Keskiviikko 23.4.2014

Jee, kevätkevät! Kovin lämmintä ei ollut, mutta aurinko paistaa pitkälle iltaan, öttiäisiä ei vielä ole ja hevosetkin vaikuttaa oikein tyytyväisiltä oloonsa. Ja nyt kun kuratkin on pihatosta kuivahtanut pois, niin harjatessa ei tarvitse tapella enää kun viimeisen irtoavan talvikarvan kanssa :)

Laittelin Siran valmiiksi samalla kun hepat söi iltapäiväheiniä ja kaikkien hehkutuksen vuoksi päätin käydä minäkin kokeilemassa Långskä.. eiku Långkar.. nojoo, ne hiekkatiereitit siellä oikeelle Kaskelaan mentäessä (olen hyvä nimissä. Tosin vetoan siihen, että joku oli sutannut liikennemerkistä tekstin sinisellä maalilla, en pystynyt lukemaan kunnolla). 

Harjatessa en huomannut erityistä Siran käyttäytymisessä, mutta kun lenkille piti lähteä, niin aika koville joutui huumorintaju. Neiti tuumasi ensimmäisen kerran mäen jälkeen, että hän ei muuten oikealle lähde. Ei auttanut kun pyöriä viisi minuuttia siinä paikoillaan odottaen, että Sira luovuttaa. Jep. Päästiin eteenpäin, mutta askel kerrallaan - jos irrotti pohkeet kyljistä hetkeksikään, niin tuli aivan välitön stoppi. Kaikelle piti pöristä ja steppailla, ohjat joutui pitämään sen verran tuntumalla, että turpa pysyi haluttuun suuntaan. Pienikin mahdollisuus, niin poni oli 180 astetta ympäri ja lähdössä takaisin kotiin. Meillä meni n. 40 minuuttia ennen kun päästiin edes kääntymään hiekkatielle, tosin sen jälkeen meno helpottui huomattavasti. 

Pehmeämmällä pätkällä ravailtiin rauhallisia pätkiä, Siralla ei tuntunut olevan mikään kiire. Ravi oli vähän töpöttävää, eli olisiko kiima alkanut? Selittäisi ainakin vähän jäykkyydestä ja tuosta nihkeilystä lenkillelähtiessä.. Niin tai näin, "pahimmasta" kun selvittiin, niin loppulenkki sujuikin mukavasti ilta-auringossa fiilistellessä. 

 Kotiinpäin tultaessa asvalttipätkäkin sujui jo "helpommin", muutama fiksu moottoripyöräilijä ajoi ohi ja Sira ei pahemmin välittänyt. Pakun perässä koliseva peräkärry ja pihassa haukkuva koira taisivat aiheuttaa pahimmat säpsähdykset.. Kovin rennoksi meno ei kuitenkaan muuttunut missään vaiheessa, en sitten tiedä jänskättikö olla yksin vieraammalla suunnalla vai oliko sillä hetkellä tähdet vaan väärässä asennossa.. Oltaisiinkohan me oltu joku puoltoista tuntia, kevyt lenkki tuosta kaikkiaan tuli. Paitsi mun reidet saattaa olla huomenna kipeämä menomatkan vänkäämisen vuoksi ;)

Pihassa Sira pääsi vuorotellen Tessan kanssa pariin otteeseen vapaaksi napsimaan ensimmäisiä vihreitä tupsuja sinä aikana, kun tarhaa siivottiin ja vesiä ja iltaheiniä laiteltiin valmiiksi. Ihan hullua kun vielä yhdeksän jälkeenkin on niin valoisaa.. muistuu vielä liiankin hyvin mieleen ne heinäverkkojen iltatäytöt pilkkopimeässä pelkän taskulampun valossa.