Heinätalkoilujen jälkeinen "kimppalenkki" 13.8 ja peltoilua 19.8

13.8
"Heinätalkoiden" eli Maunon tuoman heinäkuorman purkamisen jälkeen päätettiin tseffata issikkaporukkaa (ja Mattia!!) kimppalenkin merkeissä. Kiiruhdin laittamaan Siralle suitset päähän ja ratsastamaan muuta porukkaa vastaan laitumen suunnasta ja vaikka oltiinkin mukamas oltu nopeita, niin Matti oli ehtinyt kirittää issikat jo Ivarsintien risteykseen saakka kun kohdattiin.
Päätettiin lähteä hiekkakuopalle, mihin pääsisi kärryjen kanssakin ja otettiin suunta kohti laavua, tosin jo opaskyltin kohdalla jouduttiin kääntymään takaisin. Paluumatkalla hiekkakuopan laidalla kulkevalta polulta löytyi kanttarellikätkö, joten ei muuta kun alas selästä (Sira ja Matti toimi erinomaisina sienestyshepoina..) ja sienet parempaan talteen. Oli niitä ehkä yhden kastikkeen verran :)
Parkkipaikan tienoilta sitten erottiin Siran kanssa muusta porukasta ja vaikka etukäteen vähän pelkäsin, että noinkohan onnistuu, niin neiti lähti yllättävän helposti laitsan suuntaan muiden jatkaessa kotia kohti. Pientä peräänhirnumista, mutta siinäpä se.
Oltiin liikenteessä ehkä hmm.. puoltoista tuntia ja aika köpöttelyvauhtia mentiin, joten Sira ei lämpimästä kelistä huolimatta edes hionnut tällä kertaa.

19.8
Päästiin tällä kertaa kokeilemaan pellolla menoa Siran kanssa, kun Mussu oli yöreissussa ja wanhaa rouvaa ei tohtinut jättää yksin pihaan. Viriteltiin oikein satulakin selkään (ja muistin ottaa jopa jalustimet mukaan tällä kertaa, tosin unohdin vaihtaa ne takaisin Tessan satulaan jälkeenpäin). Sira tosiaan kulki pellolla tosi letkeästi ja saatiin innostettua Tessaakin laukkailemaan ja ravailemaan välillä meidän mukana ;)
Aloitettiin kävelyjen ja paikan tutkailemisen jälkeen tekemällä koko pellon pituudelta kevennellen laajaa kaariuraa, pienentäen kaarta sen mukaan, kun Sira alkoi taipua ja asettua. Vasen on selvästi hankalampi taas ja pitkästä aikaa meillä oli vanha satulanluisumisongelmakin, eli satula liukuu oikealle kyljelle ja joudun korjailemaan vähän väliä. En muista, että tätä olisi ollut pitkään aikaan? Tällä kertaa ei hirveästi tarvinnut ajatella sinne pohkeen eteen, vaan tehoja riitti, joten keskityin lähinnä pitämään omaa alapohjetta hiljaa ja mahdollisimman irti, sekä ajattelemaan etuosaa kevyeksi.
Jouduin jonkin aikaa miettimään, että mitäs me tällä kertaa harjoiteltaisiin, mutta sitten tajusin, että iso peltohan on ihan täydellinen jonkinmoiseen vastalaukkaharjoitteluun. Vastalaukoilla me ei olla muistaakseni koskaan koetettukaan jumpata Siran kanssa, joten vähän oli epäilevä olo alkaa yksikseen yrittämään. Nostin vuorotellen jomman kumman laukan, jonka jälkeen tehtiin ensin isoa, loivaa kaariuraa, jossa myötä- ja vastalaukka vaihteli. Ja sama kun alkukeventelyissä, kun sujui niin pienennettiin ja jyrkennettiin tietä, ja kerättiin laukkaa vähän lyhyemmäksi. Sira ei rikkonut kertaakaan kummassakaan laukassa, eli uskomaton tasapaino neidillä kyllä on! Eikä muuten tullut ainoatakaan pukkia tai täyttä kotiin -lähtöä koko peltojumpan aikana, toisin kun arvelin.. mä vaan pelkäsin "pahinta" ja Sira teki kiltisti hommia. Höh. Ja taas tuli se fiilis, että pyydän liian helppoja juttuja jotenkin.
Loppuravailuissa käsitteet "rauhallinen" ja "rento" oli alkuun hukassa, kun Sira olisi edelleen tarjonnut laukkaa tai jotain lipizzaluokan lisäyksiä, mutta kyllä sieltä jonkinmoinen eteen ja alas-tyylinen vaihdekin lopulta löytyi. Oltiin kaikkiaan ehkä 45 min hommissa ja lopetellessa alkoi ilta selvästi hämärtymäänkin. Siralla ei muuten ollut pahemmin hiki, pelkästään kainaloita ja takajalkojen välin pyyhkäisin kostealla harjalla, ettei jäänyt kutittamaan ja houkuttamaan itikoita. (-hanna)