Kuluneen viikon ratsastelut sujui hyyyvin rauhallisissa merkeissä, helle tainnut läkähdyttää sekä hevosen että ratsastajan. Keskiviikkona lähdettiin Siran kanssa iltasesta lenkille kuolaimettomilla ja ilman satulaa, käytiin löntystämässä hiekkakuoppa ympäri. Tervaa tais olla kavioiden alla paksumpikin kerros, niin hankalalta tuntui tuo eteneminen, Siraa laiskotti toden teolla.. Muutama lyhyt ravipätkä otettiin siellä, missä tie tuntui yhtään joustavan kavioiden alla, muuten liike oli jonkinasteista kävelyä, just ja just yhtä raajaa kerrallaan liikuttaen. Ainoa, mikä sai neitiin eloa ihan toden teolla, oli pellon laitaan ilmestynyt kuivuuden aiheuttama halkeama - toki moinen Grand Canyon saattaa yhtäkkiä revetä maapallon keskipisteeseen saakka ja imaista pienen ponin sisuksiinsa. Sira siis railon huomatessaan esitti ensin sen perinteisen tasajalkaloikkansa muutaman metrin korkeuteen, jonka jälkeen täysi liimaantuminen jalat kaikkiin ilmansuuntiin osoittaen ja hirveä pöhiseminen.. Pelottavasta parin sentin halkeamasta selvittiin kuitenkin lopulta ohi ja takaisintullessa asia oli tainnut päästä jo unohtumaankin, kun kohta ohitettiin ilman hännänhuiskausta pahempaa protestointia.
Perjantaina tuli lähdettyä lenkille vielä myöhemmin kun keskiviikkona, vaikka hellelukemissa taidettiin siinä kahdeksan tienoillakin olla. Varustus muuten sama kun edellisellä kerralla, mutta laitoin Siralle töppöset jalkaan, kun halusin kokeilla johtuiko keskiviikkoisen lenkin hidas tahti kovista teistä. No, ihan yhtä laiskasti mentiin taas alkumatka kun viimeksikin.. Käytiin kiertämässä maneesin lenkki tällä kertaa ja jossain vaiheessa neiti tuntui jopa vähän heräävän - ravailtiin suht reippaasti välillä pidempiäkin pätkiä, annoin Siran oikeastaan määrätä tahdin ja etsiä pehmeimmän kohdan tiestä tyytyen itse vaan matkustelemaan selässä ja nauttimaan maisemista. Ilmeisesti ihan kauhean kovaa ei pohja tienlaidassa ollut, kun Sira tuntui ihan halukkaasti siinä liikkuvan. "Pysähdyttiin" paluumatkalla vielä hiekkakuopalle ja käytiin laukkailemassa yksi mäki ylös, eipä siinä pahemmin kuopan pohjalle päästyä ehtinyt muuta tekemään kun kääntämään turvan menosuuntaan ja sitten oltiinkin jo laukassa.. Korvat hörössä paahdettiin loivin mäki ihan ylös asti ja poni vaikutti varsin tehokkaasti piristyneeltä, sen verran vauhdikkaasti tepsuteltiin loppumatka kotiin.
Molemmilla kerroilla hevoset oli saaneet ruuat jo aiemmin päivällä, joten lenkkien jälkeen hieroin Siralle vaan linimentit polveen ja päästin neidin syömään muiden seuraan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti