Lähdettiin Sirpaleenan kanssa heti aamusta lenkille. Lunta oli tullut VIHDOIN lisää ja maa peittynyt mukavasti. Testailin meidän omassa mäessä liukkautta jalkaisin, mutta vaikutti siltä, että lumi oli tarttunut jäljellä olevien jäiden rippeisiin ja pohja oli pitävä.
Lähdettiin haahuilemaan Sirpan kanssa kohti autiotalon lenkkiä ajatuksena kulkea se "väärinpäin". Ihmettelin, kun ravailtiin ekaa hiekkamäkeä ylös ja jokaisella askeleella myös Sira kohosi ylös. Mäen päällä selvisi, että pörhöttelyn syy oli metsuri, joka kaatoi ISOJA mäntyjä ihan tien vieressä. Nähtiin Siran kanssa yhden ison kaatuvankin.
Sira ilmoitti, ettei ikinä mistään hinnasta aio ohittaa metsuria, joten jouduin lopulta hyppäämään alas. Maastakäsin maanitellessa meni varmaan vartti, mutta lopulta päästiin pedon ohi. Kun pääsin takaisin selkään, oli Sira sitä mieltä, että matka jatkuisi täyttä laukkaa. Tässä vaiheessa ei siis kyse ollut enää pelosta vaan pöllöenergiasta. Otin neitiä kiinni ja loppumatkan sainkin muistutuksia siitä, että hänen korkeuttaan ei hidastella. Peppu lenteli tasaiseen tahtiin ja neiti esitteli tyylikkäitä ilmapomppuja. Ja mua nauratti.. Jotenkin tuntui, että Sirakin nautti mun viihtymisestä ja pelleili entistä enemmän.
Ihana, ihana lenkki ja oli ihana päästä kunnolla pitkästä aikaa selkään. Märkää oli, lumi kasteli meidän molemmat, mutta eipä haitannut!
Kotimatkalla suunnittelin, kuin satuloin samantien Tessan ja tehdään sama lenkki, mutta lopputulos oli huima vartin taluttelu. Ajatuksissa oli ainakin!
(Jenna)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti