Lähdettiin Sirpun kanssa käpsyttelemään autiotalon lenkkiä kaksin. Pihasta lähtö oli vähän tahkea, mutta kuhan päästiin autotielle niin alko meno reipastua. Vältettiin täpärästi lumiaura (oli just jossain pihassa kun ohitettiin se). Sira on nyt joka kerta mun kanssa jännittänyt hiekkatiellä ennen sitä levikettä olevan talon pihaa, mikähän siinä on? Nytkin otettiin muutama hyppyraviaskel että päästii mahdollisimman nopeesti ohi.
Lunta oli suht paljon kaikkialla, ja ensimmäinen pellonylitys (samaten kuin laukkasuoran alku) oli vähän vaikeakulkuisempia. Lunta oli jotenkin kinostunut mutta ei pakkaantunut jäätyneen maan päälle, niin että Sira joutui vähän hakemaan askelta kun jäinen koppuramaa otti lumen alta vastaan, vaikka ei liukastellutkaan. Metsäpolut, laukkasuoran jälkimmäinen puolikas ja hiekkatiet oli kuitenkin tosi hyvässä kunnossa, ja päästiin ravailemaan paljon. Sira olis halunnut ravata kaikki alamäetkin, paitsi sillon kun tultiin metsästä aukealle (ties mitä petoja siellä vaani). Onnistuttiin myös eksymään metsään (Sira johdatti mut taas johonkin ryteikköön - nyt en enää usko hetkeäkään jos se on tietävinään oikean polun), mutta päästiin kuitenkin oikeaan suuntaan, joskin vähän eri reittiä.
Kotiinpäin hiekkatietä tultaessa tuli takaa rekka josta Sira otti aikapaljon kierroksia. Hyppäsin varuiksi alas ettei lähdetä kotiinpäin kiitämään rekkaa karkuun, mut rekkakuski olikin superkiva ja jäi tosi kauas odottamaan ja ryömittelemään eteenpäin niin että ehdittiin Siran kanssa johonkin kääntöpaikalle rauhassa pois alta - sen verran kapeet noi tietkin että ei olis paljoa jääny meidän ja rekan väliin jos olis ohittanut siinä tiellä. Huiskuttelin ilosesti kuskille ja kiipesin ravaavan Siran selkään (ku oli nii jännä rekka!), ja hölkyteltiin rekan perässä kotiin.
-Kaisa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti