Pientä ukkosta oli ilmassa, mutta lähdettiin siitä huolimatta reippailemaan. Rytinä kuului jostain lähistöltä, mutta Sira ei onneksi tuntunut olevan moksiskaan vaan oli ihan normaali, energinen itsensä. Sen verran "lähistöllä" pysyttiin, että jäätiin hiekkakuopalle vähän jumppailemaan pitkästä aikaa. Mentiin lähinnä käynnissä erilaisia pieniä väistöjä ja taivutteluita ja pienillä ravisiirtymäpätkillä koetin ratsastaa vaas tarkemmin takasia alle. Sira oli yllättävän hyvä, vaikka edellisestä meidän jumppatuokiosta on jo aikaa.. :D Kumpaankin suuntaan oli pohje läpi heti ja väistöissäkään ei ollut normaalia junnailua vasemmalle, neiti oli oikein tarkkana mukana menossa. Iso positiivinen yllätys oli myös se, että tuntui kun olisin pystynyt ratsastamaan "pitkällä ohjalla" koko ajan, Sira oli älyttömän kevyt edestä (ottaen huomioon, että meidän edellinen "jumppatuokio" hiekkakuopilla meni siihen, että istuin jarruna selässä ja poni yritti ottaa laukkalähdöt mäkeen heti kun oma ajatus herpaantui sekunniksi.. joten jonkin sortin edistykseksi kai tämä on laskettava. Ens kerralla vois testata kuopalla vaikka niitä hillitympiä laukannostojakin).
Takaisin tuntiin metsäpolkujen kautta, lönköteltiin siinä loppuraveja ja kierreltiin poluille kasattuja esteitä. Joku oli näköjään kuorinut pellon viereen kaatuneesta kuusestakin oksat pois, niin että sen yli pääsi nyt astumalla eikä tarvinnut enää lähteä rämpimään ohi pusikon kautta.. Pellon vieressä ollut laidunkin oli ehditty purkaa jossain välissä, tuntui ihan oudolta köpsötellä siitä ohi rauhassa kun ei tarvinnut enään koko aikaa vilkuilla sivusilmällä, innostuuko lauma laukkailemaan luokse jostain pusikoista.
Sira sai jonkin verran hikeä pintaan, ne pesaisin vielä neidin syödessä, mutta linimentin taisin sen sijaan unohtaa tällä kertaa.. (-hanna)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti