Torstai 21.1.

Tarhojen siivoilun jälkeen ehdittiin Siran kanssa vielä just sopivasti valoisan aikaan lenkille. Parin vapaapäivän jälkeen poni tuntui hyvin energiseltä ja pörheältä (tosin naapurissa oli lumiaura pyörimässä kun lähdettiin, sekin saattoi hieman aiheuttaa kierroksia korvien väliin) ja arvelin kyllä, että ihan käyntilenkkiä tässä ei olla tekemässä. Asvalttipätkällä tepsuteltiin epämääräistä käynnin ja ravin sekoitusta ja puhistiin pelottavalle lumiauran kasaamalle keolle ja sama tahti jatkui Lemmenlaakson puolella, kunnes Sira hoksasi jotain jännää edessäpäin ja pysähtyi keskelle tietä. Katsoin ensin, että pellolla jolkottelee kissa enkä välittänyt sen enempää. Otus tuli lähemmäs ja siinä vaiheessa vasta hoksasin, että kettuhan se on. Söpö ja pullea kun mikä, jäätiin seisoskelemaan ja katselemaan Siran kanssa repolaisen puuhailuja pitkäksi aikaa. Yritin ottaa pari valokuvaakin näpit jäässä ja käsi kylmästä täristen..

Käytiin kiertämässä taas hiekkakuoppa - mun piti siis alunperin mennä maneesin lenkki, mutta polvet ja varpaat alkoi olla aika hyvässä syväjäässä jo Lemmenlaakson parkkiksen kohdalla, niin tuli muutettua suunnitelmia lennosta. Ajattelin käydä kierroksen lopuksi vielä pariin kertaan kiipeämässä hiekkakuopan mäen käynnissä, mutta siinä vaiheessa kun päästiin kuopan pohjalle ja tasamaalle, päätti Sira ottaa jo rivakamman askellajin käyttöön. No, kertaalleen laukalla ylös jotakuinkin hallitusti ja totesin paremmaksi antaa kiipeilyaikeiden olla, aikomus kun ei ollut tehdä mitään hikilenkkiä. Ravailtiin tiellä loppuravit ja yritin vaan saada ponia vähän rentoutumaan, sitä intoa olisi kyllä ollut selvästi kovempaankin menoon..

Ihan suht ok lenkki tuosta saatiin aikaiseksi, tuntui vaan pahuksen kylmältä tällä kertaa! Tunti taidettiin saada kulumaan, josta kyllä jokunen minuutti meni tuohon Järvenpään villin luonnon ihmettelemiseen :D Heitin vielä takas pihatolle päästyä Siralle loimen selkään, kun yöksi oli lupailtu kiristyvää pakkasta ja vaihdoin samalla Tessullekin paksumpaa takkia päälle.