Hiljaista blogin puolella näköjään ;)
Maanantaina oltiin lähdössä Siran kanssa ihan normaalisti rauhalliselle lenkille, mutta suunnitelmat muuttui heti kun kotipihasta päästiin. Naapuritallin porukka oli löytänyt uittopaikan ja mehän tietysti lähdettiin Siran kanssa mukaan tutkimaan tilannetta. Reitti vei ensin Lemmenlaakson puolelle ja Vaahteratietä myllyn ohi sekä Vanhan Lahdentien yli, mistä päästiinkin pian metsäpoluille ja vanhalle soranottamolle, jossa oli mahtava hiekkapohja - ihan täydellinen uittopaikka. Mun Tracker ei tietenkään halunnut ladata karttaa niin, että olisin voinut sen tähän liittää, mutta sorakuoppa löytyy tosiaan hyvin pian Vanhan Lahdentien ylityksen jälkeen, Pyökkitien ja Raitatien rajaamalta metsäkaistaleelta. Alueella näytti muutenkin risteilevän mukavanoloisia polkuja enemmän ja vähemmän, joten eiköhän tässä pidä käydä tutkimassa paikkaa myöhemminkin..
Uusien nelijalkaisten kavereiden perässä Sirakin uskaltautui aika helposti veteen, alkuun piti toki läiskytellä vaan ympäriinsä ja käydä pörisemässä pahoille vesikasveille. Päästiin kuitenkin vähän pulikoimaankin, kengät ja verkkarit sain kasteltua ihan kunnolla, mutta eipä tuo pahemmin haitannut kun menomatkalla sadekuurokin oli ehtinyt jo yllättämään.. ja ihan vinkiksi, liukkaat verkkarit ei ole paras housuvalinta tuohon hommaan :)) Takaisintulomatka sujui rauhallisissa merkeissä, löntysteltiin niin leppoisaan tahtiin, että lopulta saatiin käytettyä reissuun pari tuntia - matkaahan tuonne hiekkakuopalle ei ollut kun kolmisen kilometriä suuntaansa.. Aurinkokin ehti laskea ja ensimmäistä kertaa tänä kesänä/syksynä olisi ollut heijastinliiville tarvetta. Oltiin takaisin pihassa kymmenen aikoihin ja napsin vaan pimeässä bootsit pois ja päästin neidin yösyönnille muiden kanssa.
Perjantaina lähdettiin vaan vapaapäivän jäljiltä vähän oikomaan kinttuja, Siraa ei innostanut homma mitenkään ja asvalttipätkällä ennen Lemmenlaaksoa olin jo luovuttaa, kun jokainen askel oli melkoisen maanittelun ja työntämisen takana. Käytiin kiertämässä pelto + metsäpolkuja, metsän puolelle kun päästiin, niin vauhtiakin alkoi tulla normaaliin tapaan. Päivemmällä oli satanut niin paljon, että poluilla oli edelleen lammikoita siellä täällä ja pohja tuntui muutenkin liukkaalta, joten ei tehty muuta kun käveltiin (kiipeilyä muutamien mättäiden yli ei lasketa, sillä neidin reittivalintoina tuntuu olevan ihan normaalia puskea umpipusikkoon ja mikäs siinä..) Oltiin reissussa yhteensä alle tunti, sen verran myöhään meni meillä lähteminenkin, että hämärä ehti kuitenkin laskeutua ennen kun oltiin takaisin. Hepat oli saanut jo aikaisemmin Elinan käydessä ruuat, joten Sira pääsi lenkin jäljiltä suoraan laitumelle kavereiden heinäkasoja rohmuamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti