Saavuin tallille ja huomasin että siellä on uusi asukas. Parkkipaikan vieressä oli fasaanikukko joka ei meinannut millään lähteä vaikka ajoin auton ihan sen viereen. Vasta kun tulin autosta ulos niin se lähti lipettiin. Siihen se jäi vähän matkan päähän hengailemaan.
Hepat nautiskeli auringosta ja Sira tapansa mukaan alkoi heti kerjäämään. Ilokseni Tessa ei ollut piehtaroinut, se jopa kiilsi auringossa :) Hain Esmun pihalle naruun ja otin omat koirat autosta hihnaan. Ei ollut kovin suurta rakkautta vaan lähinnä epämääräistä rähinää jota siitä syntyi kun pääsivät vähän haistelemaan toisiaan.
Laitoin pöperöt turpoomaan ja otin Tessan harjaukseen. Pakko oli vaihtaa satulahuopa kun se käytössä ollut oli aika karmea karvoineen ja hikineen. Tessa vaikutti siltä ettei paljoa huvittais lenkkeily ku oli niin lämmin ilma, se lähinnä nuokkui kun harjasin. Kunnon karvamatto irtosi jälleen mutta selvästi vähemmän kuin aiemmin.
Lähdettiin kohti lemmenlaaksoa ja lähellä isoa risteystä huomasin että tien oikealla puolella oli iso koira vapaana. Totesin ettei koiralla ole ulkoiluttajaa vaan kyseessä on karkulainen. Joku mies pysähtyi autolla ja yritti saada sitä kiinni mutta koiraa ei tuntunut kiinnostavan. Mies luovutti, minusta aika nopeasti ja vain kaasutti pois. Me oltiin Tessan kanssa pysähdytty kauemmas ihan vain varuiksi jos kyseessä olisikin agressiivinen tapaus.
Koira lähti jolkottelemaan ison tien yli Lemmenlaaksoa kohti jolloin mekin jatkoimme matkaa samaan suuntaan. Soitin hätäkeskukseen vain kuullakseni ettei heitä kiinnosta ellei koira juokse motarilla, muussa tapauksessa se on voivoi jos jotain sattuu, omistajan ongelma. Tästä tulistuneena päätin yrittää napata koiran kiinni, eihän sitä nyt voinut vain antaa olla. Sidoin Tessan ohjista kiinni Lemmenlaakson ilmoitustauluun ja samalla juttelin koiralle joka oli vähän matkan päässä. Se vaikutti aika leppoisalta kaverilta joten uskalsin lähestyä mutta olin ovelampi kuin se aiempi mies joka yritti sitä napata ja otin kepin käteen. Koiraa tuntui kiinnostavan mahdollinen leikkituokio ja se antoikin napata pannasta kiinni. Kehuin sitä kovasti, rapsutin ja samalla tutkin kaulapannan josta löytyikin tunnistuslaatta josta ilmeni koiran olevan "Ressu". Siinä oli onneksi myös puhelinnumero josta nainen vastasi ja kovasti kiitteli. Nainen itse oli töissä mutta soitti kotiväelle, koira oli karannut ihan siitä läheltä mutta kukaan ei nähtävästi ollut sitä huomannut. Hyvä kun pääsi Ressu-koira turvallisesti kotiin.
Jatkettiin Tessan kanssa Lemmenlaakson poluille ja kumma kyllä virtaa tuntui mammalla riittävän. Pohjeavut meni heti perille eikä tarvinut paljoa pyytää kun jo mentiin. Isompi polku oli kivasti kuivunut joten päästiin menemään reippasti ja hypättiin se pieni risukasakin. Tästä innostuneena Tessa oli koko loppumatkan kuin mikäkin grand prix-ratsu ja kovin pörheänä kuljettiin eteenpäin. Polkujen jälkeen kierrettiin maneesilenkki ja siellä pitkällä suoralla lähti kyllä niin komeaa koottua ravia että taas tuntu niinku osaisin ihan oikeesti ratsastaakkin :D
-Elina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti