Lähdettiin lähes nukkuvilla hevosilla kohti maneesia. Muru jäi toista kertaa yksin kotiin. Pikkuinen otti kuitenkin eron melko kevyesti ja jäi astelemaan tarhan reunustaa ja muutaman kerran huutelikin kavereiden perään. Kotiin tullessa kuultiin neidin vähän hikoilleenkin.
Maneesiin matka kesti käsittämättömän kauan, koska kuten jo mainitsin, hevoset vaikuttivat olevan unessa. Jossain vaiheessa allekirjoittanut tiedusteli jo kanssaratsastajaltaankin, mahtaako hevonen alla olla oikeasti unissakävelijä.
Maneesissa Tessan ja Venlan yhteistyö lähti sujuvasti toimimaan. Rouva teki töitä hienona ja olin kovin tyytyväisen oloinen menoon. Siran kanssa vastaavasti alkuun oli vähän neuvottelemista, koska nyt neiti sai sitten päähänsä, ettei halua mennä maneesiin päihin. Lisäksi kun maneesissa ei ollut valoja, tuli ikkunoista kauhistuttavia valojuovia maahan, jotka värjäsivät hiekkaa epäilyttäväksi.
Pienen keskustelun jälkeen sain Sirpaleenan kuuntelemaan hitusen ja saatiin yhteistyön toimimaan hetkittäin oikein mukavasti. Tehtiin omaa suosikkiani "neliötä", jossa tavallaan heitetään etupää aina uuteen suuntaan. Samaa jumppailtiin ravissa. Sira oli pörheänä, mutta yritti parhaansa mukaan. Tämän jälkeen siirryttiin väistelemään ja tämäkin saatiin onnistumaan mainiosti.
Selvää taitaa tässä vaiheessa olla, että tavoitteena oli saada hevoset hikeen, mutta aika nopeasti todettiin Venlan kanssa, että ne on ratsastajat, jotka taitavat olla niitä huonokuntoisia.
Nosteltiin Sirpulan kanssa laukkoja vielä loppuun ja Siralta alkoi selkeästi keskittyminen herpaantua. Neiti oli aika poikki ja lisäksi ulkona jokui alkoi nakuttaa ja porata maneesiin seinään. Tästä huolimatta rutistetiin loppuun pari nostoa, jonka jälkeen eteen-alas ja kotia kohti.
Hauskaa oli ja retkeen saatiin kulutettua kaksi tuntia!
(Jenna)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti