Tehokasta toimintaa (ti 28.10)

Olen nyt ottanut tavakseni ottaa Tessaa kaikissa mahdollisissa väleissä syömään heinää omassa rauhassaan tarhan ulkopuolelle. Siinä missä muut saavat siivun eteensä samalla, olen Tessalle antanut pari-kolme siivua.

Syöttelin tänään taas Tessaa ja harjailin jalkoja samalla. Oli tarkoitus lähteä ratsastamaan ja testaamaan Siran bootseja Tessalle. Laiskotus taas iski kesken kaiken ja kun olin vihdoin saanut mudat irti jaloista, totesin että lähdetäänkin kävelylle ja mennään tekemään naksutteluharjoituksia.

Tessa kulki pehmeillä pohjilla täysin arkomatta ja todella tyytyväisen oloisena. Tielläkään ei ollut tänään niin pahoja ongelmia kuin edellisinä päivinä. Käytiin rämpimässä naapurin kauimmaisen laitumen takana etsimässä reittiä takana olevalle metsälle. Löydettiinkin jo paikka, jossa ei tarvitse ylittää kuin kaksi ojaa (whuhuu) ja kiivetä ei tarvitse kuin 10 puunrungon yli. Vastassa oli kuitenkin pellonreuna, eikä oikein minkäänlaista polkua, joten luulen, että pitäisi kysellä maanomistajalta lupaa ennen kuin sinne lähtee ominpäin tallailemaan..

Matkalla vastaan tuli myös Matti ja Noora ja lähdettiin heppojen kanssa vielä kiertämään tulevaa tarha-aluetta ympäri. Matti hyppi ja puikkelehti kuin vanha tekijä ja Tessakin kulki perässä sujuvasti. Ainoastaan mulla oli ongelmia maaston kanssa ja pari oksaakin hyökkäsi naamalle.. Jotenkin ihmeellisesti saatiin reissussa kulumaan puolisentuntia ja Tessa oli todella tyytyväisen oloinen, kun pääsi vähän käyttämään aivojaan naksuttelun lomassa. :)

Kun tultiin lenkiltä, pöllähti pihaan Emmi, joka oli lähdössä Murun kanssa kävelylle. En ollut ajatellut lenkittää Siraa, mutta neiti oli siinä niin valmiina, joten putsasin vaan kaviot ja heitin kuolaimettomat päähän.

Käytiin kiertämässä peltojen ja metsän kautta lenkki ja pimeys tuli taas todella yllättäen. Vaikka meillä oli heijastinliivit päällä, tuntui että oltiin alivarusteltuja. Heijastimia messiin siis nyt iltojen hämärtyessä (ja päivälläkin) ihan reilusti!

(Jenna)

Aktivisteja iltapäivässä (ma 27.10)

Ohoo, olo on kuin voittajalla! Luulin etten ikinä selviäisi lenkille, mutta Nooran kanssa toinen toistamme tukien saatiin kuin saatiinkin karvapallerot ja itsemme liikkelle! WHUHUU!

Käytiin harmauden ja sateen keskellä talsimassa hiekkakuopalle, siellä yksi nousu ja kotiin takaisin. Sirpa tuntui taas vähän reippaanlaiselta, joten laitoin satulan. Neiti tassutti kaikessa rauhassa kuopalle, nousu tehtiin käynnissä mutta kotimatkalla tapahtui pienen ravipätkän jälkeen jokin napsahdus ja neiti askelsi kotiin hirveää tahtia ja olipa yksi riekkuminenkin ilmassa. Sain juuri karjaistua sopivaan hetkeen, kun tunsin neidin alla jo jännittävän itseänsä hyppäämään ylös. Ei ehtinyt hypätä :)

Kivaa oli ja oltiin enemmän kuin ylpeitä itsestämme kun saatiin reilu tunti hömpsöteltyä.

Sain myös aamulla viisi tolppaa maahan tarhan laajentamista ajatellen + siivottua vähän satulahuonetta. Super aktiivista kaikesta huolimatta!

(Jenna)

Ps. Alle kaksi kuukautta jouluun!

Sadetta paossa

"Maanantain 27.10 klo 10.59

Hyvä lokikirja, hevoset ovat saaneet aamuheinät jo muutama tunti sitten. Ulkona on synkkä ja sateinen ilma, tuulee niin paljon että kuolleesta koivusta oli kaatunut toinen haara.

Ulos pitäisi lähteä tarhoja siivoamaan, mutta muistin kiireellisemmäksi päivittää blogia. Seuraavaksi tulee varmasti jokin toinen kiireellinen tehtävä, jotten joutuisi lähtemään ulos.

Sade on saanut minusta otteen."

Viime viikolla tuli taas laiskoteltua heppajuttujen tai oikeammin ratsastuksen kanssa. Jostain syystä, vaikka olen kotona, tuntuu ettei aika riitä mihinkään.

Kuluneella viikolla huomioni keskittyi pääasiassa Tessaan. Nyt tuntuu, että rouvalla on jaloissa jotain ja aika on mennyt sitä ihmetellessä. Ollaan yritetty kuitenkin pitää Tessukka liikkeessä, jottei vanha jäykistyisi. Alkaa pikkuhiljaa tuntua siltä, että ideat on lopussa ja sitä lääkitystä pitää alkaa miettimään. Pitää myös pyytää vuolija ja/tai eläinlääkäri tarkistamaan jalat, elleivät ne parissa päivässä mene paremmaksi.

Tessan etusiin on mystisesti ilmestynyt kuin pieniä mustelmia. Me ei nyt vaan kukaan olla varmoja, onko niitä ollut ennen. Ollaan myös pohdittu sitä, että periaatteessahan ajan myötä kengättömänä kulun pitäisi vaan helpottua, mutta Tessalla se on mennyt päinvastoin. Tällä hetkellä tuntuu, että kaikki jalat arkovat ja yhtään kova pohja on aivan painajaista kulkea..

Mutta joo, tiistaina ja keskiviikkona olivat siis pikkusiskoni ja kummityttöni käymässä. Keskiviikkona aamusta käytiin lähimetsässä koko porukalla pienellä lenkillä. Silja istui selässä alkumatkan ja Tytti loppureissun. Oltiin kävelyllä ehkä puolisentuntia.

Torstaina Tessukka sai pitää muistaakseni (?) vapaapäivän, vai olisiko Emmi käynyt silloin?

Perjantaina hyppäsin illalla Tessan selkään ja mentiin kiertämään laidunta ympäri. Jos pohja oli _yhtään_ röpelöinen, oli liikkuminen Tessalla todella vaivalloista. Heti kun mentiin heinikkoiselle keskikaistaleelle, venyi askel huomattavasti ja liike alkoi rullata. Muru ja Emmi olivat mukana kävelyllä. Mentiin ehkä taas puolisentuntia ristiin rastiin.

Lauantaina lähdettiin sitten Venlan kanssa lenkille. Tällä kertaa ratsuna mulla oli Sirpula. Käytiin tutkimassa metsässä ennen tutkimattomia reittejä ja harhailtiin ryteikössä sinne tänne. Pehmeillä pohjilla Tessa kulki taas ongelmitta, mutta tiellä meinasivat takajalat pettää alta. :( Kokeiltiin etusiin laittaa siis bootseja ja ne selvästi auttoivat. Nyt olisi tarkoitus villasukista taiteilla bootseihin sisään suojat, jotka sitten pitäisivät töppöset paikallaan ja suojaisivat jalkaa muutenkin. Josko niillä liikkuminen helpottuisi.

Seikkailu metsässä oli koko porukasta hauskaa. Sira kulki edellä korvat töttöröllä ja raivasi tietä takana tuleville. Kuljettiin aika hankalistakin paikoista, mutta hepat kulkivat todella varmoin jaloin ja pääsivät jyrkistäkin kohdista kulkemaan hienosti. Mekin Venlan kanssa saatiin hyvää jumppaa, kun alkuun hypittiin alas korjailemaan Tessan bootseja ja sitten metsässä väisteltiin puita, oksia ja ryteikköjä. Oltiin yhteensä reissussa lähes pari tuntia. :)

(Jenna)

Sunnuntai 26.10. (ja ensi viikon aikatauluja?)

Lähdettiin Siran kanssa kerrankin valoisaan aikaan lenkille. Tarkoituksena oli ensin käydä kiertämässä autiotalon lenkki, mutta päästyäni ison tien yli Lemmenlaakson puolelle, muistin pellon laitaan kaivetun ojan. Suunnattiin sitten metsään pehmeämmille poluille ja siellä pohja oli sen verran hyvä, että ravailtiin jonkin verran. Neidissä tuntui olevan energiaa sen verran, että kiitin onneani, että olin jaksanut laittaa satulan. Olisin saattanut muuten olla liukkaiden tuulihousujen kanssa äkkiä maassa..

Sira teki oikeastaan aika pitkälti reittivalinnan lähtemällä hyvin päättäväisesti kävelemään hiekkakuopalle parkkipaikan kohdilta. Käytiin ensin kuopan pohjalla ja Sira nosti itsekseen laukan jo kaeumpana tasaisella, joten annoin ponin tulla yhden mäen rauhassa ylös (no, laukka veti puoliväliin loivinta rinnettä, jonka jälkeen tapahtui hyvin itsenäinen siirtyminen käyntiin ja tyytyväinen pörhistely huiman rankan suorituksen jälkeen). Kierrettiin kuoppa vastapäivään ja takaisin tallille samaa reittiä metsän kautta kävellen ja ravaillen kun mitä oltiin tultukin. Ihan kun polun alkupätkälle (kun ei menekään pellon kautta, vaan jatkaa reittiä metsän läpi autotielle, niiden muutamien talojen kohdalle) olisi kaatunut lisää puita tai sitten en vain muistanut, kuinka paljon risuja ja runkoja reitillä oikein oli. Sira onneksi tuntui tietävän, mihin mennä, joten tyydyin vain matkustelemaan kyydissä :)

Oltiin reissussa joku tunti ja vartti, ihmeellisestä sadesumusta huolimatta kumpikaan ei kastuttu ja kun en ollut varma Siran eilisestä ohjelmasta, niin mentiin sen verran lunkisti, ettei ponille tullut hiki. Mutta ihan turhaan varauduin sadetakilla ja peittelin Siran sadeloimeen, odotin tuulisen kelin yltyvän joksikin syysmyräkäksi reissun aikana.. Annoin ennen lähtöä ruuat koko porukalle ja täyttelin verkkoiihn vähän välipalaa, Noora olikin hoitanut vedet astioihin jo aikaisemmin.

Mitenkäs ensi viikko, puhuttiin Nooran kanssa alustavasti, että olisi kiva suunnata joku ilta taas maneesille. Maanantaina olen menossa pikareissulle Kuopioon, mutta muuten pitäisi olla maisemissa aika vapaasti, joten mitenkäs muut..?
(hanna)

Keskiviikon ja perjantain poneilut

Keskiviikkona käytiin Siran kanssa pimeällä pellolla ja metsässä. Kaveri oli taskulampun kanssa jalan mukana. Oli aika liukasta ja maa oli kovaa (ja ei nähty mitään), joten tehtiin aika rauhallinen lenkki. Eksyttiin tietysti pimeään metsään, mutta Sira tuntui tietävän minne mennä, ja löysikin omatoimisesti tien takaisin kotiin.

Perjantaina lähdettiin Siran kanssa pitkästä aikaa kaksin seikkailemaan. Sira oli tosi reipas ja kyttäili vähän kaikkea - erityisesti tuulessa heiluvia pressuja - mutta ei oikeastaan kyttäystä enempää reagoinut mihinkään. Käytiin taas pellolla ja metsässä (tulkaa nyt joku näyttämään mulle niitä reittejä...). Ravailtiin kun näytti että ei ole kauheasti kovia muhkuroita poluilla. Kotiinpäin mennessä piti vähän jopa hillitä Siraa ettei juossut ihan koko aikaa. Ensi kerralla bootsit jalkaan että uskalletaan mennä vähän kovempaa kyytiä!

-Kaisa

Tiistai-ilta 21.10

Käväisin tiistai-iltana vähän jumppailemassa Siran kanssa pihatiellä ja laidunpellolla - lisäksi ennen kun aloitettiin meidän omat harjoittelut, pääsi Silja käymään Siran kanssa pikku lenkin :)

Tehtiin vähän väistöjä, muutamia sulkuja ja avoja, käynnin kokoamista ja pellon puolella vähän pujoteltiin ja taivuteltiin puiden ympäri. Kokeiltiin myös harjoitella siirtymiä käynnin ja ravin sekä pysähdyksen ja ravin välillä (joista jälkimmäiset onnistui sata kertaa paremmin, kun Sira keskittyi hommaan kunnolla). Olin pitkästä aikaa ihan rehellisesti ilman satulaa, en jaksanut laittaa edes lampaankarvaa ja huomasi taas, miten älyttömän herkästi Sira reagoi painoon ja istuntaan..Tuli kyllä välitön huomautus, kun lysähdin etukenoon, saman tien Sira putosi etupainoiseksi, takajalat unohtui jonnekin ja vastaavasti heti kun muistin pitää vatsalihakset paketissa, niin "ylimääräisen" ratsastamisen tarve katosi kokonaan. 

Naapuritalojen pihassa alkoi jossain vaiheessa kolista siihen malliin, että päätettiin suosiolla siirtyä turvallisemmille seuduille ennen kun neiti olisi vetäissyt raivokohtaukset mystisistä äänistä, joten käytiin käppäilemässä ison tien varteen vielä lenkki. Yhteensä meni n. 45 min ja koska hepat oli saanut ruuat jo aikaisemmin, niin tarjoilin porukalle vaan muutamat herkkupalat. 

Heiniä ja laiskoja köpöttelyjä (19.10)

Heinät saapuivat alkuillasta. Vettä oli tullut koko päivän kaatamalla, mutta sade taukosi onneksi hommien ajaksi. Apuna olivat Emmi, Noora ja Ville (+Matti), joten saatiin paalit vauhdilla suojaan.

Kaisa kävi ratsastelemassa Siran ja koska itse olin väsynyt edellisten iltojen riennoista, päätin käydä vaan taluttelemassa Tessukan. Otettiin Essukin mukaan lenkille. Vartin verran käveltiin edestakaisin omaa tietä ja käytiin taas ihmettelemässä, josko naapurin metsän läpi pääsisi toiseen metsään. Reittiä ei vielä löytynyt, siellä virtaa puro. Saa nähdä pitäisikö Teemun alkaa seuraavaksi sillanrakentajaksi.. ;)

(Jenna)

Kun suuntavaisto pettää 18.10.

Pääsin pitkästä aikaa Tessailemaan lauantaina ja sovittiin Hannan kanssa että mennään pitemmälle lenkille kun sääkin oli mukavan aurinkoinen.

Mentiin Lånkärrintietä tarkoituksena näyttää Hannalle se lenkki kokonaisuudessaan mitä ollaan menty muiden kanssa. Reitiltä kuitenkin vähän poikettiin kun olin katsonut kartasta ja naapuritallin tyttöjen lenkeistä erään uuden reitin ja kuvittelin että se on ihan piece of cake mutta ei se ihan mennykkää niin :D Metsäpolut ei menneetkään sinne minne piti ja jotenkin oikastiin metsän läpi tavallaan oikealle reitille mutta eri suuntaan kuin minne oli tarkoitus mennä. No ei se mitään, mentiin sitten toista kautta peltotielle jonne oli alunperin tarkoitus päätyä ja sieltä sitten metsän läpi takaisin Långkärrintielle. No eihän se taas menny niinku piti ja päädyttiin sinne minne alunperin eksyttiin :D Päätettiin sitten kiertää vielä autiomökin luota jotta Hanna näkee senkin reitin.

Mentiin aika rauhassa koko retki, parit ravipätkät ja vähän laukkaa pelto-osuudella. Tessa könkkäili paljon eikä halunnut oikein kävellä hiekkatiellä jos oli vähänkin soraa. Käytiin pari kertaa jopa ojassa kun Tessa ei millään suostunut menemään tielle. Alkumatkasta se oli vähän jäykkä mutta vertyi siinä reissun aikana hyvin. Jenna varoitteli etukäteen että Tessa on villihevonen mutta kyllä se enemmän tällä retkellä oli laiskanpulskea käynnissä :) Ravit ja laukat meni kuitenkin letkeästi ja reippaasti. Kyllä olikin ollut kova ikävä mamman kanssa seikkailua <3

Kaikkiaan tämä yleensä 2h kestävä lenkki kestikin 3,5h kaiken eksymisen seurauksena! On siis todettava että vaikka yleensä olen tosi hyvin kartalla niin nyt kyllä suuntavaisto teki oharit :D Löytyi kuitenkin tosi kiva metsäreitti ja piiiiitkä mukava peltotie jossa pääsee varmasti talvellakin rallittelemaan :) Ensi kertaa odotellessa!

Kumma kyllä takamus ei ole tänään yhtään kipeä vaikka onkin ollut taukoa heppailussa!

Syysterkuin Elina

Siran ja Tessan pimeyslenkki 16.10. ja ENSI VIIKKO (20.-26.10)

Lähdettiin nelistään, minä Tessalla ja Hanna Siralla, suoraan pimeän selkään seiskan aikaan torstai-iltana. Tessa lähti reippaasti kävelemään, ja Sira köpötti arvonsa tuntien paaaljon rauhallisemmin perässä. Lähdettiin Lemmenlaaksoon suuntaan, ja matkalla päätettiin mennä autiotalon lenkki, vaikka pimeää jo olikin. Hiekkatielle kun päästiin, alkoi Tessa taas varoa kavioitaan, mutta oli aika reipas silti. Sira tepsutteli vakaasti perässä. Unohin, että sinne autiotalon reitille oli pellon jälkeen kaivettu se oja. Pitkään arvottiin että kehdataanko koittaa niiden yli, mutta lopulta päätettiin että ei oteta riskiä, kun näkyvyys oli niin huono. Siinä kun pohdittiin paikallaan, niin Tessa steppaili, ja Sirakin vähän keräsi energiaa. Kotiinpäin kun lopulta siitä pohdinnan jälkeen käännyttiin, niin Tessa lähti melkein ravia, ja Sira suoritti perushyppynsä!

Lähettiin sit kävelemään hiekkakuoppien suunnille teitä pitkin,. Vauhti hiipu molemmilta kummasti kun ei polulta kännyttykään kotiin päin, vaan lähdetiin tietä pitkin "väärään suuntaan". Pyörähetiin hiekkakuopan vierustan helpointa polkua pitkin pieni pätkä. Siinä piti jo ottaa taskulamppu, että selvittiin :) Sitten laahustettiin kotia kohtia. Yhteensä oltiin kävelemässä n. 1 h 15 min. Hauska lenkki oli, ja naurettiin koko matka, sekä hepoille, että pimeydelle ja kylmyydelle! Kotona annettiin ruuat ja naurettiin hepoille lisää.

Ja sitten! ENSI VIIKKO!

Me jo Hannan kanssa puhuttiin että tulemme Tessalla ja Siralla köpöttelemään ainakin tiistaina 21.10.

Mites muilla?

- Venla

Villihevostelemassa keskiviikkona 15.10

Lähdettiin Tessan, Emmin ja Murun kansssa metsään. Mattikin oli alkulenkin mukana ja pörisi kuin mikäkin mahtava villiori. ;) Peltolenkki on ollut niin mutainen, että päätettiin mennä tietä pitkin suoraan metsään. Metsä oli muuttunut pohjaltaan kokonaan keltaiseksi, joten meillä Tessan kanssa oli hetken vaikeuksia erottaa missä polku kulki. Onneksi varmajalka Muru kulki edellä ja näytti tietä. :)

Mentiin hiekkakuopalle kiipeilemään. Tehtiin kolme nousua ja annettiin hevosten mennä omaa tahtiaan. Ensimmäisessä nousussa olin horjahtaa alas, kun edestä laukkaan ampaissut Muru aiheutti Tessassa pienen ylösnousun ja pukit! "Häntä suorana" rouva sitten painoi perään ja minä suu auki hämmästyksestä. Kivaa oli!

Kotiinpäin Tessa johdatti joukkoa ja meni sellaisella vauhdilla, että Muru sai tulla joko pientä hölkkää perässä tai ottaa kiinni. Vauhti oli huumaavaa! :)

(Jenna)

Iltalenkillä iloisen Tessukan kanssa 13.10

Hanna kertoi edellisenä iltana, että Tessa oli suorastaan hörissyt, kun oli nähnyt satulan Hannan varustaessa Siraa. Mulle tuli huono omatunto rouvan puolesta ja lähdettiinkin tänään ilottelemaan.

Laittelin rouvan valmiiksi pitkän kaavan mukaan ja harjailinkin normaalia enemmän makupaloja edelleen avuksi käyttäen. Harjatessa tai satuloidessa ei ollut mitään ongelmaa ja lampaankarvan nähdessään Tessa alkoi heti huojumaan, eli selkeästi oli lenkki mieleen. :)

Käytiin pyörähtämässä lähimetsässä ja tehtiin siellä siirtymisiä. Ensimmäistä kertaa Tessa nosti laukan mulla kyselemättä! Tarkoittaako tämä sitä, että olen oppinut ratsastamaan oikein?!! Tehtiin vähän taivutteluja ja siirtymisiä, ei pitkään vain niin että tunsin että rouva vähän lämpesi. Askel oli pitkää ja matkaavoittajaa. Mikä villihevonen meillä oikein onkaan!

Käytiin omalla tiellä ottamassa muutamat askeleet, tutkimassa naapurin kauimmaisen laitumen takaosaa (josko sieltä pääsisi kauemmas metsään) ((ei löydetty ainakaan vielä reittiä)) ja palailtiin kotia. Saatiin haahuiluun kulutettua mahtavat 30 minuuttia!

Siirtelin heinäverkkojen paikkoja, metsä alkaa olla taas aika mujua. Ruuvasin koneella verkkoa seinään kiinni ja avustaja Tessan nenä oli koko ajan tutkimassa aikaansaannoksiani. On se välillä höntti. :)

Siran kanssa rapsuteltiin ja puhalleltiin hetki toisiamme ja todettiin, että mennään me sitten huomenna lenkille.

(Jenna)

Viikonloppu 11.-12.10.

Edit// tulevan viikon (13.10.-19.10.) ratsastusaikatauluja ihmiset hoi!! Mä tulisin lauantaina (jollei kenelläkään ole mitään sitä vastaan), toinen ilta sitten viikolla ti-to -välillä?

Lauantaina tarjoutui mahdollisuus lähteä Emmin ja Murun mukaan kokeilemaan, mitä Sira tuumaa uudesta kentästä. Tarkoitus oli meidän kohdalla lähinnä pysyä aitojen sisäpuolella ja mielellään neljä jalkaa kentän pinnassa, kaikki siitä eteenpäin olisi vain plussaa.

Sira oli reipas alusta lähtien ja uuteen pihaan menokin onnistui ilman sen ihmeempiä jänskäilyjä. Vähän piti katsella ympäristöä, mutta siinäpä se. Ja neiti ei saanut isompaa raivokohtausta, vaikka onnistuin tunaroimaan selkäännousussa liian löysän satulavyön kanssa - tuloksena satula mahan alla ja minä suunnilleen selälläni kentän pinnassa. Hyvä ensivaikutelma on tärkeintä uudessa paikassa?

Koetin olla tekemättä kentästä sen isompaa numeroa ja alettiin heti ravailemaan reipasta, isoa ravia kaarevilla urilla. Pysyttelin alkuun taktisesti poissa tarhapäädystä , mutta kun Sira ei tuntunut sen isommin välittävän vieraista hevosista, niin hivoteltiin pikku hiljaa reitti kulkemaan ihan uran viereen saakka. Ekat laukat tuli nostettua keventelyjen jälkeen ja oikeastaan niistä eteenpäin Sira tuntui vähän rentoutuvan ja päästiin tekemäänkin jotain. Tehtiin aika paljon siirtymiä ja koetin ratsastaa Siraa suoraksi, kun yleensä ollaan tehty enemmän niitä kaarevia teitä. Pienestä pingottumisesta huolimatta ravi-pysähdyssiirtymät onnistui hyvin, laukannostot vielä paremmin ja Sira tuntui olevan sen verran hyvin kuulolla, että oli pakko koettaa miten vastalaukka sujuisi. Nosto myötälaukkaan, suunnanvaihto ja laajalla kaarella koetin ylläpitää laukkaa reilun neljännesympyrän verran. Taisi olla mulle psyykkisesti vaikeampaa, kun en ole vastalaukkoja pitkään aikaan edes koettanut, Sira suoriutui nimittäin ihan ongelmitta ja olisi varmaan pitänyt pidempäänkin laukan.. Hyvä tasapaino :)

Loppuravit pyöriteltiin jo paljon letkeämmissä tunnelmissa, vaikka kyllä sen vieläkin huomasi, että vähän tuo uusi paikka oudoksutti. Kaikkiaan kuitenkin eka reissu sujui oikein positiivisesti, mitään hirrmupelottavia juttuja kentän laidalla ei ollut ja pystyttiin vähän tekemäänkin jotain. Kentällä oltiin ehkä 40-50 min + alku- ja loppukäynnit tiellä vei yhteensä reilun puoli tuntia.


Sunnuntaina lähdettiin maailman pimeimpään metsään törttöilemään, eli reittivalinta meni hieman pieleen. Olihan siellä pimeää, mutta Siran suunnatessa tienylityksen jälkeen peltoreitille, niin ajattelin kuitenkin, että kyllä siitä pääsee läpi. Juu. Pellon vierellä kulkenut polku oli liukas ja lätäkköjä täynnä ja metsän puolella hävisi sekin vähä näkyvyys, mitä peltoaukealla oli vielä ollut. En ole kyllä yhtä tummaa iltaa huomannut tänä syksynä, kun kello ei kuitenkaan ollut vielä edes kahdeksaa.. Sira löysi polun n. 100 metriin saakka polulta poistuttua, sen jälkeen oltiin kumpikin sokeita. Pakkohan se oli kääntyä takaisin.. Kännykän taskulampun avulla sitten taluttelin Siran peltoaukealle saakka ja liukasteltiin samaa reittiä takaisin. Reissu kun jä niin lyhyeksi, niin jumpattiin kotimatkalla edes vähän tiemaalauksia apuna käyttäen.. Tehtiin muutamia avoja ja käynnin säätelemistä, jossa Sira oli ihan juonessa mukana ja tepsutteli kootessa lopulta hyvin helponoloisesti lähes paikoillaan. Keskikäyntipuoli ei ehkä ollut yhtä huippua, mutta ainakin eroa saatiin hyvin aikaiseksi :)
(hanna)

Torstai 9.10.

Siralla ja Tessalla molemmilla oli ollut muutamia vapaapäiviä alla (mikä alkoi näkyä valkoisen karvapalleron turhautumisena ja Tessa-raukan nyrkkeilysäkkinä käyttämisenä juuri ennen lenkillelähtöä) ennen torstain iltalenkille suuntaamista. Harjaillessa löytyi tosiaan kumpaiseltakin putsattavia taisteluarpia, onneksi eivät kuitenkaan olleet pieniä pintanaarmuja ihmeempiä vekkejä, joten arvattiin ihan huoletta lähteä ratsastamaan. Vähän jo hämärtyvästä illasta ja pienestä tihkusateesta huolimatta otettiin suunta vieraammille reiteille ja lähdettiin käveleskelemään kohti Lahdentien toisella puolella sijaitsevaa uittohiekkakuoppaa. Nelijalkaisilla neideillä ei ollut mikään kiire valmiissa maailmassa, joten varsinkin menomatka myllylle tuli taitettua aika löysällä meiningillä. Myllyn kohdalla Tessa (siis anteeksi mitä..?) yllätti olemalla selvästi hädissään, ilmeisesti joesta kuuluvan kohinan takia. Sira taas käyttäytyi superfiksusti ja Tessan hötkyilystä huolimatta päästiin kuitenkin aika vauhdilla hurjasta paikasta ohi ja jatkamaan matkaa.

Molemmat kulki teillä vähän varovaisina, mutta askeleeseen tuli heti lisää mittaa kun päästiin metsäpoluille. Tessaa taisi uusi, outo paikka vähän jännittää, Sira taas tuntui muistavan paikan. Käytiin kurkkaamassa varsinaista lampeakin, mikä sekin oli Tessan mielestä ilmeisen vaarallinen paikka pienille hevosille, Siran kanssa pysyteltiin suosiolla "turvallisella alueella" parin metrin päässä vedestä ja tyydyttiin ihmettelemään vanhan rouvan omituista käytöstä.

Hiekkamontulta kotiinpäin vieville poluille lähtiessä mun muisti petti ja otettiin pieni harharetki ennen kun päädyttiin Vanhan Lahdentien alittavalle kevyen liikenteen väylälle. Kotiinpäin molemmat hevoset tulivat joen ylittävän sillan jo ilman mitään ihmettelyjä ja vauhtikin saattoi olla hieman reippaampaa kun mennessä. Hieman. Niin laiskanpulskeita nelijalkaisia oli kyllä alla, että yrityksistä huolimatta raviaskelten määrä reissun aikana taisi jäädä noin kymmeneen, muuten lähinnä lyllerrettiin hyvin rauhallisesti tien laidasta laitaan. Kokonaissaldo reissusta siis seitsemän ja puoli kilometriä, johon aikaa trackerin mukaan kului vaatimattomat tunti ja 48 minuuttia. Onneksi ei ihan ämpärikaupalla saatu sentään vettä niskaan..

Pihassa annettiin koko porukalle ruuat ja päästettiin reippaat matkaratsut lepäilemään rankan reissun päätteeksi. Eipä ainakaan tullut liian rankkaa reissua vapaiden päälle ;)
Laiskamatoja ulkoiluttamassa Venla & Hanna.

Hyvissä ajoin seuraava viikko

Kysellään jo nyt, jos saataisiin ajoissa sovittua seuraava viikko. :) Toive olisi edelleen, että sunnuntaina aina tietäisi seuraavan viikon aikataulut ja vielä parempi, jos on vuorokaudenajasta jolloin tulee jotain havaintoa. :)

Me ollaan lähdössä Teemun kanssa reissuun la - su, Noora tulee silloin meille yökylään ja eläinvahdiksi. Jos joku haluaa ratsastella noina päivinä, niin loistavaa. Jos ei, niin hepat voi olla hyvin vapaallakin.

Kaikki siis oikeastaan taas sinänsä käy. Mua houkuttais se kentän kokeilu edelleen ja ajattelin joku aamupäivä sinne viikolla suhaista.

(Jenna)

Heppailua

Tiistaina lähdettiin iltasella Emmin ja Murun kanssa lenkille. Sira päätyi mulle lenkkiseuraksi, vaikka Tessa pyrkikin kovasti mukaan. Tessa oli suorastaan hämmästynyt, etten harjaillut häntä ja oli mustasukkainen Murulle, kun laittelin pikkuneitiä Emmille valmiiksi.

Käytiin Emmin kanssa kiipeilemässä hiekkakuopilla ja tekemässä peffatreeniä. Mulla oli pitkästä aikaa satula Siralla ja voin sanoa, että oli outoa istua! Kevennyskin oli kuin jollain aloittelijalla. :D

Iltasella otin Tessankin tarhasta ja harjailin rouvan. Ensimmäisen naksahduksen kuullessaan Tessa rentoutui taas silminnähden. Käytiin myös vartin verran tekemässä maastakäsin harjoituksia ja Tessa oli selkeästi tyytyväinen yhteiseen puuhasteluun. Pidettiin välissä herkuttelutaukoja, koska seuraamisharjoitukset olivat Tessalle haastavahkoja ja keskittyminen herpaantui nopeasti. Kivaa oli ja nautittiin molemmat yhteisestä tekemisestä. Tästä se taas lähtee! :)

Keskiviikkona Tessalla oli vapaa ja iltasella Hanna kävi Sirpulaa tervehtimässä.

Torstaina aamusta Emmi bemeröi hepat ja illalla kävi Kaisa ratsastamassa Siran. Tessa sai viettää vapaapäivää jälleen kun me Teemun kanssa remppailtiin taas taloa.


(Jenna)

Keskiviikko 1.10.

Ensiksi kiitos Jenna kesäkuvien postaamisesta :)

Pienenä muutoksena suunnitelmiin tulinkin jo tänään ratsastamaan pienet iltajumpat Siran kanssa. Syksyn ensimmäisten kylmien saapumisen tosiaan huomasi, mutta ilma oli muuten kuulas ja tähtitaivaan alla yllättävänkin valoisaa ratsastaa, vaikka aika myöhäiseksi meidän lenkki menikin.

Käytiin tunnin verran Lemmenlaakson teillä tekemässä pientä taivuttelua ja venyttelyä käynnissä, ravailemiseen todettiin olevan liian pimeää ja tietkin tuntui kovemmalta kun aikoihin. Sekä mulla että Siralla taisi olla hieman laiska fiilis, joten paluumatkalla keskityttiin lähinnä ihailemaan iltaa.. Kun päästiin takaisin pihaan, koko joukko sai ruuat eteen ja iltaheinät verkkoihin. (hanna)