Menin tallille kokeilemaan josko pääsisin Tessukan kanssa lenkille kun taas oli takakenkä irronnut ja piti testata saako buutsin mahtumaan jalkaan. Totesin heti tallille saavuttuani että kumisaappaat olisi olleet oiva valinta sillä tarha oli muuttunut viime näkemän jälkeen mahdottomaksi kuravelliksi! Otin mamman aitauksen ulkopuolelle ja pesaisin kintut lämpimällä vedellä ja sienellä. Buutsi sujahti jalkaan helposti mutta totesin samalla vasemman takakengän lönksäävän. Päätin kuitenkin lähteä metsään kävelylle jotta Tessa saisi liikuntaa edes vähän.
Harjatessa Tessa oli nätisti kunnes heinäverkko oli tyhjä, sitten alkoi taas se sama luiminta kuin ennen. Satula meni ihan hyvin selkään mutta kun otin suitsen käteen ja pyysin Tessaa väistämään painamalla kevyesti kyljestä niin melkein tuli takamonosta. Siinä tohinassa ehdin vain karjaista ja latasin nyrkillä Tessaa kankkuun. Tuskin se paljoa tuntui mutta kyllä pelleily ainakin loppui siihen. Voipi olla että Tessa muistaa suitsien tuntuvan ikävältä joten käyttäytyy sen takia huonosti, seurataan tilannetta. Kun vihdoin sain suitset päähän niin ilokseni huomasin että Tessa ei väännellyt naamaansa enää yhtään! Hienoa, selvästi hampaiden raspaus auttoi ja poskien haavaumat alkavat olla parantuneet.
Lähtö pihasta sujui moitteitta mutta mamma tuntui olevan hieman laiskalla tuulella, liekö viikon "löhöily" tehnyt tehtävänsä. Hieman katseltiin asfalttiosuudella taaksepäin josko siellä olisikin joku kavereista tulossa mukana mutta yhtään ei huudeltu perään.
Mentiin Lemmenlaakson puolelle metsään talojen kohdalta ja siinä kun hetki kuljettiin niin huomasin että buutsi oli kääntynyt pois paikaltaan. Jalkauduin ja suoristin buutsin ja kiristin hieman päälimmäistä remmiä. Ei muuta kun takasin selkään kaatuneen puunrungon avustuksella. Kun tultiin metsästä ulos hiekkatielle huomasin ettei askellus kuulostanut täysin normaalilta kovaa pohjaa vasten. Ajattelin tietenkin että nyt löysällä ollut kenkä on irronnut mutta kun kuikuilin selästä käsin jalkoihin tajusin että kyseessä olikin vasen etukenkä! Ei auttanut kun lähteä takaisin tallille taluttaen ja kiroillen. Aivan käsittämätöntä että kengät senkun lentelee irti. Toki mutavellissä seisominen ei auta asiaa ja kun kaviot pehmenee niin kengät irtoilee. Katselin sitä tallin vieressä olevaa vihreää laidunta haaveillen että siinäpä olisi hyvä paikka! Harmi että se on naapurin niitty.
Tallilla ruokin hepat ja laitoin lisää vettä. Yritin vähän "ojittaa" ylätarhaa jotta vesi valuisi pois mutta ilman kumppareita se oli hankalaa. Siirsin myös yhden heinäverkoista pois pahimmasta liejukohdasta. Siinä kun puuhailin niin Tessa ja Sira hengailivat pihaton edessä ja yllättäen niille tuli jotain kränää jolloin Sira hyökkäsi kohti Tessaa. Tessa tietenkin väisti törmäten kylki edellä aitaan ja syöksyi karkuun. Tämän jälkeen Tessa jäi heinälän ovien eteen mököttämään masentuneen näköisenä, varmaan tälli teki kipeää. Menin tutkimaan että tuliko jotain jälkiä ja huomasin että kaulasta oli lähtenyt pari länttiä karvaa ja uudessa loimessa oli reikä :( (en muistanut vissiin tästä Jenna sulle mainita kun juteltiin!)
-Elina
Sira
Sira talvella 2012
tiistai 29. lokakuuta 2013
maanantai 28. lokakuuta 2013
Viikon ratsit 28.10-3.11
Hanna on ilmeisesti reissussa edelleen ja Elina taisi mainita, että tiistai voisi olla hyvä päivä jumppailla? Tessukan suu alkaa olemaan varmasti jo kunnossa, mutta nyt (ylläri) on takakenkä sitten vaihteeksi irti. Soitan tänään kengittäjälle ja testailen illalla, jos saisin ujutettua rouvalle bootsin jalkaan.. Puhuttiin Venlan kanssa, että mentäisiin ainakin keskiviikkona ja Venla voisi tulla myös ehkäpä viikonloppuna, jos joku muu on tulossa/kaipaa seuraa ja hakisi Venlan asemalta.
LISÄKSI tiedustelisin muuten teidän viikonlopun ohjelmaa? Teemu on viikonlopun töissä ja mä olen reissussa. Lähden pe Lahteen ja palailen sieltä la, mutta lähden la heti Tallinnaan ja palailen sunnuntaina. Teemu saa hoidettua aamusta heinää hepsuille heinää ja annettua iltaheinät, mutta ehtisikö ketään käymään la/su päiväsaikaan vaan kurkkaamassa, että kaikki on ok ja ehkäpä pissattamassa Esmun?
(Jenna)
LISÄKSI tiedustelisin muuten teidän viikonlopun ohjelmaa? Teemu on viikonlopun töissä ja mä olen reissussa. Lähden pe Lahteen ja palailen sieltä la, mutta lähden la heti Tallinnaan ja palailen sunnuntaina. Teemu saa hoidettua aamusta heinää hepsuille heinää ja annettua iltaheinät, mutta ehtisikö ketään käymään la/su päiväsaikaan vaan kurkkaamassa, että kaikki on ok ja ehkäpä pissattamassa Esmun?
(Jenna)
sunnuntai 27. lokakuuta 2013
SHOKKIUUTISIA! Varkaita pihassa!
Aamulla herättyäni lähdin viemään hevosille heiniä ja vesiä, kun kauhukseni huomasin; heinälatoon oli murtauduttu!! Jaoin hevosille aamuheinät normaalisti, mutta jostain syystä yhtäkään palleroa eivät heinät kiinnostaneet. Ideoita syyllisistä? (Jenna)
Eläinlääkäri kylässä (25.10)
Hepat on saaneet olla torstain ja perjantain ihan vapaalla, eli oikeastaan Sira on lomaillut koko viikon. Laiska minä! Meille ilmestyi keskiviikkona hoitoon koirakaveri, joka on vienyt kaiken ajan ja energian. Toisaalta säätkään nyt eivät ole kovin houkutelleet lenkkeilemään, mutta silti.. Nyt pitää tsempata! :)
Perjantaina meillä kävi eläinlääkäri Kalevi Karenko. Kaikki hevoset saivat (yllätys,yllätys) laihdustusmääräyksen. Tämä viikon vapaa myös varmasti tukee tätä hyvin laihdutussuunnitelmaa.
Kaikki hepat raspattiin ja rokotettiin. Sira polvi tutkittiin ja Tessukkaa katsottiin läpi myös mahdollisten kipukohtien kannalta.
Tessa;
Perjantaina meillä kävi eläinlääkäri Kalevi Karenko. Kaikki hevoset saivat (yllätys,yllätys) laihdustusmääräyksen. Tämä viikon vapaa myös varmasti tukee tätä hyvin laihdutussuunnitelmaa.
Kaikki hepat raspattiin ja rokotettiin. Sira polvi tutkittiin ja Tessukkaa katsottiin läpi myös mahdollisten kipukohtien kannalta.
Tessa;
- Ihmettelin eläinlääkärille Tessan outoa naamanvääntelyä. Rouva on siis ruvennut välillä jumittamaan naamaansa, kuin joku vetäisi alahuulta alas ja toinen silmäkin menee umpeen samalla. El tutki hampaat ja sieltä löytyi piikit, jotka olivat haavauttaneet posket. Samoin yksi hammas oli lohjennut. Poskilihakset olivat Tessalla myös jumissa, syytä hän ei osannut sanoa. Raspattiin hampaat ja se toivottavasti auttaa myös vääntelyyn.
- Lisäksi puhuin eläinlääkärilleTessan ajoittaisesta kiukkuilusta harjatessa. Hän teki nopean tutkimuksen ja totesi, että takajaloissa voi olla jotain vikaa ja Tessa on melko jäykkä. Tessalla on ollut lapa hieman kipeänä ja ajattelin sen vaan venähtäneen. El epäili kuitenkin, että kipu tulisi takajaloista ja tästä johtuen Tessa tasapainottaisi eteenpäin ja kipu näkyisi paremmin edessä. (Hankala selittää tätä)
- Lisäksi hän puhui Tessan ristiselässä olevasta
kyömystä (joka siis on ollut Tessalla koko ajan), josta hän totesi, että
aniharvalla hevosella on se syntyessään vaan se viittaa oikeasti selkä-
ja/tai jalkavaivoihin.
- Hän suositti, että Tessa käytettäisiin kokonaisvaltaisissa tutkimuksissa, jotta tiedettäisiin missä mennään ja miten rouvan kanssa kannattaa edetä.
- Juttelin Tesssan omistajien kanssa ja sovimme, että varaan ajan Vermoon hammasspecialistille ja jalkaspecialistille; "se kyhmy on ollut siinä aina ja tavanomainen estehevosille millä ei pitäisi olla mitään vaikutusta hevoseen(näin kerrottu jo ostotarkastuksessa minulle). Kiukkuilusta olen itse sitä mieltä,että voisi olla vain vanhan hevosen käytöstä, mutta voi olla jos suu on ollut kipeä niin siitäkin tai jos kehittynyt esim.joku tulehdus."
Sira;- Hampaissa ei mitään isoja muutoksia, olisi voinut mennä raspaamatta, mutta raspattiin nyt kuitenkin.
- Eläinlääkäri totesi ensimmäisenä Siran nähdessään, että on tuhdissa kunnossa. :(
- Eläinlääkäri tutki Siran jalan ja totesi että siellä on ollut turvotusta, joka on työntänyt ulos sen tapin (yritin etsiä tästä oikeat termit netistä, muistan tästä joskus lukeneeni, mutten löytänyt). Kun kuitenkin polvea painelee, muljahtelee tappi puolelta toiselle. Eläinlääkäri kertoi tämän olevan useimmiten nivelrikon oireita ja suositti LAIHDUTUSTA ja että Siralle aloitettaisiin syöttämään MSM & Glugosaami yhdistettä. (Joku eläinlääkäri joskus puhui myös Bursista http://ultra04lord.wordpress.com/2010/07/13/bursitis-limapussin-tulehdus/)
Muru: - Murulla myös raspailtiin hampaat. Neidillä todettiin myös sieni tai hiiva ihossa, mitä pitäisi nyt pesulla ja tietyllä rasvalla hoitaa pois. Eläinlääkäri epäili, että tauti on puhjennut stressin ja ihossa olevien haavojen kautta.
(Jenna)
lauantai 26. lokakuuta 2013
Hulinaa tallilla (ke 23.10)
 |
| Hoitajia riitti |
Järjestettiin koko porukalle maalaisolympialaiset, jossa etsittiin rasteja meidän metsissä ja mm. seurattiin sokkana narua. Hauskaa oli ja saatiin enimmät energiat purettua tähän touhuun. Naurua ja huutoa piisasi, mutta hevoset tuijottelivat yllättävän leppoisina tarhassa.
 |
| Silja hetken vielä 3-vee hoitamassa Murua |
Olympialaisten jälkeen harjailtiin pollet kuntoon. Tessa toimi talutusratsuna ja Milla, joka on aikaisemminkin ratsastellut, nousi Sirpulan selkään. Haluttiin välttää härdelliä ja otettiin Murukin mukaan kävelylle.
Tassuteltiin edes-takaisin omaa hiekkatietä ja hepat kulkivat koko reissun nätisti. Yhteensä oltiin kävelyllä 40minuutia, eli ei ollenkaan huono lenkki!
(Jenna)
 |
| Silja tykkäsi murusta (vaikka lemppari on edelleen Sira) |
 |
| Talutusratsun valmistelua |
 |
| Milla ja innokas muumi |
 |
| Matkanjohtaja antamassa ohjeita |
 |
| Ponityttö pusuttelemassa Murun kanssa. Suunnasta hieman keskustelua. |
 |
| Sujuu jo hitusen paremmin |
 |
| Koko porukka sumuisalla retkellä |
 |
| Tessa jaksoi odotella kauniisti kun ratsastaja vaihtui |
 |
| "Ihhahhaa, Ihhahhaa hepo hirnahtaa.." |
 |
| Silja istui selässä ainakin 20 sekunttia! |
 |
| Kaunis Tessa |
 |
| Kymmenes kierros lähtee ja Sira tietää jo rutiinit. :) |
tiistai 22. lokakuuta 2013
Tessan kanssa reippailemassa 21.-22.10.
Kävin Tessan kanssa kahdestaan maanantaina ja tiistaina lenkillä. Maanantaina käytiin täysin uudessa paikassa jonne olen ajatellut meneväni jo jonkun aikaa tutkiskelemaan. Tessa oli heti alkuun jo tosi reipas kun lähdettiin pihasta ja käveli innokkaasti eteenpäin ja ajoittain lähti itsekseen ravailemaankin kun oli menopäällä :D Ei ollut enään mitään hidastelua eikä tappelua siitä että lähdetäänkö pihasta vai ei. Tilanne laumassa on siis selvästi rauhottunut.
Lähdimme siis Kaskelantieltä oikealle isoa asfalttitietä, siitä 200 metrin jälkeen oikealle Lindebontietä pitkin seikkailemaan kohti tuntematonta. Olin katsonut Google mapsista että reitin pitäisi johtaa kivasti metsään :) Äh, jo tien alussa oli kyltti "Yksityistie" ja "Vain tiehallinnon luvalla". Ilmeisesti hevostenvihaajia on alueella enemmänkin. No, päätin kuitenkin jatkaa matkaa jokamiehenoikeudellani sillä oli arkiaamupäivä eikä ketään näkynyt missään. Oli sen verran pakkasta että tiehen ei jäänyt edes jälkiä ja pääsimme muutamien talojen ohi ilman ongelmia. Tien päästä löytyikin aivan ihania paikkoja, ensin pitkä autoton hiekkatie metsän siimekseen josta löytyi paljon kivannäköisiä pehmeitä metsäteitä ja polkuja! Lähdin sitten yhdelle metsätiellä samoilemaan siihen suuntaan mistä tiesin löytyvän kiertotien takaisin. Metsäpolku tuntui jatkuvan ikuisuuden ja sitten se yllättäen katosi, totesin että matka takaisin samaa reittiä olisi kovin pitkä joten ei muuta kuin pöpelikköön ja suunta sinne missä ajattelin tien kulkevan. Hetkellisesti oltiin hukassa mutta sitten päästiin erään pellon reunaan ja näin talon jonka tiesin olevan etsimäni Lånkärrintien varrella. Ei auttanut kuin jalkautua ja taluttaa Tessa pellon reunoja pitkin tielle. Tiellä pääsin takaisin ratsaille ja matka kotia kohti alkoi. Tiellä oli ikävän liukkaita paikkoja mutta niistäkin selvittiin reunoja pitkin. Pitänee joku kerta mennä Långkärrintietä pitemmälle josko sieltä löytyisi metsäteiden alku, ettei tarttisi kulkea "laittomia" teitä pitkin. Tessa oli tosi reipas koko retken mutta otettiin rauhallisesti sillä mamman oikea rynnäs on ilmeisesti revähtänyt tms.
Tiistain lenkki mentiin Lemmenlaakson puolella, lähinnä metsäpoluilla samoiltiin vähän päälle tunti. Hiekkatiet siellä puolen on jo aika liukkaita mutta metsässä on helpompaa kulkea kun jäätä ei ole vielä muodostunut. Tessa oli tälläkin lenkillä täynnä tarmoa mutta otettiin edelleen iisisti jotta mahdolliset vaivat ei pahene :)
-Elina
Lähdimme siis Kaskelantieltä oikealle isoa asfalttitietä, siitä 200 metrin jälkeen oikealle Lindebontietä pitkin seikkailemaan kohti tuntematonta. Olin katsonut Google mapsista että reitin pitäisi johtaa kivasti metsään :) Äh, jo tien alussa oli kyltti "Yksityistie" ja "Vain tiehallinnon luvalla". Ilmeisesti hevostenvihaajia on alueella enemmänkin. No, päätin kuitenkin jatkaa matkaa jokamiehenoikeudellani sillä oli arkiaamupäivä eikä ketään näkynyt missään. Oli sen verran pakkasta että tiehen ei jäänyt edes jälkiä ja pääsimme muutamien talojen ohi ilman ongelmia. Tien päästä löytyikin aivan ihania paikkoja, ensin pitkä autoton hiekkatie metsän siimekseen josta löytyi paljon kivannäköisiä pehmeitä metsäteitä ja polkuja! Lähdin sitten yhdelle metsätiellä samoilemaan siihen suuntaan mistä tiesin löytyvän kiertotien takaisin. Metsäpolku tuntui jatkuvan ikuisuuden ja sitten se yllättäen katosi, totesin että matka takaisin samaa reittiä olisi kovin pitkä joten ei muuta kuin pöpelikköön ja suunta sinne missä ajattelin tien kulkevan. Hetkellisesti oltiin hukassa mutta sitten päästiin erään pellon reunaan ja näin talon jonka tiesin olevan etsimäni Lånkärrintien varrella. Ei auttanut kuin jalkautua ja taluttaa Tessa pellon reunoja pitkin tielle. Tiellä pääsin takaisin ratsaille ja matka kotia kohti alkoi. Tiellä oli ikävän liukkaita paikkoja mutta niistäkin selvittiin reunoja pitkin. Pitänee joku kerta mennä Långkärrintietä pitemmälle josko sieltä löytyisi metsäteiden alku, ettei tarttisi kulkea "laittomia" teitä pitkin. Tessa oli tosi reipas koko retken mutta otettiin rauhallisesti sillä mamman oikea rynnäs on ilmeisesti revähtänyt tms.
Tiistain lenkki mentiin Lemmenlaakson puolella, lähinnä metsäpoluilla samoiltiin vähän päälle tunti. Hiekkatiet siellä puolen on jo aika liukkaita mutta metsässä on helpompaa kulkea kun jäätä ei ole vielä muodostunut. Tessa oli tälläkin lenkillä täynnä tarmoa mutta otettiin edelleen iisisti jotta mahdolliset vaivat ei pahene :)
-Elina
Aurinkoisessa säässä maastoilemassa (su 20.10)
Sunnuntaina oli aivan mielettömän ihana auringonpaiste. Lähdettiin koko laumalla liikkeelle, Emmi Murun ja Venla Tessan selässä ja allekirjoittanut Siran palleroisella. Päätettiin testailla Tessan kohdalla kuolaimettomia ja kun nyt lähdettiin testilinjalle, heitettiin myös lampaankarva rouvan selkään.
Kuolaimettomista huolimatta Tessa harrasti ilmeilyä ja naaman venyttelyä. Tällä kertaa rouva teki sitä myös lenkillä. Onneksi eläinlääkäri on tulossa perjantaina, niin saadaan tarkastettua hampaat, jos sieltä löytyisi syy kummaan käytökseen.
Kierrettiin Lemmenlaakson polkuja vajaan pari tuntia kävellen ja nautittiin täydellisestä säästä. Koko lauma oli leppoisalla päällä ja vaikka vaihdeltiin jatkuvasti ryhmänvetäjää ja useampaan kertaan etsittiin oikeaa reittiä, pysyi lauma rauhassa. Kuolaimettomat ja lampaankarva toimivat Tessalla mainiosti.
Lauma tuntuu pikkuhiljaa tasoittuvan, eikä eripuraa ole enää läheskään niin paljon kuin alussa. Koko lauma saa levättyä paljon ja varsinkin Muru tuntuu makoilevan hyvinkin "avoimesti". Ilmeisesti hepsuille on kehittynyt oma lepoaikataulu, sillä mitä olen nyt seurannut, nukkuu Sira makuullaan pihatossa 5-7 välillä yöllä, Murun ja Tessan vartioidessa vieressä. Vastaavasti Muru on taas nähty pariin otteeseen makuulla aamupäivästä ja Essu on kuulemma päässyt haistelemaankin nukkuvaa karvakorvaa. Tessan uniajoista ei ole vielä tarkempaa tietoa, mutta jatkamme tarkkailua.
(Jenna)
Kuolaimettomista huolimatta Tessa harrasti ilmeilyä ja naaman venyttelyä. Tällä kertaa rouva teki sitä myös lenkillä. Onneksi eläinlääkäri on tulossa perjantaina, niin saadaan tarkastettua hampaat, jos sieltä löytyisi syy kummaan käytökseen.
Kierrettiin Lemmenlaakson polkuja vajaan pari tuntia kävellen ja nautittiin täydellisestä säästä. Koko lauma oli leppoisalla päällä ja vaikka vaihdeltiin jatkuvasti ryhmänvetäjää ja useampaan kertaan etsittiin oikeaa reittiä, pysyi lauma rauhassa. Kuolaimettomat ja lampaankarva toimivat Tessalla mainiosti.
Lauma tuntuu pikkuhiljaa tasoittuvan, eikä eripuraa ole enää läheskään niin paljon kuin alussa. Koko lauma saa levättyä paljon ja varsinkin Muru tuntuu makoilevan hyvinkin "avoimesti". Ilmeisesti hepsuille on kehittynyt oma lepoaikataulu, sillä mitä olen nyt seurannut, nukkuu Sira makuullaan pihatossa 5-7 välillä yöllä, Murun ja Tessan vartioidessa vieressä. Vastaavasti Muru on taas nähty pariin otteeseen makuulla aamupäivästä ja Essu on kuulemma päässyt haistelemaankin nukkuvaa karvakorvaa. Tessan uniajoista ei ole vielä tarkempaa tietoa, mutta jatkamme tarkkailua.
(Jenna)
lauantai 19. lokakuuta 2013
Aurinkoisena lauantaina
Lähdettiin maastoon raekuuron jälkeen auringon saattelemana. Tällä kertaa myös Emmi pääsi ratsaille Murun pitkän sairasloman jälkeen kun selkä alkaa olla jo kunnossa :) Ilma oli ihana ja hepat reippaita, paitsi Tessa alkuinnostuksen jälkeen. Ilmeisesti kylmä ilma on hieman kangistanut mammaa joka käveli hetkellisesti kuin tönkkösuolattu muikku, eikä ravikaan ollut sen notkeampaa.
Tiet oli jo liukkaita paikoitellen kun autot oli tampanneet lumen tiiviiksi sileälle hiekkatielle. Päätettiin mennä metsän poikki autiotalon ohi. Tarkoitus oli että Emmi menee lyhyemmän lenkin näin alkajaisiksi Murun kanssa ettei liikaa höykytetä heppaa kun minä ja Hanna oltiin menossa reippaammalle pitemmälle lenkille. Metsässä ravattiin pitempi pätkä ja siellä Tessakin jo hieman vetreytyi.
Kun oli aika lähteä eri suuntiin niin Sira ja Tessa pistivät hanttiin ja Muru huuteli mutkan takaa. Ilmeisesti lauma on muodostunut tiiviiksi vaikka suurta rakkautta ei ainakaan vielä ole havaittavissa osapuolten välillä :D Hepat saatiin taas liikkeelle pienen taiston jälkeen ja siinä heti alkuun Tessan takapää lähti luistelemaan liukkaalla. Piti mennä supervarovasti pätkä kun aurinko ei ollut vielä sulattanut tietä.
Laurilantiellä ei ollut lunta ja jäätä joten päästiin hyvin etenemään. Tessa oli aika jäykkä takapäästä, varmaan liukastuessa hieman pelästyi ja sen jälkeen varoi jalkojaan. Pehmeällä hiekalla rentoutui huomattavasti mutta laukkaa ei suostunut nostamaan melkein koko reissulla monista yrityksistä huolimatta. Tessa kyllä ravasi mutta laukka ei irronnut kun vasta metsätiellä kun oltiin jo matkalla takaisin tallille.
Retki oli muuten mukava mutta kohtasimme takaisin tallille mentäessä Laurilantiellä äkäisen alkuasukkaan jonka mielestä hevoset ovat selkeästi perseestä. Mies tuli meitä autolla vastaan, pysäytti ja tuli autosta ulos paasaamaan siitä että emme saa ratsastaa yksityistiellä (josta ei ollut missään mitään kylttiä edes) ja että he ovat kaikki siellä kyllästyneet tähän "HEVOSRALLIIN". Tämä olis siis toinen kerta koko aikana kun ratsastimme kyseisellä tiellä. Yritin kohteliaasti sanoa että olen pahoillani ettemme tienneet kun olemme vasta muuttaneet tänne mutta ukko ei ottanut kuuleviin korviinsa vaan keskeytti ja töykeästi jatkoi että ei mitään selityksiä ja jatkoi paasaamista siitä että pitää kysyä lupa tien käyttöön (joka siis ei ole merkitty yksityistieksi) ja mäkä mäkä ja onko vakuutukset kunnossa jos hevonen potkasee autoa ja sit auton omistaja joutuu maksumieheksi ja kyllä nyt korjaatte paskat tuolta tieltä ja että lain mukaan pitää jätökset korjata ja mäkämäkämäkä ja että pitää maksaa tienkäyttömaksuja jne. Ukko papatti ku konekivääri eikä antanut meille ollenkaan puheenvuoroa ja vetosi lakeihin joita ei ole olemassa. Lähdettiin siinä jo liikkumaan hitaasti eteenpäin koska "keskustelu" oli kovin yksipuolista.
Tässä aiheesta vaikka kyseinen tie ei ollut merkitty yksityiseksi:
http://www.tieyhdistys.fi/binary/file/-/id/3/fid/122/
Ja jokamiehen oikeudesta:
http://www.ratsastus.fi/ratsastuskoulut_ja_tallit/jokamiehen_oikeudet
Todella harmillinen tilanne sillä sen ihmisen kanssa tuskin päästään mihinkään sopuun asioista. Uskoisin että kyseessä on kyllä vain hänen mielipiteensä eikä koko alueen. Suurin osa ihmisistä vain vilkuttaa iloisesti pihoiltaan ja moikkaa kun ajaa ohi. Kenties tällä henkilöllä on joku kauna hevosia kohtaan. Luulenpa että tilanne kärjistyi äijän pään sisällä kun hän näki tiellä jonkun jättämän läjän ja sen jälkeen meidät, oli helppoa purkaa raivoa meihin siinä tilanteessa. No katsotaan, eihän siellä ole pakko ratsastaa kun reittejä on monia.
Tätä asiaa siinä kotimatkalla puitiin Hannan kanssa ja harmiteltiin äijän asennetta ja käytöstä. Kyllä siitä jäi paha maku suuhun ainakin minulle vaikka lenkki muuten oli kiva ja aurinkoinen. Tallilla Muru odotteli meitä yksinään ja hirnahteli kun astelimme pihaan. Ihan rauhalliselta kaikki vaikutti, ei tuntunut että Muru olisi stressannut yksinään :)
-Elina
Tiet oli jo liukkaita paikoitellen kun autot oli tampanneet lumen tiiviiksi sileälle hiekkatielle. Päätettiin mennä metsän poikki autiotalon ohi. Tarkoitus oli että Emmi menee lyhyemmän lenkin näin alkajaisiksi Murun kanssa ettei liikaa höykytetä heppaa kun minä ja Hanna oltiin menossa reippaammalle pitemmälle lenkille. Metsässä ravattiin pitempi pätkä ja siellä Tessakin jo hieman vetreytyi.
Kun oli aika lähteä eri suuntiin niin Sira ja Tessa pistivät hanttiin ja Muru huuteli mutkan takaa. Ilmeisesti lauma on muodostunut tiiviiksi vaikka suurta rakkautta ei ainakaan vielä ole havaittavissa osapuolten välillä :D Hepat saatiin taas liikkeelle pienen taiston jälkeen ja siinä heti alkuun Tessan takapää lähti luistelemaan liukkaalla. Piti mennä supervarovasti pätkä kun aurinko ei ollut vielä sulattanut tietä.
Laurilantiellä ei ollut lunta ja jäätä joten päästiin hyvin etenemään. Tessa oli aika jäykkä takapäästä, varmaan liukastuessa hieman pelästyi ja sen jälkeen varoi jalkojaan. Pehmeällä hiekalla rentoutui huomattavasti mutta laukkaa ei suostunut nostamaan melkein koko reissulla monista yrityksistä huolimatta. Tessa kyllä ravasi mutta laukka ei irronnut kun vasta metsätiellä kun oltiin jo matkalla takaisin tallille.
Retki oli muuten mukava mutta kohtasimme takaisin tallille mentäessä Laurilantiellä äkäisen alkuasukkaan jonka mielestä hevoset ovat selkeästi perseestä. Mies tuli meitä autolla vastaan, pysäytti ja tuli autosta ulos paasaamaan siitä että emme saa ratsastaa yksityistiellä (josta ei ollut missään mitään kylttiä edes) ja että he ovat kaikki siellä kyllästyneet tähän "HEVOSRALLIIN". Tämä olis siis toinen kerta koko aikana kun ratsastimme kyseisellä tiellä. Yritin kohteliaasti sanoa että olen pahoillani ettemme tienneet kun olemme vasta muuttaneet tänne mutta ukko ei ottanut kuuleviin korviinsa vaan keskeytti ja töykeästi jatkoi että ei mitään selityksiä ja jatkoi paasaamista siitä että pitää kysyä lupa tien käyttöön (joka siis ei ole merkitty yksityistieksi) ja mäkä mäkä ja onko vakuutukset kunnossa jos hevonen potkasee autoa ja sit auton omistaja joutuu maksumieheksi ja kyllä nyt korjaatte paskat tuolta tieltä ja että lain mukaan pitää jätökset korjata ja mäkämäkämäkä ja että pitää maksaa tienkäyttömaksuja jne. Ukko papatti ku konekivääri eikä antanut meille ollenkaan puheenvuoroa ja vetosi lakeihin joita ei ole olemassa. Lähdettiin siinä jo liikkumaan hitaasti eteenpäin koska "keskustelu" oli kovin yksipuolista.
Tässä aiheesta vaikka kyseinen tie ei ollut merkitty yksityiseksi:
http://www.tieyhdistys.fi/binary/file/-/id/3/fid/122/
Ja jokamiehen oikeudesta:
http://www.ratsastus.fi/ratsastuskoulut_ja_tallit/jokamiehen_oikeudet
Todella harmillinen tilanne sillä sen ihmisen kanssa tuskin päästään mihinkään sopuun asioista. Uskoisin että kyseessä on kyllä vain hänen mielipiteensä eikä koko alueen. Suurin osa ihmisistä vain vilkuttaa iloisesti pihoiltaan ja moikkaa kun ajaa ohi. Kenties tällä henkilöllä on joku kauna hevosia kohtaan. Luulenpa että tilanne kärjistyi äijän pään sisällä kun hän näki tiellä jonkun jättämän läjän ja sen jälkeen meidät, oli helppoa purkaa raivoa meihin siinä tilanteessa. No katsotaan, eihän siellä ole pakko ratsastaa kun reittejä on monia.
Tätä asiaa siinä kotimatkalla puitiin Hannan kanssa ja harmiteltiin äijän asennetta ja käytöstä. Kyllä siitä jäi paha maku suuhun ainakin minulle vaikka lenkki muuten oli kiva ja aurinkoinen. Tallilla Muru odotteli meitä yksinään ja hirnahteli kun astelimme pihaan. Ihan rauhalliselta kaikki vaikutti, ei tuntunut että Muru olisi stressannut yksinään :)
-Elina
perjantai 18. lokakuuta 2013
Kouluponin kanssa kaksin maastoilemassa 17.10
Eilen iski totaalinen muistikatkos siitä, olinko sopinut meneväni ratsastamaan ja pienen viestittelyn jälkeen tuli sitten puolivalmistautumatta lähdettyä pienelle iltalenkille Siran kanssa. Keskiviikon turhankin vilpoisa reissu hyvin mielessä ahtauduin toppavaatteisiin ja viritin Siralle bootsien lisäksi läjän heijastimia varuiksi ennen kun lähdettiin köpsöttelemään tihkusateiseen iltaan.
Sira kulki jo alkuun paljon reippaammin kun eilen, yllättävän iso ero tuntuu olevan "paljain kavioin" liikkumisessa verrattuna töppösillä menoon. Hieman tympeä kelikään ei tuntunut ponia vaivaavan, vaan kavereiden huutelusta huolimatta Sira lähti innokkaan tuntuisena matkaan (autoja kyllä tuntui olevan liikenteessä tuplamäärä normaaliin verrattuna ja muutaman täysillä ohi ajaneen kohdalla aloin jo vakavissani harkitsemaan mm. mätien tomaattien tai kananmunien kantamista mukana, jotta voisin tarvittaessa heittää etulasiin pienen muistutuksen. Tai ehkä sitä raipalla tuulilasiin huitaisemista pitäisi kokeilla käytännössä). Sira ei onneksi ollut moksiskaan ja päästiin nopeasti rauhallisemmille reiteille. Keli ei oikein suosinut ja pimeää, märkää ja liukasta -kombinaation vuoksi päätin pysytellä "pääväylillä" ja ratsastelin maneesille päin.
Neiti oli yllättävän hyvin kuulolla, joten ajattelin käyttää tilaisuuden hyväksi ja aloin tehdä peltojen keskellä pientä taivuttelua ja väistöjä. Sira vastasi hyvin ja jonkinmoiset väistöt saatiin aikaan jopa ravissakin, en ole tainnut kentällä edes koettaa raviväistöjä vielä, joten siihen nähden ihan jees.. Laukannostot sujui käynnistä ja pyysin molemmat laukat pariin otteeseen (tosin laukan laatu nyt oli vähän sinnepäin, mutta arvelin, että törmätään todennäköisesti johonkin hirveen jos alan keskittymään liikaa muuhun kun tien tihrustamiseen..), kunnes Sira intoutui hieman liikaakin ennakoimaan. "Jos ei saa mennä eteenpäin, niin sitten mennään ylös" tuntuu tulevan aina siinä vaiheessa, kun Sira joko a) väsähtää tai b) alkaa hösläämään ihanvähänliikaa. Ravailemalla neiti rentoutui kuitenkin uudelleen aika äkkiä, jonka jälkeen vielä yksi asiallinen nosto. Tän jälkeen kouluponi pärski ja puhisi ihan kun olisi tehnyt rankemmankin suorituksen. Hassu :)
Oltiin vähän reilu tunti reissussa ja pihaan päästyä tajusin, että nonni, olin unohtanut laittaa puurot turpoamaan ennen reissua. Hyvä minä.. Sira joutui tyytymään tuliaisporkkanoihin ja Tessa ilmeisesti korvasi tilanteen popsimalla taas pihatosta olkipellettiä napaansa ennen kun ehdittiin Jennan kanssa täyttämään heinäverkot. Mun tarttee varmaan ens kerralla laittaa kännykkään joku muistutus noista ruuista, joko dementia alkaa hiljalleen vaivaamaan tai sitten olen muuten sekoamassa.. (-hanna)
Sira kulki jo alkuun paljon reippaammin kun eilen, yllättävän iso ero tuntuu olevan "paljain kavioin" liikkumisessa verrattuna töppösillä menoon. Hieman tympeä kelikään ei tuntunut ponia vaivaavan, vaan kavereiden huutelusta huolimatta Sira lähti innokkaan tuntuisena matkaan (autoja kyllä tuntui olevan liikenteessä tuplamäärä normaaliin verrattuna ja muutaman täysillä ohi ajaneen kohdalla aloin jo vakavissani harkitsemaan mm. mätien tomaattien tai kananmunien kantamista mukana, jotta voisin tarvittaessa heittää etulasiin pienen muistutuksen. Tai ehkä sitä raipalla tuulilasiin huitaisemista pitäisi kokeilla käytännössä). Sira ei onneksi ollut moksiskaan ja päästiin nopeasti rauhallisemmille reiteille. Keli ei oikein suosinut ja pimeää, märkää ja liukasta -kombinaation vuoksi päätin pysytellä "pääväylillä" ja ratsastelin maneesille päin.
Neiti oli yllättävän hyvin kuulolla, joten ajattelin käyttää tilaisuuden hyväksi ja aloin tehdä peltojen keskellä pientä taivuttelua ja väistöjä. Sira vastasi hyvin ja jonkinmoiset väistöt saatiin aikaan jopa ravissakin, en ole tainnut kentällä edes koettaa raviväistöjä vielä, joten siihen nähden ihan jees.. Laukannostot sujui käynnistä ja pyysin molemmat laukat pariin otteeseen (tosin laukan laatu nyt oli vähän sinnepäin, mutta arvelin, että törmätään todennäköisesti johonkin hirveen jos alan keskittymään liikaa muuhun kun tien tihrustamiseen..), kunnes Sira intoutui hieman liikaakin ennakoimaan. "Jos ei saa mennä eteenpäin, niin sitten mennään ylös" tuntuu tulevan aina siinä vaiheessa, kun Sira joko a) väsähtää tai b) alkaa hösläämään ihanvähänliikaa. Ravailemalla neiti rentoutui kuitenkin uudelleen aika äkkiä, jonka jälkeen vielä yksi asiallinen nosto. Tän jälkeen kouluponi pärski ja puhisi ihan kun olisi tehnyt rankemmankin suorituksen. Hassu :)
Oltiin vähän reilu tunti reissussa ja pihaan päästyä tajusin, että nonni, olin unohtanut laittaa puurot turpoamaan ennen reissua. Hyvä minä.. Sira joutui tyytymään tuliaisporkkanoihin ja Tessa ilmeisesti korvasi tilanteen popsimalla taas pihatosta olkipellettiä napaansa ennen kun ehdittiin Jennan kanssa täyttämään heinäverkot. Mun tarttee varmaan ens kerralla laittaa kännykkään joku muistutus noista ruuista, joko dementia alkaa hiljalleen vaivaamaan tai sitten olen muuten sekoamassa.. (-hanna)
Syksy, sateet ja hygienia
Yön ja aamun aikana vettä on satanut kaatamalla. Siran toinen vanha loimi oli jäänyt vanhalle tallille ja Tessalla ei sadeloimea mukana tullut. Jouduin siis tekemään kompromissin ja änkemään Tessalle (säkä 165cm) Siran vanhan sadeloimen (koko 145cm). Hämmästyttävän hyvin loimi kuitenkin meni päälle, eikä kirrannut yhtään niin pahasti kuin olisin pelännyt. Sira jäi loimetta, mutta epäilen neidin olevan porukasta se karastunein + osaavan kyllä ottaa paikkansa katoksesta.
Aamulla maassa oli valkoinen kerros räntää/lunta/jotain märkää valkoista. Tessa ja Sira nököttivät sisällä pihatossa ja Muru oli päässyt huiman turpakarvan verran hivuttamaan itseänsä sisälle.
Hepat olivat kaikki lähes kuivia kiitos loimien ja katoksen. Täytyy kuitenkin tänään käydä hakemassa Tessalle oma loimi, niin saa Siralle takkia päälle sateen seuraavan kerran yhtä vahvasti iskiessä. Laitoin Siralle päälle toppaloimen hetkeksi, joka onneksi vähän piti sadetta. Pyysin Teemua ottamaan loimen pois ennen töihin lähtöä, jolloin neiti saisi edes parituntia viettää aikaa heinäverkolla kastumatta. Koko päiväksi en loimea uskaltanut selkään jättää, koska epäilen, että se jossain vaiheessa muuttuu vain märäksi peitoksi...
Mutta hygienia-asiaan. Ihmettelette varmaan, mitä sillä tarkoitan.. Noh, facebookissa tuli taas tärkeä muistutus tallihygienian merkityksestä;
"Huomio asiakkaat!
Tallillamme on todettu yhdellä hevosella pääntauti, muut hevoset ovat olleet oireettomia. Hevonen on ollut eristyksessä Viikin hevossairaalassa lauantaista lähtien ja hevonen kotiutuu tänään tuomarinkylään. Pääntauti on tarttuva, joten pyydämme asiakkaitamme välttämään muihin talleihin menoa. Jos käyt kahdella tallilla niin vaihda kaikki vaatteesi myös kengät ja pese ennen seuraavaa käyttöä. Pääntauti ei tartu ihmisiin. Lisätietoa saat tallin henkilökunnalta!"
Jos käytte muilla talleilla, niin peskää tai mieluiten vaihtakaa kengät. Lisäksi eri vaatteet eri talleille. Tämä koskee nyt ja jatkossa kaikkia meidän tallilla käyviä.
..ja kysytäänpäs perään ensi viikon aikataulut väellä? :)
Aamulla maassa oli valkoinen kerros räntää/lunta/jotain märkää valkoista. Tessa ja Sira nököttivät sisällä pihatossa ja Muru oli päässyt huiman turpakarvan verran hivuttamaan itseänsä sisälle.
Hepat olivat kaikki lähes kuivia kiitos loimien ja katoksen. Täytyy kuitenkin tänään käydä hakemassa Tessalle oma loimi, niin saa Siralle takkia päälle sateen seuraavan kerran yhtä vahvasti iskiessä. Laitoin Siralle päälle toppaloimen hetkeksi, joka onneksi vähän piti sadetta. Pyysin Teemua ottamaan loimen pois ennen töihin lähtöä, jolloin neiti saisi edes parituntia viettää aikaa heinäverkolla kastumatta. Koko päiväksi en loimea uskaltanut selkään jättää, koska epäilen, että se jossain vaiheessa muuttuu vain märäksi peitoksi...
Mutta hygienia-asiaan. Ihmettelette varmaan, mitä sillä tarkoitan.. Noh, facebookissa tuli taas tärkeä muistutus tallihygienian merkityksestä;
"Huomio asiakkaat!
Tallillamme on todettu yhdellä hevosella pääntauti, muut hevoset ovat olleet oireettomia. Hevonen on ollut eristyksessä Viikin hevossairaalassa lauantaista lähtien ja hevonen kotiutuu tänään tuomarinkylään. Pääntauti on tarttuva, joten pyydämme asiakkaitamme välttämään muihin talleihin menoa. Jos käyt kahdella tallilla niin vaihda kaikki vaatteesi myös kengät ja pese ennen seuraavaa käyttöä. Pääntauti ei tartu ihmisiin. Lisätietoa saat tallin henkilökunnalta!"
Jos käytte muilla talleilla, niin peskää tai mieluiten vaihtakaa kengät. Lisäksi eri vaatteet eri talleille. Tämä koskee nyt ja jatkossa kaikkia meidän tallilla käyviä.
..ja kysytäänpäs perään ensi viikon aikataulut väellä? :)
keskiviikko 16. lokakuuta 2013
Pimeyden ratsastajat
Lähdettiin Hannan, Siran ja Tessan kanssa kuuden jälkeen maastoon. Varustauduttiin monilla heijastimilla ja mulla oli myös otsalamppu joka muuten osoitti olevansa erittäin tarpeellinen kun poistuimme valaistulta alueelta Lemmenlaakson pimeyteen. Suosittelen kaikkia hankkimaan lamput! Pohdittiin Hannan kanssa että jospa laittaisi hepalle rintaremmiin sellaset paristolliset ledivalot niin toimiskohan se hyvin :D
Oltiin ajateltu mennä hiekkakuopan puoleiseen metsään mutta koska oli pilkkopimeää niin oli parempi pysyä tutummilla poluilla. Mentiin sitten autiotalon ohi metsään. Hepat vähän jänskäili pimeää ja alkureissusta Tessa hidasteli parhaansa mukaan, kenties arvelutti ne "demoniset mustat sarvet" jotka ilmestyivät hänen eteensä maahan kun mun otsalampun valo osui mamman niskaan :)
Lenkistä tuli lopulta hyvinkin rauhallinen sillä pimeässä ei uskaltanut muuta kuin ravata pari pätkää tutuissa kohdissa. Oltiin aivan jäässä Hannan kanssa kun viimein päästiin takaisin tallille vaikka pakkasta ei ollutkaan kuin -1c!
Lauantaina mennään sitten päivällä, toivottavasti päästään sillon menemään reippaampaa tahtia, suunnitteilla pitempi lenkki :)
-Elina
Oltiin ajateltu mennä hiekkakuopan puoleiseen metsään mutta koska oli pilkkopimeää niin oli parempi pysyä tutummilla poluilla. Mentiin sitten autiotalon ohi metsään. Hepat vähän jänskäili pimeää ja alkureissusta Tessa hidasteli parhaansa mukaan, kenties arvelutti ne "demoniset mustat sarvet" jotka ilmestyivät hänen eteensä maahan kun mun otsalampun valo osui mamman niskaan :)
Lenkistä tuli lopulta hyvinkin rauhallinen sillä pimeässä ei uskaltanut muuta kuin ravata pari pätkää tutuissa kohdissa. Oltiin aivan jäässä Hannan kanssa kun viimein päästiin takaisin tallille vaikka pakkasta ei ollutkaan kuin -1c!
Lauantaina mennään sitten päivällä, toivottavasti päästään sillon menemään reippaampaa tahtia, suunnitteilla pitempi lenkki :)
-Elina
Kaisa Vihreä aamukävelyllä Siran kanssa
"poniha meni iha rauhassa rekkojen ja bussienki seas!"
-Jenna
...
Tässä pari kuvaa Sirasta ja Kaisasta vuosien varrelta. Toivottavasti Kaisa ei laita pahakseen. :) Ps. Varastin ne Kaisan facebookista. Toivottavasti Kaisa ei laita pahakseen sitäkään. :)
-Jenna
...
Tässä pari kuvaa Sirasta ja Kaisasta vuosien varrelta. Toivottavasti Kaisa ei laita pahakseen. :) Ps. Varastin ne Kaisan facebookista. Toivottavasti Kaisa ei laita pahakseen sitäkään. :)
 |
| 2008? |
 |
| 2008? |
 |
| Estehevonen kesällä 2010 |
tiistai 15. lokakuuta 2013
Hevoskuiskaajan paluu (15.10)
Ilta ehti jo pitkälle, kun pääsin töistä vihdoin kotiin. Pohdin eri vaihtoehtojen välillä ja päädyin siihen, että koska Sira saa aamulla aamuvenyttelyt KaisaVihreän seurassa, niin teen sitten Tessukan kanssa jotain.
En ole pitkään aikaan ehtinyt/tajunnut harrastella rakastamaani maasta käsin tehtävää jumppailua. Lähdettiin nyt siis liikkeelle Tessukan kanssa ihan alkeista ja testailemaan neitosen fiiliksiä asian suhteen.
Tehtiin alkuun siirtymisiä käynnistä seis. Alkuun Tessa halusi vain kaahotella ja perässä huutelevat kaveritkin aiheuttivat hämminkiä. Rouvaa kiinnostivat kovasti myös oksat ja maasta pilkottavat vihreät ruohontupot. Saatiin kuitenkin kymmenen minuutin köpsöttelyn aikana keskusteluyhteyttä mukavasti auki ja mukavaa yhteispeliäkin hetkittäin.
Jotenkin tässä välissä kirkastui meidän yhteistyön loistavuus Siran kanssa. Sira kun seuraa askeleen askeleelta ja pysähtyy "ajatuksen voimasta". Jotenkin tässä Tessan kanssa juttuja testaillessa huomasi sen, että Siran kanssa tosiaan on sen seitsemän vuotta elämää yhdessä nähnyt ja jotenkin se sanaton yhteys on ihan mieletön.
Seuraavana rastina meillä oli Tesan kanssa ympyrä, jonka olin "rakentanut" meidän parkkipaikalle. Tessa ei ilmeisesti ole tottunut oikein näin luomuun menoon ja oli aika hämmentynyt, kun pyysin neitosta kiertämään ympyrää pelkässä liinassa & riimussa. Saatiin muutama onnistunut kierros tehtyä ja lopetettiin siihen. Kivaa vaihtelua ja Tessakin tuntui todella tyytyväiseltä aina kuin sain selitettyä, mitä rouvalta milloinkin toivon. :) Tästä on hyvä jatkaa!
(Jenna)
En ole pitkään aikaan ehtinyt/tajunnut harrastella rakastamaani maasta käsin tehtävää jumppailua. Lähdettiin nyt siis liikkeelle Tessukan kanssa ihan alkeista ja testailemaan neitosen fiiliksiä asian suhteen.
Tehtiin alkuun siirtymisiä käynnistä seis. Alkuun Tessa halusi vain kaahotella ja perässä huutelevat kaveritkin aiheuttivat hämminkiä. Rouvaa kiinnostivat kovasti myös oksat ja maasta pilkottavat vihreät ruohontupot. Saatiin kuitenkin kymmenen minuutin köpsöttelyn aikana keskusteluyhteyttä mukavasti auki ja mukavaa yhteispeliäkin hetkittäin.
Jotenkin tässä välissä kirkastui meidän yhteistyön loistavuus Siran kanssa. Sira kun seuraa askeleen askeleelta ja pysähtyy "ajatuksen voimasta". Jotenkin tässä Tessan kanssa juttuja testaillessa huomasi sen, että Siran kanssa tosiaan on sen seitsemän vuotta elämää yhdessä nähnyt ja jotenkin se sanaton yhteys on ihan mieletön.
Seuraavana rastina meillä oli Tesan kanssa ympyrä, jonka olin "rakentanut" meidän parkkipaikalle. Tessa ei ilmeisesti ole tottunut oikein näin luomuun menoon ja oli aika hämmentynyt, kun pyysin neitosta kiertämään ympyrää pelkässä liinassa & riimussa. Saatiin muutama onnistunut kierros tehtyä ja lopetettiin siihen. Kivaa vaihtelua ja Tessakin tuntui todella tyytyväiseltä aina kuin sain selitettyä, mitä rouvalta milloinkin toivon. :) Tästä on hyvä jatkaa!
(Jenna)
maanantai 14. lokakuuta 2013
14.10 Sira ja Hanna maastoilemassa
Lämmin auringonpaiste sai koko lauman nuokkumaan tarhassa, Muru makoili, Tessa ja Sira seisoivat alahuuli roikkuen pihaton nurkalla. Vähän säälitti napata Sira hommiin, mutta ei auttanut. Raivoisan harjausoperaation (mistä tuota karvaa riittää..?) jälkeen bootsit jalkaan ja lampaankarvalätty selkään - poikeuksellisesti Sira ei protestoinut satulavyön kiristämistä tällä kertaa ollenkaan. Olin jo varautunut siihen, että joudun käyttämään korruption koko kirjon saadakseni satulan edes jotakuinkin kunnialla selkään, mutta ehei, Sira päätti yllättää. Tuntuu kyllä olevan niin päivästä kiinni, että onko vyön laittaminen kamala juttu vai ei. Toisesta etusesta on muuten karvoja katkeillut vuohiskuopasta, onkohan bootsi hangannut jotenkin poikkeuksellisesti vai onko vaan karvanlähtöön liittyvää "vanhaa" karvaa ja siksi kulunut helpommin? Iho oli kuitenkin ihan ehjä.
Pihasta päästiin varsin helposti lähtemään, pieni stoppi ennen mäkeä ja kahdet hätäkasat kun kaverit huuteli perään, mutta ei pahempaa kiemurtelua tai vänkäämistä. Askel oli kuitenkin jännittynyttä ja ohiajavia autoja piti säpsyillä (ja pari seuraavaa hätäkasaakin tuli jätettyä siihen mennessä, kun päästiin ison tien yli Lemmenlaakson puolelle. Jes). Liikennettä oli enemmän kun olin odottanut, ilmeisesti ensimmäiset työmatkalaiset oli palailemassa kotosalle, joten suunnattiin Siran kanssa hiekkakuopalle ja sitä kiertäville poluille. Pohdin ensin vähän kiipeilemistä treenin kannalta, mutta Sira hätäili sen verran, että totesin paremmaksi mennä vaan lönköttelylenkin, josko neiti olisi yhtään rauhoittunut. Hyvillä pohjilla ravailin pitkiäkin pätkiä niin rauhallisesti kun vaan mahdollista oli, kiviset ja täysin lehtien peittämät kohdat käveltiin. Ravaillessa Sira oli vähän rauhallisemman oloinen, mutta aina käyntiin siirtyessä neiti pingottui kun jousi ja pariin otteeseen tuli pieni protestipukkikin. Poni ei kuitenkaan yrittänyt kääntyä tai lähteä pukkailun jälkeen mihinkään, ennemmin tuli stoppi ja siitä sitten hetken tuijottelun ja pöhinän jälkeen uudelleen liikkeelle. Ei siinä. Annoin Siran ihan luvan kanssa pysähdellä välillä haistelemaan tai katsomaan jotain "hurrrjaa", mutta sekään ei tuntunut rauhoittavan.
Lopulta hyppäsin jalkamieheksi jo Lemmenlaakson puolella tietä ja taluttelin Siraa loppumatkan (ja potkin X määrän läjiä matkan varrelta ojanpenkalle). Neiti oli stressaillut itsensä ryntäiltä hikeen asti, mutta tyytyi kuitenkin kävelemään mun takana tässä vaiheessa jo suht rauhallisena, muutamalle ohiajavalle autolle piti vaan vähän järjestää katseltavaa. Pihasta pihaan meillä meni aikaa noin tunti, joten aika rivakasti ollaan kuitenkin kävelty, vaikka välillä tuntuikin siltä, ettei edetä ollenkaan Siran pysähdellessä parin askeleen välein tuijottamaan jotain putoavaa lehteä :)
Tessan ja Murun seuraan päästyään Sira oli taas enemmän oma itsensä, eli kaikkiruuatmulleheti ja pientä muistutusta laumalle siitä kuka on pomo. Ja kenelle kuuluu ekat porkkanat.
Pihasta päästiin varsin helposti lähtemään, pieni stoppi ennen mäkeä ja kahdet hätäkasat kun kaverit huuteli perään, mutta ei pahempaa kiemurtelua tai vänkäämistä. Askel oli kuitenkin jännittynyttä ja ohiajavia autoja piti säpsyillä (ja pari seuraavaa hätäkasaakin tuli jätettyä siihen mennessä, kun päästiin ison tien yli Lemmenlaakson puolelle. Jes). Liikennettä oli enemmän kun olin odottanut, ilmeisesti ensimmäiset työmatkalaiset oli palailemassa kotosalle, joten suunnattiin Siran kanssa hiekkakuopalle ja sitä kiertäville poluille. Pohdin ensin vähän kiipeilemistä treenin kannalta, mutta Sira hätäili sen verran, että totesin paremmaksi mennä vaan lönköttelylenkin, josko neiti olisi yhtään rauhoittunut. Hyvillä pohjilla ravailin pitkiäkin pätkiä niin rauhallisesti kun vaan mahdollista oli, kiviset ja täysin lehtien peittämät kohdat käveltiin. Ravaillessa Sira oli vähän rauhallisemman oloinen, mutta aina käyntiin siirtyessä neiti pingottui kun jousi ja pariin otteeseen tuli pieni protestipukkikin. Poni ei kuitenkaan yrittänyt kääntyä tai lähteä pukkailun jälkeen mihinkään, ennemmin tuli stoppi ja siitä sitten hetken tuijottelun ja pöhinän jälkeen uudelleen liikkeelle. Ei siinä. Annoin Siran ihan luvan kanssa pysähdellä välillä haistelemaan tai katsomaan jotain "hurrrjaa", mutta sekään ei tuntunut rauhoittavan.
Lopulta hyppäsin jalkamieheksi jo Lemmenlaakson puolella tietä ja taluttelin Siraa loppumatkan (ja potkin X määrän läjiä matkan varrelta ojanpenkalle). Neiti oli stressaillut itsensä ryntäiltä hikeen asti, mutta tyytyi kuitenkin kävelemään mun takana tässä vaiheessa jo suht rauhallisena, muutamalle ohiajavalle autolle piti vaan vähän järjestää katseltavaa. Pihasta pihaan meillä meni aikaa noin tunti, joten aika rivakasti ollaan kuitenkin kävelty, vaikka välillä tuntuikin siltä, ettei edetä ollenkaan Siran pysähdellessä parin askeleen välein tuijottamaan jotain putoavaa lehteä :)
Tessan ja Murun seuraan päästyään Sira oli taas enemmän oma itsensä, eli kaikkiruuatmulleheti ja pientä muistutusta laumalle siitä kuka on pomo. Ja kenelle kuuluu ekat porkkanat.
sunnuntai 13. lokakuuta 2013
Ensi viikon heppailut
Moi tytöt! Minkäslaiset aikataulut kaikilla on ensi viikolla? Mulle sopisi parhaiten keskiviikkoilta sekä lauantai ja sunnuntai :) Menisin mielelläni reippaampia lenkkejä ensi viikolla kun tämän viikon olen vaan löysäillyt :D
-Elina
-Elina
Syksyinen maastolenkki
Käytiin tutkimassa uusia reittejä Lemmenlaaksossa ja löydettiinkin kiva reitti hiekkakuopalle metsän läpi. Ajoittain oli hieman hankalaa kulkua kun puita oli kaatunut mutta kiertelemällä päästiin eteenpäin. Ilma oli aivan loistava ja lämmin ja kaikilla oli mukavaa! Toivottavasti Emmikin pääsee pian ratsaille :)
Mulla oli kamera mukana vyölaukussa joten räpsittiin hieman retkikuvia :)
Lisää tällaisia syyspäiviä! Terkuin Elina
lauantai 12. lokakuuta 2013
Jenna ja Venla maneesissa 12.10
Lähdettiin lähes nukkuvilla hevosilla kohti maneesia. Muru jäi toista kertaa yksin kotiin. Pikkuinen otti kuitenkin eron melko kevyesti ja jäi astelemaan tarhan reunustaa ja muutaman kerran huutelikin kavereiden perään. Kotiin tullessa kuultiin neidin vähän hikoilleenkin.
Maneesiin matka kesti käsittämättömän kauan, koska kuten jo mainitsin, hevoset vaikuttivat olevan unessa. Jossain vaiheessa allekirjoittanut tiedusteli jo kanssaratsastajaltaankin, mahtaako hevonen alla olla oikeasti unissakävelijä.
Maneesissa Tessan ja Venlan yhteistyö lähti sujuvasti toimimaan. Rouva teki töitä hienona ja olin kovin tyytyväisen oloinen menoon. Siran kanssa vastaavasti alkuun oli vähän neuvottelemista, koska nyt neiti sai sitten päähänsä, ettei halua mennä maneesiin päihin. Lisäksi kun maneesissa ei ollut valoja, tuli ikkunoista kauhistuttavia valojuovia maahan, jotka värjäsivät hiekkaa epäilyttäväksi.
Pienen keskustelun jälkeen sain Sirpaleenan kuuntelemaan hitusen ja saatiin yhteistyön toimimaan hetkittäin oikein mukavasti. Tehtiin omaa suosikkiani "neliötä", jossa tavallaan heitetään etupää aina uuteen suuntaan. Samaa jumppailtiin ravissa. Sira oli pörheänä, mutta yritti parhaansa mukaan. Tämän jälkeen siirryttiin väistelemään ja tämäkin saatiin onnistumaan mainiosti.
Selvää taitaa tässä vaiheessa olla, että tavoitteena oli saada hevoset hikeen, mutta aika nopeasti todettiin Venlan kanssa, että ne on ratsastajat, jotka taitavat olla niitä huonokuntoisia.
Nosteltiin Sirpulan kanssa laukkoja vielä loppuun ja Siralta alkoi selkeästi keskittyminen herpaantua. Neiti oli aika poikki ja lisäksi ulkona jokui alkoi nakuttaa ja porata maneesiin seinään. Tästä huolimatta rutistetiin loppuun pari nostoa, jonka jälkeen eteen-alas ja kotia kohti.
Hauskaa oli ja retkeen saatiin kulutettua kaksi tuntia!
(Jenna)
Maneesiin matka kesti käsittämättömän kauan, koska kuten jo mainitsin, hevoset vaikuttivat olevan unessa. Jossain vaiheessa allekirjoittanut tiedusteli jo kanssaratsastajaltaankin, mahtaako hevonen alla olla oikeasti unissakävelijä.
Maneesissa Tessan ja Venlan yhteistyö lähti sujuvasti toimimaan. Rouva teki töitä hienona ja olin kovin tyytyväisen oloinen menoon. Siran kanssa vastaavasti alkuun oli vähän neuvottelemista, koska nyt neiti sai sitten päähänsä, ettei halua mennä maneesiin päihin. Lisäksi kun maneesissa ei ollut valoja, tuli ikkunoista kauhistuttavia valojuovia maahan, jotka värjäsivät hiekkaa epäilyttäväksi.
Pienen keskustelun jälkeen sain Sirpaleenan kuuntelemaan hitusen ja saatiin yhteistyön toimimaan hetkittäin oikein mukavasti. Tehtiin omaa suosikkiani "neliötä", jossa tavallaan heitetään etupää aina uuteen suuntaan. Samaa jumppailtiin ravissa. Sira oli pörheänä, mutta yritti parhaansa mukaan. Tämän jälkeen siirryttiin väistelemään ja tämäkin saatiin onnistumaan mainiosti.
Selvää taitaa tässä vaiheessa olla, että tavoitteena oli saada hevoset hikeen, mutta aika nopeasti todettiin Venlan kanssa, että ne on ratsastajat, jotka taitavat olla niitä huonokuntoisia.
Nosteltiin Sirpulan kanssa laukkoja vielä loppuun ja Siralta alkoi selkeästi keskittyminen herpaantua. Neiti oli aika poikki ja lisäksi ulkona jokui alkoi nakuttaa ja porata maneesiin seinään. Tästä huolimatta rutistetiin loppuun pari nostoa, jonka jälkeen eteen-alas ja kotia kohti.
Hauskaa oli ja retkeen saatiin kulutettua kaksi tuntia!
(Jenna)
perjantai 11. lokakuuta 2013
Syksyn säveliä
 |
| Uuden kaverin tulon myötä Sira ja Tessa ovat liittoutuneet ja heinääkin voi syödä jo yhdessä |
 | |
| Pihaton kattoa saatiin suoristettua |
 |
| Vielä keskeneräinen lattia. Kuvasta n. pari viikkoa aikaa. |
 |
| Allekirjoittanutkin nakutti ainakin 10 naulaa! |
 |
| Koko lauma yhdessä |
 |
| Tessa esittelee heinäverkon uutta roikotustapaa |
 |
| Lauma "verkoissa" |
keskiviikko 9. lokakuuta 2013
Sirpun kanssa kaksin (8.10)
Oltiin Siran kanssa kaksin liikenteessä pitkästä aikaa! Lähdettiin aika myöhään ja ilta ehti pimetä ympärillä melko nopeasti.
Alkumatka mentiin aika kiemurrellen, mutta lopulta sain neidin (ja itseni) rennoksi ja päästiin rauhassa jatkamaan eteenpäin.
Lähdettiin kokonaan ilman popoja, ajattelin testailla, miten Siran kaviot kestävät ja koko lenkki meni yllättävän hyvin! Alkumatkasta Sira tuntui kovin jäykältä, mutta epäilen jännityksenkin olleen osasyynä neidin olemukseen. Päästyämme autiotalolle menevälle polulle, suli Siran liike ja lähdettiin kulkemaan reippain askelin kohti metsää.
Metsän pimeydessä itse olin aika paniikissa ja yritin laulamalla huijata Siraa, ettei mitään hätää ole. Sira näki kuitenkin valheellisen lauleskelun ohitse ja alkoi itsekin vähän puhisemaan.
Kaiken kaikkiaan kuitenkin ihana tunnin lenkki ja oli ihana olla pitkästä aikaa Sirpulan kanssa ihan kaksin. <3
(Jenna)
Alkumatka mentiin aika kiemurrellen, mutta lopulta sain neidin (ja itseni) rennoksi ja päästiin rauhassa jatkamaan eteenpäin.
Lähdettiin kokonaan ilman popoja, ajattelin testailla, miten Siran kaviot kestävät ja koko lenkki meni yllättävän hyvin! Alkumatkasta Sira tuntui kovin jäykältä, mutta epäilen jännityksenkin olleen osasyynä neidin olemukseen. Päästyämme autiotalolle menevälle polulle, suli Siran liike ja lähdettiin kulkemaan reippain askelin kohti metsää.
Metsän pimeydessä itse olin aika paniikissa ja yritin laulamalla huijata Siraa, ettei mitään hätää ole. Sira näki kuitenkin valheellisen lauleskelun ohitse ja alkoi itsekin vähän puhisemaan.
Kaiken kaikkiaan kuitenkin ihana tunnin lenkki ja oli ihana olla pitkästä aikaa Sirpulan kanssa ihan kaksin. <3
(Jenna)
tiistai 8. lokakuuta 2013
Kesäisiä muistoja
..kameran johto, jolla saadaan kuvat koneelle, on kadoksissa. Olisin halunnut laittaa meidän laumasta muutaman kuvan, mutta ehkä myöhemmin sitten. Koneelta löytyi kuitenkin kesäisiä kuvia, joten josko ne hetkeksi toisivat aurinkoa tähän pimeään syksyyn. :) Nimim. Herkkä runoilija.
 |
| Hepat ensimmäistä kertaa laitumella |
 |
| Kuuma päivä |
 |
| Hepat viettämässä siestaa |
 |
| Essukaan ei jaksanut kuumuudessa temmeltää.. |
 |
| Tarkkaavainen vahti työssään |
 |
| Seikkailemassa "laitumella" |
 |
| Tessan silmäsuoja |
 |
| Ihana aurinko! |
 |
| Tessa herkuttelemassa :) |
 |
| Essu ja lempilelu |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)