Hei kuuraturpa!

Menin toista kertaa Tessukalla kokonaan ilman tossuja ja tällä kertaa ei jännittänyt niin paljon kuin viimeksi. Asfalttiosuudella mamma olisi halunnut kokoajan kävellä ajourassa jossa ei ollut lunta ja oli vaikeaa saada se pysymään reunassa. Se myös pysähteli kokoajan katsomaan että tuleeko kavereita perässä. Ilma oli ihana ja lähdettiin katsomaan autiotalolenkille että missä kunnossa polut on. Autiotalon navetta oli poltettu maan tasalle ja savusi vielä kun mentiin ohi. Siellä oli kaikemmoista rautaromua. Myös viime kesänä palaneen autiotalon jämät oli kulotettu taivaan tuuliin ja siellä on enää savupiippu tönöttämässä paikallaan joskin osittain sortuneena. Pitänee siis keksiä uusi nimi sille reitille kun eihän siellä mitään autiotaloakaan enää ole :D Liekö joku ostanut tontin ja alkaa rakentamaan sinne (hope not!)

Aurinko paistoi ihanasti mutta ei lämmittänyt yhtään ja varpaat oli ihan kohmeessa jo heti alkuun. Oli hieman erimielisyyksiä suunnan suhteen Tessan kanssa kun päästiin pellolle asti, hän halusi mennä kotiin ja minä jatkaa lenkkiä! Tessa kuitenkin luovutti hetken väännön ja käännön jälkeen.

Metsässä mentiin rauhakseen ja kun päästiin paremmalle pohjalle metsätien loppupäässä niin otettiin eestaas pyrähdyksiä ajatuksena se että saatais vähän hikeä pintaan. Tessa tuntuu aina vaan innostuvan yhtä paljon tästä leikistä. Ensin laukataan ylämäkeä kohti ja sitten ravataan takaisinpäin ja sama uusiksi. Tessa on aina laukkaosuuksista niin intopiukeena että sitä joutuu ihan pidättelemään kun se haluaisi mennä heti eikä kohta. Kaula kaartuu hienosti ja mammukka melkein ravaa paikallaan kun on niin innoissaan. Sieltä kuoriutuu parin pyrähdyksen jälkeen aina se upea kenttähevonen joka liikkuu kuin ajatuksen voimalla :)

Tallille tultaessa Tessan hengitys oli huurruttanut kaikki turpakarvat, how cute <3

-Elina