Viikonloppu 11.-12.10.

Edit// tulevan viikon (13.10.-19.10.) ratsastusaikatauluja ihmiset hoi!! Mä tulisin lauantaina (jollei kenelläkään ole mitään sitä vastaan), toinen ilta sitten viikolla ti-to -välillä?

Lauantaina tarjoutui mahdollisuus lähteä Emmin ja Murun mukaan kokeilemaan, mitä Sira tuumaa uudesta kentästä. Tarkoitus oli meidän kohdalla lähinnä pysyä aitojen sisäpuolella ja mielellään neljä jalkaa kentän pinnassa, kaikki siitä eteenpäin olisi vain plussaa.

Sira oli reipas alusta lähtien ja uuteen pihaan menokin onnistui ilman sen ihmeempiä jänskäilyjä. Vähän piti katsella ympäristöä, mutta siinäpä se. Ja neiti ei saanut isompaa raivokohtausta, vaikka onnistuin tunaroimaan selkäännousussa liian löysän satulavyön kanssa - tuloksena satula mahan alla ja minä suunnilleen selälläni kentän pinnassa. Hyvä ensivaikutelma on tärkeintä uudessa paikassa?

Koetin olla tekemättä kentästä sen isompaa numeroa ja alettiin heti ravailemaan reipasta, isoa ravia kaarevilla urilla. Pysyttelin alkuun taktisesti poissa tarhapäädystä , mutta kun Sira ei tuntunut sen isommin välittävän vieraista hevosista, niin hivoteltiin pikku hiljaa reitti kulkemaan ihan uran viereen saakka. Ekat laukat tuli nostettua keventelyjen jälkeen ja oikeastaan niistä eteenpäin Sira tuntui vähän rentoutuvan ja päästiin tekemäänkin jotain. Tehtiin aika paljon siirtymiä ja koetin ratsastaa Siraa suoraksi, kun yleensä ollaan tehty enemmän niitä kaarevia teitä. Pienestä pingottumisesta huolimatta ravi-pysähdyssiirtymät onnistui hyvin, laukannostot vielä paremmin ja Sira tuntui olevan sen verran hyvin kuulolla, että oli pakko koettaa miten vastalaukka sujuisi. Nosto myötälaukkaan, suunnanvaihto ja laajalla kaarella koetin ylläpitää laukkaa reilun neljännesympyrän verran. Taisi olla mulle psyykkisesti vaikeampaa, kun en ole vastalaukkoja pitkään aikaan edes koettanut, Sira suoriutui nimittäin ihan ongelmitta ja olisi varmaan pitänyt pidempäänkin laukan.. Hyvä tasapaino :)

Loppuravit pyöriteltiin jo paljon letkeämmissä tunnelmissa, vaikka kyllä sen vieläkin huomasi, että vähän tuo uusi paikka oudoksutti. Kaikkiaan kuitenkin eka reissu sujui oikein positiivisesti, mitään hirrmupelottavia juttuja kentän laidalla ei ollut ja pystyttiin vähän tekemäänkin jotain. Kentällä oltiin ehkä 40-50 min + alku- ja loppukäynnit tiellä vei yhteensä reilun puoli tuntia.


Sunnuntaina lähdettiin maailman pimeimpään metsään törttöilemään, eli reittivalinta meni hieman pieleen. Olihan siellä pimeää, mutta Siran suunnatessa tienylityksen jälkeen peltoreitille, niin ajattelin kuitenkin, että kyllä siitä pääsee läpi. Juu. Pellon vierellä kulkenut polku oli liukas ja lätäkköjä täynnä ja metsän puolella hävisi sekin vähä näkyvyys, mitä peltoaukealla oli vielä ollut. En ole kyllä yhtä tummaa iltaa huomannut tänä syksynä, kun kello ei kuitenkaan ollut vielä edes kahdeksaa.. Sira löysi polun n. 100 metriin saakka polulta poistuttua, sen jälkeen oltiin kumpikin sokeita. Pakkohan se oli kääntyä takaisin.. Kännykän taskulampun avulla sitten taluttelin Siran peltoaukealle saakka ja liukasteltiin samaa reittiä takaisin. Reissu kun jä niin lyhyeksi, niin jumpattiin kotimatkalla edes vähän tiemaalauksia apuna käyttäen.. Tehtiin muutamia avoja ja käynnin säätelemistä, jossa Sira oli ihan juonessa mukana ja tepsutteli kootessa lopulta hyvin helponoloisesti lähes paikoillaan. Keskikäyntipuoli ei ehkä ollut yhtä huippua, mutta ainakin eroa saatiin hyvin aikaiseksi :)
(hanna)