Aurinkoisena lauantaina

Lähdettiin maastoon raekuuron jälkeen auringon saattelemana. Tällä kertaa myös Emmi pääsi ratsaille Murun pitkän sairasloman jälkeen kun selkä alkaa olla jo kunnossa :) Ilma oli ihana ja hepat reippaita, paitsi Tessa alkuinnostuksen jälkeen. Ilmeisesti kylmä ilma on hieman kangistanut mammaa joka käveli hetkellisesti kuin tönkkösuolattu muikku, eikä ravikaan ollut sen notkeampaa.

Tiet oli jo liukkaita paikoitellen kun autot oli tampanneet lumen tiiviiksi sileälle hiekkatielle. Päätettiin mennä metsän poikki autiotalon ohi. Tarkoitus oli että Emmi menee lyhyemmän lenkin näin alkajaisiksi Murun kanssa ettei liikaa höykytetä heppaa kun minä ja Hanna oltiin menossa reippaammalle pitemmälle lenkille. Metsässä ravattiin pitempi pätkä ja siellä Tessakin jo hieman vetreytyi.

Kun oli aika lähteä eri suuntiin niin Sira ja Tessa pistivät hanttiin ja Muru huuteli mutkan takaa. Ilmeisesti lauma on muodostunut tiiviiksi vaikka suurta rakkautta ei ainakaan vielä ole havaittavissa osapuolten välillä :D Hepat saatiin taas liikkeelle pienen taiston jälkeen ja siinä heti alkuun Tessan takapää lähti luistelemaan liukkaalla. Piti mennä supervarovasti pätkä kun aurinko ei ollut vielä sulattanut tietä.

Laurilantiellä ei ollut lunta ja jäätä joten päästiin hyvin etenemään. Tessa oli aika jäykkä takapäästä, varmaan liukastuessa hieman pelästyi ja sen jälkeen varoi jalkojaan. Pehmeällä hiekalla rentoutui huomattavasti mutta laukkaa ei suostunut nostamaan melkein koko reissulla monista yrityksistä huolimatta. Tessa kyllä ravasi mutta laukka ei irronnut kun vasta metsätiellä kun oltiin jo matkalla takaisin tallille.

Retki oli muuten mukava mutta kohtasimme takaisin tallille mentäessä Laurilantiellä äkäisen alkuasukkaan jonka mielestä hevoset ovat selkeästi perseestä. Mies tuli meitä autolla vastaan, pysäytti ja tuli autosta ulos paasaamaan siitä että emme saa ratsastaa yksityistiellä (josta ei ollut missään mitään kylttiä edes) ja että he ovat kaikki siellä kyllästyneet tähän "HEVOSRALLIIN". Tämä olis siis toinen kerta koko aikana kun ratsastimme kyseisellä tiellä. Yritin kohteliaasti sanoa että olen pahoillani ettemme tienneet kun olemme vasta muuttaneet tänne mutta ukko ei ottanut kuuleviin korviinsa vaan keskeytti ja töykeästi jatkoi että ei mitään selityksiä ja jatkoi paasaamista siitä että pitää kysyä lupa tien käyttöön (joka siis ei ole merkitty yksityistieksi) ja mäkä mäkä ja onko vakuutukset kunnossa jos hevonen potkasee autoa ja sit auton omistaja joutuu maksumieheksi ja kyllä nyt korjaatte paskat tuolta tieltä ja että lain mukaan pitää jätökset korjata ja mäkämäkämäkä ja että pitää maksaa tienkäyttömaksuja jne. Ukko papatti ku konekivääri eikä antanut meille ollenkaan puheenvuoroa ja vetosi lakeihin joita ei ole olemassa. Lähdettiin siinä jo liikkumaan hitaasti eteenpäin koska "keskustelu" oli kovin yksipuolista.

Tässä aiheesta vaikka kyseinen tie ei ollut merkitty yksityiseksi:
http://www.tieyhdistys.fi/binary/file/-/id/3/fid/122/

Ja jokamiehen oikeudesta:
http://www.ratsastus.fi/ratsastuskoulut_ja_tallit/jokamiehen_oikeudet

Todella harmillinen tilanne sillä sen ihmisen kanssa tuskin päästään mihinkään sopuun asioista. Uskoisin että kyseessä on kyllä vain hänen mielipiteensä eikä koko alueen. Suurin osa ihmisistä vain vilkuttaa iloisesti pihoiltaan ja moikkaa kun ajaa ohi. Kenties tällä henkilöllä on joku kauna hevosia kohtaan. Luulenpa että tilanne kärjistyi äijän pään sisällä kun hän näki tiellä jonkun jättämän läjän ja sen jälkeen meidät, oli helppoa purkaa raivoa meihin siinä tilanteessa. No katsotaan, eihän siellä ole pakko ratsastaa kun reittejä on monia.

Tätä asiaa siinä kotimatkalla puitiin Hannan kanssa ja harmiteltiin äijän asennetta ja käytöstä. Kyllä siitä jäi paha maku suuhun ainakin minulle vaikka lenkki muuten oli kiva ja aurinkoinen. Tallilla Muru odotteli meitä yksinään ja hirnahteli kun astelimme pihaan. Ihan rauhalliselta kaikki vaikutti, ei tuntunut että Muru olisi stressannut yksinään :)

-Elina