Tanssii Siran kanssa

IHANAA! IHANAA!

Pitkästä aikaa oli ENERGIAA ja AIKAA olla oikeasti heppojen kanssa. Olen päivittäin käynyt laitumella, mutta pääasiassa olen käynyt antamassa lääkkeet, tarkistamassa hepat ettei haavereita ole sattunut ja vaihtamassa vedet.

Toissapäivänä Sira osoitti selkeästi mieltään siitä, ettei häntä ole huomioitu riittävästi ja osoitti vanhoja mustasukkaisuuden-merkkejään. Muut eivät saaneet tulla lähellekään allekirjoittanutta ja Sira seurasi mua ympäriinsä "kuin hai laivaa".

Eilen lähdin viiden maissa laitumelle ensin maalattuani kotona pihaton lattian puolikkaan. Koska K-raudassa ei ollut valmista pellavaöljy-terva-seosta, tein sellaista itse. Saa nähdä miten käy..

Laitumelle päästyäni totesin, että nyt on ainut vapaa päivä kun ehdin siirtämään laidunta ennen työputken alkua. Homma on oli yllättävän ärsyttävää, koska lankaa sai siirrettyä aina yhden tolpan verran kerrallaan. Eli yksi tolppa eteenpäin sen verran kun lanka antaa periksi ja kaksi viereistä perässä ja sitten taas takaisin siirtämään sitä ensimmäistä eteenpäin...

Hommassa meni puolitoistatuntia ja loppuvaiheilla onneksi naapurintytöt tulivat apuun ja saatiin toinen puoli nopeasti paikoilleen.

Laidun oli pitkästä aikaa kuiva ja ajattelin, että lähden Tessan kanssa sitä testamaan. Näin jo kuinka Tessa kokoaa ylväästi itseään ja me liidetään pitkin poikin peltoa. Ei me kuitenkaan liidetty. Otettiin muutamia ravipätkiä ja pari laukannostoa. Tessa ei jotenkin jaksanut yhtään pitää liikettä yllä ja pariin kertaa pysähtyi paikalleen nököttämään. Mä en tiedä, onko se kipeä vai liittyykö tämä siihen, että muutaman kerran Tessaa on Ainon tunnilla palkittu makupaloilla selästä ja jääkö se nyt paikalleen odottamaan herkkuja.. Noh, lopetettiin kuitenkin aika lyhyeen. Ajattelin, etten halua pakottaa väkisin, jos Tessu ei halua.

Ratsastin Tessan laitsalle ja siirsin kamat lennosta Siran selkään. Sira HÖRISI kun näki suitset ja suurinpiirtein sukelsi niihin! Mentiin pellolle aitojen sisäpuolelle, kun pelkäsin ponin riehaantuvan liikaa. Mutta vielä mitä! Me tanssittiin aivan täydellisen samaan tahtiin! Sira tipahti alas lähes heti ja puski hyvää ravia eteenpäin. Tehtiin meidän normikahdeksikkojen sijaan kiemuraa molempiin suuntiin ja Siraa selkeästi vähän ärsytti, kun ei "tuntenutkaan" haluttua reittiä. :) Laukattiin ensin toiseen suuntaan (en koskaan muista kumpi puoli on helpompi ja kumpi hankalampi). Huomasin, että mulle tuntui aivan ylivoimaiselta nostaa laukka niinpäin kun nyt oltiin. En tiedä, nostanko laukan sillä perinteiselle tyylillä, mutta Siran kanssa periaatteessa avaan lantion ja siirrän taaksepäin sitä puolta lantiosta, kumman puolen laukan haluan nousevan "annan tilaa liikkeelle" ja nostossa sitten työnnän lantion takaisin suoraan. No kuitenkin toinen puoli (oikea?) tuntui aivan suunnattoman hankalalta ajatuksenakin. Pitää alkaa maastossakin keskittymään, että jatkossa nostaa laukat molempiin suuntiin.

Sain kuitenkin laukan nostettua ja tehtiin pari ympyrää. Laukka tuntui hankalalta ja oli haastava istua.

Vaihdettiin suuntaan ja tehtiin samoja juttuja toisinpäin. Kokeiltiin sitten nostaa laukkaa ja se nousi kuin ajatuksella. Kun sain itse istuttua alas ja asetettua Siran oikein, oli liike ihan uskomattoman hyvä ja mukava! Kehui Siraa vuolaasti ja neitikin oli aivan innoissaan!

Ajattelin että pariin hyvään laukkaympyrään on jumppa hyvä lopettaa ja aloin ratsastaa Siraa eteen-alas. Vaihdettiin suuntaa kun Sira päättikin, että nyt laukataan vielä hetki ja esitteli super-laukkansa vielä toiseen suuntaa. Tuntui, että Sira halusi näyttää, että sujuu se laukka toiseenkin suuntaan kun ensin lämpiää! :)

Oli ihana mennä hyvällä pohjalla ja reilulla tilalla "kentällä" pitkästä aikaa! IhanaaIhanaaIhanaa!

(Jenna)

PS. Mites ensi viikko? Hepat pitäisi maanantaina-illasta hakea kotiin. (Haluaako joku lähteä messiin?) Tiistaina on eläinlääkäri. Mari, Noora ja vuokraajakokelas ratsastavat hepsut tiistaina illasta laitsalle takaisin. Muuten päivät vapaata riistaa.

Hepat rokotetaan ti, eli seuraavaan kolmeen päivään ei saa tehdä mitään hikoiluttavaa, vaan rauhallisia ja rentoja lenkkejä.