Siraa ja kumppaneita ei taida pakkanen pahemmin haitata, palleroilla näyttää olevan kaikki hyvin kunhan on ruokaa edessä ja karvat pystyssä. Harjaaminen oli mielenkiintoista, Sira söi pihassa (irrallaan, minkä huomasin vasta suitsia laittaessa.. hups) samalla kun yritin saada jotain tehtyä pörröturkille. Jaloista lähti nyt jo melkein kaikki loput kurat, vuohisiin, ruununrajaan ja sisäsyrjille jäi vielä vähän paakkuja, mutta eiköhän nekin siitä lähde.. Jaloissa oli pientä turvotusta ja aika varovasti yritin rapsutella, kinttu nousi aika herkästi protestiksi jos yritin yhtään kovemmin raapia kuraklöntsiä irti. (Sivuhuomautus: tässä vaiheessa mulla oli vielä ihan lämmin. Auton mittari oli näyttänyt tullessa -11 astetta, eli ei nyt ihan hengenlähtökelejä eletä vielä, mutta kokemuksesta varauduin michelinukkohenkisesti ja länttäsin vielä lampaankarvasatulan toimittamaan patterin virkaa persuustan alle).
Sira käveli alkumatkasta vähän varovaisemmin kun viimeksi, olisiko kova tarhan pohja vähän herkistänyt kavioita. Lemmenlaakson puolella neiti kuitenkin päätti laittaa humppailuvaihteen päälle ja eteneminen oli rivakkaa tepsuttamista ja yleistä pöhköilyä. Mulla oli kuitenkin tarkoituksena rauhallinen käyntilenkki, joten piti olla tylsä ja vähän toppuutella menoa. Asiaa ei oikein auttanut jatkuva autovirta ja Siran hirrrmuiset lajitoverit, joita tuli vastaan kolmesti (!!) reissun aikana. Käytiin kiertelemässä jonkin aikaa teillä, lopuksi mentiin kurkkamaan missä kunnossa pohja on hiekkakuopalla ja käveltiin vähän mäkeä ylös. Ei ehkä ihan paras mahdollinen pohja kaikilta kohden, ainakin reippaampaa menoa varten kannattanee odotella, että tulee lisää lunta. Parkkipaikkaa lähin mäki oli ok crossipyörien uria kun seurasi, siitä oli pahimmat epätasaisuudet hioutuneet pois. Reilu tunti tuhrattiin reissussa, just sen aikaa, että ehti ensimmäinen pimeä laskeutumaan.
Tallilla täytin vielä verkkoihin lisää syötävää ja yritin verrytellä jäätyneitä varpaitani, ison ruskean "avustaessa" hommaa. Eli iso ruskea könötti perässä, yritti syödä kuormasta, töni pois verkolta kun yritin täyttää sitä ja lopulta talloi vielä varpaille. Tänks. Sira ja Muru jäi seisoskelemaan ylös, Tessa näyttäisi nyt olevan se, jolla on suurin tarve ruualle, koska en tainnut nähdä missään vaiheessa tallipihassa pyöriessäni Tessukkaa muualla kun alhaalla syömässä. No, hyvä kun hoikkeliinikin osaa lämmittää itseään :)
(Siran kanssa reissussa arktisessa ilmastossa oli siis tällä kertaa hanna)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti