Kaisa laitteli edellisenä päivänä viestiä hurjasta naapurinpihasta ja ajattelin lähteä Sirpulan kanssa tutkimaan tilannetta. Kaisalle oli sattunut hyvä tuuri siinä mielessä, että apuun tullut naapurin hevosihminen, oli hevostenkouluttaja Aino. Paras mahdollinen apu oli siis saatavilla :)
Lähdettiin iltasella Siran kanssa tutkailemaan, mistä oikeastaan oli kyse ja mikä se nyt siellä oli niin vaarallista. Sira yritti taas pariin kertaan hieman hinnalla, mutta vanhalla taktiikalla jatkettiin eteenpäin (kävelen eteenpäin, vedän, lisään painoa, nojaan riimunnaruun ja höllään vasta kun Sira ottaa askeleen eteenpäin tai edes siirtää painoaan siten, että olisi tulossa).
Aino sattui olemaan taas kotona ja jäätiin höpöttelemään pihan eteen hetkiseksi. Siraa vähän puhisutti tilanne, mutta neiti tuntui kuitenkin siltä, että hengissä selvitään.
Käpösteltiin edestakaisin tietä hetkinen ja natusteltiin leipäsiä. Hyvin sujui :)
Pelkäsin kovasti, että Tessalle iskee kateus, joten otin Tessukankin tarhasta ja käytiin vartin verran kävelemässä. Hyvin sujui myös Tessan kanssa :)
-Jenna
Sira
Sira talvella 2012
maanantai 31. elokuuta 2015
Uusia reittejä tutkimassa su 30.8
Sunnuntaina oli pitkästä aikaa olo sen verran terve, että jaksoin lähteä laitumelle siivoilemaan ja aitoja siirtämään. Kaiken lisäksi oli oikeasti AIKAA olla ja nautiskella heppojen seurasta.Olen käynyt lähes päivittäin laitsalla, mutta yleensä jo illan pimettyä ja kiireesti vaan tarkistamassa, että hepat ovat kunnossa, niillä on vettä ja Tessa saa lääkkeensä. Yleensä olen pyrkinyt ottamaan samalla edes muutaman minuutin, jolloin hetki vaan rapsutellaan toisiamme heppojen kanssa. Nyt oli aivan ihanaa olla valoisalla auringon paisteessa heppojen kanssa paistattelemassa ja rapsutella ja hipsutella kaikessa rauhassa!
Tessa oli hyvällä tuulella ja harjailu ja satulointi onnistui mutkatta. Lähdettiin pihasta "väärään suuntaan" ajatuksena lähteä tutkimaan viereistä metsää. Lähdettiin ensimmäisestä selkeästä polusta kulkemaan metsän suuntaan.Polku haarautui heti joko takaisinpäin tien viertä tai eteenpäin. Päätin jatkaa eteenpäin. Hetken kuljettuamme alkoi edessä häämöttää talo pihapiireineen. Tutkailtiin Tessan kanssa maastoa ja päätettiin lähteä pientä polkua mäkeä ylöspäin. Tessa oli täpinöissään ja laukkasi mäen ylös umpimetsässä! Hieman jännitti, mutten halunnut pidätellä ettei Tessu kompuroisi. Meno oli ihme kyllä hyvin varman oloista ja pohjakin tuntui hyvältä.
Mäen päältä löydettiin toinen polku, jota lähdettiin seuraamaan. Vastaan tuli kota (?!), jonka ohi ratsasteltiin. Polku loppui vanhaan traktorireittiin, joka oli jo heinän valtaama. Reitti oli paikon huonokulkuinen ja isoja kuoppia ja oksia oli maassa. Tessa pääsi kuitenkin kulkemaan reitin yllättävän sujuvasti!
Metsästä tupsahdettiin hiekkatielle. Tässä vaiheessa tajusin, että ollaan jollain huikealla uudella reitillä ja pitää saada reitti talteen. Tessan steppaillessa (!) alla, kaivoin esille kännykän ja lataisin sport trackkerin. Kartasta puuttuu nyt metsäosuus kokonaan.Jatkettiin kivoja, pehmeitä teitä pitkin ja tutkittiin välillä karttaa, jonka perusteella sitten valittiin oikeat tiet. Lopulta tajusin, että ollaan siellä autiotalon hiekkatiellä, jota pitkin sitten köpsöteltiin reissu loppuun.
Hiekkateitä tuntui olevan paljon ja uusia metsäpolkuja sitäkin enemmän. Meillä on vielä monet uudet maastot edessä!
Lenkki on yhteensä varmaan kuutisen kilsaa ja vie tunnin kokonaisuudessaan, jos menee Tessan vauhtikäyntiä. (Laitumelta lähtiessä).
Tessa oli koko matkan reipas ja nosti jopa ei-laukkasuoralla laukan omatoimisesti. Mulla oli lampaankarva alla, joten mentiin käyntiä suurin osa reissusta. KIVAA KIVAA KIVAA!
sunnuntai 30. elokuuta 2015
20.8. ja 28.8.
Tulee näköjään aina näin kahden kerran sarjoissa nämä mun päivitykset... No mutta, 20.8 käytiin Jennan ja Siran kanssa maastoilemassa. Pääsin ensimmäistä kertaa kiertämään autiotalonlenkin, näytti kyllä kivalta sielläkin. Ehkä sitä voisi joku kerta kokeilla kiertää sen yksikin (jos ei sitten saada lenkkiseuraa), tuskin sitä niin pahasti voi hukkaan mennä? Tessa oli taas tosi vetelän ja haluttoman tuntuinen, mutta torstai oli kyllä tosi lämmin päivä, eli ehkä se johtui siitä? Vetelyydestä huolimatta oli kiva lenkki, kiitos Jennalle ja Siralle seurasta!
28.8 oli onneksi jo vähän viileämpi päivä, ja aikaisemmin oli sadellut eli tietkään ei olleet niin kovia mitä ne on viime aikoina olleet. Tessassa huomasi heti eron, se tuntui jo heti alussa ihan erilaiselta kuin mitä se on parina viime kertana ollut. Yleensä se haluaa lenkin alussa käpsytellä rauhallista mummokävelyä, mutta nyt se oli alusta asti aika reippaalla päällä. Meinattiin mennä maisemareittiä, mutta mua aina jostain syystä jännittää märällä kelillä se yksi rinnettä pitkin kulkeva polku (varsinkin jos Tessa on reippaalla päällä, eikä jaksa niin keskittyä omiin jalkoihinsa), joten jätettiin se väliin. Seikkailtiin kuitenkin metsässä ja yritin opetella uusia reittejä ja hahmottaa miten ne siellä metsässä kulkee. Lopuksi päädyttiin hiekkakuopille, alhaalla ei näkynyt hulluja mopoilijoita joten laskeuduttiin mäki sinne. Alamäen lopussa Tessa rupesi jo innostumaan ja selvästi odottamaan laukkaamista, joten päästeltiin sitten yksi mäki reippaassa laukassa ylös asti. Kotimatkallakin otettiin vielä yksi lyhyt laukkapätkä, kun Tessalla tuntui olevan niin paljon virtaa. Vähän reilu tunti me taidettiin loppujen lopuksi olla liikenteessä.
-Pauliina
28.8 oli onneksi jo vähän viileämpi päivä, ja aikaisemmin oli sadellut eli tietkään ei olleet niin kovia mitä ne on viime aikoina olleet. Tessassa huomasi heti eron, se tuntui jo heti alussa ihan erilaiselta kuin mitä se on parina viime kertana ollut. Yleensä se haluaa lenkin alussa käpsytellä rauhallista mummokävelyä, mutta nyt se oli alusta asti aika reippaalla päällä. Meinattiin mennä maisemareittiä, mutta mua aina jostain syystä jännittää märällä kelillä se yksi rinnettä pitkin kulkeva polku (varsinkin jos Tessa on reippaalla päällä, eikä jaksa niin keskittyä omiin jalkoihinsa), joten jätettiin se väliin. Seikkailtiin kuitenkin metsässä ja yritin opetella uusia reittejä ja hahmottaa miten ne siellä metsässä kulkee. Lopuksi päädyttiin hiekkakuopille, alhaalla ei näkynyt hulluja mopoilijoita joten laskeuduttiin mäki sinne. Alamäen lopussa Tessa rupesi jo innostumaan ja selvästi odottamaan laukkaamista, joten päästeltiin sitten yksi mäki reippaassa laukassa ylös asti. Kotimatkallakin otettiin vielä yksi lyhyt laukkapätkä, kun Tessalla tuntui olevan niin paljon virtaa. Vähän reilu tunti me taidettiin loppujen lopuksi olla liikenteessä.
-Pauliina
perjantai 28. elokuuta 2015
Sadepäivän metsäseikkailu 28.8
Perjantaina ripisteli vettä hiljakseen ja ilmassa oli syksyn tuntua. En tiedä, johtuuko se siitä, että yleensä olen syksyt ollut lomalla, mutta jotenkin olen odottanut tätä vuodenaikaa ja oli ihana päästä lenkille kirpsakkaan ilmaan.
Otin Siran naruun ja lähdettiin viereiseen metsään vaeltamaan. Hypättiin ojan yli ja mentiin rämpimään ja etsimään polkuja.. Ei löydetty polkuja, mutta kivaa oli silti kiipeillä puiden yli. Kivaa akvititeettia molemmille!
Ei oltu kauaa, olen edelleen flunssassa, mutta puolisentuntia seikkailtiin metsässä. Oli taas jotenkin niiiiiiin kivaa. <3 (Jenna)
Otin Siran naruun ja lähdettiin viereiseen metsään vaeltamaan. Hypättiin ojan yli ja mentiin rämpimään ja etsimään polkuja.. Ei löydetty polkuja, mutta kivaa oli silti kiipeillä puiden yli. Kivaa akvititeettia molemmille!
Ei oltu kauaa, olen edelleen flunssassa, mutta puolisentuntia seikkailtiin metsässä. Oli taas jotenkin niiiiiiin kivaa. <3 (Jenna)
maanantai 24. elokuuta 2015
sunnuntai 23. elokuuta 2015
Maastossa koko porukalla la 22.8.
Päästiin lähtemään illalla kaikkien kolmen laidunheppasen kanssa lenkille yhtä aikaa (Noora Tessalla, Hanna Siralla ja toivottavasti muistan nimen oikein, mutta Taru -anteeksanteeks jos mun varhaisdementia teki taas temput- Mussulla) ja suunnattiin pienen pohdinnan jälkeen uittokuopan suuntaan. Alla oli taas lievästi laiskanpulskeita hevosia ja myllyn kohdalla koko joukkio oli Tessan johdolla sitä mieltä, että silta on hieman epäilyttävä ja ylittäminen vähintäänkin arveluttavaa (huom. kotiinpäin myllysilta ei ollutkaan enää yhtään jännä, vaikka Tessa harrastikin muuten erikoisia kiemurteluharjoituksiaan pitkin matkaa). Yli siitä kuitenkin mentiin ja siirryttiin alikulun kautta Vanhan Lahdentien toiselle puolelle, josta lähdettiin mun hatarien muistikuvien varassa suunnistamaan kohti uittokuoppaa ja hieman tutkimaan metsässä risteileviä polkuja. Käytiin alhaalla uittokuopallakin, mutta tällä kertaa hevoset säästyivät hommasta kuivin jaloin kun uittaminen ei varsinaisesti ollut suunnitelmissa.
Löydettiin hiekkatieltä toiseenkin suuntaan kulkeva mukavannäköinen polku, joka johti palaneen (?) talon kautta pienen pellon laidalle. Polku sinällään olisi tuosta jatkunut takaisin Vanhan Lahdentien varteen, mutta pellon laidassa vastaan tuli oja, jonka ylitys olisi pitänyt tehdä siltaa pitkin ja todettiin parhaaksi kääntyä takaisin ja käydä tutkimassa silta jalkaisin ennen kun uskaltaudutaan hevosilla kokeilemaan ylitystä.
Oltiin reissussa puolisentoista tuntia ja aika lunkisti mentiin kuuman kelin ja sateettoman kauden jälkeen kivikoviksi muuttuneiden teiden vuoksi. Pari pätkää ravailtiin poluilla, missä pohja oli paras, vaikka kovin pitkiä suoria ei noilla tienoilla vastaan tullutkaan (eli vastaisuuden varalle ajatellen ei tuolta uittokuopan metsästä kyllä lyhyitäkään laukkailumahdollisuuksia taida oikein löytyä. Ja asiasta kukkaruukkuun, kun ajelin vanhaa Lahdentietä laitskalle, niin siinä Pornaisten ja myllytien "välillä" kääntyy pohjoiseen päin ajaessa hiekkatie vasemmalle. Tosin tolle hiekkatielle pääseminen vaatisi useamman sadan metrin kulkemista asvalttia pitkin enkä tiedä, onko siellä mitään kunnollista reittiä ratsastaa, mutta ajattelin kuitenkin käydä kurkkaamassa auton kanssa jossain vaiheessa).
Löydettiin hiekkatieltä toiseenkin suuntaan kulkeva mukavannäköinen polku, joka johti palaneen (?) talon kautta pienen pellon laidalle. Polku sinällään olisi tuosta jatkunut takaisin Vanhan Lahdentien varteen, mutta pellon laidassa vastaan tuli oja, jonka ylitys olisi pitänyt tehdä siltaa pitkin ja todettiin parhaaksi kääntyä takaisin ja käydä tutkimassa silta jalkaisin ennen kun uskaltaudutaan hevosilla kokeilemaan ylitystä.
Oltiin reissussa puolisentoista tuntia ja aika lunkisti mentiin kuuman kelin ja sateettoman kauden jälkeen kivikoviksi muuttuneiden teiden vuoksi. Pari pätkää ravailtiin poluilla, missä pohja oli paras, vaikka kovin pitkiä suoria ei noilla tienoilla vastaan tullutkaan (eli vastaisuuden varalle ajatellen ei tuolta uittokuopan metsästä kyllä lyhyitäkään laukkailumahdollisuuksia taida oikein löytyä. Ja asiasta kukkaruukkuun, kun ajelin vanhaa Lahdentietä laitskalle, niin siinä Pornaisten ja myllytien "välillä" kääntyy pohjoiseen päin ajaessa hiekkatie vasemmalle. Tosin tolle hiekkatielle pääseminen vaatisi useamman sadan metrin kulkemista asvalttia pitkin enkä tiedä, onko siellä mitään kunnollista reittiä ratsastaa, mutta ajattelin kuitenkin käydä kurkkaamassa auton kanssa jossain vaiheessa).
Sira on kiitänyt metritolkulla letkan edelle! Muilla ei ilmeisesti ollut kiire takaisin syömään..
torstai 20. elokuuta 2015
Heinätalkoilujen jälkeinen "kimppalenkki" 13.8 ja peltoilua 19.8
13.8
"Heinätalkoiden" eli Maunon tuoman heinäkuorman purkamisen jälkeen päätettiin tseffata issikkaporukkaa (ja Mattia!!) kimppalenkin merkeissä. Kiiruhdin laittamaan Siralle suitset päähän ja ratsastamaan muuta porukkaa vastaan laitumen suunnasta ja vaikka oltiinkin mukamas oltu nopeita, niin Matti oli ehtinyt kirittää issikat jo Ivarsintien risteykseen saakka kun kohdattiin.
Päätettiin lähteä hiekkakuopalle, mihin pääsisi kärryjen kanssakin ja otettiin suunta kohti laavua, tosin jo opaskyltin kohdalla jouduttiin kääntymään takaisin. Paluumatkalla hiekkakuopan laidalla kulkevalta polulta löytyi kanttarellikätkö, joten ei muuta kun alas selästä (Sira ja Matti toimi erinomaisina sienestyshepoina..) ja sienet parempaan talteen. Oli niitä ehkä yhden kastikkeen verran :)
Parkkipaikan tienoilta sitten erottiin Siran kanssa muusta porukasta ja vaikka etukäteen vähän pelkäsin, että noinkohan onnistuu, niin neiti lähti yllättävän helposti laitsan suuntaan muiden jatkaessa kotia kohti. Pientä peräänhirnumista, mutta siinäpä se.
Oltiin liikenteessä ehkä hmm.. puoltoista tuntia ja aika köpöttelyvauhtia mentiin, joten Sira ei lämpimästä kelistä huolimatta edes hionnut tällä kertaa.
19.8
Päästiin tällä kertaa kokeilemaan pellolla menoa Siran kanssa, kun Mussu oli yöreissussa ja wanhaa rouvaa ei tohtinut jättää yksin pihaan. Viriteltiin oikein satulakin selkään (ja muistin ottaa jopa jalustimet mukaan tällä kertaa, tosin unohdin vaihtaa ne takaisin Tessan satulaan jälkeenpäin). Sira tosiaan kulki pellolla tosi letkeästi ja saatiin innostettua Tessaakin laukkailemaan ja ravailemaan välillä meidän mukana ;)
Aloitettiin kävelyjen ja paikan tutkailemisen jälkeen tekemällä koko pellon pituudelta kevennellen laajaa kaariuraa, pienentäen kaarta sen mukaan, kun Sira alkoi taipua ja asettua. Vasen on selvästi hankalampi taas ja pitkästä aikaa meillä oli vanha satulanluisumisongelmakin, eli satula liukuu oikealle kyljelle ja joudun korjailemaan vähän väliä. En muista, että tätä olisi ollut pitkään aikaan? Tällä kertaa ei hirveästi tarvinnut ajatella sinne pohkeen eteen, vaan tehoja riitti, joten keskityin lähinnä pitämään omaa alapohjetta hiljaa ja mahdollisimman irti, sekä ajattelemaan etuosaa kevyeksi.
Jouduin jonkin aikaa miettimään, että mitäs me tällä kertaa harjoiteltaisiin, mutta sitten tajusin, että iso peltohan on ihan täydellinen jonkinmoiseen vastalaukkaharjoitteluun. Vastalaukoilla me ei olla muistaakseni koskaan koetettukaan jumpata Siran kanssa, joten vähän oli epäilevä olo alkaa yksikseen yrittämään. Nostin vuorotellen jomman kumman laukan, jonka jälkeen tehtiin ensin isoa, loivaa kaariuraa, jossa myötä- ja vastalaukka vaihteli. Ja sama kun alkukeventelyissä, kun sujui niin pienennettiin ja jyrkennettiin tietä, ja kerättiin laukkaa vähän lyhyemmäksi. Sira ei rikkonut kertaakaan kummassakaan laukassa, eli uskomaton tasapaino neidillä kyllä on! Eikä muuten tullut ainoatakaan pukkia tai täyttä kotiin -lähtöä koko peltojumpan aikana, toisin kun arvelin.. mä vaan pelkäsin "pahinta" ja Sira teki kiltisti hommia. Höh. Ja taas tuli se fiilis, että pyydän liian helppoja juttuja jotenkin.
Loppuravailuissa käsitteet "rauhallinen" ja "rento" oli alkuun hukassa, kun Sira olisi edelleen tarjonnut laukkaa tai jotain lipizzaluokan lisäyksiä, mutta kyllä sieltä jonkinmoinen eteen ja alas-tyylinen vaihdekin lopulta löytyi. Oltiin kaikkiaan ehkä 45 min hommissa ja lopetellessa alkoi ilta selvästi hämärtymäänkin. Siralla ei muuten ollut pahemmin hiki, pelkästään kainaloita ja takajalkojen välin pyyhkäisin kostealla harjalla, ettei jäänyt kutittamaan ja houkuttamaan itikoita. (-hanna)
"Heinätalkoiden" eli Maunon tuoman heinäkuorman purkamisen jälkeen päätettiin tseffata issikkaporukkaa (ja Mattia!!) kimppalenkin merkeissä. Kiiruhdin laittamaan Siralle suitset päähän ja ratsastamaan muuta porukkaa vastaan laitumen suunnasta ja vaikka oltiinkin mukamas oltu nopeita, niin Matti oli ehtinyt kirittää issikat jo Ivarsintien risteykseen saakka kun kohdattiin.
Päätettiin lähteä hiekkakuopalle, mihin pääsisi kärryjen kanssakin ja otettiin suunta kohti laavua, tosin jo opaskyltin kohdalla jouduttiin kääntymään takaisin. Paluumatkalla hiekkakuopan laidalla kulkevalta polulta löytyi kanttarellikätkö, joten ei muuta kun alas selästä (Sira ja Matti toimi erinomaisina sienestyshepoina..) ja sienet parempaan talteen. Oli niitä ehkä yhden kastikkeen verran :)
Parkkipaikan tienoilta sitten erottiin Siran kanssa muusta porukasta ja vaikka etukäteen vähän pelkäsin, että noinkohan onnistuu, niin neiti lähti yllättävän helposti laitsan suuntaan muiden jatkaessa kotia kohti. Pientä peräänhirnumista, mutta siinäpä se.
Oltiin liikenteessä ehkä hmm.. puoltoista tuntia ja aika köpöttelyvauhtia mentiin, joten Sira ei lämpimästä kelistä huolimatta edes hionnut tällä kertaa.
19.8
Päästiin tällä kertaa kokeilemaan pellolla menoa Siran kanssa, kun Mussu oli yöreissussa ja wanhaa rouvaa ei tohtinut jättää yksin pihaan. Viriteltiin oikein satulakin selkään (ja muistin ottaa jopa jalustimet mukaan tällä kertaa, tosin unohdin vaihtaa ne takaisin Tessan satulaan jälkeenpäin). Sira tosiaan kulki pellolla tosi letkeästi ja saatiin innostettua Tessaakin laukkailemaan ja ravailemaan välillä meidän mukana ;)
Aloitettiin kävelyjen ja paikan tutkailemisen jälkeen tekemällä koko pellon pituudelta kevennellen laajaa kaariuraa, pienentäen kaarta sen mukaan, kun Sira alkoi taipua ja asettua. Vasen on selvästi hankalampi taas ja pitkästä aikaa meillä oli vanha satulanluisumisongelmakin, eli satula liukuu oikealle kyljelle ja joudun korjailemaan vähän väliä. En muista, että tätä olisi ollut pitkään aikaan? Tällä kertaa ei hirveästi tarvinnut ajatella sinne pohkeen eteen, vaan tehoja riitti, joten keskityin lähinnä pitämään omaa alapohjetta hiljaa ja mahdollisimman irti, sekä ajattelemaan etuosaa kevyeksi.
Jouduin jonkin aikaa miettimään, että mitäs me tällä kertaa harjoiteltaisiin, mutta sitten tajusin, että iso peltohan on ihan täydellinen jonkinmoiseen vastalaukkaharjoitteluun. Vastalaukoilla me ei olla muistaakseni koskaan koetettukaan jumpata Siran kanssa, joten vähän oli epäilevä olo alkaa yksikseen yrittämään. Nostin vuorotellen jomman kumman laukan, jonka jälkeen tehtiin ensin isoa, loivaa kaariuraa, jossa myötä- ja vastalaukka vaihteli. Ja sama kun alkukeventelyissä, kun sujui niin pienennettiin ja jyrkennettiin tietä, ja kerättiin laukkaa vähän lyhyemmäksi. Sira ei rikkonut kertaakaan kummassakaan laukassa, eli uskomaton tasapaino neidillä kyllä on! Eikä muuten tullut ainoatakaan pukkia tai täyttä kotiin -lähtöä koko peltojumpan aikana, toisin kun arvelin.. mä vaan pelkäsin "pahinta" ja Sira teki kiltisti hommia. Höh. Ja taas tuli se fiilis, että pyydän liian helppoja juttuja jotenkin.
Loppuravailuissa käsitteet "rauhallinen" ja "rento" oli alkuun hukassa, kun Sira olisi edelleen tarjonnut laukkaa tai jotain lipizzaluokan lisäyksiä, mutta kyllä sieltä jonkinmoinen eteen ja alas-tyylinen vaihdekin lopulta löytyi. Oltiin kaikkiaan ehkä 45 min hommissa ja lopetellessa alkoi ilta selvästi hämärtymäänkin. Siralla ei muuten ollut pahemmin hiki, pelkästään kainaloita ja takajalkojen välin pyyhkäisin kostealla harjalla, ettei jäänyt kutittamaan ja houkuttamaan itikoita. (-hanna)
keskiviikko 19. elokuuta 2015
13.8. ja 15.8.
13.8.
Torstaina hetken aikaa mukana pyöri mustikkaan lähtevä poikaystävä, joka suostui ystävällisesti nämäkin kuvat ottamaan. Pääsipäs se myös ensimmäisen kerran elämässään rapsuttelemaan hevosta, sen jälkeen kun oli varmistanut mun selän takaa, että eihän Sira varmasti tee sille mitään pahaa, jos se vähän kokeilee rapsuttaa. Mussu ja Sira oli kummatkin kauhean osallistuvaisella päällä, ja ne laukkasi kummatkin perään kun olin taluttamassa Tessaa pois. Tosin taisi vain olla kauhea jano kaikilla.
15.8.
Lauantaina tehtiin vain kevyt lenkki hiekkakuoppien ohi. Tessa ei tuntunut niin innostuneelta kuin yleensä, lisäksi se kompuroi jonkin verran. Mutta muistaakseni lauantaina oli aika lämmin päivä eli ehkä se vaati veronsa. Torstainen peltoilukertakin oli niin kevyt, että en usko että siitäkään olisi voinut lihakset kipeytyä. No, ehkä lauantai vain oli huono päivä? Mutta ihan kiva oli rauhallisesti käpsytellä ilta-auringossa ja nauttia maisemista Tessan kanssa.
-Pauliina
Torstaina hetken aikaa mukana pyöri mustikkaan lähtevä poikaystävä, joka suostui ystävällisesti nämäkin kuvat ottamaan. Pääsipäs se myös ensimmäisen kerran elämässään rapsuttelemaan hevosta, sen jälkeen kun oli varmistanut mun selän takaa, että eihän Sira varmasti tee sille mitään pahaa, jos se vähän kokeilee rapsuttaa. Mussu ja Sira oli kummatkin kauhean osallistuvaisella päällä, ja ne laukkasi kummatkin perään kun olin taluttamassa Tessaa pois. Tosin taisi vain olla kauhea jano kaikilla.
Mentiin Tessan kanssa laitumen vieressä olevalla pellolla vähän vajaa tunti. Tehtiin paljon taivutuksia ja väistöjä käynnissä ja ravissa, tavoitteena venyttely ja vetristyminen. Tehtiin myös lopussa puolikkaita etuosakäännöksiä, jotka ainakin välillä onnistui ihan kivasti. Tehtiin myös hienolla kuusikaarisella kiemurauralla muutamat laukanvaihdot. On se Tessa vain hieno rouva! Tosin aluksi tuntui, että Tepsu olis vain halunnut mennä takaisin laitsalle Mussun kuo (Sira oli siinä vaiheessa lähtenyt Hannan kanssa lenkille), koska poispäin mentäessä Tessa muuttui aina tosi jähmeäksi, mutta Mussua kohti mentäessä alkoi kivasti löytyi vauhtia. Loppua kohti sekin kuitenkin väheni ja Tessa alkoi kyllä kulkea mukavan rennosti.
Lauantaina tehtiin vain kevyt lenkki hiekkakuoppien ohi. Tessa ei tuntunut niin innostuneelta kuin yleensä, lisäksi se kompuroi jonkin verran. Mutta muistaakseni lauantaina oli aika lämmin päivä eli ehkä se vaati veronsa. Torstainen peltoilukertakin oli niin kevyt, että en usko että siitäkään olisi voinut lihakset kipeytyä. No, ehkä lauantai vain oli huono päivä? Mutta ihan kiva oli rauhallisesti käpsytellä ilta-auringossa ja nauttia maisemista Tessan kanssa.
-Pauliina
torstai 13. elokuuta 2015
Kouluponi kenttähommissa, tiistai 11.8
Kuuman kelin vuoksi olin tallilla vasta joskus seitsemän jälkeen, pitkästä aikaa ajatuksena mennä kentälle pyörimään hetkeksi. Täyttelin pihassa vesiastiat ja ihmettelin, kun hepat oli laitumen yläosassa hengailemassa. Hetken seurailun jälkeen tajusin, että naapurin hevoset oli laitumella ja Sira piti syystä X omaa laumaa ylhäällä.
Harjailin Siran (ja siinä sivussa Tessan, joka oli selvästi sitä mieltä, että hän on se, joka pitää ottaa mukaan hommiin) ja varustauduin pitkästä aikaa oikein satulalla, tosin jalustimet oli jääneet jonnekin. Ihmekään, kun tuntui niin kevyeltä kanniskella satulaa ympäriinsä. No, kuka niitä tarvitsee muutenkaan.. Jotenkin onnistuin siinä hääräillessä huitaisemaan ampiaistakin ja kostoksi mua pistettiin käteen. Hitsin kiva juttu hei. Osuin sitten kesän ainoaan ampiaiseen. Onneksi pisti sentään mua eikä Siraa.
Lämmintä oli edelleen yli 20 astetta (+meitsin vasen kämmen oli turvonnut mielenkiintoisiin mittoihin ja ohjien pitäminen ei ollut ehkä kaikkien taiteen sääntöjen mukaista), joten ei mitään ihmeempiä tehty. Käynnissä ja ravissa koetin vaan hiljalleen saada takaosaa aktiivisemmaksi, etuosaa mahdollisimman kevyeksi ja neitiä vähän taivuteltua molempiin suuntiin. Muuten sujui yllättävänkin hyvi, vain kahdesti otettiin lähdöt maata kiertävälle radalle portilla olleen puutarhatuolin vuoksi, jonka ohi halusin sisukkaasti päästä ratsastamalla. Loppukäynnit mentiin kävelemään tielle, yhteensä oltiin ehkä joku 45 minsaa liikenteessä.
Pitää ehkä jumppailla taas vähän useammin kunhan kelit tästä vähän viilenee.. (-hanna)
Harjailin Siran (ja siinä sivussa Tessan, joka oli selvästi sitä mieltä, että hän on se, joka pitää ottaa mukaan hommiin) ja varustauduin pitkästä aikaa oikein satulalla, tosin jalustimet oli jääneet jonnekin. Ihmekään, kun tuntui niin kevyeltä kanniskella satulaa ympäriinsä. No, kuka niitä tarvitsee muutenkaan.. Jotenkin onnistuin siinä hääräillessä huitaisemaan ampiaistakin ja kostoksi mua pistettiin käteen. Hitsin kiva juttu hei. Osuin sitten kesän ainoaan ampiaiseen. Onneksi pisti sentään mua eikä Siraa.
Lämmintä oli edelleen yli 20 astetta (+meitsin vasen kämmen oli turvonnut mielenkiintoisiin mittoihin ja ohjien pitäminen ei ollut ehkä kaikkien taiteen sääntöjen mukaista), joten ei mitään ihmeempiä tehty. Käynnissä ja ravissa koetin vaan hiljalleen saada takaosaa aktiivisemmaksi, etuosaa mahdollisimman kevyeksi ja neitiä vähän taivuteltua molempiin suuntiin. Muuten sujui yllättävänkin hyvi, vain kahdesti otettiin lähdöt maata kiertävälle radalle portilla olleen puutarhatuolin vuoksi, jonka ohi halusin sisukkaasti päästä ratsastamalla. Loppukäynnit mentiin kävelemään tielle, yhteensä oltiin ehkä joku 45 minsaa liikenteessä.
Pitää ehkä jumppailla taas vähän useammin kunhan kelit tästä vähän viilenee.. (-hanna)
maanantai 10. elokuuta 2015
6.8. ja 9.8.
6.8.
Torstaina oltiin ensimmäistä kertaa kaksin Tessan kanssa. Vähän kyllä jännitti että kuinkahan pahasti me eksytään metsään, mutta jotain oli kuitenkin jäänyt mieleen ja löydettiin heti ensimmäisellä kerralla oikea reitti. Kierrettiin siis maisemareittiä rauhalliseen tahtiin, vaikka Tessa rupesi kyllä innostumaan, kun päästiin ensimmäisten puunrunkojen yli. Rokotusten takia piti kuitenkin himmailla, ja muutenkin oli aika kuuma päivä. Silti meinas vähän hikeä pukata kummallekin, vaikka rauhassa mentiinkin. Tarkoitus oli myös kartoittaa mustikkatilannetta, mutta en mä mitään mustikoita ehtinyt katsella, kun Tessa meni niin reippaasti ja itse piti keskittyä oksien väistelemiseen maisemareitin ryteikköosuudella. Mutta kiva lenkki kyllä oli, ja kivaa kun Tessa on ollut nyt noin pirteänä.
9.8.
Tosi kuuma päivä taas, joten mentiin vain lyhyt lenkki hiekkakuoppien ohi. Tessalla oli varmaan joku vainu päällä, kun puolet matkasta se halusi kulkea nenä kiinni maassa ja haistella kaikkea. Loppumatkasta se alkoi taas vähän piristyä, mutta aika letkeää oli silti meno.
-Pauliina
Torstaina oltiin ensimmäistä kertaa kaksin Tessan kanssa. Vähän kyllä jännitti että kuinkahan pahasti me eksytään metsään, mutta jotain oli kuitenkin jäänyt mieleen ja löydettiin heti ensimmäisellä kerralla oikea reitti. Kierrettiin siis maisemareittiä rauhalliseen tahtiin, vaikka Tessa rupesi kyllä innostumaan, kun päästiin ensimmäisten puunrunkojen yli. Rokotusten takia piti kuitenkin himmailla, ja muutenkin oli aika kuuma päivä. Silti meinas vähän hikeä pukata kummallekin, vaikka rauhassa mentiinkin. Tarkoitus oli myös kartoittaa mustikkatilannetta, mutta en mä mitään mustikoita ehtinyt katsella, kun Tessa meni niin reippaasti ja itse piti keskittyä oksien väistelemiseen maisemareitin ryteikköosuudella. Mutta kiva lenkki kyllä oli, ja kivaa kun Tessa on ollut nyt noin pirteänä.
9.8.
Tosi kuuma päivä taas, joten mentiin vain lyhyt lenkki hiekkakuoppien ohi. Tessalla oli varmaan joku vainu päällä, kun puolet matkasta se halusi kulkea nenä kiinni maassa ja haistella kaikkea. Loppumatkasta se alkoi taas vähän piristyä, mutta aika letkeää oli silti meno.
-Pauliina
Heppailuja :-)
Taas monet heppailut kerääntyneet, pahoittelut. Ollut kiirusta kestitä vieraita :D
Ke 29.7.
Synttäreiden jälkeinen heppailu!!! Oli ihana, aurinkoinen kesäpäivä kärpäsineen :-) Evita tuli mukaan heppailuihin tällä kertaa. Hurjaa hurjaa, sillä minä hyppäsin arvoisan neiti Kuperkeikan kyytiin ja Evita Tessan. Oli mukavaa mennä yhdessä heppailemaan, vaikka kieltämättä vähän jänskätti alussa kun ei ollut Jennan turvaa lähellä hahaha :D Jännitys kuitenkin poistui lähes heti, varsinkin kun Sira meni niin kiltisti ja laiskanpulskeasti turpa kiinni Tessan pepussa :-) Tessa yritti pari kertaa peruutella Evitan alta, mutta päättäväinen Evita sai Tessan kuriin pienen taistelun jälkeen!
31.7. Perjantai
Perjantaina tallille tuli mukaan mun parhaat ystävät Irlannin ajoilta, Annika Itävallasta ja Sarah saksasta. Tultiin suoraan lentokentältä rapsuttelemaan heppoja. Annikan kanssa vietettiin perjantait aina tallilla ja rannalla ratsastellen, joten oli ihana palauttaa mieleen hepantuoksuiset hetket :-)
Jumppailtiin Tessan kanssa vähän kentällä ympyrää ja kasia. Mummeli rentoutui ja eipä me sen kummempia tehty sitten. :-) Rakkautta sai kaikki hepat runsain mitoin nyt kun käsiparitkin riittivät!!
5.8. Keskiviikko
Keskiviikkona tytöt jäivät seikkailemaan Helsingin keskustaan ja minä tulin sitten mummelia rapsuttelemaan. Oli niin kuuma päivä, että me mentiin ihan vaan kävelylle riimunarussa. Kärpäset kiusasivat ja paarmat purivat, mutta meillä oli silti mukavaa maailman rakkaimman mummelin kanssa <3
Lauantai 8.8.
Lauantaina tytöt tulivat taas mukaan, lento seuraavana yönä. Laitettiin ihan vain lampaankarva ja riimu päässä käveltiin peltoa ympäri rennoin mielin. Taas niin kuuma, että jalkojen nostaminen käppäilyyn oli jo aivan tarpeeksi puhkittu! :-)
Haikeaa, tällä viikolla pääsen varmaan vain kerran sanomaan Tessalle heipat ennen pidempää taukoa :-( Mutta onneksi aina tullaan takas ja toivotaan että Tessalla pysyy kaikki asiat kunnossa <3
Ke 29.7.
Synttäreiden jälkeinen heppailu!!! Oli ihana, aurinkoinen kesäpäivä kärpäsineen :-) Evita tuli mukaan heppailuihin tällä kertaa. Hurjaa hurjaa, sillä minä hyppäsin arvoisan neiti Kuperkeikan kyytiin ja Evita Tessan. Oli mukavaa mennä yhdessä heppailemaan, vaikka kieltämättä vähän jänskätti alussa kun ei ollut Jennan turvaa lähellä hahaha :D Jännitys kuitenkin poistui lähes heti, varsinkin kun Sira meni niin kiltisti ja laiskanpulskeasti turpa kiinni Tessan pepussa :-) Tessa yritti pari kertaa peruutella Evitan alta, mutta päättäväinen Evita sai Tessan kuriin pienen taistelun jälkeen!
31.7. Perjantai
Perjantaina tallille tuli mukaan mun parhaat ystävät Irlannin ajoilta, Annika Itävallasta ja Sarah saksasta. Tultiin suoraan lentokentältä rapsuttelemaan heppoja. Annikan kanssa vietettiin perjantait aina tallilla ja rannalla ratsastellen, joten oli ihana palauttaa mieleen hepantuoksuiset hetket :-)
Jumppailtiin Tessan kanssa vähän kentällä ympyrää ja kasia. Mummeli rentoutui ja eipä me sen kummempia tehty sitten. :-) Rakkautta sai kaikki hepat runsain mitoin nyt kun käsiparitkin riittivät!!
5.8. Keskiviikko
Keskiviikkona tytöt jäivät seikkailemaan Helsingin keskustaan ja minä tulin sitten mummelia rapsuttelemaan. Oli niin kuuma päivä, että me mentiin ihan vaan kävelylle riimunarussa. Kärpäset kiusasivat ja paarmat purivat, mutta meillä oli silti mukavaa maailman rakkaimman mummelin kanssa <3
Lauantai 8.8.
Lauantaina tytöt tulivat taas mukaan, lento seuraavana yönä. Laitettiin ihan vain lampaankarva ja riimu päässä käveltiin peltoa ympäri rennoin mielin. Taas niin kuuma, että jalkojen nostaminen käppäilyyn oli jo aivan tarpeeksi puhkittu! :-)
Haikeaa, tällä viikolla pääsen varmaan vain kerran sanomaan Tessalle heipat ennen pidempää taukoa :-( Mutta onneksi aina tullaan takas ja toivotaan että Tessalla pysyy kaikki asiat kunnossa <3
Sunnuntai 9.8 ja ens viikon aikataulut?
Alku oli taas tahmeaa, neiti ei olisi kerta kaikkiaan halunnut poistua pihasta. Siirtyminen tien puolelle tapahtui jalka kerrallaan ja talonväen naureskellessa meidän touhuille.. Kuitenkin taas kun selkään saakka pääsi, niin vauhtia löytyi vähän enemmän. Halusin (ja todennäköisesti Sirakin halusi) varjoon, joten suunnistettiin autiotalon lenkille. En taaskaan meinannut muistaa, mistä reitti kääntyy polulle, joten ratsastin kertaalleen tyytyväisenä jonkun pihaan, ennen kun hoksasin, että ei se ehkä tästä vielä mennytkään. Hups. Uuden kauneushoitolan (?!) mainoskyltit oli Siran mielestä vähän epäilyttäviä ja keltaiseksi maalattua pyörää piti tutkia tarkemmin, ennen kuin sen ohi uskalsi kulkea.
Metsän keskellä oli sentään vähän varjoa, muttei silti mitenkään erityisen vilpoisaa. Tutkailtiin paikan sieni-, puolukka- ja vadelmavarannot (jos joku tosiaan kaipaa vadelmia, niin polun varrella oli puskat täynnä. Samoin puolukkaa on reilusti parin viikon päästä kunhan ehtii kypsyä) ja pöhistiin keskelle peltoa pysäköidylle autolle, joka oli Siran mielestä ilmeisesti aivan vääränlaisessa ympäristössä. En muistanut, pääseekö reitiltä jotenkin ympäri, mutta ainakaan peltojen välistä ratsastaminen ei edelleenkään onnistu. Ja neiti oli jokseenkin närkästynyt, kun jouduttiinkin kulkemaan samaa reittiä takaisin.
Laukkasuoran kohdalla ajattelin, että tehdään edes vähän jumppaa, ettei mene ihan humputteluksi ja ratsastelin muutamia väistöjä ja taivutteluja. Oltiin ehkä reilu puoltoista tuntia reissussa ja vaikka mentiin pelkkä höntsäilylenkki, niin Sira oli lampaankarvan alta ja ryntäiltäkin sen verran hiessä, että huuhtaisin pihassa letkulla pahimmat pois.
Mitenkäs ensi (tai siis oikeastaan tämä) viikko? Olen itse tietääkseni maisemissa koko viikon ja ainakin torstain heinätalkoisiin ajattelin tulla, joten jos Jennalle ja Kaisalle käy, niin voisin ratsastaa tuolloin to? Toisen päivän osalta kaikki käy, mieluummin ehkä loppuviikon puolella..? (-h)
lauantai 8. elokuuta 2015
Perjantai 7.8.
Pitkästä aikaa heppailemassa! Lauma vaikutti lähinnä kiinnostuneelta syöpöttelystä, sillä yhtään kauemmas portilta porukka ei olisi voinut enää leiriytyä. Kävin ensimmäisellä kierroksella vaan moikkaamassa porkkanoiden kanssa (+antamassa Tossukalle lääkkeen) ja jotenkin naiivisti ajattelin, että kyllä mua seurataan portille porkkanalahjomisten jälkeen, enkä joudu lenkkeilemään toistamiseen laitsan takanurkkaan. Just joo.. Ihan yhtä pitkän matkan sain kävellä harjojenkin kanssa.
Laskeskelin vähän, että kyseessä olisi ollut kolmas päivä rokotuksen jälkeen ja lähdettiin Siran kanssa ilman satulaa ja kuolaimettomilla liikenteeseen. Pihasta poistuminen oli neidin mielestä erittäin epäilyttävä ajatus ja ennen kun päästiin edes tielle saakka, ehdin jo ajattelemaan moneen kertaan, että tästä on tulossa kyllä maailman löysin köpöttelykierros. Huomasin kuitenkin olleeni väärässä, sillä oikeastaan heti kun hyppäsin selkään, Sira innostui ihan kunnolla ja tahti muuttui huomattavasti reippaammaksi.
Lähdettiin kiertelemään hiekkakuoppaa, alkuperäisenä suunnitelmana oli kiertää maisemareittiä, mutta ei päästy lopulta kun ensimmäisen polun päälle kaatuneen puun ali. Toiseen runkoon stoppasi kuitenkin se reittivalinta (plus siihen tosiasiaan, että runko oli vetänyt sähkölangan mukanaan roikkumaan siihen polulle) kun en viitsinyt/arvannut lähteä kokeilemaan pääseekö jostain ohi kiertämällä. Tehtiin U-käännös ja vaihdettiin suunnitelmaksi lähempänä hiekkakuopan laitoja kulkeva kierros. Sira oli tosiaan ihan superreippaalla tuulella ja sopivan tilaisuuden tullen yritti lähteä hölköttelemään. Ei siis mitään skitsahtamisryntäyksiä, vaan tahti vaan kiihtyi ja kiihtyi käynnissä ja hups, vaivihkainen siirtymä raviin. Hassu :)
Jossain hiekkakuopan takana, missä on muutama kapeampi nousu/laskukohta, Sira veti totaalistopit ja hetki kun kuunneltiin, niin pyöräilijähän sieltä oli tulossa vastaan. Tietysti just siinä, missä ohittaminen ei ollut mahdollista ja toisella puolella oli hiekkakuopan reuna, toisella läpipääsemätöntä pusikkoa. Onneksi oli (kaikin puolin) ihana pyöräilijä, joka pysähtyi odottamaan meidät nähtyään ja juttelemaan Siralle neidin pöhistellessä pelottavalle pyörälle. Todettiin kuitenkin kaikkien osapuolten kohdalta turvallisimmaksi vaihtoehdoksi, että mä hyppään alas Siran selästä ja ujuttaudun puskan puolelta jotenkin ohi.
Tän episodin jälkeen vastaan tuli (onneksi) enää vaan paljon turvallisempia koiranulkoiluttajia ja mopoilijoita, joista Sira ei jaksanut välittää sen suurempia. Jee. Suoriuduttiin reissusta tunnissa ja päästin Sirpulan takaisin syömään kavereiden kanssa pikaisen uusintaharjauksen, rapsutteluiden ja porkkanoiden jälkeen. Noora oli vissiin täyttänyt vesiastian aikaisemmin käydessään, oli ainakin edelleen täynnä kun tarkastin. (-hanna)
Laskeskelin vähän, että kyseessä olisi ollut kolmas päivä rokotuksen jälkeen ja lähdettiin Siran kanssa ilman satulaa ja kuolaimettomilla liikenteeseen. Pihasta poistuminen oli neidin mielestä erittäin epäilyttävä ajatus ja ennen kun päästiin edes tielle saakka, ehdin jo ajattelemaan moneen kertaan, että tästä on tulossa kyllä maailman löysin köpöttelykierros. Huomasin kuitenkin olleeni väärässä, sillä oikeastaan heti kun hyppäsin selkään, Sira innostui ihan kunnolla ja tahti muuttui huomattavasti reippaammaksi.
Lähdettiin kiertelemään hiekkakuoppaa, alkuperäisenä suunnitelmana oli kiertää maisemareittiä, mutta ei päästy lopulta kun ensimmäisen polun päälle kaatuneen puun ali. Toiseen runkoon stoppasi kuitenkin se reittivalinta (plus siihen tosiasiaan, että runko oli vetänyt sähkölangan mukanaan roikkumaan siihen polulle) kun en viitsinyt/arvannut lähteä kokeilemaan pääseekö jostain ohi kiertämällä. Tehtiin U-käännös ja vaihdettiin suunnitelmaksi lähempänä hiekkakuopan laitoja kulkeva kierros. Sira oli tosiaan ihan superreippaalla tuulella ja sopivan tilaisuuden tullen yritti lähteä hölköttelemään. Ei siis mitään skitsahtamisryntäyksiä, vaan tahti vaan kiihtyi ja kiihtyi käynnissä ja hups, vaivihkainen siirtymä raviin. Hassu :)
Jossain hiekkakuopan takana, missä on muutama kapeampi nousu/laskukohta, Sira veti totaalistopit ja hetki kun kuunneltiin, niin pyöräilijähän sieltä oli tulossa vastaan. Tietysti just siinä, missä ohittaminen ei ollut mahdollista ja toisella puolella oli hiekkakuopan reuna, toisella läpipääsemätöntä pusikkoa. Onneksi oli (kaikin puolin) ihana pyöräilijä, joka pysähtyi odottamaan meidät nähtyään ja juttelemaan Siralle neidin pöhistellessä pelottavalle pyörälle. Todettiin kuitenkin kaikkien osapuolten kohdalta turvallisimmaksi vaihtoehdoksi, että mä hyppään alas Siran selästä ja ujuttaudun puskan puolelta jotenkin ohi.
Tän episodin jälkeen vastaan tuli (onneksi) enää vaan paljon turvallisempia koiranulkoiluttajia ja mopoilijoita, joista Sira ei jaksanut välittää sen suurempia. Jee. Suoriuduttiin reissusta tunnissa ja päästin Sirpulan takaisin syömään kavereiden kanssa pikaisen uusintaharjauksen, rapsutteluiden ja porkkanoiden jälkeen. Noora oli vissiin täyttänyt vesiastian aikaisemmin käydessään, oli ainakin edelleen täynnä kun tarkastin. (-hanna)
sunnuntai 2. elokuuta 2015
Tanssii Siran kanssa
IHANAA! IHANAA!
Pitkästä aikaa oli ENERGIAA ja AIKAA olla oikeasti heppojen kanssa. Olen päivittäin käynyt laitumella, mutta pääasiassa olen käynyt antamassa lääkkeet, tarkistamassa hepat ettei haavereita ole sattunut ja vaihtamassa vedet.
Toissapäivänä Sira osoitti selkeästi mieltään siitä, ettei häntä ole huomioitu riittävästi ja osoitti vanhoja mustasukkaisuuden-merkkejään. Muut eivät saaneet tulla lähellekään allekirjoittanutta ja Sira seurasi mua ympäriinsä "kuin hai laivaa".
Eilen lähdin viiden maissa laitumelle ensin maalattuani kotona pihaton lattian puolikkaan. Koska K-raudassa ei ollut valmista pellavaöljy-terva-seosta, tein sellaista itse. Saa nähdä miten käy..
Laitumelle päästyäni totesin, että nyt on ainut vapaa päivä kun ehdin siirtämään laidunta ennen työputken alkua. Homma on oli yllättävän ärsyttävää, koska lankaa sai siirrettyä aina yhden tolpan verran kerrallaan. Eli yksi tolppa eteenpäin sen verran kun lanka antaa periksi ja kaksi viereistä perässä ja sitten taas takaisin siirtämään sitä ensimmäistä eteenpäin...
Hommassa meni puolitoistatuntia ja loppuvaiheilla onneksi naapurintytöt tulivat apuun ja saatiin toinen puoli nopeasti paikoilleen.
Laidun oli pitkästä aikaa kuiva ja ajattelin, että lähden Tessan kanssa sitä testamaan. Näin jo kuinka Tessa kokoaa ylväästi itseään ja me liidetään pitkin poikin peltoa. Ei me kuitenkaan liidetty. Otettiin muutamia ravipätkiä ja pari laukannostoa. Tessa ei jotenkin jaksanut yhtään pitää liikettä yllä ja pariin kertaa pysähtyi paikalleen nököttämään. Mä en tiedä, onko se kipeä vai liittyykö tämä siihen, että muutaman kerran Tessaa on Ainon tunnilla palkittu makupaloilla selästä ja jääkö se nyt paikalleen odottamaan herkkuja.. Noh, lopetettiin kuitenkin aika lyhyeen. Ajattelin, etten halua pakottaa väkisin, jos Tessu ei halua.
Ratsastin Tessan laitsalle ja siirsin kamat lennosta Siran selkään. Sira HÖRISI kun näki suitset ja suurinpiirtein sukelsi niihin! Mentiin pellolle aitojen sisäpuolelle, kun pelkäsin ponin riehaantuvan liikaa. Mutta vielä mitä! Me tanssittiin aivan täydellisen samaan tahtiin! Sira tipahti alas lähes heti ja puski hyvää ravia eteenpäin. Tehtiin meidän normikahdeksikkojen sijaan kiemuraa molempiin suuntiin ja Siraa selkeästi vähän ärsytti, kun ei "tuntenutkaan" haluttua reittiä. :) Laukattiin ensin toiseen suuntaan (en koskaan muista kumpi puoli on helpompi ja kumpi hankalampi). Huomasin, että mulle tuntui aivan ylivoimaiselta nostaa laukka niinpäin kun nyt oltiin. En tiedä, nostanko laukan sillä perinteiselle tyylillä, mutta Siran kanssa periaatteessa avaan lantion ja siirrän taaksepäin sitä puolta lantiosta, kumman puolen laukan haluan nousevan "annan tilaa liikkeelle" ja nostossa sitten työnnän lantion takaisin suoraan. No kuitenkin toinen puoli (oikea?) tuntui aivan suunnattoman hankalalta ajatuksenakin. Pitää alkaa maastossakin keskittymään, että jatkossa nostaa laukat molempiin suuntiin.
Sain kuitenkin laukan nostettua ja tehtiin pari ympyrää. Laukka tuntui hankalalta ja oli haastava istua.
Vaihdettiin suuntaan ja tehtiin samoja juttuja toisinpäin. Kokeiltiin sitten nostaa laukkaa ja se nousi kuin ajatuksella. Kun sain itse istuttua alas ja asetettua Siran oikein, oli liike ihan uskomattoman hyvä ja mukava! Kehui Siraa vuolaasti ja neitikin oli aivan innoissaan!
Ajattelin että pariin hyvään laukkaympyrään on jumppa hyvä lopettaa ja aloin ratsastaa Siraa eteen-alas. Vaihdettiin suuntaa kun Sira päättikin, että nyt laukataan vielä hetki ja esitteli super-laukkansa vielä toiseen suuntaa. Tuntui, että Sira halusi näyttää, että sujuu se laukka toiseenkin suuntaan kun ensin lämpiää! :)
Oli ihana mennä hyvällä pohjalla ja reilulla tilalla "kentällä" pitkästä aikaa! IhanaaIhanaaIhanaa!
(Jenna)
PS. Mites ensi viikko? Hepat pitäisi maanantaina-illasta hakea kotiin. (Haluaako joku lähteä messiin?) Tiistaina on eläinlääkäri. Mari, Noora ja vuokraajakokelas ratsastavat hepsut tiistaina illasta laitsalle takaisin. Muuten päivät vapaata riistaa.
Hepat rokotetaan ti, eli seuraavaan kolmeen päivään ei saa tehdä mitään hikoiluttavaa, vaan rauhallisia ja rentoja lenkkejä.
Pitkästä aikaa oli ENERGIAA ja AIKAA olla oikeasti heppojen kanssa. Olen päivittäin käynyt laitumella, mutta pääasiassa olen käynyt antamassa lääkkeet, tarkistamassa hepat ettei haavereita ole sattunut ja vaihtamassa vedet.
Toissapäivänä Sira osoitti selkeästi mieltään siitä, ettei häntä ole huomioitu riittävästi ja osoitti vanhoja mustasukkaisuuden-merkkejään. Muut eivät saaneet tulla lähellekään allekirjoittanutta ja Sira seurasi mua ympäriinsä "kuin hai laivaa".
Eilen lähdin viiden maissa laitumelle ensin maalattuani kotona pihaton lattian puolikkaan. Koska K-raudassa ei ollut valmista pellavaöljy-terva-seosta, tein sellaista itse. Saa nähdä miten käy..
Laitumelle päästyäni totesin, että nyt on ainut vapaa päivä kun ehdin siirtämään laidunta ennen työputken alkua. Homma on oli yllättävän ärsyttävää, koska lankaa sai siirrettyä aina yhden tolpan verran kerrallaan. Eli yksi tolppa eteenpäin sen verran kun lanka antaa periksi ja kaksi viereistä perässä ja sitten taas takaisin siirtämään sitä ensimmäistä eteenpäin...
Hommassa meni puolitoistatuntia ja loppuvaiheilla onneksi naapurintytöt tulivat apuun ja saatiin toinen puoli nopeasti paikoilleen.
Laidun oli pitkästä aikaa kuiva ja ajattelin, että lähden Tessan kanssa sitä testamaan. Näin jo kuinka Tessa kokoaa ylväästi itseään ja me liidetään pitkin poikin peltoa. Ei me kuitenkaan liidetty. Otettiin muutamia ravipätkiä ja pari laukannostoa. Tessa ei jotenkin jaksanut yhtään pitää liikettä yllä ja pariin kertaa pysähtyi paikalleen nököttämään. Mä en tiedä, onko se kipeä vai liittyykö tämä siihen, että muutaman kerran Tessaa on Ainon tunnilla palkittu makupaloilla selästä ja jääkö se nyt paikalleen odottamaan herkkuja.. Noh, lopetettiin kuitenkin aika lyhyeen. Ajattelin, etten halua pakottaa väkisin, jos Tessu ei halua.
Ratsastin Tessan laitsalle ja siirsin kamat lennosta Siran selkään. Sira HÖRISI kun näki suitset ja suurinpiirtein sukelsi niihin! Mentiin pellolle aitojen sisäpuolelle, kun pelkäsin ponin riehaantuvan liikaa. Mutta vielä mitä! Me tanssittiin aivan täydellisen samaan tahtiin! Sira tipahti alas lähes heti ja puski hyvää ravia eteenpäin. Tehtiin meidän normikahdeksikkojen sijaan kiemuraa molempiin suuntiin ja Siraa selkeästi vähän ärsytti, kun ei "tuntenutkaan" haluttua reittiä. :) Laukattiin ensin toiseen suuntaan (en koskaan muista kumpi puoli on helpompi ja kumpi hankalampi). Huomasin, että mulle tuntui aivan ylivoimaiselta nostaa laukka niinpäin kun nyt oltiin. En tiedä, nostanko laukan sillä perinteiselle tyylillä, mutta Siran kanssa periaatteessa avaan lantion ja siirrän taaksepäin sitä puolta lantiosta, kumman puolen laukan haluan nousevan "annan tilaa liikkeelle" ja nostossa sitten työnnän lantion takaisin suoraan. No kuitenkin toinen puoli (oikea?) tuntui aivan suunnattoman hankalalta ajatuksenakin. Pitää alkaa maastossakin keskittymään, että jatkossa nostaa laukat molempiin suuntiin.
Sain kuitenkin laukan nostettua ja tehtiin pari ympyrää. Laukka tuntui hankalalta ja oli haastava istua.
Vaihdettiin suuntaan ja tehtiin samoja juttuja toisinpäin. Kokeiltiin sitten nostaa laukkaa ja se nousi kuin ajatuksella. Kun sain itse istuttua alas ja asetettua Siran oikein, oli liike ihan uskomattoman hyvä ja mukava! Kehui Siraa vuolaasti ja neitikin oli aivan innoissaan!
Ajattelin että pariin hyvään laukkaympyrään on jumppa hyvä lopettaa ja aloin ratsastaa Siraa eteen-alas. Vaihdettiin suuntaa kun Sira päättikin, että nyt laukataan vielä hetki ja esitteli super-laukkansa vielä toiseen suuntaa. Tuntui, että Sira halusi näyttää, että sujuu se laukka toiseenkin suuntaan kun ensin lämpiää! :)
Oli ihana mennä hyvällä pohjalla ja reilulla tilalla "kentällä" pitkästä aikaa! IhanaaIhanaaIhanaa!
(Jenna)
PS. Mites ensi viikko? Hepat pitäisi maanantaina-illasta hakea kotiin. (Haluaako joku lähteä messiin?) Tiistaina on eläinlääkäri. Mari, Noora ja vuokraajakokelas ratsastavat hepsut tiistaina illasta laitsalle takaisin. Muuten päivät vapaata riistaa.
Hepat rokotetaan ti, eli seuraavaan kolmeen päivään ei saa tehdä mitään hikoiluttavaa, vaan rauhallisia ja rentoja lenkkejä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)