Hiekkakuopilla ja metsäpoluilla 25.4.2014

Edelllisen reissun jumitusfiiliksien jälkeen aloiteltiin tänään taas puhtaalta pöydältä. Harjailin Siran kaikessa rauhassa, kumisualla sai vielä melkoisen kasat karvaa irti. Karvanvaihtokausi tuntuu joka vuosi ihan yhtä toivottomalta ja pitkältä.. Arvelin, että jos neidillä on pieni kiima päällä (tää ei oikein selvinnyt, ei nyt hirveästi vaikuta muuten siltä, mutta takapuolen harjaaminen sai kuitenkin pientä vinkumista aikaan..?), on ehkä parempi tehdä "jotain kivaa" sen sijaan, että mentäisiin vaan kentälle nyhertämään etuosakäännöksiä.

Suunnattiin siis Lemmenlaakson puolelle ja ensin heti vasemmalle metsään poluille pyörimään joksikin aikaa. Sira piti mun reittivalintoja välillä aivan idioottimaisina kun en suorilta muistanut, mistä siellä ollaan kuljettu ja mistä piti kääntyä. Jep, onnistuin eksyttämään itseni jossain vaiheessa ihan randommestoille ja Sirakin oli vähän sitä mieltä, että nyt ei menny ihan niinku Strömsössä tää touhu. Onnistuttiin kuitenkin toikkaroimaan hiekkakuopalle lopulta ja kun oltiin kerran metsäpoluilla jo ravailtu ja lämmitelty, niin tehtiin heti muutamat laukkakiipeilyt. Sira oli ihan superhyvin juonessa mukana, tosin olin inhottava enkä antanut neidin nostaa omia aikojaan montun pohjalta laukkaa mäen lähestyessä. Vasta sitten, kun käveltiin siivosti ;) Tultiin ööh.. neljä tai viisi nousua (?) ja maailmankirjat on sekaisin, mutta Sira ei pukitellut kertaakaan. Noup. Hän vain pinkoi korvat hörössä eikä kyseenalaistanut yhtään edestakaisin kiipeilemistä. Hitsiläinen, turhaan laitoin satulan..

Kun oltiin irroteltu, lähdettiin kiertämään kuoppaa ympäröivä lenkki polkuja pitkin. Pieni kauhistus tuli siinä kohtaa, kun piti hetkeksi siirtyä maantien puolelle ja tielle oli ajettu uutta sorahiekkaa, jota oli tietysti jäänyt valliksi pientareelle.. vaaralliselle hiekkavallille piti vähän steppailla ja pöristä, ja lopulta ylittää moinen hirviö liioitellulla loikalla. Poluilla hölköteltiin ensin aika varovasti ja himmailin vähän turhankin kanssa, kun unohdan aina että Sira on Sira. Jossain vaiheessa kuitenkin annoin neidin määrätä tahtia - Siralla taisi olla vähän omaa kivaa ja jokaisen pienen mutkan tai tiellä olevan oksan kohdalla pomputeltiin jotain laukanvaihdon/ristilaukalle hetkeksi heittämisen tapaisia hurvitteluja. Loppuravailtiin vielä hiekkakuopan pohjilla parit ympyrät ennen kun lähdettiin kävelemään takaisin tallille (-h).

Kuuman kelin ja irroittelujen vuoksi Siralle oli noussut ihan hyvin hikeä pintaan, joten poni joutui pihassa pesulle ruokien jälkeen. Todistusaineistona kännykkälaatuisia kuvia puhtaasta Sirasta jo ennen kun Jenna ehtii kaivaa paremmat kuvat kamerastaan koneelle:

Tumma kesä-Sira