Glitteriä, paarmoja ja hieno pallero

Sain loman alkuun tietenkin flunssan. Raahaiduin tallille viimeisillä voimillani, mutta piristyin kummasti palleron hirnahdellessa tarhassa tervehdyksiään. Rapsuttelin neitosen kuntoon ja hyppäsin selkään taas ilman satulaa. Tehtiin lämmittelyt kenttää kiertäen ja aloin pikkuhiljaa ravailemaan ja tein pari nostoa heti alkuun saadakseni ponia hereillä. Esmu häiriköi vieressä jahdaten lintuja ja lopulta vein Sirpun kanssa koirulin tallille. Siellä tajusin, että olen ihan kypärää liikenteessä! Ihan ei ollut ajatus mukana ja kai kuume teki tehtävänsä..

Palattiin Sirpulan kanssa kentälle, jossa jatkettiin laukassa. Mentiin kentälle aseteltuja puomeja laukassa ja venytettiin askelta. Sira sipsutti alkuun, mutta kannustettuani kunnolla eteen ja puomien innostamana, yht'äkkiä laukka alkoi rullata ja Sira alkoi imeä eteenpäin hissuttelun sijaan. Päätin antaa neidin laukata molempiin kierroksiin kunnolla ja irrotella jumejaan. Tämä tepsi loistavasti! Alla oli tämän jälkeen erittäin taipuisa ja yhteistyökykyinen pallero. :)

Loppukäynnit käytiin taas metsässä kiertelemässä poluilla. Sira hikosi vähän, mutta kentälläkin tehdyt pitkät välikäynnit pitivät jumpan sopivan kevyenä vielä. 

Lopuksi suihkuttelut, MSM:t jalkoihin ja glitterit lasten iloksi pintaan. :)

Ps. Paarmat ovat saapuneet.

Lomalle palleron kanssa

Tänään alkoi LOMA! Ihanaa! Ehdin käydä Järvenpäässä ja aikaa jäi vielä tallillekin palleron kanssa hengailuun.

Järvenpäässä asiat edistyvät hitaasti, mutta varmasti. Tänään tuli pihaan puukuorma, josta olisi tarkoitus rakentaa tallin sisus uudelleen ja rakentaa aidat hepoille. Olin intoa puhkuen käymässä hommiin, kunnes tajusin puun pituuden. Maahan lyötävät 100x100 palaset olivat 4,3m pitkiä, joten moottorisahaa tarvitaan. Meillä olisi ollut sellainen, mutta en uskaltanut lähteä testaamaan, josko osaisin käyttää. Ensi viikolla kun saan puut palasiksi tavalla tai toisella (eli Teemu ehtii ne pilkkomaan) on vuorossa aitatalkoot!

Tallilla hain Sirpulan kuuman päivän jälkeen sisälle lepäilemään. Neiti paisuu silmissä. Onneksi on enää pari viikkoa ja saan karvakorvan omaan pihaan ja liikutukseen voi taas panostaa ihan toisella tapaa.

Lauantaina olen menossa katsomaan neidille mahdollista kaveria Kirkkonummelta. Jännitin aika paljon ja päädyin jotenkin Hööksiin ostamaan ratsastushousuja. Jotenkin kummallisesti mukaan tarttui kuitenkin pari uutta satulahuopaa, hanskat & glittersuihke! Kaikkea erittäin olennaista siis!

Siran kanssa otettiin ratsastelut rauhassa. Kentällä tehtiin kahdeksikkoa käynnissä ja ravissa. Sira oli aika hitaalla päällä, joten herättelin neitiä parilla nostolla. Tämän jälkeen alla oli puhiseva peli hyvällä moottorilla. Leikittiin vähän ja kokeiltiin laukannostoa paikoiltaan. Onnistui loistavasti!

Tehtiin pientä ja rentoa puuhailua, jolla sain Siran tyytyväiseksi itseensä. Kun neiti alkoi taipua ja hakea selkää mukaan hommiin, lopettelin aika nopeasti kiitokseksi plus vapaiden jälkeen en halunnut liikaa rasittaa.

Loppuun käytiin Marin ja Tvissen kanssa kiertämässä metsä. Sitten glitterit pintaan ja tarhaan. :)

Keskiviikko 27.6

KUUUMA PÄIVÄ! Hellettä oli jo aamusta varjossa + 27'c!
Olin töistä päivän vapaalla, mutta vietettiin päivä jälleen Järvenpäässä. Siellä perattiin pihaa. Heinää tuli pari kärryllistä, joita kärräsin sitten naapurin köyhemmälle laitumelle. Tapasin samalla myös naapurin hevosihmisiä, jotka kehuivat maastoja ja uskalsivat jopa väittää, että meidän tulevilla seuduilla löytyy Etelä-Suomen parhaat ja vaihtelevimmat maastot! Vaihdoin yhden heppaihmisen kanssa numeroakin ja sovittiin, että hän lähtee esittelemään paikkoja, kun ollaan kotiuduttu. :)

Talliprojekti pyörähti Järvenpäässä käyntiin. Teemu alkoi purkaa vanhan ladon välikattoa ja raivaamaan yläkerrasta muutenkin tavaraa pois. Katon purkamisen jälkeen tarkoituksena on avata myös lattia ja rakentaa vanhan ladon/tallin sisälle kokonaan uusi kehikkö.

Tällä hetkellä suunnitelmana on, että rakennetaan pihaan pihatto, jonka voi tarvittaessa sulkea. Pihatto tullaan eristämään niin, että jos ja kun hevoset laitetaan kovimmilla pakkasilla sisälle, lämmittävät hevoset sisällä ollessaan ilmaa sopivasti. Sisään pihattoon tullaan rakentamaan liikuteltavat väliseinät niin, että kun hepat suljetaan sisälle, saadaan kaikille käyttöönsä omat boxit. Samalla varmistetaan se, että sisältä on rajattavissa erillinen hoitotila ja sairaskarsina tarvittaessa.

Pihattoon johtavat ulko-ovet. Kuvassa näkyy nostettava välikatto.

Illalla raahauduimme vielä Järvenpäästä tallille Siraa tervehtimään. Neiti oli kovin huomionkipeä ja seuraa vailla. Autoimme heppojen keräilyssä iltatallia varten ja hyppäsin sen jälkeen Silpuran selkään ja kävimme kiertämässä metsää vartin. Siralla olisi ollut menohaluja enemmänin ja olisin itsekin halunnut pidempään ratsastella, mutta aika ei antanut myöden.

Letkuttelin neidin jalat, hieroin MSM:ää ja annoin iltaruuat. Lisäsin ruokaan merisuolaa ruokalusikallisen, jotta kuuman päivän jälkeen saataisiin suolatasapaino kuntoon.

Pari viikkoa vielä ja herätään toivottavasti Siran kanssa joka aamu samasta paikasta! <3

Tiistai 26.6

Heinän syöttäminen oli Siljan (ja Siran) mielestä parasta

Päivät alkavat sekoittua toisiinsa. Päivät menevät töissä, illat Järvenpäässä ja sitten siinä välissä yritän aina käydä moikkaamassa karvapalleroa. :)

Tiistaina mentiin tallille kummityttöni Siljan kanssa. Silja on täysin rakastunut Siraan ja kyselee usein äidiltään, koska he taas tulevat tervehtimään Siraa junalla. :) Harjailtiin Siljan kanssa Siraa pitkä tovi. Kolmen vuoden iästään huolimatta Silja on super reipas ja rohkea ja olisi harjannut Siraa varmasti koko illan, ellen olisi reilun tunnin jälkeen hommaa keskeyttänyt.

Ratsastelu ei ollut ihan Siljan juttu tai ehkä syynä oli leveä selkeä ja vielä lyhyet jalat, mutta pyörähdettyään muutaman kerran sivulle (ja mun ottaessa koppeja), totesi Silja että haluaa mieluummin vaan talutella Siraa.

Käppäilyjen jälkeen letkutin Siran ja laitoin ötökkämyrkyt. Hieroin myös molempiin etupolviin MSM-voidetta. Samaan aikaan Silja kantoi monta sylillistä heinää hevosille apuna iltatallissa.

Rauhallinen aloitus lomailujen jälkeen siis.

Taitavasti silmät kiinni

Juhannuksena lomilla

Kaikkien viettäessä Juhannusta muissa maisemissa, sai Sira taas enemmän vapaata. Neiti nautti vapaasta lauantain, sunnuntain ja maanantain.

Huono omatunto vaivaa edelleen, mutta yritän selittää itselleni, että muutkin hevoset ovat lomalla kesäisin. Sira saa nauttia olostaan yöt katoksessa ja päivät köyhällä laitumella. Jostain syystä ötököt eivät ole neitiin iskeneet, joten ilmeisesti olo oikein mukavaa. :)

Hannan to & pe

Keskiviikko 19.6

Elämä on ollut aika haipakkaa viime viikosta lähtien ja blogin päivittely on jäänyt. Iltaisin olen käynyt ponia rapsuttelemassa ja vähintään hetken taluttelemassa. Elämässä edessä on isoja muutoksia ja niiden toteuttaminen vaatii isosti aikaa.

Pieni mökki kera tallin on nyt löytynyt Järvenpäästä. Nyt ollaan viime perjantaista asti siellä vietetty aikaa ja laitettu paikkoja kuntoon, elämä on siis nyt jaettu tallin, töiden, Järvenpään remonttipaikan ja vielä kodin Helsingissä välille. Täytyy sanoa, että viikon lennon jälkeen jo hieman väsyttää.

Keskiviikkona olin ensimmäistä kertaa selässä vähän pidempään, jopa huimat 20 minuuttia.

Sira on jäänyt vähän vähemmälle hoidolle ja liikutukselle omalta osaltani mutta yritän laannutella huonoa omaatuntoani sillä, että toivottavasti kuukauden päästä meidän laatuaika Siran kanssa tulee lisääntymään.

Haussa on myös Siralle omaan pihaan kaveri. Hassua, miten elämä joskus vie. :)

Huvikumpu rehevöityneen puutarhan keskellä

Remonttia kaipaava, pihatoksi muuntautuva talli

Tiistai 18.6.

Minulla oli eka kesälomapäivä ja pääsin käymään jo päivällä tallilla, kelikin suosi. Mentiin perinteisesti alkukäynneille metsään, jonka jälkeen omalle pellolle. Jouduttiin pitämään aika lailla vauhtia yllä, koska paikalla oli myös ”muutama” paarma. Sira oli tosi tönkkö molempiin suuntiin ja vaan ”kaatui” tikkusuorana kaarteisiin, joten kierreltiin peltoa tehden samalla isoja voltteja kevyessä ravissa ja vähän laukassa ja lämmiteltiin lihaksia pikkuhiljaa. Mitään erikoisempaa ei tehty, pyrkimyksenä oli vain saada poni hieman vetreämmäksi molempiin suuntiin. Ihme kyllä loppua kohti tämä onnistuikin ihan hyvin, tosin Sira oli aika löysä ja hidas pohkeelle koko reissun ajan. Lopuksi mentiin vielä metsään käppäilemään, siellä oli hiukan viileämpää ja vähemmän ötököitä. Pienet tuulenpuuskat myös helpottivat asiaa. Yhteensä ratsastusreissulla meni reilu tunti.

Sira oli vähän hikinen, joten vilvoittelin tammuskaa märällä sienellä ja laitoin ötökkämyrkkyä. Oltiin vähän pitempi tovi tallissa ratsastuksen jälkeen, koska Sira vaikutti viihtyvän siellä hyvin, kun ei ollut häiriköt kimpussa koko ajan. Laitumelle palaillessa Sira herkutteli vihreällä jonkun aikaa. Poni oli tosi ihanana ja rauhallisena, ja nautiskeli muun muassa pään harjaamisesta oikein urakalla. (T)

Perjantai-ilta maneesissa 14.6.

Eilen oli vaihteeksi kova tuuli. Se hermostutti Siraa jopa silloin, kun syöttelin sille ruohoa odotellessani tilaa tallista. Alkukäynneillä metsässä oli kuitenkin rauhallista ja käveleskeltiin siellä menemään melkein puoli tuntia ennen maneesiin siirtymistä. Meillä oli maneesissa tällä kertaa kaveriratsukkokin, jolla oli selvästi positiivinen vaikutus Siraan. Muutamia alkupoukkoiluja lukuun ottamatta tuulesta johtuvat kolinat eivät ponia juuri hetkauttaneet. Pyörittiin pääosin maneesin helpossa päädyssä ja toinen ratsukko oli toisessa päädyssä. Tehtiin ihan perusjuttuja eri askellajeissa, siirtymisiä ja hiukan väistöjä. Väli- ja loppukäynnit mukaan lukien maneesissa tuli pyörittyä tunti. Sira oli jäykähkö, mutta vertyi pikkuhiljaa paremmaksi. 

Jumppailujen jälkeen Sira meni suoraan tarhaan, jossa pyyhin hionneet paikat sienellä ja laitoin hiukan ötökkämyrkkyä samalla. Ruoka meni taas hyvin alas, vaikka mukana olikin lääke ja valkosipuli. (T)

Torstai 13.6.

Tuntui taas, että edeltävästä tallikerrasta oli jo sata vuotta. Harjailin Siran tarhassa ja laitoin varusteet tallissa. Iilimatokohdat vaikuttivat parantuneen hyvin, eikä satulahuopakaan onneksi juuri siihen kohtaan säässä osunut. Parinkymmenen minuutin alkukäynnit metsässä olivat tosi reippaat, Sira eteni innolla eikä joutanut edes kauhistelemaan mitään. Samalla tamma treenaili erityistä oveluutta yrittäessään napata jotain suuhunsa keskimäärin jokaisesta puskasta mitä eteen tuli. Pitkin ohjin sai olla kyllä todella nopea, jos aikoi estää nämä napostelut.

Siirryttiin metsästä pellolle, ajattelin, että lujaa varmaan mennään, joten ravailin heti alkuun isoja ympyröitä ja annoin Siran hieman purkaa energiaa. Poni oli kuitenkin tosi rauhallinen, ei kyttäillyt ja korvatkin olivat jo alusta asti minuun päin kääntyneenä melkein koko ajan. Nopeasti Sira myös rentoutui, mutta olihan se oikeaan kierrokseen taas melkoinen jäykkis. Ravailuiden jälkeen laukkasin hieman, laukka tuntui jotenkin kummasti pyörivän paremmin tällä kertaa oikeaan kierrokseen. Tein myös väistöjä, jotka meni ihan miten sattuu, etenkin toiseen suuntaan, Sira ei oikein malttanut kuunnella väistäviä apuja. Tein myös ravi-seis -siirtymisiä, Sira pysähtyi tosi hyvin pelkällä istunnalla, mutta oli hidas pohkeelle kun siirryttiin takaisin raviin, ja vetkuloi aina muutaman askeleen käyntiä ensin. Yritin ennen loppuraveja vielä venytellä ponia kahdeksikolla taivutellen vähän reilummin. Loppukäynneillä käytiin vielä metsässä, tuossa vaiheessa Sira eteni ehkä sentin minuutissa… Eli oli ilmeisesti valmis jo iltapalalle. Metsässä taisi olla myös paljon ötököitä, ne eivät häirinneet minua, mutta Siran häntä viuhui siihen malliin heti kun sinne päästiin. Ehkä tämänkään takia poni ei enää olisi halunnut sinne loppukäynneille.

Siralle ei tullut hiki oikeastaan ollenkaan, sen kunto tuntuu siis kohentuneen, vaikka lomailikin hetken jne. Noh, toivottavasti tällainenkin jumppa on avuksi painon pudotuksessa. Iltaruuan Sira söi innolla huolimatta lääkkeestä ja valkosipulista ja puolusti ruokaansa oikein urakalla vinkumalla ja potkimalla aidan takana katoksessa tarkkailevia issikoita ja settistä.

Tiistaina iltakävelyllä + lääkekuurin aloitus

Olin tallilla jälleen vasta iltasella kahdeksan maissa. Vastassa oli puhdas ja oloonsa hyvin tyytyväisen oloinen neitonen. Ihana Milla oli käynyt harjaamassa, syöttelemässä ja taluttelemassa Siraa jo aikaisemmin päivällä.

Harjailin Siran ja käytiin rennosti kuolaimettomilla kävelemässä puolentunnin verran. Siralla oli askel kovin kevyt ja neiti oli mielellään mennyt kovempaakin vauhtia. Vaikka energiaa tuntui olevan hyvin, suuntautui se mukavasti eteenpäin eikä kyttäilyyn. Päätin heti alusta, että vaikka ollaan kävelylenkillä, mennään tänään reippaalla askeleella eteenpäin.

Kierreltiin metsää ja omaa kenttää ja lopuksi letkuttelin jo hommaan tottuneen Sirpulan jalat. Tulehduskipulääkkeen sekoitin ruuan joukkoon ja kyttäsin vieressä, että kaikki meni alas. Tästäkään ei sinänsä olisi tarvinnut huolehtia, sillä kaikki meni alas ja Sira vielä nuoli kupin varmuudeksi. Lääkekuuri kestää sunnuntaille, joten kun on teidän vuoronne antaa lääke (Tuulia) soitelkaa, niin neuvon määrät ja miten saa kätevästi laitettua ruokaan.

Seuraillaan nyt miten lääke vaikuttaa. Tänään tosiaan askel oli kevyt, en huomannut minkäänlaista arkomista. Jaloissa oli kaikissa turvotusta, mutta hepoille niitetään nyt vihreää heinää tarhoihin aamusta iltaan. (Täytetellään heinäverkko kuivalla normaalisti). Jalat olivat lenkin jälkeen kuivuneet reippaasti. Patti on pysynyt paikoillaan, ei mielestäni suurentunut tai pienentynyt eikä se tunnu lämmöltään muusta jalasta eroavalta.

(Jenna)

Eläinlääkärin käynnin raportti

Tässä nyt vähän hassusti eläinlääkärin lähettämä raportti. En osannut avata skannerin tekemää PDF:ää kunnolla..

Hannan maanantai

..eli muistutus siitä, että kahtena päivänä peräkkäin on turha odottaa ihmeitä.

Lähdin hieman myöhemmin taas kerran liikkeelle ja laittelin Siran valmiiksi käytävällä - se on hyvä paikka komentaa muita tallissaolijoita ja siitä on ihan näppärä livahtaa (harjaajan silmän välttäessä) tutkimusmatkalle lähimmälle heinäkasalle. Sään vierusta oli edelleen hieman turvonneen oloinen, laskemaan päin kyllä, mutta menen sen verran mielelläni ilman satulaa, että jätettiin edelleen satula keräilemään pölyjä varustehuoneeseen.

Sira oli eilen niin letkeä, että ajattelin jatkaa koulukiemuroilla. Alkuun pitkät kävelyt metsässä ja sitten omalle kentälle lämmittelemään. Ponilla oli kuitenkin jo metsäillessä pöhköenergiat nousemassa kattoon, joten puhistiin kaikelle vastaantulevalle (saniaispensaat on äärimmäisen vaarallisia, ihan tiedoksenne vaan!) ja loikittiin tien laidalta toiselle pahojen varjojen hiipiessä pahaa-aavistamattoman poniparan jalkoihin. Jup. Koetin ravailla energiaa pois isoilla kahdeksikoilla, mutta se osoittautui aika tuhoontuomituksi yritykseksi jo parin kierroksen jälkeen. Siran mielestä oli ihan ookoo paahtaa lapa edellä tarjoten koko ajan lisää vauhtia. Ja sitten vielä vähän lisää vauhtia, ja jos vaikka onnistuisi livahtamaan ulos kentännurkasta.. Koetin korjata vähän tekemällä väistöjä käynnistä, mutta niissäkin oli uskomattoman hankalaa saada Siraa keskittymään. Mikä ihmeen pohje ja ulko-ohjan tuki..? Ja just näillä kerroilla joku ohikulkija päättää jäädä lapsensa kanssa katselemaan heppaa kentän laidalle kamera kädessä. Onneksi saatiin muutama edes jossain määrin siisti, tosin ihan liian reilusti poikittava väistö aikaiseksi.

Energiaa kun tosiaan riitti, niin ajattelin nostella laukatkin heti alta pois, jos se olisi vähän rauhoittanut. Ylipäänsä asiallisen laukannoston saaminen vaati useamman yrityksen, tosin itse laukka pyöri tällä kertaa oikein mukavasti molempiin suuntiin. Pystyin ratsastamaan hyvinkin lyhyttä laukkaa ilman minkäänlaisia tahtirikkoja ja itse laukassa poni oli parhaiten kuulolla. Ilmeisesti energiaa on päässyt kertymään vähän liikaakin.. Takaisin raviin siirryttäessä hössötys alkoi uudelleen, ei tosin ihan yhtä pahana kun aikaisemmin, mutta kovin tasaiseksi tai rennoksi sitä menoa ei voinut sanoa. Koetin ravailla eteen-alas, mutta Siran keula oli koko ajan turhan kevyenä ja pienikin häiriö, niin poni joko tarjosi laukalle tai sitten pää nousi taivaisiin. Totesin parhaaksi lopettaa siinä vaiheessa, kun Sira teki toimi hyvin lyhyen hetken edes jossain määrin painoavuilla ja keskittyen.

Mentiin loppukäynnit metsässä talutellen ja päästin ponin suoraan tarhaan. Ihme kyllä (ja onneksi), Sira ei ollut hionnut juuri yhtään, kainaloista ja takasista pyyhin nahkeudet pois sienellä ennen uuden ötökkämyrkkykerroksen suihkuttelemista. Tällä kertaa neiti pysyi jopa paikoillaan operaation ajan, taisi olla kova nälkä kun suihkepullosta ja valkosipulista huolimatta turpa pysyi tiiviisti vadissa ;)

Heinätöitä sunnuntaina

Kesän tullen pallerot siirtyvät syömään vihreää kuivan heinän sijaan ainakin iltaheinien osalta.
Tallipoika oli ystävällisesti niittänyt heinää reilut kasat ja meidän hommaksi jäi heinän kerääminen.
Haravoin helteessä kentältä niitettyjä iltaheiniä poneille valmiiksi ja kärräilin ylös. Otin homman urheilun ja auringonoton kannalta. :)

Vaikka yöksi laitetaankin vihreää tarhoihin, laitetaan silti heinäverkko paikoilleen. Neiti voi illat nauttia vihreästä yöt ja aamusta jatkaa sitten heinäverkon parissa. :)

Kesän aikataluista

Juteltiin eilen Hannan kanssa kesän aikatauluista ja ajattelin, että voisimme laittaa tulevia suunnitelmia vähän tänne ylös. :) Miten teidän lomat? Reissut yleensä?

Tulevasta viikosta: Hanna pääsee maanantaina, muttei muina päivinä. Sovittiin, että Hanna menee tänään. Mites Tuulian viikko?

Juhannus: Itse olen reissussa torstaista sunnuntaille. Miten te olette maisemissa?

Heinäkuu: Olen reissussa heinäkuun ekan viikon. Samoin Hanna. Tuulia saa ponin omakseen viikoksi, jos aika riittää. :) Muussa tapauksessa Sira voi esimerkiksi lomailla osan viikkoa.


Heinäkuussa olen lomalla aina 29. pvä asti. Siitä lähtee 14 päivän työputki, jolloin olen kiinni Flowssa luultavasti pitkälti aamusta iltaan. Flow-keikka loppuu 13.8, jonka jälkeen aloitan työt ja paluu arkee alkaa 19.8.

(Jenna)

Hannan sunnuntai

Liikuttelijan jumiuduttua lentokentälle ilman läppärin laturia jäi blogin päivittäminen hieman myöhäiseen ajankohtaan.. 

Kuivien kelien myötä Sira on ollut huomattavasti puhtoisempi kun aikoihin, joten harjaustoimenpiteetkin sujui leppoisammin kun ei tarvinnut hampaat irvessä yrittää raastaa mutakuorrutusta pois. Iilimatokohta sään vieressä oli hieman turvoksissa, polven patti oli ehkä hieman laskenut aiemmasta ja jalkojen turvotus ei vaikuttanut mitenkään huomiotaherättävältä. 

Soviteltiin ensin satulaakin selkään, mutta Jennan kanssa tarkasteltaessa tultiin siihen lopputulokseen, että ehkä parempi mennä vielä kerran tai pari ilman, ettei huovan reuna hankaa haavakohtaa ja kaikki turvotus ehtii rauhassa laskeutua. Joten ilman satulaa liikenteeseen ja alkuperäisestä suunnitelmasta pidettiin kiinni sen verran, että alkukävelyiden jälkeen suunnattiiin omalle kentälle vähän taivuttelemaan. Sira on kuitenkin ollut aika kevyellä liikutuksella viimeaikoina ja yritin aloitella rauhallisesti. Jumppailtiin alkukäyntien jälkeen käynnissä ja ravissa, yritin saada neitiä taipumaan tasaisesti molempiin suuntiin ja kuulolle tekemällä muutamia ravi-pysähdys-ravisiirtymiä. Sira oli yllättävän ketterän tuntuinen, poikkeuksellisesti selvästi parempi vasemmalle ja pysähdyksissäkin poikkeuksellisen kärsivällinen. Hyvä homma. 

Siralla oli reippaasti liikettä tarjolla, vaikka oletin ennen aloittamista, että hellekelillä saisin lähinnä työntää palleroa eteenpäin. Nostelin laukat siinä vaiheessa kun poni tuntui olevan kuulolla - oikealle oli hieman nelitahtisen tuntuista ja keskityin vain ylläpitämään laukkaa jonkin aikaa, kunnes se alkoi pyöriä kunnolla. Tämän jälkeen vain pikaisesti toinen nosto oikeaan kierrokseen, mikä olikin heti huomattavasti parempi. Vasemmalle nostin laukat käynnistä ja koska suunta tuntui helpommalta, niin tein vain muutamia lyhyitä laukkasiirtymiä. Kuten yleensäkin, laukkojen jälkeen Sira muuttui aivan eri hevoseksi ja lopeteltiinkin oikeastaan siinä vaiheessa, kun neiti tarjosi höyhenenkevyet eteen-alasravit. Eli lunkisti mentiin ja lopeteltiin työt siinä vaiheessa, kun molemmilla oli hyvät fiilikset. Lopuksi vielä se tavallinen pikkukierros metsässä, yhteensä mentiin tunnin verran.

Neitonen intoutui poseeraamaan tosissaan :)

Sira ihmettelee omaa varjoaan ja esittelee komeaa kaulaansa

Lauantai 8.6

Saavuin tallille vasta viiden maissa. Sira oli jälleen alatarhalla ja neitonen tuli iloisena höristen vastaan. Hassua, että kun kävin viimeksi perjantaina aamusta tallilla, tuntui että olisi ollut ikuisuus kun viimeksi neitosta kävi tervehtimässä.

Harjailin neidin ympyrän vieressä ja tutkailin samalla jalkoja. Turvotus oli etujalasta kokonaan poissa, mutta patti oli paikallaan edelleen. Patti tuntui hitusen lämpimältä. Kannus sanoi, että iilimadot lisäävät aineenvaihduntaa, jolloin koko jalka voi tuntua kuumalta. En huolestunut sen kummemmin jalan lämpenemisestä ja totesin, että voidaan aloittaa tulehduskipu-lääkkeet heti maanantaina, jos lämpöily ei häviä.

Satulaa en selkään laittanut, vaan ajattelin aloittaa rennosti kahden viikon jumppatauon jälkeen. Mentiin omalle kentälle, jossa aloitettiin harjoitukset ihan perus käynti-seis siirtymisillä. Sira jaksoi seisoa paikoillaan hyvin, eikä häntäkään huitonut neidin kiireen merkiksi. Tämän jälkeen siirryttiin samaan harjoitukseen ravi-käynti-muunnoksella. Nyt tarkoituksena oli ottaa neljä käyntiaskelta suorien sivujen puolessa välissä. Sira oli aika täpinöissään ja välillä hidastus vähän venyi. Aloin epäillä, että Sira osaa laskea, koska muutaman harjoituksen jälkeen, neiti nosti itse ravin neljän askeleen jälkeen...

Ravien jälkeen tehtiin pari laukannostoa per suunta ja laukattiin muutama ympyrä. Laukka pyöri hyvin vasempaan kierrokseen, mutta oikea oli todella kökkö istua ja Sira oli kovin jäykän tuntuinen. Jalka varmasti vaikuttaa tähän.

Oltiin kentällä alkukäynnit mukaan lukien noin 20 minuuttia, josta töitä tehtiin sen 10 minuuttia aktiivisesti. Halusin aloittaa rauhassa vapaan jälkeen ja olla kipeyttämättä neitiä heti. Hämmentävää kyllä, neitonen tuntui "samalta" kuin vapaalle siirryttäessä. Loppua kohden liike parani huomattavasti ja hetkittäin Sira nousi "uudelle" tasolle kantaessaan itsensä loistavasti ja neitosen hakiessa kunnon liikettä takaa. Turvotuksen häviäminen polvesta helpottaa varmasti liikkumista.

Jumppien jälkeen palkitsin neidin loppukäynneillä omassa metsässä. Siellä viihdyttiinkin sitten reilut parikymmentä minuuttia nautiskellen metsän viileydestä. Inisijöitä ei onneksi meidän kiusana tällä kertaa ollut.

Olen nyt letkuttanut Siran jalat aina lenkin jälkeen. Pari minuuttia vähintään per jalka. Sira seisoo nätisti paikoillaan ja selkeästi nauttii, kun saa viilentävän suihkun muutenkin.

Iilimatojen purujäljet olivat umpeutuneet hyvin, letkuttelin niitäkin hetken.

Aloitin valkosipuliviikon jo lauantaina ja jatketaan tästä koko seuraava viikko. Peacemakeria annoin valkosipulin  kanssa reilut 2-3 desiä turvotettuna.

Kannus epäili, ettei Sira saa tarpeeksi proteiinia ja on siksi osittain turvoksissa ja neitosen aineenvaihdunta on myös siksi sekaisin. Hän ehdotti ruokinnan muutosta ja rehun nostoa vähintään 2 litraan per päivä. Tuntuu vähän hurjalta, pitää pohtia asiaa ja etsiä vaihtoehtoisia proteiininlähteitä, jotka eivät välttämättä muuten lihottaisi.

Kaikkea kannattaa kokeilla.
 (Jenna)

IIlimatoja EI HERKILLE SILMILLE

Kirjoittelen myöhemmin tarkemmin, mutta tässä muutama (ällöttävä) kuva. Iilimatoja laitettiin Pekka Kannuksen toimesta Siraan 3 kpl. Hän oli sitä mieltä, että tulehdusta ei ole ja poni saadaan kyllä kuntoon. Myös jäykkyyden osalta!

Polvi on nyt tyhjä nesteestä, neitonen kulki paljon rennommin ja jotenkin kevyemmin hoidon jälkeen! Liikutusta saa jatkaa heti normaalisti, ei toipumispäiviä. :)

--

Pekka Kannus saapui tallille tosiaan perjantaina aamusta. Alkuun hän tutki Siran kokonaisuudessaan. Hän totesi Siran lapojen ja etupään olevan kummallisella tavalla jäykkiä. Hän tiedusteli Siran vatsantoiminnasta ja sanoi Siran tuntuvan kovin turvonneelta monesta kohtaa ja sanoi että Sira vaikuttaa siltä, kuin aineenvaihdunta olisi sekaisin. Hän epäili, ettei Sira saa riittävästi proteiinia ja ehdotti rehumäärän nostamista.

Kannus tutki myös jalat ja oli sitä mieltä, ettei polvessa ole tulehdusta. Hän pohti Siran jäykkyyttä ja pientä silmin havaittavaa vinoutta + jalan hieman kääntynyttä asentoa ja sen mukana tullutta kavion epätasaista kulumista. Totesimme, että tässä vaiheessa on hankala sanoa, mikä on syy ja mikä seuraus.

Siralle laitettiin kiinni kolme iilimatoa; kaksi polveen ja yksi sään viereen samalle puolelle. Sira yritti varisuttaa iilimatoja pois kovasti. Lisäksi toisen madon laitto jalkaan oli suhteellisen hankalaa, sillä tässä vaiheessa Sira totesi, ettei halua enää yhtään lieroa itseensä. (Itse en olisi antanut laittaa yhtäkään, en syytä Siraa).

Nostin toista etujalkaa ilmaan, jotta hoidettava oleva jalka olisi pysynyt maassa. Lopulta Sira teki hienon hypyn niin, että Kannuksen kädessä ollut mato lensi maahan kaaressa, minun edelleen pidellessä toista jalkaa käsissäni ja ihmetellessä, mitä tapahtui. :)

Lopulta matoset saatiin kiinni ja Sira suurimmaksi osaksi seisoi rauhassa paikoillaan. Teemu syötteli neidille leipää ja tällä oli osansa neidon rauhoittumisessa. Välillä neiti yritti omatoimisesti päällään irrotella matosia, mutta pääasiassa toimitus sujui mainiosti ja Siran polvessa ollut neste katosi silmissä.

Hoidon jälkeen päästin haukottelevan Siran lepäämään hetkeksi Divin boksiin. Hetken rentoutumisen jälkeen katsottiin Kannuksen kanssa vielä neitin liikettä ja ero oli huomattava. Siran liike muuttui huomattavasti rennommaksi ja jotenkin näytti kuin lukkoja olisi hävinnyt kropasta! Hoidosta oli selkeästi siis heti jo nähtävissä tuloksia.

Sovittiin Kannuksen kanssa, että seuraillaan tilannetta pari päivää, jonka jälkeen soittelen ja kerron tuloksista.   Tämän jälkeen Kannus tulee joko hieromaan Sirpulaa tai vaihtoehtoisesti laittamaan lisää iilimatoja.

Puhuttiin myös siitä, että olen jotenkin vaan hyväksynyt Siran jäykkyyden, mutta hän totesi, ettei sen tarvitse olla normaali tila vaan sille on oikeasti tehtävissä jotain. Taidettiin löytää meidän avuksi oikea kultakimpale! :)
(Jenna)

Eläinlääkäri 6.6

Eläinlääkäri saapui tallille hyvissä ajoin. Tutkimukset aloiteltiin tunnustelemalla koko hevonen läpi, jonka jälkeen testattiin kavioiden mahdollinen arkominen. Kavioissa ei ollut muuta sanottavaa, kuin toisessa etusessa lievää irtoseinäisyyttä, jonka olen itsekin huomannut jo muutama päivä sitten.

Tämän jälkeen katsottiin Siran liikkumista suoralla ja ympyrällä. Sira oli aika könkkö, kuten aina alkuun. Neiti arkoi kuitenkin normaalista poiketen jonkun verran oikeaa, eli patillista, etusta. Tämän jälkeen aloitettiin varsinaiset taivutukset, joissa käytännössä pidettiin jalkoja minuutin verran ilmassa ja taivutettiin paikkaa x, jonka jälkeen jalka laskettiin alas ja lähdettiin ravaamaan.

Sira reagoi selkeästi etujalkojen taivutukseen, muttei ontunut oikeastaan ollenkaan suoralla.

Taivutusten jälkeen Siran vetreydyttyä, juoksutin Siraa vielä ympyrällä ja tällöin eläinlääkäri totesi neidon liikkeen muuttuvan puhtaaksi lämmittyään.

Eläinlääkäri oli vahvasti sitä mieltä, että tulokset ovat hyviä ja kyseessä on mitä oletettavammin tulehdus. Saimme tulehduskipulääke-kuurin, jonka sovimme aloitettavaksi iilimatohoidon jälkeen muutama päivä.

Liikutuksia saadaan jatkaa normaalisti, on parempikin että nivel pysyy liikkeellä ja vetreänä. Alku-, väli- ja loppukäynnit tulee hoitaa ajatukselle ja liikutus tulee hoitaa hevosta kuunnellen, kuten tähänkin asti. Painoa pitäisi pudottaa, joten nyt vaan poni hikoilemaan! :)

Sira ei taivutuksista ollut järin mielissään

Välissä päästiin molemmat juoksemaan

Ja toisen etujalan taivutus. Huomaa molempien huolestuneet ilmeet

Olin hyvistä uutisista niin innoissani, että mieli teki lähteä juhlimaan. Jotenkin sain iloni tarttumaan muihinkin tallilla ja päädyimme porukalla sitten treenaamaan tasapainoamme ja vähän muutakin..

Tuomion torstai

Istun töissä ja vilkuilen kelloa hermostuneena. Tunti vielä ja voin karata. Taidan silti karata aiemmin. Päässä pyörii jossitteluja. Onneksi kohta tulee VIHDOIN eläinlääkäri paikalle ja saadaan toivottavasti edes jotain vastauksia. Tai entä jos tulee vaan lisää kysymyksiä ja lisää huolehdittavaa.
Toivottavasti kaikki on hyvin.. Ja toivottavasti ei tarvitse lähteä klinikalle kuvattavaksi.

Onneksi erilaisia vaihtoehtoja sinne kulkemiseen on paljon..

Huh hellettä 5.6.

Pitkästä aikaa pääsin käymään Siran luona. Olin ajatellut joko mennä kevyesti ilman satulaa tai sitten vain talutella ympäriinsä. 

Sira oli laitumella, jossa myös harjailin tammuskan. Sira seisoi kuin patsas koko harjaamisen ajan, eikä edes syönyt, taisi siis tuntua mukavalta. Suunnitelma ridailuista tyssäsi siihen, etten ollut muistanut ottaa kypärää mukaan. Tarkoitus oli jättää vain saappaat kotiin, mutta tyhmyyttäni jätin koko repun siinä samalla. Noh, lähdettiin siis talutellen liikenteeseen. Aluksi suunnattiin omaan metsään, jonka jälkeen siirryttiin ravailemaan metsätietä ees taas pari kertaa, jotta Sira sai vähän kuluttaa energiaa… Tosin energia kului lähinnä minulta, mutta hauskaa oli. Sira oli koko reissun todellinen laiskamato, ilmeisesti kuuma ilma teki tehtävänsä. Käytiin vielä purolla mutka ja sen jälkeen palasimme takaisin omaan metsään ravailemaan vähän lisää. Yhteensä samoiltiin tunti. Ötökkäkammoni on vielä tässä vaiheessa kesää järkyttävä, joten aika tuskaisaa oli välillä, sen verran monennäköistä kiitäjää oli liikkeellä. Sudenkorennot olivat järkytyksistä suurimpia, ja vaikka jouduin välillä vähän sinkoilemaan, Sira ei siitä sen kummemmin hätkähtänyt. Vaikka poni oli tosi rauhallisena, se käveli reippaasti ylä- ja alamäet oikein jalkojaan oikoen, niin ”tervejalkaisen” oloisena. Oli diagnoosi mikä hyvänsä, on kiva, että Sira ei vaikuta kipeältä. Toivottavasti huomenna tulisi jotain hyviä uutisia eläinlääkäriltä. (T)

Tiistai 4.6

Sira olikin odottelemassa poikkeuksellisesti sisällä tallissa suojassa itikoilta oman tutun katoksensa sijasta. Jalat oli kuivemman tuntuiset kun viimeksi, ainoastaan takakintereissä oli hieman nestettä, mutta ehkä Sira vaan ottaa seistessään nyt enemmän painoa takajaloille jos etuset on ollut aran tuntuiset. Harjailin neidin läpi ja suihkin ötökkämyrkyt jo ennen kun lähdin taluttelemaan ajatellen, että ehkä saadaan metsän siimeksissä hyvällä tuurilla vähän vähemmän inisijöitä kimppuun (in my dreams.. tai sitten ne kaikki keskittyi kuppaamaan mun jalkoja Siran saadessa olla rauhassa). Lenkkeiltiin tosiaan tällä kertaa ihan leppoisasti maastakäsin ja tallusteltiin tutkimassa paikkoja reilu puoli tuntia, toki välillä pieniä evästaukoja pitäen. Siralla ei ollut kiire mihinkään suuntaan ja välillä neiti päätti kokeilla ihan totaalistopeilla, että onks nyt oikeesti ihan pakko kävellä vielä tuonnekin..? Myös kotiinpäin kulkiessa. Hienoa. Vihreä kutsui enemmän kun oma tarha.

Iltatallin teko oli jo aloitettu, joten Sira pääsi takaisin omaan tarhaansa suoraan iltakävelyiltä. Tarjoilin vitamiinit ja hyvänmielen eväät ja neidin syödessä täyttelin vielä vesiastian ja heinäverkon yötä varten. -h

Vaaleanpunainen poni & kesäinen päivä

Meitä kävi sunnuntaina kuvaamassa Jari Lam koulutyötään varten.

Lisää Jarin kuvia löytyy osoitteesta; http://theswellphotography.blogspot.fi/