Hannan maanantai

..eli muistutus siitä, että kahtena päivänä peräkkäin on turha odottaa ihmeitä.

Lähdin hieman myöhemmin taas kerran liikkeelle ja laittelin Siran valmiiksi käytävällä - se on hyvä paikka komentaa muita tallissaolijoita ja siitä on ihan näppärä livahtaa (harjaajan silmän välttäessä) tutkimusmatkalle lähimmälle heinäkasalle. Sään vierusta oli edelleen hieman turvonneen oloinen, laskemaan päin kyllä, mutta menen sen verran mielelläni ilman satulaa, että jätettiin edelleen satula keräilemään pölyjä varustehuoneeseen.

Sira oli eilen niin letkeä, että ajattelin jatkaa koulukiemuroilla. Alkuun pitkät kävelyt metsässä ja sitten omalle kentälle lämmittelemään. Ponilla oli kuitenkin jo metsäillessä pöhköenergiat nousemassa kattoon, joten puhistiin kaikelle vastaantulevalle (saniaispensaat on äärimmäisen vaarallisia, ihan tiedoksenne vaan!) ja loikittiin tien laidalta toiselle pahojen varjojen hiipiessä pahaa-aavistamattoman poniparan jalkoihin. Jup. Koetin ravailla energiaa pois isoilla kahdeksikoilla, mutta se osoittautui aika tuhoontuomituksi yritykseksi jo parin kierroksen jälkeen. Siran mielestä oli ihan ookoo paahtaa lapa edellä tarjoten koko ajan lisää vauhtia. Ja sitten vielä vähän lisää vauhtia, ja jos vaikka onnistuisi livahtamaan ulos kentännurkasta.. Koetin korjata vähän tekemällä väistöjä käynnistä, mutta niissäkin oli uskomattoman hankalaa saada Siraa keskittymään. Mikä ihmeen pohje ja ulko-ohjan tuki..? Ja just näillä kerroilla joku ohikulkija päättää jäädä lapsensa kanssa katselemaan heppaa kentän laidalle kamera kädessä. Onneksi saatiin muutama edes jossain määrin siisti, tosin ihan liian reilusti poikittava väistö aikaiseksi.

Energiaa kun tosiaan riitti, niin ajattelin nostella laukatkin heti alta pois, jos se olisi vähän rauhoittanut. Ylipäänsä asiallisen laukannoston saaminen vaati useamman yrityksen, tosin itse laukka pyöri tällä kertaa oikein mukavasti molempiin suuntiin. Pystyin ratsastamaan hyvinkin lyhyttä laukkaa ilman minkäänlaisia tahtirikkoja ja itse laukassa poni oli parhaiten kuulolla. Ilmeisesti energiaa on päässyt kertymään vähän liikaakin.. Takaisin raviin siirryttäessä hössötys alkoi uudelleen, ei tosin ihan yhtä pahana kun aikaisemmin, mutta kovin tasaiseksi tai rennoksi sitä menoa ei voinut sanoa. Koetin ravailla eteen-alas, mutta Siran keula oli koko ajan turhan kevyenä ja pienikin häiriö, niin poni joko tarjosi laukalle tai sitten pää nousi taivaisiin. Totesin parhaaksi lopettaa siinä vaiheessa, kun Sira teki toimi hyvin lyhyen hetken edes jossain määrin painoavuilla ja keskittyen.

Mentiin loppukäynnit metsässä talutellen ja päästin ponin suoraan tarhaan. Ihme kyllä (ja onneksi), Sira ei ollut hionnut juuri yhtään, kainaloista ja takasista pyyhin nahkeudet pois sienellä ennen uuden ötökkämyrkkykerroksen suihkuttelemista. Tällä kertaa neiti pysyi jopa paikoillaan operaation ajan, taisi olla kova nälkä kun suihkepullosta ja valkosipulista huolimatta turpa pysyi tiiviisti vadissa ;)