Kun selvisin kamalan työpäivän jälkeen tallille, oli Elina jo paikalla puunaamassa heppoja ja kantamassa vesiä. Laiteltiin Siralle bootseja jalkaan, kun yht'äkkiä Tessa lähti metsästä laukkaamaan hirveää kyytiä ja heittäytyi keskelle tarhaa piehtaroimaan. Me tuijotettiin Elinan kanssa suu auki ja epäiltiin rouvaa ehkä pistäneen ampiaisen. Mitään jälkeä ei kuitenkaan löydetty.
Tessa on osoittanut olevansa super fiksu ja tasainen. Jos rouva käyttäytyy jotenkin oudosti, on aina siihen joku syy (toisin kuin Siralla). Tutkittiin hevonen päästä häntään, mutta harjamarrossa olevaa pientä haavaumaa lukuunottamatta, kaikki näytti olevan normaalisti. Outoa.
Lähdettiin vääntävien ja kääntävien hevosten kanssa jälleen kohti Lemmenlaaksoa. Vastaan hiekkatiellä ajoi rekka. Meitä oli edellisellä maneesikeikalla varoiteltu rekasta, joka ei väistä ja pelottelee ratsukoita, joten hypättiin/noustiin tienpientareelle kivikkoon suojaan. Rekkakuskin pälliäinen ei hidastanut kohdalla ja luonnollisesti Sira hermostui. Mitään ei onneksi tapahtunut kuitenkaan. Ohi mentyään rekka hidasti ja pysähtyi tuntemattomasta syystä ja minä perään. Ystävällinen keskustelu sisälsi muun muassa poliisilla uhkailua, mutta keskustelusta huolimatta kannattanee jatkossakin väistää Lemmenlaakson tiellä vastaantulevia rekkoja.
Käytiin kiertämässä parin tunnin lenkki vaihtelevissa maastoissa ja ravailtiin & laukattiin jonkun verran normaalia enemmän. Varsinkin loppulenkistä hepat alkoivat virkistyä ja olivat jotenkin kovin täpinöissään. Tessakin harppoi eteenpäin huimaa kyytiä ja kotiinpäin mennessä Sira halusi mennä ensimmäisenä!
Mukava lenkki jälleen ja hepat selkeästi raukean oloisia kotiin päästyämme. Laitoimme mehiläisvahaa Tessan harjamartoon suojaamaan ötököiltä ja rauhoittamaan kutinaa + tervasimme molempien kaviot.
(Jenna)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti