Ohoo, olo on kuin voittajalla! Luulin etten ikinä selviäisi lenkille, mutta Nooran kanssa toinen toistamme tukien saatiin kuin saatiinkin karvapallerot ja itsemme liikkelle! WHUHUU!
Käytiin harmauden ja sateen keskellä talsimassa hiekkakuopalle, siellä yksi nousu ja kotiin takaisin. Sirpa tuntui taas vähän reippaanlaiselta, joten laitoin satulan. Neiti tassutti kaikessa rauhassa kuopalle, nousu tehtiin käynnissä mutta kotimatkalla tapahtui pienen ravipätkän jälkeen jokin napsahdus ja neiti askelsi kotiin hirveää tahtia ja olipa yksi riekkuminenkin ilmassa. Sain juuri karjaistua sopivaan hetkeen, kun tunsin neidin alla jo jännittävän itseänsä hyppäämään ylös. Ei ehtinyt hypätä :)
Kivaa oli ja oltiin enemmän kuin ylpeitä itsestämme kun saatiin reilu tunti hömpsöteltyä.
Sain myös aamulla viisi tolppaa maahan tarhan laajentamista ajatellen + siivottua vähän satulahuonetta. Super aktiivista kaikesta huolimatta!
(Jenna)
Ps. Alle kaksi kuukautta jouluun!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti