Hanna kertoi edellisenä iltana, että Tessa oli suorastaan hörissyt, kun oli nähnyt satulan Hannan varustaessa Siraa. Mulle tuli huono omatunto rouvan puolesta ja lähdettiinkin tänään ilottelemaan.
Laittelin rouvan valmiiksi pitkän kaavan mukaan ja harjailinkin normaalia enemmän makupaloja edelleen avuksi käyttäen. Harjatessa tai satuloidessa ei ollut mitään ongelmaa ja lampaankarvan nähdessään Tessa alkoi heti huojumaan, eli selkeästi oli lenkki mieleen. :)
Käytiin pyörähtämässä lähimetsässä ja tehtiin siellä siirtymisiä. Ensimmäistä kertaa Tessa nosti laukan mulla kyselemättä! Tarkoittaako tämä sitä, että olen oppinut ratsastamaan oikein?!! Tehtiin vähän taivutteluja ja siirtymisiä, ei pitkään vain niin että tunsin että rouva vähän lämpesi. Askel oli pitkää ja matkaavoittajaa. Mikä villihevonen meillä oikein onkaan!
Käytiin omalla tiellä ottamassa muutamat askeleet, tutkimassa naapurin kauimmaisen laitumen takaosaa (josko sieltä pääsisi kauemmas metsään) ((ei löydetty ainakaan vielä reittiä)) ja palailtiin kotia. Saatiin haahuiluun kulutettua mahtavat 30 minuuttia!
Siirtelin heinäverkkojen paikkoja, metsä alkaa olla taas aika mujua. Ruuvasin koneella verkkoa seinään kiinni ja avustaja Tessan nenä oli koko ajan tutkimassa aikaansaannoksiani. On se välillä höntti. :)
Siran kanssa rapsuteltiin ja puhalleltiin hetki toisiamme ja todettiin, että mennään me sitten huomenna lenkille.
(Jenna)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti