Viikonlopun humputtelun jälkeen ajattelin ystävänpäivän kunniaksi lähteä Snuffen, Teemun ja Tessun kanssa lenkille.
Pohjat olivat aivan täydelliset ja tarkoituksena oli rauhassa kiertää pelto ympäri. Heitin Tessulle vaan tyynyn (kyllä, tyynyn) selkään ja heijastinloimen ja lähdettiin kiertämään peltoa ympäri.
Snu oli maailman innokkain lenkkeilijä ja ihmeteltävää riitti. Teemulla meni paljon aikaa poitsun korvien löytämiseen, joten me aina Tessan kanssa käytiin ottamassa palan matkaa eteenpäin ja palattiin.
Ensimmäisenä päätettiin mennä ravilla sitä pellonreunustaa siinä vielä "autotien" kohdalla, heti kun käännytään hiekkatieltä vasemmalle. Tessan ravi oli niin lennokasta ja korkeaa, että pompin varmaan metrin ilmaan tippuen sään / selkärangan päälle vuoronperään. Ennen kuin muutaman pomputuksen jälkeen sain käynnille, johon siirsin siis käytännössä kaulalta, oli tyyny ja heijastinloimi tippuneet peltoon. Herrasmiehet Teemu ja Snu olivat onneksi mukana auttamassa ja pienen steppailun ja ähellyksen jälkeen (ja Snuffen karattua kaverin perään), päästiin jatkamaan taas matkaa. Totesin, että ravi ei ole meidän laji tänään ja päätin jatkaa kootulla laukalla eteenpäin. :)
Kierrettiin pelto metsän kautta ympäri. Tultaessa pellolle, Tessa kohosi noin metrin ja lähti puoliravilla tohottamaan eteenpäin. Vaikka olen aikaisemmin sanonut, että Tessa on ollut energinen, niin tälläinen se ei ole kyllä ollut kertaakaan! Ekaa kertaa alla oli kyllä ihka oikea estehevonen. :)
Volttailin Tessaa pellolla, tehtiin ympyröitä ja pieniä siirtymisiä. Ravikin alkoi sujua, kun alla oli tyylikkäästi itsensä kasannut voimapesä.
Ojalle tultaessa totesin, että mulla ei nyt pikkudarrassa, tyyny peffan alla, ole rohkeutta hypätä ja testata pysynkö selässä, jos Tessu linkoaa, joten tulin suosiolla alas. Kotiin paahdettiinkin Tessan "vetäessä" mua perässään täyttä häkää...
Villi, villi mummo <3
(Jenna)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti