulalla ennen iltarientoja. Tiet oli vähän paremmat kun viimeksi ja vaikka mua välillä jonkin kohdan jäinen ulkonäkö huolettikin, niin Sira tepsutteli koko matkan (vähän turhankin) reippaasti ja lipsumatta. Suunnattiin Lemmenlaaksoon päin ja lähdettiin kokeilemaan pohjaa hieman paremmalta näyttävälle metsätielle (eli käännyttiin palaneelle ladolle ja sieltä eteenpäin peltojen läpi ja metsän suuntaan - noilla poluilla oli vielä suht kattava lumipinta sen muualla vallinneen luistinratameiningin sijasta). Siralla oli energiaa vähän turhankin paljon ja takaisin tultaessa neiti päätti, että viimeinen nousu voidaan ihan hyvin ravata. No ei kai siinä. Pörhisteltiin rinnettä ylös, kunnes Sira näki ylhäällä jotain superpelottavaa (=nainen lapsensa ja kultaisen noutajan kanssa. Onhan toi nyt aika hurja yhdistelmä orgaanisia objekteja nähtäväksi yhdellä kertaa..), mistä seurasi tietysti täydellisen sliding stopin harjoittelu. Pelottava tilanne laukesi, kun Sira kuuli itseään kutsuttavan hienoksi ja kauniiksi hepaksi pelottavien kohteiden taholta, tän jälkeen voitiin kävellä tyytyväisenä kaula kaarella ohi. Ah. Kylmetys tuli siinä vaiheessa, kun seuraava vastaantulija kysyi, onko Sira valkoinen suomenhevonen.

Päästiin kunnialla kotiin ruokakippojen äärelle jäästä/autoista/laskeutuvasta pimeästä huolimatta, joskin miltei koko matka takaisin tallille oli melkoista yht'aikaa ylös-sivulle-eteen -suuntautuvaa hössötystä ja autoille pöhisemistä. Meno alkoi rauhoittua vasta ihan viimeisillä metreillä ennen omaan pihaan kääntymistä, vaikka kotijoukot kovasti meille huutelikin. Kaikesta hösäilystä huolimatta Sira ei hionnut ja kaikilla kolmella karvaturvalla riitti intoa auttaa iltapäiväheinien ripustuksessa (aaaarghhhh Tessa nyt se turpa pois sieltä säkistä kun yritän solmia nää EEIIIH Muru nyt sä levitit ne heinät pitkin poikin eeiiääälä Sira aja niitä muita pois kun mä seison tässä välissä jooko..)

;)