Maneesilla 23.11

Optinen harha, näin kirkkaalla pahimmat kuraläntitkään ei näy..

Lauantaiksi sattui ihan superkeli ja porukalla aikataulut passasi sen verran hyvin yksiin, että päätettiin lähteä joukolla maneesille hikoilemaan - Emmi Murulla, Venla Tessalla ja Hanna Siralla. Pihaton mutakerroskin tuntuu olevan hieman vähenemään päin, tosin jalkapesuilta hevoset ei silti onnistuneet välttymään.. Tessalle laitettiin bootsit reissua varten, minä (hanna) lähdin edustamaan vajaavarustuksella eli tapani mukaan ilman satulaa. No, vaikka Siran kanssa eilinen köpöttely kuolaimettomilla sujuikin mukavasti, niin mun tietotaidot ei taida riittää niiden käyttöön kenttähommissa, joten siltä osin palattiin perinteisemmälle kuolainlinjalle..

Hevosetkin tuntui olevan hyvällä tuulella ja laiskamatotauti hellittänyt kahdesta punkerosta, ainakin hieman reippaammin päästiin tällä kertaa etenemään, kukin toki tyylilleen uskollisena. Muru tuntuu aikuistuvan kerta kerralta vaikka pieniä keskusteluja etenemissuunnasta silloin tällöin tarvitaankin, Sira nyt on hämmentävä itsensä ja Tessa.. no, on se iso rauhallinen ruskea, johon voi luottaa kun kaksi paremmalla mielikuvituksella varustettua palleroista alkaa hurvittelemaan jotain omaa kivaa kesken kaiken.

Vika suora ennen maneesia irroteltiin hevosia vähän reippaammin, Muru pikakiiturina jonon kärjessä, minä Siran kanssa hyvänä kakkosena ja Tessa tuli kilometrin päässä keskittyneen näköisenä omaa tahtiaan. Fasaanipari katkaisi vaan suoran päässä hyvän etenemistahdin, kun täytyyhän se ymmärtää, että niin isot linnut on hengenvaarallisia pienille hevosille. Ainakin silloin, kun kyseiset tirpat juoksee tuhatta ja sataa karkuun.

Laamaeläin auringonpaisteessa 

Saatiin maneesi taas ihan oman porukan käyttöön, joten pystyttiin vapaasti kiemurtelemaan ja kiihdyttelemään ihan kuten mieli teki. Muiden puolesta en osaa sanoa, mutta Sira oli ainakin pirteän yritteliäs itsensä, pohkeelle kyllä älyttömän jäykkä ja meni pitkään, ennen kun tuntui siltä, että meni pohjeavut yhtään läpi (ja rasti seinään, aloitin laukassa tällä kertaa. Tehosi, tosin sai ponin piristymään niin paljon, että myöhemmin parissa laukannostossa meinasi takapuoli nousta vähän liikaakin..). Vasemman laukan nostamisessa meillä on jostain syystä edelleen joku ongelma X, veikkaan olevani niin toispuoleinen ja "jännitän" tota huonompaa suuntaani niin, että tulee sitten laukannostoissa esille. Mä voisin ainakin kokeilla sitä CR-ohjaajaa jos Jenna tiedät jonkun hyvän. Onko muita kiinnostuneita? Krissen valkuissa meillä molemmat laukat nousi ihan ongelmitta ja vasenta pidettiin Siralle itselleen vahvempana suuntana, mutta yksin ratsastan liian laiskasti ja toispuoleisuus ongelmana korostuu.

Reilu puolisen tuntia pyöriteltiin hevosia, kunnes aikataulut alkoi painaa päälle (ja ainakin omalla kohdallani alkoi tuo kuntokin loppua..) ja suunnattiin takaisin kotitallia kohti. Taisi hevosetkin olla sitä mieltä, että jotain hommia siellä maneesilla tuli tehtyä, sillä takaisinpäin samaa suoraa ravatessa tuntui kaikilta olevan puhti poissa ja köpöteltiin hyvinkin rauhallisesti miltei jonossa menemään. Joukon viimeisenä haahuillut Tessa varsinkin vaikutti tyytyväiseltä mutta kaikkensa antaneelta, silmät kiinni kävellen ja korvat vaakasuorassa sivuilla lerpattaen. Maneesilla nousseet pikkuhietkin kuivui mukavasti loppumatkan pitkän kävelyn aikana, joten ketään ei tarvinnut alkaa perillä loimittamaan muuten hyvään keliin.

Parin tunnin reissuhan siitä taas tuli, mutta mikäs kiire aurinkoisena lauantaina on.. Ehdittiin juuri ja juuri viimeisten hämärien tienoilla takaisin tallille enkä edes muista, koska olen viimeksi nähnyt ratsastaessa muuta kun Siran korvat, aika uskomatonta! 

Tallilla hevosia odotteli ruuat valmiina ja Venla ystävällisesti suostui kahlaamaan kurasuon läpi täyttämään karvapalloille heinäverkkoja samalla kun hoidin täydennystä vesiastioihin - siinä huomattavasti kuivemmalla maaperällä. Täydentäkää ihmeessä, jos haluatte omalta osaltanne kirjoittaa miten maneesilla sujui :)

(-h)

P.S. Niin hei, olin yhteyksissä tuonne maneesille ja puhuttiin pikaisesti varausasioista ja käytöstä muutenkin ja tosiaan jokaisen, joka haluaa maneesia käyttää, tulee allekirjoittaa sopimuspaperista oma kopionsa! Ei siis riitä, että meillä olisi "tallin puolesta" olemassa yksi soppari. Näin vastuukysymysten vuoksi puolin ja toisin, muuten sisältö on ihan perus eli jäljet siivotaan ja mikäli hajotetaan jotain, niin ollaan korvausvelvollisia. Nyt käsi pystyyn jokainen, joka tarvitsee oman kappaleensa, laittakaa säponne tänne tai FB:iin, niin minä tai Jenna (?) laitetaan jakoon. Vai olisko helpompi, jos printataan tallille niitä valmiiksi ja siellä voi raapaista puumerkkinsä paperiin ja toimitetaan sitten kasana eteenpäin?