Sira kun oli seisoskellut nyt muutaman päivän (vuolusta lähtien?), niin lähdettiin vaan rauhassa käveleskelemään metsään polttavinta auringonpaistetta pakoon. Unohdin laittaa töppöset etusiin, mutta neiti tuntui kulkevan ihan hyvin siitä huolimatta - hieman tahmeutta havaittavissa edelleen lähtiessä ja vielä jonkin aikaa pellon laidalla kulkiessa, mutta kummasti metsän puolelle päästyä alkoi Siraakin kiinnostamaan paikkojen tutkiminen. Mentiin ilman sen suurempia suunnitelmia tai määränpäitä, joten annoin Siran lähteä halutessaan kuljeskelemaan kaikille sivupoluille ja pyörittiin sitten metsikössä edestakaisin. Eli kaikkien ratsastustaiteellisten sääntöjen mukaan taas, annetaan hevosen päättää reitit :D Välillä neiti puski ihan innolla umpipusikkoonkin, ei ilmeisesti haitannut valmiiden polkujen loppuminen ja tielle kaatuneet puutkin Sira kiipeili muitta mutkitta, vaikka yritinkin ehdottaa kiertämistä.. En tiedä, kuinka pitkälle oltaisiin päädytty (varmaan Vanhan Lahdentien varteen autojen äänistä päätellen, en sitten tiedä, olisiko jossain kohtaa joki tai muu este katkaissut reitin..) jos olisin antanut ponin päättää.
Onnistuttiin tuhraamaan varmaan reilun tunnin verran, ehkä ei ihan puoltatoista, ennen kun palattiin pihaan. Lampaankarvan alle nousseet hiet yritin pyyhkäistä sienellä, tosin Sira suhtautui hommaan hieman epäilevästi, kun vieressä hurisi painepesuri.. Elina oli antanut jo koko porukalle ruuat aiemmin, joten laitoin vaan verkkoihin siivut heinää puuhailtavaksi koko porukalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti