Heppailut 2.-8.12.

Terse jengi!

Mites ensi viikon hummailut? Mä pääsisin pe ja su. Pääsisin mahdollisesti myös lauantaina mutta pitäisi vissii käydä ainakin vähän shoppailemassa :)
-Elina

Tessa the villihevoinen

Alkuun täytyy sanoa että olen yllättynyt, siis TODELLA! Tässä tarina miksi:

Lähdettiin Tessan kanssa kaksin maastoon ja aluksi pihasta poistuminen oli jälleen sellaista könkkä på könkkää että huhhuh. Teemu kaivoi kuoppaa tien vieressä ja kysyi että kuinka pitkä mä olinkaan. Meni hetki ennenkuin tajusin vitsin, hekoheko :D
No siinä kun epämääräisesti köpötellen päästiin Lemmenlaakson puolelle, päätin mennä autiotalon ohi metsään. Pellon kohdalla ajattelin kuitenkin säännöistä poiketen hieman köpötellä siellä pehmeällä pohjalla traktoriteitä pitkin. Ravailtiin myös kun tuntui että Tessa oli siis niinku ihan INNOISSAAN! Tämän peltoepisodin jälkeen Tessukka oli kuin sähköiskun saanut ja oli ihan fiiliksissä loppumatkan. Käynti oli reipasta ja eteenpäin vievää ja korvat sojotti kohti taivasta.

Metsän jälkeen otin pienen laukkapätkän ja sekin sujui reippaassa tahdissa pitkällä askeleella. Tessa päristeli tyytyväisen oloisena. Hiekkatie kohti hiekkakuoppaa oli aika kova mutta käynti siinä sujui silti hyvin, ei ollut könkkäämisestä tietoakaan. Tessa oli uskomattoman reipas ja notkea ja hakeutui kuolaimelle itsekseen, olin ihan superyllättynyt! Mentiin hiekkakuopan vierestä vielä Lemmenlaakson metsikköön ja siellä Tessa oli suorastaan kuin villipeto (jos siis verrataan muihin kertoihin lähiaikoina). Mammukka lähti itsekseen ravailemaan ja mentiin siinä parin kaatuneen pikkupuunkin yli ravissa (ei hypäten kuitenkaan). Tästäkin Tessa tuntui vaan sähköistyvän lisää joten laukkailtiin parit pätkät eestaas pehmeillä poluilla. Heppanen tuntui olevan varsin mielissään vauhdikkaammastakin menosta :) Tein pari kertaa laukannostoja pysähdyksestä loivaan ylämäkeen ja tuntui että Tessa oikein odotti laukkakäskyä sillä niin lennokkaasti ponkaistiin jokaisella kerralla matkaan.

Matka tallille takaisin sujui myös reippaassa käynnissä ja kun päästiin perille niin huomasin että mamma oli ehkä jopa hieman hikoillut satulan alta! Heitin fleece-viltin siksi aikaa selkään kun otin töppöset pois jottei Tessalle tulisi vilu.

Eräät ahmatit olivat jo tyhjentäneet heinäverkot joten täytin ne ja lisäsin vettä. Sinne heppaset jäivät hämärtyvään iltaan natustamaan heiniään. Pitkästä aikaa oli sellainen ratsastusretki että sen jälkeen tuntui todella siltä että nyt tuli ratsastettua hevosella eikä rammalla kamelilla (kaikella rakkaudella tietenkin) ;D

-Elina

Tervetuloa painajaiseen! (ti 26.11)

Maa on jäätynyt koppuraiseksi. Elina ehti tallille ensimmäisenä ja hoiteli palleroita kuntoon. Tessa oli "jumiutunut" yhteen nurkkaan ja sieltä rouvan houkutteluun pois kului Elinalta tovi. Jalkojen asettelu tuntui mahdottoman hankalalta ja kaikki liikkuminen tuntui olevan kovin ikävää. Turvottelipa vielä toinen takajalkakin.

Lähdettiin tunnin hikoilun, puunaamisen ja bootsien pukemisen jälkeen etenemään kohti Lemmenlaaksoa. Tessa ja Sira iskivät jarrut pohjaan pihassa ja kieltäytyivät hylkäämästä Murua. PITKÄN ja uuvuttavan keskustelun jälkeen saatiin hevoset liikkeelle, mutta naureskeltiin, että jos kuljettaisiin vielä hitaammin, mentäisiin takaperin. Matka OMALLE postilaatikolle kesti KAUAN.

Asfaltilla Tessa yllätti ja lähti kulkemaan yllättävän halukkaasti eteenpäin. Sirallehan ei jäänyt siinä vaiheessa vaihtoehtoa kuin seurata perässä.

Käytiin kulkemassa pellon reunaa ja yritettiin löytää reittiä metsään. Jossain välissä vastaan tuli myös silta, joka piti ylittää. Hetken arpomisen jälkeen päätettiin, että yritetään yli. Kumpikaan hevosista ei vapaaehtoisesti halunnut ylitystä tehdä, joten hyppäsin maahan ja talutin hepsutiitit yli. Tästä selvittiin hyvin.

Jatkettiin matkaa ja yritettiin etsiä kiveä tai kantoa, jonka päältä ponnistaa Siran selkään. Mitään ei kuitenkaan löytynyt. Haahuoltiin kohti metsää ja kauhistuttavaa pimeyttä.

Kuljettiin metsässä jonkun aikaa ja yritettiin löytää mulle ponnistusalustaa. Pimeys tiivistyi ympärillä, metsässä kahahteli oudosti (ääni kuului Tessasta, joka käveli puitapäin) ja muutenkin tilanne tuntui vaaralliselta.

Seurattiin pientä polkua, joka päättyi tiukkaan alamäkeen, jonka pään pimeys ahmaisi. Päädyttiin kääntymään ympäri ja yrittämään toista, vielä rehevöityneempää polkua. Allekirjoittaneella mielessä vilahtelivat ajatukset susista/karhuista & metsäraiskaajista ja ties mistä. Kaikkihan siis olisi ollut suht ok, jos olisin päässyt Siran turvalliseen selkään, mutta jouduin tarpomaan petojen armoilla. Suunnittelin mielessäni tarttuvani Siran kaulaan ja raahautuvani siinä, kun isku tulee..

Lopulta onneksi Elina antoi periksi ja totesi, että mennään samaa reittiä kotiin. Pientä juoksua raahasin Siran metsästä sumuiselle ja hämyiselle pellolle, jossa kuitenkin oli näkyvyys parempi.

Pellolla yritin vielä nousta selkään, mutta Sira veti vanhan hyysteerisen vaiheen päälle koska pyysin häntä seisomaan paikoillaan alamäessä pitkässä ruohikossa!! Kävelin siis kotiin..

Asteltiin kotiin reippaassa tahdissa ja hepsut pörisivät tyytyväisinä. (Oma tulkintani oli, että tyytyväisinä hengissä selviämisestä). Matka kaikkineen kesti reilun puolitoistatuntia.

Kotipihassa Elina pelotteli vielä varjojen avulla. Ulkovalo osui Elinaan takaa ja Elina varjoili puihin kamalia kuvioita. Loppuilta menikin sitten kotona rapinaa ja talon epäilyttäviä ääniä kuunnellessa. Mun pelkomoodi ei siis helpottanut vasta kuin aamuyöllä kun Temetsu saapui kotiin.

AINIIN ja kun tultiin lenkiltä, alkoi Tessan maha toimia kerrassaan hämmästyttävällä tahdilla. En tiedä, oliko rouva seissyt koko päivän yhdessä paikassa ja kehittänyt tukosta, mutta ilmaa vatsasta tuli paaaaaljoon!


(Jenna)

Ps: Jos ei käynyt selväksi, niin pelkään pimeää ja varsinkin pimeitä metsiä.

Tähtitaivaan alla

Ollaan nyt Siran ja Tessukan kanssa yritetty käpöstellä iltaisin omia teitä edes-takaisin edes hetken. Olen todennut, että kaverukset kulkevat ongelmitta kahdestaankin, joten kaikkien mahdollisten hevostaito-ohjeistuksen mukaisesti olen talutellut kahta hevosta kerralla. Ratsastus ei ole rankan työputken jälkeen ollut mielessä, mutta olenpa saanut heppoja edes hetkisen liikkumaan ja varsinkin Tessaa ajatellen verryttelemään jäykkiä jalkojaan.

Nyt on ollut ihanaa, kun vihdoin viimein maa on jäätynyt ja pahin mutakausi tuntuu olevan vihdoin ohi. Nyt tosin maa on aivan järkyttävän koppurainen, mutta toivottavasti tasaantuu pikaisesti kun vaan hepat liikkuisivat riittävästi.

Tessa rouva on ollut kerrassaan järkyttynyt KOVASTA pohjasta. Eilen illalla jouduin antamaan iltaheinät tasaiselle alustalle tarhan yläosaan rouvalle, sillä kävely oli vaan yksinkertaisesti ihan mielettömän hankalaa. Jalkojen asettelu ei tahtonut onnistua mitenkään. Olisi kai pitänyt kovettaa sydämeni ja täyttää verkot ja vaatia rouvaa tepsuttelemaan sinne, mutta ehkäpä me mennään pieni askel kerrallaan tähän kengättömyyteen totuttelun kanssa.

Kengättömyys näyttää nyt siltä vaihtoehdolta, jolla mennään molempien heppojen kanssa (ja ehkä Murunkin). Jotenkin kauhistuttaa ajatus talvesta ja hokeista tarhassa. Ajattelin tilailla Vainikan aitalta Tessalle poposet ja niihin nastat kiinni. Aikaa varmasti kengättömyyteen tottumiseen menee, mutta ei meillä onneksi ole kiirus. Pehmeillä pohjilla rouva kulkee kuitenkin ongelmitta.

Lisäksi luin jostain, että kengätön jalka ei kuluta niin pahasti tarhan pohjaa ja esimerkiksi puiden juuria. Mene ja tiedä, mutta aina kannattaa kokeilla.

Etusiin Tessalla menee oletettavasti nämä; http://www.kengattomathevoset.fi/tuotteet.html?id=1/343
ja takasiin nämä: http://www.kengattomathevoset.fi/tuotteet.html?id=1/301
Pohjallisia pehmentämään voisi tilata nämä:
http://www.kengattomathevoset.fi/tuotteet.html?id=20/12
Ja tasapainottamaan elämää nämä:
http://www.kengattomathevoset.fi/tuotteet.html?id=20/9

Näillä päästäisiin siis loistavasti jo eteenpäin elämässä. Nyt vaan pitäisi vielä taikoa ylimääräiset rahat näihin jostain. ;)

Pääsin hiplailemaan näitä edellä mainittuja kenkiä ja vaikuttivat oikeasti todella nimensä mukaan simppeleiltä ratkaisuilta ja huomattavasti helpommilta kuin Siran vastaavat. Periaatteessa muuta kiinnitysosioita ei kai ole kuin nuo kuvassa näkyvät tarraset.

Mutta sitten tuossa otsikossa mainittuun tähtitaivaaseen. Eilen illalla oli ihana kirkas taivas, pakkasta muutama aste ja mikä parasta, kaikki paikat eivät uineet mudassa. Oli ihana talutella hevosia tähtitaivaan alla ja viettää muutenkin aikaa vain rapsutellen ja yhdessä ulkoilusta nauttien. Oli jotenkin ihanan rauhallinen fiilis ja pitkästä aikaa ei olisi malttanut mennä sisään. Sain haahuillen jotenkin kulumaan ulkona kymmeneen heppoja ihastellen ja karvakorvissa sormia lämmitellen. <3

(Jenna)

Avustaja viikon takaa. Yritin laittaa heiniä..

Maneesilla 23.11

Optinen harha, näin kirkkaalla pahimmat kuraläntitkään ei näy..

Lauantaiksi sattui ihan superkeli ja porukalla aikataulut passasi sen verran hyvin yksiin, että päätettiin lähteä joukolla maneesille hikoilemaan - Emmi Murulla, Venla Tessalla ja Hanna Siralla. Pihaton mutakerroskin tuntuu olevan hieman vähenemään päin, tosin jalkapesuilta hevoset ei silti onnistuneet välttymään.. Tessalle laitettiin bootsit reissua varten, minä (hanna) lähdin edustamaan vajaavarustuksella eli tapani mukaan ilman satulaa. No, vaikka Siran kanssa eilinen köpöttely kuolaimettomilla sujuikin mukavasti, niin mun tietotaidot ei taida riittää niiden käyttöön kenttähommissa, joten siltä osin palattiin perinteisemmälle kuolainlinjalle..

Hevosetkin tuntui olevan hyvällä tuulella ja laiskamatotauti hellittänyt kahdesta punkerosta, ainakin hieman reippaammin päästiin tällä kertaa etenemään, kukin toki tyylilleen uskollisena. Muru tuntuu aikuistuvan kerta kerralta vaikka pieniä keskusteluja etenemissuunnasta silloin tällöin tarvitaankin, Sira nyt on hämmentävä itsensä ja Tessa.. no, on se iso rauhallinen ruskea, johon voi luottaa kun kaksi paremmalla mielikuvituksella varustettua palleroista alkaa hurvittelemaan jotain omaa kivaa kesken kaiken.

Vika suora ennen maneesia irroteltiin hevosia vähän reippaammin, Muru pikakiiturina jonon kärjessä, minä Siran kanssa hyvänä kakkosena ja Tessa tuli kilometrin päässä keskittyneen näköisenä omaa tahtiaan. Fasaanipari katkaisi vaan suoran päässä hyvän etenemistahdin, kun täytyyhän se ymmärtää, että niin isot linnut on hengenvaarallisia pienille hevosille. Ainakin silloin, kun kyseiset tirpat juoksee tuhatta ja sataa karkuun.

Laamaeläin auringonpaisteessa 

Saatiin maneesi taas ihan oman porukan käyttöön, joten pystyttiin vapaasti kiemurtelemaan ja kiihdyttelemään ihan kuten mieli teki. Muiden puolesta en osaa sanoa, mutta Sira oli ainakin pirteän yritteliäs itsensä, pohkeelle kyllä älyttömän jäykkä ja meni pitkään, ennen kun tuntui siltä, että meni pohjeavut yhtään läpi (ja rasti seinään, aloitin laukassa tällä kertaa. Tehosi, tosin sai ponin piristymään niin paljon, että myöhemmin parissa laukannostossa meinasi takapuoli nousta vähän liikaakin..). Vasemman laukan nostamisessa meillä on jostain syystä edelleen joku ongelma X, veikkaan olevani niin toispuoleinen ja "jännitän" tota huonompaa suuntaani niin, että tulee sitten laukannostoissa esille. Mä voisin ainakin kokeilla sitä CR-ohjaajaa jos Jenna tiedät jonkun hyvän. Onko muita kiinnostuneita? Krissen valkuissa meillä molemmat laukat nousi ihan ongelmitta ja vasenta pidettiin Siralle itselleen vahvempana suuntana, mutta yksin ratsastan liian laiskasti ja toispuoleisuus ongelmana korostuu.

Reilu puolisen tuntia pyöriteltiin hevosia, kunnes aikataulut alkoi painaa päälle (ja ainakin omalla kohdallani alkoi tuo kuntokin loppua..) ja suunnattiin takaisin kotitallia kohti. Taisi hevosetkin olla sitä mieltä, että jotain hommia siellä maneesilla tuli tehtyä, sillä takaisinpäin samaa suoraa ravatessa tuntui kaikilta olevan puhti poissa ja köpöteltiin hyvinkin rauhallisesti miltei jonossa menemään. Joukon viimeisenä haahuillut Tessa varsinkin vaikutti tyytyväiseltä mutta kaikkensa antaneelta, silmät kiinni kävellen ja korvat vaakasuorassa sivuilla lerpattaen. Maneesilla nousseet pikkuhietkin kuivui mukavasti loppumatkan pitkän kävelyn aikana, joten ketään ei tarvinnut alkaa perillä loimittamaan muuten hyvään keliin.

Parin tunnin reissuhan siitä taas tuli, mutta mikäs kiire aurinkoisena lauantaina on.. Ehdittiin juuri ja juuri viimeisten hämärien tienoilla takaisin tallille enkä edes muista, koska olen viimeksi nähnyt ratsastaessa muuta kun Siran korvat, aika uskomatonta! 

Tallilla hevosia odotteli ruuat valmiina ja Venla ystävällisesti suostui kahlaamaan kurasuon läpi täyttämään karvapalloille heinäverkkoja samalla kun hoidin täydennystä vesiastioihin - siinä huomattavasti kuivemmalla maaperällä. Täydentäkää ihmeessä, jos haluatte omalta osaltanne kirjoittaa miten maneesilla sujui :)

(-h)

P.S. Niin hei, olin yhteyksissä tuonne maneesille ja puhuttiin pikaisesti varausasioista ja käytöstä muutenkin ja tosiaan jokaisen, joka haluaa maneesia käyttää, tulee allekirjoittaa sopimuspaperista oma kopionsa! Ei siis riitä, että meillä olisi "tallin puolesta" olemassa yksi soppari. Näin vastuukysymysten vuoksi puolin ja toisin, muuten sisältö on ihan perus eli jäljet siivotaan ja mikäli hajotetaan jotain, niin ollaan korvausvelvollisia. Nyt käsi pystyyn jokainen, joka tarvitsee oman kappaleensa, laittakaa säponne tänne tai FB:iin, niin minä tai Jenna (?) laitetaan jakoon. Vai olisko helpompi, jos printataan tallille niitä valmiiksi ja siellä voi raapaista puumerkkinsä paperiin ja toimitetaan sitten kasana eteenpäin?

Likat lenkillä 24.11.

Kirpakan kelin saattelemana lähdettiin maastoon, minä Tessalla, siskoni Noora Murulla ja Emmi Siralla. Tessa oli superlaiskalla tuulella eikä oikein halunnu liikkua reippaasti. Takana tulevat joutui hidastelemaan Tessan takapuolessa kiinni. Noora ja Emmi taluttivat Lemmenlaakson puolelle sillä kumpainenkin oli ensimmäistä kertaa ratsujensa kanssa liikenteessä.

Mentiin ensin autiotalon ohi metsään, Emmikin pääsi vihdoin kannon päältä ratsaille. Nooralla ja Murulla oli ajoittain suunnan suhteen erimielisyyksiä ja siinä Sirakin hieman hermostui ja heitteli perää kun kaveri tuntui katoavan näkyvistä. Tessa tapansa mukaan oli lauhkea laiskiainen eikä korvaansa lotkauttanut junnujen pelleilyille.

Kuljettiin vielä hiekkakuopan vierestä Lemmenlaakson metsikköön ja sieltä takaisin tallille. Reissu sujui ilman suurempia draamoja ja oltiin kaikki ihan jäässä kylmän viiman takia. Rauhallinen ja käyntipainotteinen reissu.

-Elina

Iltakävelyllä työnnettävien hevosten kanssa (22.11)

Oltiin Hannan kanssa molemmat aika poikki ja todettiin, että mennään vaan köpsöttämään. Oltiin radikaaleja ja lähdettiin molempien heppojen kanssa ilman bootseja liikkeelle. Oletin, että Tessa kulkisi ihan ok, koska ei ole talutuslenkeilläkään reagoinut kengättömyyteen.

Koko lenkki meni hevosten taistellessa liikkumista vastaan. Molemmat kulkivat kylkimyyryssä ja jos olisimme liikkuneet vähän hitaammin, olisimme olleet paikoillaan. SUUNNATTOMAN ÄRSYTTÄVÄÄ! Tessa saakoon möyrimistään anteeksi, koska selkeästi kengättä kulkeminen oli hankalahkoa, mutta silti.. Kylkimyyryä koko matka?!

Tehtiin ehkä max parin kilometrin lenkki, johon saatiin tuhrautumaan 40minuuttia. 

Ah, tätä vauhdin hurmaa. :)

(Jenna)

25.11-1.12 (JOULUKUU ON JO TÄÄLLÄ!) ratsastukset

Kuka tulee koska ja miten ja mihin aikaan? :)

Perjantaina 29.11 olen töissä aamusta yöhön (02.00 asti).
En ole ehtinyt vielä katsastamaan Teemun vuoroja, mutta olisi loistavaa, jos tällöin ehtisi joku/jotkut ratsastelemaan tai muuten vaan hengailemaan. Heinien anto, vesien lisäys ja Essun pissatus olisi superia! :) (EDIT: Teemu on kotona, eli homma hanskassa).

Sääkin näyttää jo paljon paremmalta! Joskos saataisiin tarhaakin kuivumaan! Sormet ristiin kaikki! :)




(Jenna)

Käsivammaisen seikkailut

Oli pakko päästä ratsaille (sillä viime kerrasta oli viikko!) vaikka vasemmassa ranteessani onkin mahdollisesti joku tulehdus. Otin särkylääkettä reilusti ja suuntasin tallille. Siellä hepat mussuttivat olkia tyytyväisenä, Sira ylijohtajana keskellä pihattoa, Tessa puoliksi sisällä toisesta ovesta, Muru seisoi ulkona ja napsi salaa Siran pyllyn takaa evästä. Heinäverkot oli jo tyhjät vaikka Jenna oli laittanut aamulla reilusti...Ahneita possuja siis!

Pesaisin Tessan kintut, etuset olivatkin valmiiksi aika siistit kun se oli seissyt puoliksi sisällä pihatossa :D Ilokseni huomasin että varsinkin takakaviot ovat mukavasti pyöristyneet eivätkä ole enää nii rosoreunaiset kuin hetki sitten. Töppösiäkään ei tarvinut laittaa enää yhtä tiukalle kuin viimeksi ja ne pysyivät silti hyvin paikallaan.

Kun lähdettiin asfaltille niin agilityradan kohdalla sieltä samaiselta pihalta lähti koira karkuun. Omistaja huusi että varo sen hevosen kanssa kun koira juoksee sinnepäin. Hihkasin vaan että tämä polle ei kyllä pelkää ja Tessa siinä vaan toljotti pitkästyneenä kun koira juoksi sen jalkojen edestä tien yli. Pari lintuakin lennähti puskasta eikä sekään aiheuttanut mitään reaktiota. Mamma vaikuttaa usein siltä kuin se kävelisi unissaan :D

Jenna oli aiemmin kertonut puhelimessa että Tessa oli superlaiska edellisenä päivänä kentällä, köpötteli ja könkkäili joten ratsastin sitä enemmän eteen että saisin ne jalat liikkumaan vetreämmin. Tessa olikin kyllä ihan reipas ja käveli ihan hyvässä tahdissa kun suuntasimme Lemmenlaaksoon. Toki vaadinkin sitä liikkumaan reippaammin kuin aiemmin. Mentiin metsän poikki hiekkakuopille jossa hieman jumppailtiin voltteja, Tessa on tosiaan aika lankku! Kaula kyllä taipuu mutta muu kroppa pysyy kovin suorana, jatkossa tulen siis toisinsanoen jumppaamaan sitä lisää. Kun oltiin mukavasti lämmitelty lihaksia niin otettiin parit irrotteluspurtit loivassa ylämäessä. Ensimmäisellä kerralla otettiin vauhtia kauempaa ja mentiin hyvin lennokasta ravia sillä Tessa ei suostunut nostamaan laukkaa. Kun päästiin jo ylämäkeen pehmeälle hiekalle niin sitten mamma nosti laukan, huomasi ilmeisesti sen olevan helpompi tapa edetä hiekalla.
Toisella kerralla lähdettiin vähän lähempää mäkeä, Tessa nosti heti laukan ja jopa ihan lennokkaasti paineltiin mäki ylös. Tessa pärski ja päristeli mäen huipulla, taisipa mamma hieman jopa innostua!

Hiekkakuopalta jatkettiin kuopan takaa menevälle polulle ja siellä Tessa vähän könkkäili irtokivien takia. Mentiin vielä maneesin läheltä kulkevan hiekkatien kautta takaisinpäin. Yritin hieman ravia mutta Tessa suostui vain muutamaan askeleeseen kerrallaan ja oli hyvin haluton muuhun kuin käyntiin. Pitkällä suoralla sain sen ravaamaan suht hyvin mutta kyllä sitä könkkäystä taas ilmeni. Käveltiin loppumatka takaisin mutta ihan reippaasti.

Kun tultiin tallille alkoi sataa TAAS aika reippaasti joten riisuin kamat nopeasti ja heitin loimen Tessalle. Keli oli muutenkin koko päivän kaikkea muuta kuin ihana... Ruokin hepat ja laitoin ahmateille lisää heinää. Kaikki muut paitsi Tessa menivät mutustamaan heinää. Mamma seisoi tyytyväisenä sateensuojassa pihatossa ja mässäili oljella minkä kerkesi vaikka kuinka yritin houkutella sitä heinäverkoille. Ei varmaan ollut illalla enää mitään jäljellä!

-Elina

Maanantain "teho"jumpat kentällä (18.11)

Maanantaina päällä oli kyllä todellinen maanantai-tunnelma. Ensin oli tarkoitus lähteä maneesiin jumppaamaan ja taivuttelemaan (Venla Tessalla ja Jenna Siralla), mutta maneesin ollessa varattu suuntasimme naapurin kentälle. Ehdittiin laittaa hepat kuntoon vielä melko valosassa, ja mä opin jo laittamaan bootsit Tessalle. Oon vältelly sitä tähän asti, mutta enää en voi! Tähän saakka kaikki sujui erittäin hyvin, ja sitten päästiin juuri hämärän rajamailla liikkeelle. Ja hämärän rajamailla siitä eteenpäin sitten kuljettiinkin!

Kentälle päästiin köpöttelemään oikein mukavasti. Tessa taas vähän haki askeliinsa pehmeyttä, mutta käveli Tessa-asteikolla aika reippaasti. Sira sipsutti kengittä ja bootseitta nätisti Jennan vielä taluttaessa perässä. Mutta sitten se iski kentällä. Totaalinen lamaantuminen molemmilla ratsuilla. Tessa ei jaksanut mitään, ja mulla loppui jaloista voimat jo ekan 5 minuutin aikana. Eikä Tessa oikein ollut taipuisa ja miellyttämisenhaluinen itsensä. Sira ei jaksanut myöskään liikkua eteenpäin juurikaan, mutta ei suostunut kyllä seisomaan paikallaankaan.

Väkisin kuitenkin jumppasimme (käynnissä lähes kokonaan), että saatiin hepat vetreämmiksi. Edellisenä päivänä kun vedettiin kuitenkin melko kovat spurtit hiekkakuopilla ja ylämäessä. Jonkun aikaa tätä tahmeaa menoa jaksettiin, ja etsittiin myös piristystä sillä, että vaihettiin Jennan kanssa hevosia. Hyppäsin siis Siran selkään ja Jenna Tessalle. Sira veti stopit naapuritallin komean (vai kauniin?) hevosen tarhan eteen. Rakastui, eikä liikkunut allani. No sain lopulta Siran kuitenkin liikkumaan, ja Jenna sai vielä vähän väsynyttä Tessaa taivuteltua. Sitten luovutettiin ja käveltiin takasin kotiin. Hepat oli muuten herttaisia omia itsejään, paitsi selästä käsin. Selästä käsin ei ollut meidän päivä. Mutta saatiinpahan kaverit verryteltyä!

Kiva oli muuten huomata, että muta alkaa tarhassa olla jo paremmalla mallilla. Ainakin se jaloista lähtee helpommin pois bootsi-pesun aikana! Ei muta varmaan siis vielä katoa, mutta parempaan suuntaan! :)

* Venla

Selvisimme Eino-myrskystä (su 17.11)

Lauantaina Siran kanssa kaksin maastossa + Tessan tossuttelut (Jenna)

Perjantaina 15.11 maneesissa Tessa, Sira & Muru

Ratsastukset 18.11-24.11

Miten teillä on ensi viikon ohjelma?

Haaveilen salaisesti, nyt kun saatiin Tessalle "terveen" paperit, että käytäisiin parina päivänä peräkkäin maneesissa. Toisena voisi vähän lämmitellä koululla ja toisena hypätä muutama jumppa/mielenvirkistysesteen.

Kuka haluaisi lähteä mukaan? :)

(Jenna)

Sydänkohtauksia pimenevässä illassa

Kirjoittelen Tessan eläinlääkärikäynnistä myöhemmin, mutta nyt pakko kertoa taas meidän lauman seikkailuista (vai sekoilusta).

Eilen illalla (torstaina) oltiin Teemun kanssa vielä aika myöhään ulkona. Teemu poltteli roskia, kantoi vesiä hevosille ja itse siivoilin tarhaa. Hepat olivat saaneet iltaheinät jo ja olivat jääneet tyytyväisinä herkuttelemaan.

Yht'äkkiä pihaton takaa, jossa heinäverkot olivat kiinni, kuului kova räsähdys. En reagoinut kuin ihmettelemällä, mutta lähdin kulkemaan hevosia kohti. Muutama sekuntti myöhemmin kuului toinen rysähdys.

Lähdin juoksemaan nurkan taakse ja vastassa oli kerrassaan hämmästyttävä näky; lauma laukkaa pitkin pikkumetsää Muru viimeisenä. Tässä ei sinällään olisi ollut mitään ihmeellistä, mutta neidillä roikkui kaulassa kakkosnelosen lankku!

Tämä tyylikäs kuva ei ole oma piirtämäni
vaan yhdistelmä useammasta kuvasta. ;)

Juoksin hevosten luokse väistellen viuhtovaa lankkua ja yritin rauhoitella villiintynyttä Murua. Lopulta sain Murun seisomaan paikoillaan ja pääsin tutkimaan tilannetta. Neitonen oli onnistunut jotenkin työntämään päänsä verkon läpi ja tämän jälkeen vielä pyöräyttämään verkon kaulansa ympäri niin, että verkko oli tiukalla kaulan ympärillä.

Luonnollisesti verkon jäätyä jumiin, neiti kiskoi itsensä (ja puolet taka-aidasta) irti ja lähti pakenemaan perässä roikkuvaa lautaa villiten samalla koko muun poppoon.

Sydän kurkussa yritin vetää verkkoa irti ja irrotella solmuja ja samaan aikaan rauhoitella Murua. Lopulta sain huudettua Teemun paikalle apuun ja saimme avattua solmut. Loppuajasta hevoset olivat jo täysin ok lankun suhteen ja Tessa kävi mm. napsimassa heinää Murun kaulaan kiertyneestä verkosta. Myös Muru yritti itse napsia heinää kaulastaan..

Härdellin jälkeen korjailtiin aidat ja sidoin verkot puihin roikkumaan. Tarkistelin myös hepat taskulampun valossa ja ainakaan isompia vammoja ei kellekään tullut. Isoimmat vammat taisivat tulla mulle kun sain ainakin henkisen sydänkohtauksen. :)

Eläinlääkärissä Vermossa Tessan kanssa 14.11

Teolliset nivelten kuntoon ja toimintaan vaikuttavat valmisteet, jotka sisältävät glukosamiinia, kondroitiinisulfaattia, MSM:ää, DMG/TMG:tä, karnitiinia tai kreatiinia, ovat yleisesti hevosilla käytettyjä lisärehuja. Niiden vaikutus perustuu siihen, että niiden odotetaan suojaavan nivelrustoa ja mahdollisesti viivästyttävän ja korjaavan nivelvaurioita. On huomioitavaa, että glukosamiinia syntetisoituu elimistössä myös luonnostaan muista ravintoaineista.

Tieteellisiä todisteita siitä, että suun kautta annettavat nivelvalmisteet vaikuttaisivat hevosella tehokkaasti, ei ole kuitenkaan saatu. Suun kautta annettavien valmisteiden tehoa heikentää ennen kaikkea se, että ne imeytyvät huonosti hevosen ruuansulatuskanavasta. Esim. kondroitiinisulfaatin imeytymismääräksi saatiin eräässä tutkimuksessa vain 22–30 %, vaikka annos oli 5–10-kertainen hevosten normaaliin annosmäärään nähden. Glukosamiinin imeytymismääräksi saatiin eräässä tutkimuksessa vain 6 %. Muilla eläinlajeilla, kuten koirilla ja rotilla, imeytymistä on tutkittu enemmän ja se on huomattavasti parempi kuin hevosilla. Vaikka ainesosat imeytyisivätkin ruuansulatuskanavasta, todisteita siitä, että ne kulkeutuisivat niveliin saakka, ei ole kuitenkaan saatu.

Suun kautta annettavien kaupallisten nivelvalmisteiden koostumuksessa ja laadussa on myös havaittu selvityksissä suurta vaihtelua. Vain pieni osa valmisteista vastasi koostumukseltaan sitä, mitä analyysitodistuksessa ilmoitettiin. Tästä johtuen suositeltavinta on käyttää eläinlääkäreiden suosittelemia valmisteita, joilla on havaittu käytännössä olevan jotakin tehoa. (http://www.hevostietokeskus.fi/index.php?id=832&kieli=3)

Iltalenkkeilyä Siran kanssa 13.11

Tessailua 9.-12.11.

Lauantaina lähdin tallille hyvissä ajoin aamupäivällä. Pesin Tessukan jalat ja laitoin takabootseihin täytteeksi ideaalisiteet kavioiden ympärille jotta ne ei pyörisi jaloissa niin paljon. Lähdettiin metsäpoluille pehmeämmille pohjille kun Tessa tuntui könkkäilevän taas aika paljon. Kierrettiin Lemmenlaakson puolella ja hiekkakuopan takaa. Tessa oli haluton liikkumaan muuta kuin käyntiä joten lönköteltiin hiljakseen. Kun oltiin jo matkalla kotia kohti niin Emmi tuli Murun kanssa vastaan (oli nähnyt meidät peltojen toisella puolen) ja jatkettiin matkaa yhdessä. Tessa tuntui kävelevän jotenkin oudosti joten jalkauduin ja talutin loppumatkan. Tallilla meitä odotti Sira joka oli hermoillut yksinään ja mutaantunut ihan huolella siinä samalla.

Sunnuntaina lähdettiin Hannan kanssa yhdessä maastoon aamupäivällä. Jätin tällä kertaa täytteet pois Tessan buutseista ja ilokseni huomasin että mamma liikkui paljon paremmin. Lähtiessä oli aika kehno keli mutta kyllä se aurinkokin sieltä vähän pilkisteli lenkin aikana. Buutsitkin sain tarpeeksi kireälle sillä ne eivät juurikaan kääntyilleet lenkin aikana edes laukassa. Mentiin hiekkakuopan takaa ja maneesin läheltä hiekkateitä pitkin takaisin.

Maanantaina lähdin aamupäivästä taas kahdestaan Tessan kanssa lenkille. Otin tallille muovivadin mukaan kun ajattelin testata suostuuko Tessa laittamaan jalan sinne pesua varten. Kyllähän se jalka sinne sujahti mutta ei se ihan helppo homma ollut saada se osumaan oikeaan kohtaan. Tällä tavalla piha ei joudu ihan veden valtaan kun vedet pysyy vadissa (ainakin useimmiten). Likaista hommaa tämäkin mutta aika helposti sai käsin ja kumiharjalla pestyä kavion ja nilkan. Aurinko paistoi lämpimästi ja oli ihanaa jolkotella metsän poikki autiotalon ohi. Tessa ei pahemmin kompastellut mutta mentiin rauhallisesti. Meinasin mennä paluumatkalla hiekkakuopalle vähän jumppaamaan mamman kanssa mutta siellä olikin joku pärrä ajelemassa siihen malliin että oli parasta pysyä poissa. Mentiin sitten vaan takaisin tallille vaikka olisi voinut lenkkeillä koko päivän ihanassa kelissä.

Tänään tiistaina menin taas aamupäivästä tallille. Laitoin heinät hepoille ja aloitin jälleen jalkojen pesun. Pariin otteeseen Tessa ystävällisesti tallasi suoraan vadin reunalle ja kaikki vedet lensi maahan....mutta sain lopulta kaikki kintut huuhtastua. Lähdin Lindebontielle kohti kivaa metsäreittiä aikeenani kiertää taas sama lenkki kuin kerran aiemmin (siis sillon kun hetkellisesti eksyin). Tessa oli superlaiska eikä oikein halunnut taaskaan liikkua. Erään ladon kohdalla seinän raosta syöksyi orava kiipeilemään pitkin seinää ja Tessa jopa säpsähti eli ei se ihan unessa ollut :D Parin ravipätkän jälkeen mamma kyllä hieman piristyi mutta ei silti ollut kovin halukas muuhun kuin käyntiin. Aikeenani oli löytää parempi reitti takaisinpäin ja lähdin taas metsäpoluille kohti paluureittiä.
No kävihän siinä taas vähän silleen etten meinannut löytää ulos metsästä! Samoiltiin pitkin metsiä pienillä poluilla ja löydettiin keskeltä ei mitään pystyssä oleva TELTTA! Liekö siellä joku asustaa, en uskaltanut mennä tutkimaan jos siellä onkin joku kylähullu :D Mentiin sellaisen kallion yli polkuja pitkin ja oli ihan hienot maisemat. Käppäiltiin pienen puron läpi ja Tessa otti huikat "kun oli niin rankka lenkki" :) Alkoi sataa vettä  mikä hieman laski fiiliksiä. Kun vihdoinkin päästiin ulos metsästä totesin että voi PASKA, oltiin siinä sen lähellä olevan ponitallin takana ja ainoat tiet pois sieltä olivat se missä ei saa ratsastaa ja ponitallin pihan poikki. Päätin että nyt ei auta, kiertävä reitti olisi kestänyt ikuisuuden joten lähdin kohti ponitallin pihaa ja ajattelin että jos joku näkee meidät niin kerron että eksyttiin metsässä ja tämä oli hätätilanne. No ei ketään näkynyt missään joten selvittiin ongelmitta kotiin.
Tallilla riisuin kamat nopeasti ja heitin loimen Tessalle sillä sade tuntui hetkellisesti yltyvän. Sira piilotteli pihatossa ja Muru ulkopuolella. Sira tuntuu tykkäävän räsymatosta sillä se otti siitä hampailla kiinni ja heilutteli :) Hepat sai ruuat ja kannoin niille vedet sillä aikaa. Siirsin heinäverkot pois "portin" kohdalta sillä aita näytti siltä että se kaatuu jos hepat riuhtoo verkkoja. Ne ovat nyt tallin takana sillä siellä oli vähän vähemmän mutavelliä. Laitoin lisää heinää jotta pärjäävät iltaan asti. Tein hieman "rännejä" ylätarhaan jotta vedet valuisi pois ja meinasin samalla itse jäädä mutaan kiinni :D Onneksi oli lapio josta sain tukea! Siivosin samalla myös pihatosta läjät jotta hepolaisilla olisi mukavat oltavat mutta sinne ne jäivät masentuneen näköisenä tönöttämään tihkusateeseen. Pesaisin lopuksi vielä buutsit (olivat nimittäin tosi mutaiset) ja jätin ne kuivamaan vanhaan saunaan. Ennen lähtöä pissatin vielä Essun ja laitoin sille vettä vähän isompaan kulhoon (toivottavasti ei haittaa) kun pieni kulho oli jo tyhjillään. Kismiukin tuli siihen ihmettelemään et mitä sä tääl teet ja seurusteltiin siinä hetki rapsuttelun merkeissä :)

Kaikkiaan aika heppailun täyteiset neljä vapaapäivää, on hyvä olla tallilla paossa kaikkia tekemättömiä kotitöitä! :D

-Elina

Eteenpäin pikkuhiljaa

PIIITKÄÄSTÄ AIKAA oltiin Teemun kanssa samaan aikaan vapaalla ja energiatasot sen verran kohdillaan, että saatiin tehtyä pihattoa eteenpäin.

Viikonlopun aikana Teemu asensi jo aikaisemmin tekemänsä ikkunat ja mielestäni lopputuloksesta tuli todella hieno! Ikkunat ovat muovista tai vastaavasta materiaalista tehtyjä, joten vankilakaltereita ei tarvita. Toivottavasti kestävät myös talven viimoissa :)

Ruuvailin kiinni muutamia lankkuja lisää ja saatiin paikat jo näyttävään yllättävän valmiilta vaikka tekemistä onkin vielä reilusti.


Laitettiin paikalleen pihaton oveen myös yksi matto antamaan suojaa viimalta. Ajattelin, että laitetaan mattoja "pala" kerrallaan, jotta hepat tottuvat niihin ja uskaltavat sitten jatkossakin kulkea niiden läpi.

Hain Siran koekaniiniksi testaamaan pihattoa ja neiti jälleen yllätti. Matto ei aiheuttanut minkäänlaista järkytystä, vaan sen ohi käveltiin kuin se olisi ollut aina paikoillaan. Ensimmäisen yön hevoset päättivät kuitenkin viettää pihalla "kaiken varalta", sillä ikkunat vaikuttivat kaikista hitusen epäilyttäviltä.

Hepat on olleet kevyellä laihdutuskuurilla eläinlääkärin käynnin jälkeen. Heinää ei ole ollut saatavilla enää täysin vapaasti vaan ollaan yritetty hieman säännöstellä määriä ja jakaa pienempiä eriä useampaan kertaan päivän aikana. Talvella varmasti pitää antaa heinää vapaasti, jotta karvakorvat pysyvät lämpiminä, mutta nyt toistaiseksi ainakin yritetään vielä edes vähän laihduttaa ruokavalion keventämisellä.

Petohevonen Sira on selkeästi laihdutusta vastaan. Eilen tiistaina, kun Emmi oli antamassa iltasella heiniä, päätti Sira ottaa ja häätää Murun heinien ja itsensä välistä, mutta hampaat osuivatkin väärään kohteeseen. Sen sijaan, että olisimme antaneet ensiapua, hoidimme dokumentoinnin blogia varten luonnollisesti ensin.

Pitänee yrittää olla heppojen kanssa tiukempana ja vaatia omaa tilaa myös heiniä jakaessa, jotta jatkossa säästytään moisilta vammoilta.

Pakkanen on hellinyt meitä ja kuivattanut tarhaa. Toivotaan, että talvi tulee pian!
(Jenna)

Lukioille tiedoksi, taustalla näkyvät peilit eivät ole meidän 

;)

Kopotikopoti viikko 46?

Kuten otsikkokin kertoo, kysymys on ensi viikon ratsastuksista.

Elina taisi mainita, että pääsee vain maanantaina ja tiistaina Tessailemaan. Mites Hannan aikataulu? Kiinnostaisiko Hannaa ja Elinaa lähteä käymään maneesissa esimerkiksi lauantaina aamupäivästä TAI  vaihtoehtoisesti jonain arki-iltana? Entäs Venlis? :)

(Jenna)

Se kerta kun ei nähty pimeydessä eteemme 7.11

Helsingissä satoi kaatamalla vettä. Ajeltiin Venlan kanssa vähän masentuneena tallia kohti, sillä sää näytti tosiaan aivan painajaismaiselta. Ihmeeksemme kuitenkin sade väisti Järvenpään ja selvisimme kastumatta!

Muru oli kovin levottoman oloinen ja arkoi masuaan harjatessa. Epäilimme syyksi pihatosta kadonneita pellettejä. Olen viimeisen neljän päivän aikana vienyt pohjalle joka päivä kärryllisen kuivikkeita ja jotenkin hämmästyttävästi ne ovat kadonneet ja jotenkin hämmästyttävästi, hevosilla on aina nenä "vihreänä" kun astelevat pihatosta ulos. Ei siis mikään ihme, että mahanväänteitä tulee.

Lähdettiin pimeyteen varustautuneina miljoonilla heijastimilla. Hepsuset olivat vapaasta huolimatta / johtuen hyvinkin laiskalla tuulella ja askelsivat eteenpäin turhaa kiirettä pitämättä.

Siran kanssa lähdettiin ilman kenkiä kokonaan ja Tessalle laitettiin Siran popot. Tämä tuntui olevan melko hyvä ratkaisu. Sira liikkui lähes kaikilla pohjilla tyytyväisenä ja arkomatta. Tessa könkkäili ainoastaan asfaltilla. Kotiin tultaessa takapopot olivat pyörähtäneet hieman. Pitää suunnitella siihen joku patentti vielä.

Mutta siihen lenkkiin, kuljimme sysipimeydessä maneesille ja takaisin. Allekirjoittanut oli peloissaan susien & karhujen suhteen, mutta onneksi selvisimme pimeydestä vahingoittumatta. Pääsimme ravaamaan ja laukkaamaan mukavan pitkiä pätkiä ja hepat tuntuivat olevan hyvinkin tyytyväisiä, kun pääsivät vähän jäseniään verryttelemään.

Kotipihassa Tessa oli silminnähden rentoutunut ja oli lähes nukahtaa pystyyn. Ihana lenkki pimeydessä vaikka alkuun jännittikin! :)

(Jenna)

Ryhdistäytymistä ilmassa (ainakin vähän..)

Aamulla kun pääsin sadannen torkun jälkeen pihalle, oli aurinko jo noussut. AURINKO! Piha näytti vähän siedettävämmältä, vaikka aikamoista löllyä edelleen tarha pääasiassa onkin. Hepat nököttivät pihaton ulkopuolella ja Sira haukotteli makeasti, kun tulin pihalle. Koko porukka vaikutti kovin tyytyväisiltä oloonsa. :)

Olen nyt tosiaan saanut itseäni vähän niskasta kiinni. Olen käynyt joka ilta Tessukkaa taluttelemassa vähintään 10 minuuttia ja ollaan yritetty samalla vähän hölkkäillä, jotta saataisiin nesteet liikkeelle. Tessa ei könkkäile enää, joten tosiaan taidettiin selvitä säikähdyksellä. Tavoitteena olisi saada aikaiseksi samat käppäilyt myös aamusella hoidettua.

Tessa on muutenkin tuntunut olevan jotenkin kovin leppoisalla tuulella ja mielellään lähtenyt iltalenkille hetkeksi verryttelemään. Kengättömyys ei tunnu aiheuttavan minkäänlaisia vaivoja.

Eilen illalla (tiistaina) sain napattua Sirankin lenkille ja kävin neidin kanssa vartin verran kävelemässä. Leikittiin Siran kanssa taas "seuraa johtajaa" ja oltiin molemmat aivan täpinöissämme. :) Onnistuin innostamaan Siran laukalle ja pukittelemaankin, eli hauskaa oli. Teemu hoiti Tessukan iltakävelyt. Olivat kuulemma sporttaileetkin. ;)

--

NIIN JA MURTOVARKAAT olivat taas iskeneet! Emmi ihmetteli yksi ilta kun satulahuone oli aivan hävityksenkauhistus. Kaikki leivät oli syöty ja kivennäiset levitelty pitkin poikin. Mahdollisia syyllisiä tutkittiin ja kuulusteltiin, mutta kukaan ei myöntänyt syyllisyyttään.



Ovessa on nyt tuplahakanen.
--

Netissä oli heinätyynyjä, jotka vaikuttivat hauskoilta keksinnöiltä ja jotka voisivat toimia hyvinä lisäruokkijoina verkkojen lisäksi talvella. Lisäksi näistä oli hauskoja kuvia, kun hepat viilettävät tyynyt suussaan pitkin poikin. Hauska ajanviete siis vielä kaiken lisäksi!

(Jenna)

Mutaamutaamutaa

ÄYH!

Onpas ollut kaksi viikkoa. En osaa oikein muuta sanoa. Tai osaanpas.. :) Vettä on siis tullut viimeiset pari viikkoa ja lämpö pysynyt plussan puolella. Tarha alkaa muistuttamaan enemmän mutapainiareenaa, kuin hevosten tarhaamiseen tarkoitettua aluetta. Jotenkin on ollut kamala pettymys, ettei alkuperäisten toiveiden mukaan vesi valu alaspäin mäkeä vaan jää töröttömään ja v-ttuilemaan siihen ihan tarhan yläosaan.

Emmin kanssa jutusteltiin, että ensi kesänä voisi tutkia erilaisia vaihtoehtoja, jotta saisi yläosan pysymään edes vähän kuivempana ensi syksynä.

Säät näyttävät onneksi pikkuhiljaa muuttuvan ja kohta toivottavasti saadaan pakkasta. Oma pieni minilomakin tuli hyvään väliin ja taas jaksaa möyrytä mudan seassa.



Kengittäjä kävi tosiaan viime viikolla pyörähtämässä. Tarkoitus oli napata Tessan kengät pois ja vuolla jalat. Murun jalkojakin oli tarkoitus katsella. Kengittäjä kuitenkin kävi, totesi olevansa liian kireällä päällä kengitykseen ja poistui paikalta. Tessalta saatiin kuitenkin kengät tai se viimeisin jalassa kiinni ollut pois. Kengittäjän takavalojen vilkkuessa, tuijottiin Emmin kanssa ihmeissämme ja pohdimme, että mitäs nyt..

Nyt on sitten joka päivä Tessaa taluteltu muutama askel edes, jotta rouvan turvotus takasista helpottuisi. Liikunta tuntuu auttavan vaivoihin, eikä rouva ole enää könkkäillyt, joten taidettiin selvitä säikähdyksellä. Teemu eilen kävi viemässä Tessan kanssa roskia ja kehui Tessaa mukavaksi kävelytettäväksi. Ehdottelin herralle lenkkeilyä Tessukan kanssa, saa nähdä innostuuko..

Nyt heppojen lähes lomailtua pari viikkoa, päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja yrittää molempien selkään tällä viikolla edes pari kertaa. Tai sitten selitän samaa itselleni kuin aina syksyisin; meillä hepat lomailee syksyllä ja muun vuoden tekee töitä.. ;)

Noh, mutta asiaan. Miten neitosten tuleva viikko menee? Tessalla hommataan töppöset jossain vaiheessa, mutten pysty nyt juuri tähän hätään sellaisia kustantamaan. Käytetään toistaiseksi Siran popoja. Yritän hankkia villasukat väliin, jos pysyisivät paremmin jalassa.

(Jenna)

Mutaset ja Rapaset

Hain Venlan asemalta ja lähdettiin tallille jossa Emmi jo puuhaili talikko kädessä. Hepat oli aika pitkälti lähes kainaloihin asti mudassa eli ei ku hommiin.....

Tessalta on nyt otettu kaikki kengät pois joten alkoi armoton hinkkaus vedellä ja sienellä jotta saisin sen mutanaamion pois buutsien tieltä. Molemmissa takasissa näkyi turvotusta, oikeassa enemmän mutta kaviot ei tuntuneet kuitenkaan kuumalta. Kaviot on aika karussa kunnossa kun kengät on sinkoilleet irti jatkuvasti. Toivotaan että mutakelit loppuisi pian jotta kavioaines kovettuisi taas normaaliksi.

Mamma ei ollut ollenkaan sitä mieltä että hänelle laitetaan töppöset vaan heilutteli jalkaa ja tökki mun takapuolta (niin ja kerjäsi ruokaa). Tessa venkoili jatkuvasti ja hetkeksi luovutin ja sanoin muille että me jäädään tallille kun rupesi ärsyttämään niin paljon. Jo yhden buutsin laittoon tuntui menevän ikä ja terveys ja sitten yhdessä kohtaa huomasin myös laittaneeni takabuutsin vahingossa eteen eli taas tossut irti ja sama rumba uusiks. Mutaa oli kaikkialla, varsinkin käsissä ja se hankaloitti entisestään kun ei meinannut saada otetta mistään. Tessa myös reilun pelin hengessä tuuppasi mut persiilleni märkään ja mutaiseen maahan jotta tehtäväni ei varmasti olisi helppo! Hammasta purren lopulta sitten sain kaikki töppöset jalkaan mutta olipahan homma!

Tessa käveli hyvin buutseilla eikä tuntunut arkovan yhtään. Muut ratsailla ja minä jalkaisin lähdettiin Lemmenlaaksoon pehmeille poluille sillä Sira kulki ilman töppösiä ja hyvin tuntui sujuvan sekin. Mentiin rauhakseen vaikka Muru ja Sira saikin lievän hepulin ponikärryistä joka kulki tiellä vaikka oltiin jo metsässä :D Välillä jouduin oikomaan Tessan takabuutseja kun ne hieman liikkui kävellessä. Mentiin metsäosuuden jälkeen vielä hiekkakuopan takaa ja maneesin läheltä hiekkateitä takaisin. Taidettiin olla reilu tunti reissussa.

Ruokittiin hepat sillä aikaa kun Emmi ja Muru kävivät vierailevan pikkuratsastajan kanssa kentällä. Laitettiin myös vedet ja heinät ja loimitettiin pollet sillä vettä tiputteli. Tämä oli hyvä asia sillä kun lähdin viemään Venlaa junalle niin vettä tuli ajoittain kaatamalla ja lisää vielä myöhemmin kun ajelin Pornaisiin. Mulla oli tallilla mukana myös mun hauvelit ja innoissaan nuuskivat kaikkea ja olivat yllättävän kiltisti heppojen lähettyvilläkin. Käytettiin Esmukin pissalla kun talon emäntä ja isäntä olivat poissa :) Esmu olisi kovasti halunnut mennä tutustumaan mun tyttöihin mutta kokoeron ollessa huomatta oli parempi pitää ne autossa :)

-Elina