Maastoilut Siralla ja Tessalla pe 6.6.2014

Sattui kerrankin rento perjantai ja hyvät kelit, joten tuli käytyä lenkillä molempien hummien kanssa. Täyttelin ensin vesiastiat ja otin Tessan harjailtavaksi ja napsimaan vähän välipalaa pihan puolelle. Tuntui hassulta kavuta pitkästä aikaa "ison" hevosen selkään, jotenkin on niin tottunut Siraan! Sitä kaulaa kun oli edessä kilometrin verran..

Lähdettiin kiertelemään pellon laitaa ja metsästä hiekkakuopalle, sieltä sitten polkuja pitkin kuopan ympäri. Tessan kanssa pysyteltiin käynnissä, vain pieni pätkä pellon laidasta ravailtiin alkumatkasta. Tessa oli vähän tahmatassu ja mentiin aika säästellen, yritin vähän välillä hätistellä rouvaa kokoamaan itseään, mutta aika väsynyttä yritystä oli molempien puolelta. Jossain vaiheessa hiekkakuopan "takana" pientä mäkeä noustessa olin katsovinani, että satulan etukaari ottaisi säkään kiinni ainakin silloin, kun olin kevyessä istunnassa? Perusneuroottisena sitten kyttäsin asiaa loppumatkan (ei tullut kyllä oikein varmistusta tähän ja eipä tuosta aikaisemmin ole ollut mitään merkkiä, joten päädyin siihen tulokseen, että ehkä satula oli luisunut aiemmassa alamäessä vähän eteen ja siksi näytti niin ahtaalta. Myöhemmin tasaisella ei enää tuntunut yhtään niin oudolta) ja tultiin aika pitkä pätkä lopussa vielä talutellen, kun tiellä olevat kivet tuntui selkeästi ollevan Tessan mielestä inhottava asia. 

Tessa pääsi takaisin tarhaan ja Sira joutui vuorostaan hommiin. Neidillä olikin heti alusta lähtien paljon reippaammin tuota energiaa, pihassa pöristiin harjausvaiheessa ihan antaumuksella pihaton eteen tulleelle pakkaukselle ja satulan laittaminen oli pitkästä aikaa kauhistus. Lähdettiin kyllä lenkille varsin rivakasti, ei mitään pysähdyksiä tai himmailuja asvalttipätkällä, pitkällä askeleella ja melkoista tahtia.. Kun päästiin tien yli ja käännyttiin kohti pellonreunaan menevää polkua, huomasi Sira takana tulevan nelijalkaisen lajitoverin ja alkoi melkoinen huutelu ja hössötys. Tämä uusi kaveri lähti kuitenkin kiertämään toista kautta, mutta Sira tuntui selkeästi odottelevan vielä pitkään näköyhteyden katkettuakin, että kohta se pelottava tyyppi loikkaa jostain puskasta eteen. Koetin ravailla metsäpoluilla niin rauhassa kun mitä Sira vaan suostui ja samalla purkaa vähän ylimääräenergiaa. Pitkälti sama lenkki tuli tehtyä kun mitä Tessallakin, mutta ponin kanssa tosiaan ravailtiin sen verran mitä pystyttiin. Hauska :)

Sira sai taas muutamia ihailijoita matkalla ja tuntui kyllä selkeästi aina tietävän, milloin hänestä puhuttiin.. Isoa tietä ylittäessä huomattiin, että alkumatkasta nähty kaverihan se siellä meni jonkun matkan päässä meidän edessä taas ja Sira laittoi kunnon hirnunta/karjuntakonsertin päälle. Vähän meinasi olla kiirekin, josko vaikka olisi saanut kamun kiinni.. eli ratsastettiin sitten loppumatka tauotta hirnuvalla ja paikoillaan steppaavalla ja pomppivalla ponilla. Olipahan ohiautoileville ihmisille katsottavaa :))) Tosin kun vähän pahoittelin toista ratsukkoa lopulta ohittaessa Siran meuhkaamista, niin ei sinne edessäolevan selkään ollut kuulemma pahemmin edes kuulunut mitään.

Sira onnistui hätäilemään hien pintaan, joten pihassa samalla kun neiti söi mössöjään, pyyhin pahimmat hikiläntit sienen kanssa. Ja kun oli ruoka edessä, niin linimentin hierominen etupolveenkaan ei aiheuttanut sen isompia nyrpistelyjä. Täyttelin vielä verkkoihin muutamat palat heinää ja sitten poni pihattoon kavereiden kanssa nautiskelemaan päivästä. Oli ihan leppoisat reissut, Tessan kanssa tuhrattiin joku 1h 10min, Siralla sama matka taittui tunnissa :)
Kuskina reissuilla siis vaihteeksi Hanna.