29.2-6.3.2016 ratsastelut

Mites tuleva viikko?

(Jennari)

Maunon heinähommat

Maunotiitti poikansa kanssa käväisi taas lauantai-aamuna tuomassa heinää. Meillä oli Teemun kanssa vähän häsis, sillä meillä oli pari tuntia aikaa laittautua, hoitaa heinät ja suunnata kohti Nooran ja Villen häitä.

Iloisesti TIETENKIN Maunon auto jäi mäkeen jumiin. Onneksi oltiin valmistauduttu tähän. Teemu juoksi hädissään hiekkapussin kanssa ympäri ämpäriinsä ja mä meikkasin sisällä. Sitten Teemu kolasi meidän auton ja kiskoi sillä kärryn ylös (ja mä meikkasin vähän lisää). Maunon paku pääsi onneksi ilman lisäpainoa ylös ja saatiin heinät hoidettua vauhdikkaasti latoon..
Muistiin heinät

La 23.1.2015
La 20.1.2015

Tähän asti heinien "kierto" on ollut 21 päivää. Nyt issikoiden lähdettyä, venyi heinäkuorman tulo muutamalla päivällä. Ladossa olisi ollut heinää vielä muutamaksi päiväksi ja issikat olivat vielä tätä edellistä kuormaa syömässä hetken. Mutta jo nyt tällä muutoksella välissä on 29 päivää.

Hepat olivat maailman onnellisimpia Maunon käynnistä ja riekkuivat alatarhassa villisti. Ilmeisesti Maunon käyntipäivä on hevosten juhlapäivä :)

(Jenna)

Aamukipitykset 24.2

Noora saapui tallille jo yhdeksän maissa aamulla. Itse nautiskelin aamukahvit kiireellä Nooran siivoillessa tarhaa.

Harjailtiin Matti ja Sirpaleena ja lähdettiin rauhalliselle köpsöttelylle teitä pitkin hiekkakuopalle ja takaisin. "Mennään Matin tahdissa".

Matin tahti olikin sitten astetta reippaampi ja suurimman osan matkasta joko ravattiin tai laukattiin. Sirpukin intoutui pukittelemaan kun Matti kertaalleen ampaisi kiitoraviin nenän edestä. Matti kipitti muutenkin matkan sellaista vauhtia, että Sira sai välillä laukkailla turpa turvallisesti kiinni Nooran selässä.

Kotiinpäin mentäessä neiti alkoi jo nousemaan siihen malliin, että totesin paremmaksi meidän siirtyä edelle, jottei vahingossa hypätä Nooran seuraksi kärryihin.

Kaskelantiellä Matti päätti, ettei jaksa enää yhtään ja heittäytyi kesken matkan maahan ilmeisesti ajatuksena piehtaroida. Noora nappasi Matin ylös niin vauhdilla, etten ehtinyt kuvaa ottamaan. :( Naapurin pihaa ohittaessa kutsuttiin lapset kyytiin kärryihin ja lapset pääsivätkin postilaatikolle kyydissä ja sen jälkeen höpöteltiin ja rapsuteltiin vielä hetki. :)

Kiva, kiva lenkki ja ihana sää!

(Jenna)

Ps. Siran kavioissa on jotain hämärää. Niissä on selkeät mustelmat ja ne ns. mustat pienet mustelmat, mitä on aikaisemmin olleet ilmeisesti nyt kasvaa ulos? Näyttää todella oudolta. Mietin voiko kyseessä olla sieni? Sädemätä? Jotain? Ja mistä ihmeestä pehmeillä pohjilla voi mustelmia tulla..

Pps 1h myöhemmin;

Koska piti panikoida, soitin vuolijalle.

Vuolijamme oli jutellut kollegansa kanssa.

Olivat sitä mieltä, että mustelmat ovat hyvin voineet tulla esim lumen tilsautuessa ja jäätyessä. Jäätyneet tilsat painavat helposti kavionpohjaa ja mustelma on valmis..

Tummista alueista he olivat pähkäilleet, että koska kyseessä kuitenkin hitusen vanhempi hevonen, voi kavioaines olla jo hitusen huokoisempaa. Kun lumi on nyt ollut pidempään kosteaa, aukaisee se tuota anturan huokoisaa pintaa vielä enemmän. Maasta lika yms tarttuu kiinni ja jää koloihin. Olivat sitä mieltä, että näyttää pahemmalta kuin mitä onkaan.

Hankihömpöttelyjä kuutamossa

Edellisenä päivänä käytiin pidempi lenkki, joten tänään vuorossa oli ihan palauttelut. Jenna oli käynyt Tessun kanssa lenkkeilemässä jo aamusta, joten harjailin Sirpaliinin ja hyppäsin neitosen selkään ja suunnattiin omalle pellolle.

Lunta oli reilusti, joten totesin heti alussa että vaikka Sirpu nakkaisi mut alas, tulee pehmeä pudotus. Kierreltiin pellolla ympäriinsä, haahuiltiin siellä täällä ja vähän yritettiin ravailla ja laukkaillakin. Sira kuitenkin totesi, ettei ole kovin innostunut hangessa reippailemaan, joten otettiin sitten rauhassa ja vaan nautittiin kuutamossa humputtelusta. Huimat 20minuuttia ehkä tarvottiin, jonka jälkeen mentiin herkuttelemaan leipiä pihaan. :)

(Jenna)

Lila-lenkki ja peltohöntsää

Testataas mun blogin käyttötaidot tässä vaiheessa, että mitenkäs homma toimii ja kuinka tänne voi uuden tekstin luoda. Ainakin oli jo heti kättelyssä vaikeaa löytää mistä luoda uusi teksti, mutta ehkä tää tästä ;) 😉

Maanantaina Jenna ja Noora ehdotteli kimppalenkkiä "toiseen suuntaan", ja pääsin kerrankin töistä niin, että oikeasti ehdin lenkille mukaan! Tessa oli jopa laitettu puoliksi kuntoon kun saavuin tallille, siellä se odotteli satula selässä ja harjattuna, joten helpolla pääsi tämä hoviratsastaja ja päästiin lenkille hyvissä ajoin. Lähdettiin siis tosiaan toiseen suuntaan ja päätettiin kiertää "lila-lenkki", eli lenkki johon on liloilla merkeillä merkattu mistä reitti kulkee. Gps harmiksemme ei piirtänyt reittiä joten ei karttaa lenkistä saatu aikaiseksi. Lenkki on kyllä aivan huippu ainakin näin lumikeleillä! Koskematonta lunta ja metsäpolkuja :) 😊 hyviä irroittelupätkiä löytyy ja hepat pääsikin tekemään tosissaan hankitreeniä, ravilla ja laukalla, joilla mentiinkin suurin osa matkasta. Metsäpätkät onneksi toi levähdystaukoja hevosille ettei koko matkaa tarvinnut juosta. :D 😃 Tessa oli oikein hieno rouva, reippaasti kulki kavereiden perässä mutta kuitenkin oli hyvin rauhallinen eikä intoillut turhia. Hieno mummo ❤ lenkki jälkeen oli Tessa osittain hikinen ja osittain myös luminen kun kerättiin  lunta oksista päälle metsästä, tehokas lenkki siis ja puhti taisi olla pois niin hevosilta kuin ratsastajilta.

Tiistaina tulin hoitamaan Tessan kanssa pienet palauttelut maanantaista ja päädyimmekin omalle pellolle kävelemään ja otettiin myös muutamia ravipätkiä kun mummo tuntui olevan virkeänä. Noin 20min- 30min jaksettiin pellolla pyöriä, jonka jälkeen rapsut, herkut, loimi niskaan ja Tessa kavereiden seuraan ulkoilemaan.

On kyllä ollut mukavaa tutustua Tessaan paremmin ja lupaavasti on meidän yhteistyö lähtenyt käyntiin :) 😊 -Jenna (ryde)-

Lumimaisemissa maastoilua, su 21.2.

 Sovittiin Tarun kanssa sunnuntailenkki puoliltapäivin (minä tosin jo tavan mukaan taas myöhässä..) valoisan aikaan, ja eilisen sekä yön aikana pyryttänyttä lunta oli maassa vielä reilusti. Pohjat vaikutti siis lupaavilta ja uskaltauduttiin lähtemään ilman bootseja liikenteeseen. Ei tiet nyt mitään täydellisiä olleet ainakaan joka paikasta, mutta rennossa menossa toimi hyvin. Autoteillä (oli siis sekä aurattuja pätkiä että ihan vain rengasurien painamia) pystyi kuitenkin useimmissa paikoissa ravailemaan halutessaan kunhan otti iisisti.

Arveltiin, että hiekkakuopalla on todennäköisesti sunnuntain + lumen vuoksi sen verran pulkkailijoita, että lähdettiin suosiolla muihin maisemiin. Köpsöteltiin Lintusuontietä "metsäautopätkälle" saakka -oletin, että lumiaura ei olisi siellä ehtinyt vielä käymään, mutta väärässäpä olin- ja löydettiin sieltä hyvä lyhykäinen pätkä, jolla päästiin kokeilemaan vähän miten hepat suhtautuvat hankilaukkoihin. Siran egolle taisi olla kova kolaus joutua laukkailemaan rauhallisempaan tahtin Mussun perässä - tuli pientä protestipöhinää, mutta nätisti Sira siitä huolimatta tyytyi osaansa. Laukkailtiin se n. 100-200 metrin (matka-arvioinnin huippulahjakkuus asialla, saattoi nimittäin ihan yhtä hyvin olla 50 metriäkin) pätkä pari kertaa edestakaisin ja lähdettiin sen jälkeen takaisin tulosuuntaan - tosin vaihdettiin vielä reittisuunnitelmaa lennosta ja tultiinkin lopulta takaisin ihanan lumista autiotalon reittiä pitkin. Sira esitti muutaman pienen erimielisyyden kun piti lähteä vielä jatkamaan lenkkiä (en lähde tuolle reitille, joku vieras autokin oli ihan väärässä paikassa..), mutta antoi onneksi periksi helposti.

Päästiin kahlailemaan ihan reilussa hangessa, kerättiin puiden oksilta muutama sata kiloa märkää lunta niskaan ja otettiin vielä pellon jälkeisessä loivassa nousussa yhdet rauhalliset laukat, Sira tällä kertaa edellä. Kumpikin hepoista taisi olla tänään ihan perusreippaalla tuulella, mutta muuten varsin fiksuina - vastaan tuli kuitenkin niin traktori auraushommissa kun kiihdyttelevä enduropyöräkin aiheuttamatta kuitenkaan sen kummempia ongelmia.

Lumessa kahlaaminen oli normaalimenoa hitaampaa ja aika rauhassa nyt muutenkin mentiin, mutta oli silti aika yllättävää huomata, että saatiin käytettyä reissussa lähemmäs kaksi tuntia.

Keskiviikon 17.2 ja lauantain 20.2 lenkit (ja ens viikon heppailut)

Keskiviikkona lähettiin Tessan, Jennan ja Sirpun kanssa maneesilenkille. Kierrettiin pellon kautta metsään ja metsästä sit maneesilenkki vastapäivään (?) eli laukkasuoran kautta ensin. Metsässä oli kivat pohjat, ja muistaakseni tielläkin. Ravailtiin pellolla ja ihmeteltiin koiria ulkoiluttavia ihmisiä, ja laukkasuoralla otettiin laukkapätkät. Ravailtiin muutenkin joitain pätkiä (muistaakseni.. :D). Sirpu oli aika säpsy, ja säikähdeltiin sivuhypyin mm. putoilevaa lunta, kiviä joilta oli sulanut lumipeite, kiviä joilla oli lumipeite, jne. Ei kuitenkaan mitään ihmeellistä. Aurinko paistoi ja oli kiva lenkki!

Lauantaina käytiin Mussun ja Millan kanssa kiertämässä autiotalon lenkki. Hepat oli pirtsakoita mutta maa oli sen verran muhkuraista ja metsä lumessa alkupäästä lenkkiä että köpöteltiin pellon vierukselle asti, jossa otettiin ravia, Sira otti mäkeen vähän laukkaakin. Oltiin taas säpsyinä ja hypähdeltiin vähän, energiaa vissiin riittäis :-) Takas tullessa otettiin vielä pitempi ravipätkä. Ihan hiekkatien loppupäässä kotiapäin säikähdettiin moottorisahamiestä ja huitastiin laukalla Mussusta ohi. Mussu onneksi lopetti hötkyilyt aika äkkiä eikä Sirakaan kovin kauas pinkonut. Hiekkatie oli muuttunu sen verran liukkaaks että Sirakin tais tajuta ettei kannata kauheesti kohkata menemään. Milla siivos kakkoja ja mä taistelin Snuffen kanssa kun päästiin tallille (Snuffe rymysi ensin mun heijastinliivistä heijastinnauhat puoliksi irti ja alko sitten painia Essun kanssa... :D ).

Ensviikolla ehtisin taas vaan kerran, lauantaina tai sunnuntaina. Mites muut?

-Kaisa

Sirpan kanssa hiekkakuopilla (ma 15.2)

Lähdettiin heti aamusta Nooran, Mussun ja Sirasen kanssa pienelle lenkille. Todettiin, että tehdään ihan kevyt maasto, sillä aikaa oli hitusen niukanlaisesti.

Käytiin hiekkakuopalla tekemässä kolme (?) nousua. Noustiin ensin kertaalleen se "iso" mäki, jonka jälkeen mentiin sitä mäkeä ylös, mitä yleensä tullaan alas. Hepat intoilivat taas jonkun verran, mutta todettiin, että pidetään vaihteeksi pallerot hallinnassa, niin ei ole aina pelkkää rallittelua. :)

Tultiin metsäpolkuja pitkin kotiin ja jäätiin odottelemaan tallipaikka-ehdokasta. Odoteltiin sellainen puolisentuntia, kunnes tajusin, että olin väärässä päivässä...

(Jenna)

Villimummon kanssa retkellä

Viikonlopun humputtelun jälkeen ajattelin ystävänpäivän kunniaksi lähteä Snuffen, Teemun ja Tessun kanssa lenkille.

Pohjat olivat aivan täydelliset ja tarkoituksena oli rauhassa kiertää pelto ympäri. Heitin Tessulle vaan tyynyn (kyllä, tyynyn) selkään ja heijastinloimen ja lähdettiin kiertämään peltoa ympäri.

Snu oli maailman innokkain lenkkeilijä ja ihmeteltävää riitti. Teemulla meni paljon aikaa poitsun korvien löytämiseen, joten me aina Tessan kanssa käytiin ottamassa palan matkaa eteenpäin ja palattiin.

Ensimmäisenä päätettiin mennä ravilla sitä pellonreunustaa siinä vielä "autotien" kohdalla, heti kun käännytään hiekkatieltä vasemmalle. Tessan ravi oli niin lennokasta ja korkeaa, että pompin varmaan metrin ilmaan tippuen sään / selkärangan päälle vuoronperään. Ennen kuin muutaman pomputuksen jälkeen sain käynnille, johon siirsin siis käytännössä kaulalta, oli tyyny ja heijastinloimi tippuneet peltoon. Herrasmiehet Teemu ja Snu olivat onneksi mukana auttamassa ja pienen steppailun ja ähellyksen jälkeen (ja Snuffen karattua kaverin perään), päästiin jatkamaan taas matkaa. Totesin, että ravi ei ole meidän laji tänään ja päätin jatkaa kootulla laukalla eteenpäin. :)

Kierrettiin pelto metsän kautta ympäri. Tultaessa pellolle, Tessa kohosi noin metrin ja lähti puoliravilla tohottamaan eteenpäin. Vaikka olen aikaisemmin sanonut, että Tessa on ollut energinen, niin tälläinen se ei ole kyllä ollut kertaakaan! Ekaa kertaa alla oli kyllä ihka oikea estehevonen. :)

Volttailin Tessaa pellolla, tehtiin ympyröitä ja pieniä siirtymisiä. Ravikin alkoi sujua, kun alla oli tyylikkäästi itsensä kasannut voimapesä.

Ojalle tultaessa totesin, että mulla ei nyt pikkudarrassa, tyyny peffan alla, ole rohkeutta hypätä ja testata pysynkö selässä, jos Tessu linkoaa, joten tulin suosiolla alas. Kotiin paahdettiinkin Tessan "vetäessä" mua perässään täyttä häkää...

Villi, villi mummo <3

(Jenna)

Sunnuntai 14.2.

Lumi oli pysynyt maassa (toistaiseksi) eli tiet ja polut oli edelleen hyvässä kunnossa. Päästiin lähtemään lenkille ennen puoltapäivää Noora ja Mussu messissä, ja aika reippaita hevosia oli alla vähän kuten arveltiinkin. Mietittiin ennen lenkkiä pohjan kuntoa ja arvottiin varustusta, mutta lopulta päädyttiin kumpikin lähtemään liikenteeseen ilman bootseja. Lunta oli maassa just sen verran, että vaikka alla olisi jäätä ollutkin, niin nastat tuskin olisivat lisänneet ainakaan mainittavasti pitoa. Onnistuttiin veikkauksessa ja ainoat etäisesti liukkailta vaikuttaneet kohdat oli niillä kohden ajourissa, missä liikennettä oli ollut enemmän ja lumi pakkaantunut pintaan.

Melkein heti kun päästiin Lemmenlaakson puolelle, niin siirreltiin hevoset hölkälle. Useammassa kohden maneesin kierroksella pääsi ihan huoletta ravaamaan ja laukkailemaan, ja kun mahdollisuus nyt kerrankin oli, niin annettiin heppojen mennä vähän reippaammin - tosin ne kiitolaukat täysiä baanattaen jätettiin väliin. Liikaa typeriä autoja liikenteessä (ja Lemmenlaaksolla hiekkakuoppa aivan täynnä pulkkamäkiporukkaa, autoja oli pysäköitynä tien vierustalle saakka kun parkkikselle ei enää mahtunut. Noloina suomalaisina ei kehdattu lähteä sinne ihmisten keskelle vetäisemään muutamia laukkanousuja..) ja vähän varmaan alitajuisesti huolittiin pohjan pitävyydestäkin.

Maneesin lenkin jälkeen tultiin vielä takaisin metsän kautta, missä polut oli paikoitellen tosi märkiä ja heppojen kanssa joutui kiertelemään pahimpia lammikoita. Bonuksena oksilta putoileva lumi, joka kasteli  ihan tehokkaasti.. Saatiin ihan hyvät loppukävelyt tehtyä samalla. Ainakaan Sira ei hionnut, mutta oli muuten niin märkä räntäsateesta ja oksilta putoilleesta lumesta, että nakkasin kuitenkin vällyjä selkään lenkin jälkeen. Oltiin liikenteessä reilu tunti/max. 1h 15 min, tultiin pihatolle takaisin just sopivasti päiväheinäaikaan. (hanna)

Lauantai 13.2 heppailut (ja ensviikon ratsastelut!)

Lauantaina lähettiin Siran kanssa maneesilenkille Jennan & Tessan ja Tarun & Mussun kera. Pohjat oli teillä tosi jees, mentiin aika reippaasti (joskin osittain siksi kun hevoset oli niin villeinä) ja oli kivaa! Kierrettiin ensin laukkasuoralle ja tarkotuksena oli vähän ravailla ja kattoa miten menee. Mussulla oli menohaluja ja se linkaskin Siran ja Tessan ohi laukalla, ja Sira perään. Sira ei kyllä tuntunut siltä että olis halunnut riehua, oli ainoastaan menohaluja. Vaihdettiin järjestystä niin että Mussu meni ekana (niin ei aiankaan ohita ja kiukustuta Siraa :-D ) ja otettiin vähän hallitumpaa laukkaa loppusuora. Laukan jälkeen hepat oli vieläkin pirtsakampia ja Sira tarjosi ravia joka välissä, välillä piti vähän toppuutella kun mutkissa jossa lumi oli pakkautuneempaa meinas vähän kaviot lipsua. Kotiinpäin mennessä hiekkatiellä Mussu ja Sira koitti vuorotellen nostaa laukkaa Tessan ihmetellessä että mitä noi kaverit puuhaa. Päätettiin ravailut taas sellaseen raviin joka oltiin itse pyydetty, joskis Sira tarjos vielä jonkin matkaan hienoa ravipohkeenväistöä kun ei olis malttanut kävellä (eikä väistää autoja ainakaan kokonaan tienreunaan, autoilijaparat).

Mut ihana lenkki ja sää oli huikee kun aurinko paisto! Kiva että hepoilla on virtaa, ja Sirakaan ei tosiaan tuntunut sellasta räjähtävältä pommilta vaan enemmänkin siltä että on täynnä elämäniloa. Kun pidätti ravia tai yritti pitää käynnissä varsinkin loppulenkistä niin se kokos ittensä hienoksi ja askel muuttu hurjan korkeeksi. Hieno koulupallero :-)

Oltiin varmaan reilu tunti lenkillä, en kattonut kelloa. Toivottavasti nyt hetken säilyy nää hyvät pohjat niin pääsee hapat liikkumaan kunnolla!

Sit ensviikko, mä voisin tulla sen kaks kertaa (mulla on vielä vissiin pari rästiä), olisko vaikka keskiviikko ja lauantai? 

-Kaisa

Palleron kanssa perjantaina 12.2

Lähdettiin Sirpaleenan kanssa heti aamusta lenkille. Lunta oli tullut VIHDOIN lisää ja maa peittynyt mukavasti. Testailin meidän omassa mäessä liukkautta jalkaisin, mutta vaikutti siltä, että lumi oli tarttunut jäljellä olevien jäiden rippeisiin ja pohja oli pitävä.

Lähdettiin haahuilemaan Sirpan kanssa kohti autiotalon lenkkiä ajatuksena kulkea se "väärinpäin". Ihmettelin, kun ravailtiin ekaa hiekkamäkeä ylös ja jokaisella askeleella myös Sira kohosi ylös. Mäen päällä selvisi, että pörhöttelyn syy oli metsuri, joka kaatoi ISOJA mäntyjä ihan tien vieressä. Nähtiin Siran kanssa yhden ison kaatuvankin.

Sira ilmoitti, ettei ikinä mistään hinnasta aio ohittaa metsuria, joten jouduin lopulta hyppäämään alas. Maastakäsin maanitellessa meni varmaan vartti, mutta lopulta päästiin pedon ohi. Kun pääsin takaisin selkään, oli Sira sitä mieltä, että matka jatkuisi täyttä laukkaa. Tässä vaiheessa ei siis kyse ollut enää pelosta vaan pöllöenergiasta. Otin neitiä kiinni ja loppumatkan sainkin muistutuksia siitä, että hänen korkeuttaan ei hidastella. Peppu lenteli tasaiseen tahtiin ja neiti esitteli tyylikkäitä ilmapomppuja. Ja mua nauratti.. Jotenkin tuntui, että Sirakin nautti mun viihtymisestä ja pelleili entistä enemmän.

Ihana, ihana lenkki ja oli ihana päästä kunnolla pitkästä aikaa selkään. Märkää oli, lumi kasteli meidän molemmat, mutta eipä haitannut!

Kotimatkalla suunnittelin, kuin satuloin samantien Tessan ja tehdään sama lenkki, mutta lopputulos oli huima vartin taluttelu. Ajatuksissa oli ainakin!

(Jenna)

...ja tarjolla lisää jäätä, keskiviikko 10.2.

Tänä talvena kelit ei kyllä tunnu suosivan ollenkaan ratsastuspuuhia.. Tiet on edelleen oikeastaan asvalttipätkiä lukuunottamatta aivan jään peitossa, paikoitellen jossain ajourassa saattaa olla muutaman metrin alue hiekalla, mutta muuten jäätä on kaikkialla. Poluilla, teillä, hiekkakuopalla.. Ajattelin, ettei päästä edes pihasta Siran kanssa oli ne bootsit jalassa tai ei, mutta yllättävän hyvin selvittiin kuitenkin. Tai siis molemmat hengissä.

Lähdettiin vähän kävelemään ja katselemaan miltä reitit näyttää, raikas "pikku" vesisadekin alkoi samoihin aikoihin, kun sain neidille satulan selkään (pakko olla optimisti ja toivoa, että ehkä nuo sateet sulattavat nyt tiet vähän nopeammin..). Ajattelin käydä kiertämässä maneesin lenkin, kun tiet näytti hyvin hiekoitetulta vs. aivan jäässä olevat metsäpolut. Kierretiin lenkkiä myötäpäivään eli hiekkakuopan puoleista tietä menomatkalla kulkien. Siran bootsit piti yllättävän hyvin ja mua taisi hirvittää kyydissä enemmän kun katselin pohjia, mutta neiti kävel reippaalla askeleella eikä missään vaiheessa edes lipsunut. Uudet nastat bootseissa tuntui toimivan tällä kelillä paremmin kun hyvin.

Saatiin kierretyä 2/3 lenkistä ja tultiin Piilipuuntieltä ylös siihen varsinaiselle maneesille vievälle tielle ja ta-dah, sitähän ei peltosuoran suuntaan oltukaan hiekoitettu. Eikä muuten riittänyt itsellä uskallus lähteä kokeilemaan peilijäiselle osuudelle, joten käänsin Siran vähin äänin ja ei auttanut kun palata samaa reittiä takaisin. Sadekin oli mukavasti siihen mennessä yltynyt ja jos ei olisi ollut vedenpitävää takkia, niin tässä kohden olisi saattanut tulla mietittyä muitakin kuin lämpöisiä ajatuksia Suomen talvikeleistä. Jipii. Toisaalta hiekoitettu osuus tiestä oli ihan kelvollista kuljettavaa ja Sira tarjosi siinä pari kertaa ravillekin, joten samahan tuo oli muuttaa reittisuunnitelmat lennosta. Mieluummin kuitenkin samat maisemat kahteen kertaan kun katkenneet raajat.

Oltiin reissussa 1 h 20 min ja vaikka tiet näytti pahalta ja Sira pihatolle takaisin päästessä oli jo aika märkä sateesta, niin ihan hyvä lenkki tuosta lopulta tuli. (hanna)

9.2 tulva

Vuolija kylässä

Vettä, jäätä, vettä, jäätä...

Sää ei ole suosinut nyt pariin viikkoon. Pohjat ovat painajaismaiset ja sääennuste ei lupaile ainakaan hetkeen asiaan muutosta.

Issikoiden lähdettyä on hämmästyttävää kyllä tuntunut, että työt olisivat vähentyneet PALJON. Neljän hevosen (tai kolmen + Matin) lauma tuntuu hallittavammalta, tarhan siivoaa silmänräpäyksessä ja verkotkin menevät siinä sivussa "kuin heittäen".

Selkeästi miinuspuolena lähdöstä on ollut, että lenkille sparraajia on pihassa vähemmän. Oma ratsastus on kuivunut minimiin viimeisen parin viikon aikana, mutta olen ajatellut, että sitten paremmilla keleillä joskus.. Olen kuitenkin saanut otettua itseäni niskasta kiinni ja siivoiltua satulahuonetta ja järjesteltyä tiloja muuten. Saatiin myös iloksemme Nooran ja Villen avulla kuivauskaappi, jossa nyt jatkossa voidaan kuivata loimet sillä aikaa kun ollaan ratsastamassa.

Tarkoituksena olisi myös hankkia pieni patteri satulahuoneeseen, niin saataisiin tila edes pysymään nollassa. Saataisiin kamoille "lämmin" tila ja väellekin tarvittaessa lämmittelytila. (Mulla on taas selkeästi liikaa aikaa, kun ehdin suunnittelemaan näitä :) )

Meillä kävi myös esittäytymässä uusi vuolija. Kyseinen miekkonen oli todella mukavan ja ammattitaitoisen oloinen. Käsitteli hevosia erittäin rauhassa ja kokonaisvaltaisesti. Vuolun ohessa hän venytteli Tessan selkää ja tutki jumeja. Kaviot olivat molemmilla hepsuilla hyvässä kunnossa ja piti vaan vähän reunoja siistiä. Ainoana miinuspuolena Tessan kaviot leviävät epätasaisesti edestä katsottuna oikealta puolelta. Samainen puoli oli myös selkeästi jäykempi venytettäessä. Ajateltiin, että tilataan hieroja poneja katsomaan, niin saataisiin pallerot taas verryteltyä kuntoon. Toki varmasti myös pohjat vaikuttavat ja jos pääsisi liikuttamaan kunnolla, auttaisi se tilannetta...

Vuolut muistiin (en löytänyt aikaisempia)

8.12.2015 Taina
8.2.2016 Ari Lehtonen

(Jenna)

lauantai 6.2

Lauantaina otin kaverin ja koiran ja kaverin koiran mukaan ja lähdettiin käpöttelemään metsään. Tiet oli liukkaita ja metsä paikoin, mutta pellolla oli hyvät pohjat ja otettiin ihan pieni ravipätkäkin (Sira olis halunnut vissiin laukata ympäri peltoa). Bootsit piti kyllä hyvin! Käytiin metsässä seikkailemassa kävelylenkki, näytti että hiekkakuopille päin olis kanssa ollu ihan ravailupohjat. Ehkä tämä tästä! Otettiin vähän kuviakin, Sirppu oli hienona :-)

Mites ensviikko? Mulle kävis viikonloppu, kumpi päivä vaan :-)

-Kaisa

Ja sitten heitä oli neljä..

Jäätä,jäätä ja jäätä.

Issikat muuttivat uuteen kotiin sunnuntaina. Hepat ottivat asian yllättävän rauhassa. Ilmeisesti kuvittelevat, että issikat ovat vieläkin jollain pidemmällä lenkillä. :)

Issikat muutettiin ratsain uuteen paikkaan. Matkaa kertyi lähemmäs 20 kilometriä. Ajettiin Nooran kanssa molemmat heippaamaan matkalaisia ja toivottamaan hyvää matkaa.

Matti on ollut pari päivää veto veks. Voi olla, että rokotus aiheuttanut pientä kipuilua ja toissapäivänä oli vähän lämpöäkin. Pieni potilas tuntuu kuitenkin päivä päivältä piristyvän, eikä ole enää niin nuutunut kuin pari päivää sitten.

Koska tietenkään ei riitä, että yhdellä on jotain, huomattiin tänään aamusta Nooran kanssa, että Tessalla on leukaperissä mätäpaise, joka oli puhjennut. Syy paiseeseen tuntematon. Voi olla tikku, pieni haava hiertänyt tai sitten jotain vakavampaa. Tämä aiheuttaa kuitenkin sen, ettei rouvalle saa riimua saati suitsia päähän, ennen paiseen paranemista.

Rapsuttelemaan saa tulla.

Ensimmäisenä mieleen tuli paiseesta pääntauti, mutta kun mitään muita "normaaleja" oireita ei ole, ei vielä ole syytä panikkiin.

Nyt on kuitenkin oikeasti tärkeää, että kaikki huomioivat hyvän hygienian. Jos käytte muilla talleilla, vaihtakaa kaikki kamppeet. Myös kengät. Vaihtoehtoisesti desinfiointiainetta autoon ja sillä kamojen (myös auton kuramattojen putsaus). Keväisin ja syksyisin liikkuu paljon erilaisia tauteja ja halutaan suojata palleroita mahdollisimman hyvin. Oireetonkin hevonen voi edelleen tartuttaa, esim pääntaudin kohdalla;

"Hevosella jolla on todettu tartunta ja sen on siitä todettu parantuneen, voivat levittää  bakteeria ympäristöönsä ainakin  6 viikon ajan. Mikäli sairastuneet hevoset ovat olleet laitumella tulisi laidun pitää vähintään 4 viikkoa tyhjillään."

Pohjat näyttävät todella jäisiltä. Ensi yönä pitäisi tulla lunta / räntää, joten tilanteen pitäisi vähän helpottua. Tessa on todennäköisesti poissa pelistä koko viikon, rästitään nämä myöhemmin. Mutta mites Hanna ja Kaisa Sirpun kanssa?

ALLA KUVAT PAISEESTA, EI HERKILLE!

Ennen ja jälkeen putsaamista, vertaa koko Nooran kynteen

Heinäanalyysi 2016 ja apua tulkintaan

Analyysin tulkinnasta:

Mielenkiintoista asiaa ruokinnasta, jonka olen ennenkin linkittänyt tänne ja jonne aina itse palaan:

http://hevosenruokinta.blogspot.fi/p/heinan-laatu-ja-maara.html


"Karkeita nyrkkisääntöjä sopivista heinän arvoista erityyppisille hevosille alla.. Kaikki arvot on ilmaistu grammoina per kilo kuiva-ainetta (g/ kg ka)

Terveelle harrastehevoselle: Raakavalkuainen 80 – 130, NDF-kuitu 500 – 650, Sokeri 20 – 140 .

Laihalle tai vanhalle hevoselle: Raakavalkuainen 80 – 130, NDF-kuitu 500 – 550, Sokeri 20-140."

Heinää kuluu;

Päivässä per hevonen keskimäärin 12kg, päivässä yhteensä 36kg (Eli n. 4,5 paalia)
Viikossa 252kg (Eli 31,5 paalia)
Kuussa 1008kg (126 paalia)

Eläinlääkäri kylässä

Eläinlääkäri kävi piipahtamassa torstaina 25.1 raspaamassa ja seuraavana päivänä rokottamassa hepat (koska unohti ottaa torstaina rokotteet mukaan...).

Sirpun suussa ei ollut mitään sanottavaa. Tessalla oli hammas lohjennut, joka siis tosin oli jo silloin edellisellä kerralla tiedossa. Hammas ei vaadi toimenpiteitä kuulemma. Eläinlääkäri kehui Tessan hammaskalustoa ja oli sitä mieltä, että ovat hyvässä kunnossa tuon ikäiseksi hevoseksi.

Rokotukset muistiin;

25.10.2013 Raspaus & rokotus (tetanus + influenssa).
Kesällä aikaan x väliraspaus
28.11.2014 Raspaus & rokotus (influenssa).
25.1.2016 (myöhässä ollaan) Raspaus & rokotus (tetanus + influenssa)

Tammikuun lopun kunniaksi tuli kunnon plussa- ja sadekelit. Säästä johtuen tarha, piha ja maastot muuttuivat luisteluradaksi. Hyvänä puolena plussasta oli se, että pihaton pohja suli. Tyhjennettiin Nooran kanssa pihatto lähes kokonaan ja kipattiin purut tarhaan ja rakennettiin polku ala- ja ylätarhan välille. Ylös saatiin tehtyä myös purualue. Hiekotettiin Teemun kanssa myös ylätarhaa ja saatiin vähän liukkautta kuriin..

Tulisi kesä.. tai edes talvi.

(Jenna)

Keskiviikko 27.1 ja lauantai 30.1

Keskiviikkona käytiin Millan ja Mussun kanssa liukastelemassa metsässä, minä Sirpulla. Kierrettiin hiekkakuoppa ja käveltiin koko lenkki, jäätä oli vähän joka paikassa. Saatiin vähän äksöniäkin kun Mussu säikäytti itsensä sulkupuomin kohdalla ja Milla humpsahti hankeen, onneksi oli pehmeä lasku! Varmaan tunnin verran kesti lenkki.

Lauantaina lähdettiin Minnan, Tvissen, Jennan, Stakurin ja Pauliinan ja Tessan kanssa taas liukastelulenkillä. Sirpulla oli bootsit vaan takana mutta aika hyvin piti silti, ei muuta kun pari kertaa lipsahti askel pahemmin. Talutettiin hepat lemmenlaaksoon ja metsässäkin vielä pellon kulmaan asti, kun polut vaikutti aika nihkeiltä alkupäässä. Hepoilla oli virtaa, ja hiekkakuoppien lähellä paremmilla pohjilla otettiin lyhyt ravipätkä joka muuttuikin laukaksi. Päätettiin käydä tekemässä ravissa hiekkakuopalta yksi matala nousu. Menin Siran kanssa kärjessä ja Sira nosti omatoimisesti laukan, ajattelin että antaa mennä kun ihan rauhalliselta tuntuu. Sitten tulikin Stakur ohi toiselta ja Tvisse toiselta puolelta ja lopuksi Tessa ilman ratsastajaa. Sira esitteli siinä rytäkässä rodepukkeja mutta kiikuin kyydissä mukana, ja sain käännettyä Siran siksi aikaa pusikkoon että pääsin pois kyydistä kun rempastiin Tessan perään. Pauliinalla oli onneksi kaikki kunnossa ja Tessa saatiin pian kiinni. Hypättiin takasin kyytiin ja lähdettiin Sira kärjessä takaisinpäin tallia kohti. Loppumatka suju ihan rauhallisesti. Olisi tehnyt mieli lähteä toisen kerran hiekkakuopalle niin että tullaan rauhassa ylös, mutta ei viitsitty ettei tule toista samanlaista ryntäystä, Stakurilla oli kuolaimettomat ja mulla ei tosiaan ollut satulaa niin en tiedä olisinko pysynyt uudestaan enää kyydissä. Toivottavasti nyt pohjat paranee niin pääsee purkamaan energioita! Puolisentoista tuntia tais mennä lenkillä.

-Kaisa