Suomen kelit näytti taas parastaan (eli vesisade ei tunnu taukoavan hetkeksikään), joten lähdettiin Siran kanssa lampaankarvalla ja kuolaimettomilla vähän hölköttelemään. Poluille en uskaltautunut ollenkaan kun Lemmenlaakson puolella "autotien" pintakin tuntui välillä luistavan, joten käytiin kiertämässä vain maneesin lenkki. Se hyvä puoli kosteassa kelissä sentään on, että tien pinta oli laitojen puolelta pehmennyt ravailukelpoiseksi.. pystyttiin hölkkäilemään vähän pidemmät pätkät, tosin Siralla ei tuntunut olevan kiire mihinkään, sen verran löysän oloista menoa ellei ollut vähän väliä muistuttelemassa, että eteenpäinkin voisi kulkea. No, eipä me nyt mitään hikijumppaa oltukaan harjoittamassa, kunhan vähän otettiin liikettä.
Takaisinpäin tien ylitys (tai lähinnä odottelu, että päästäisiin yli) oli vaihteeksi Siran mielestä ihan mahdoton ajatus ja millään ei neití olisi malttanut pysyä paikoillaan. Vähän piti hyöriä ja yrittää, että josko nyt kuitenkin saisi mennä.. Kun oltiin päästy yli ja minåa jalkautunut, niin neiti muuttui taas perässävedettäväksi malliksi. Ei kovin vauhdikasta menoa tosiaan, kun tunti ja vartti saatiin käytettyä tuohon kierrokseen. Mutta vesisateesta huolimatta molemmilla taisi olla ihan hyvät fiilikset tuon lönköttelyn jälkeen :)
(hanna)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti