Valmennus su 31.3.

Vaihteeksi yritettiin laittautua edustaviksi ennen valmennusta ja Sira pisti parastaan, neiti oli makoillut jossain vain hieman likaisessa paikassa ja eihän sitä ruskeankirjavuutta (ja irtokarvoja..) saanut harjaamalla pois mitenkään. Yritin sitten vaan siistiä satulan ja vyön kohdat parhaan taitoni mukaan ja yrittää muuten pitää silmät kiinni (mm. puolen persuksen kokoinen tummanruskea läntti karvassa oli tosi nätti, ai että ♥). Patti on ja pysyy etusessa, mielestäni oli tänään hieman kovemman tuntuinen kun mitä on ollut. Sira ei kuitenkaan edelleenkään aristele sitä millään tavalla. Päätä tuntui kutittavan ja paljon, sen verran antaumuksella poni hankasi otsaa ja poskiaan kun pidin harjaa tarjolla.

Jo maneesille mentäessä Sira esitteli ihmeellisiä pohkeenväistövängerryksiä tiellä, lätäköt oli jotain ihan kamalaa ja maneesin seinämiltä putoileva sulava lumi sai aikaan mielenkiintoisia sivuloikkia. Aina hyvä lähtökohta kun hevonen on valmis sinkoamaan pienestäkin rapsahduksesta lähimpään pusikkoon. Sira kauhisteli ääntä, joka kuului maneesin oven sulkemisesta ja laidalle jätetty loimi nyt oli vähintäänkin hengenvaarallinen hirviö. Tosin siinä vaiheessa homma helpottui huomattavasti kun aloin keventelemään alkuraveja ympyrällä ja Sira alkoi keskittymään hieman enemmän. Pohje ja asetus oli tässä vaiheessa kyllä täysin hakusessa, mutta toisaalta alkuravit on alkuraveja, työt alkaa vasta kun ollaan verkkailtu. Ravien jälkeen tein vielä vähän avotyyppisiä taivutuksia ja väistätin pohjetta molempiin suuntiin, minkä jälkeen oltiinkin jo aika hyvin kuulolla ja valmiita aloittamaan.

Harjoituksina tällä kertaa siirtymät ja kokoamiset. Ensin iisisti käynnistä ja ravista pysähdykseen ja takaisin liikkeelle, Siran kanssa ei haettu vielä "täydellistä pysähdystä", vaan sitä, että tehtävä suoritettiin oikeassa pisteessä ja pysähdyksessä seistiin rauhallisesti vaaditut neljä sekuntia. Sira toimi melkein paremmin ravissa, käynnistä tehtäessä tuli vähän hätäilyä ja pientä karkaamista kuolaintuntumalta. Ennen seuraavaa osiota Mailis poistui hetkeksi ja me saatiin kymmenisen minuuttia yksityisopastusta - tuloksena Sira kulki käynnissä ja ravissa tasaisemmassa ja paremmassa muodossa kun mitä ollaan tähän asti pyydetty, kuitenkin samalla tosi rentona ja kevyenä. Neidin kunto paranee :) Tästä oli oikeastaan helppo jatkaa varsinaisia tehtäviä, seuraavana oli vuorossa käynnin ja ravin kokoaminen muutaman askeleen ajaksi (näistä oli Krissen lähtökohtainen veikkaus, että nyt liikutaan Siralle -ihan rodulle ominaisesti- suhteellisen helpolla alueella ja meillä kun tosiaan ei ole ongelmia sen suhteen, että takaosa olisi laiska, päinvastoin..). Hyvinhän ne menikin, Sira oli herkkänä ja pysyi yllättävän paineettomana - jopa niin hyvin, että nosti pari kertaa kokoamisen jälkeen hyvin rauhallisen ja kootun laukan, jota annoinkin jatkaa aina jonkin matkaa. En tiennyt, että Sira pystyy laukkaamaan niin lyhyenä puhtaasti. Vau. Ne varsinaiset laukannostot otettiin taas loppuun ja alkoi taas olla sen verran väsy poni alla, että varsin napakoita protestipukkejakin tuli muutama. Paljon huonommat nostot tässä vaiheessa, mutta itse laukka oli ihan ok, pakkohan siinä oli olla tyytyväinen. Sisäohjan kanssakin on ongelmia enää nostovaiheessa, sen jälkeen voin keräillä vaivihkaa ohjan ihan normaalille tuntumalle.

Ennen seuraavaa kertaa mun ja Siran pitäisi kyllä harjoitella tuota laukkapuolta ihan omin voimin. Nostoja rutiininomaisemmaksi ja paaaljon työstöä laukassa, nyt käynti ja ravi alkaa olla jo tasaisesti siivossa muodossa,  mutta laukka mennään edelleen ihan liian pitkänä ja pohkeen edessä (no onneksi noin päin, helpompi tuosta on lähteä kasaamaan edustuskelpoista). Kyllä me se KN Special kesäkuussa saadaan selvitetyksi :) Optimistina on hyvä olla. Tosin tässä on se ongelma, että ratsastan valmennuksessa noin 150 kertaa paremmin kun yksin mennessäni, laiskuus ja lepsuilu iskee välittömästi jos kukaan ei ole komentamassa.

Mutta takaisin reissuun.. Oltiin vaihteeksi taas molemmat ihan umpihiessä, joten lähdin vielä maastoköpöttelemään alas peltojen viertä. Pitkällä ohjalla tietysti, niin eiköhän neidillä naksahtanut päässä puolivälissä peltotietä ja ei kun 180 astetta takasilla ympäri ja laukkatarjous täysiä kotiinpäin. Varmaan 20 metriä Sira ehti säntäämään ennen kun sain ohjat käteen ja karjaisin keuhkojen pohjasta muutaman sivistyssanan (sori vaan kaikki lähistöllä oleskelleet ja kielenkäytöstäni ikuisesti traumatisoituneet..). Neiti toimii varsin hyvin ääniavuilla. Lähdettiin saman tien takaisin ja vähän lyhyemmällä ohjalla, mutta ilmeisesti yksi yritys riitti, sillä loppureissu mentiin täysin ongelmitta. Hassu tamma, mikähän lie siinäkin mukamas tuli? Sira vaikutti kuitenkin tallissa hyvin tyytyväiseltä (ja nälkäiseltä), harjailin vielä uudelleen karvaa ojennukseen ja laikkuja pois sekä hieroin pattia ja jalkoja. Täysin kuivaksi en saanut Siran mammuttikarvaa viltin alla kuivumaan, onneksi oli suht hyvä keli niin arvasin laittaa loimessa kuitenkin takaisin ulos. 

Maneesissa nauttimassa lämmöstä

Lähdin jo aamusta kohti tallia. Harjailin karvapalleron pikaisesti ja suunnattiin maneesiin. Sira kulki koko matkan kiltisti, paria pysähdystä ja ympäristön ihmettelyä lukuunottamatta.

Maneesissa oli todella kuuma ja liikkumaton ilma, joten jätettiin ovi apposen auki. Tämä ei tuntunut Siraa häiritsevän muuten kuin että neiti halusi kovasti kuikkia ulos aina ohi mentäessä.

Maneesissa tehtiin pitkään töitä käynnissä. Tehtiin "pientä" kenttää ja jätettiin jännät kulmat ja päädyt rauhaan. Hain käyntiin hyvää tahtia ja yritin venyttää askelta keskikäynnin suuntaan. Pitkillä sivuilla kokosin Siraa muutaman askeleen ajaksi ja tähän riitti loistavasti vain istunnan tiivistys. Lyhyissä päädyissä tehtiin pysähdykset. Sira ei olisi oikein halunnut seisoa ja eniten haastetta tänään toi  paikallaan pysyminen rauhassa. Neiti osoitti mieltään steppailemalla ja viskomalla päätään, mutta rauhoittui lopulta.

Käyntien jälkeen ravailtiin ympyrällä molempiin suuntiin. Jostain syystä Sira oli kovin väkkärä ja ympyrällä tasaisesti kulkeminen oli haastavaa. Välillä kuikittiin ulos, välillä ihmeteltiin valonsädettä maassa tai väistettiin kulmaa. Päädyin tekemään pientä kahdeksikkoa, jotta neidin keskittyminen pysyy yllä.

Tehtävien välissä annoin Siran venyttää itseään käynnissä pitkäksi, kierrettiin aina pari-kolme kierrosta pitkin ohjin kenttää ympäri.

Laukannostot olivat tänään erittäin onnistuneet! Ei tullut pukin pukkia kumpaankaan suuntaan ja Sira muutenkin oli hyvin tasaisen ja pehmeän oloinen. Laukka pyöri hyvin molempiin suuntiin. Vasemmassa laukassa saatiin tehtyä hyvin hillitty ja hallittu laukkavoltti, joka selvästi kuitenkin vei Siran voimia paljon. Oikeaan kierrokseen laukka pyöri myös todella hyvin ja sain keskityttyä omaan istuntaani. Tällä tarkoitan sitä, että yleensä oikeassa kierroksessa olen kevyessä istunnassa tai heikosta laukasta johtuen, istunta on vähän "sinnepäin". Tänään keskityin oikeassa(kin) kierroksessa ajattelemaan liikettä takaa eteen ja pidin oikeaa kättä hitusen normaalia kauampana kaulasta ohjaten Siraa taipumaan sisään. Ja lopulta taivuttiin ja liike lähti pyörimään!

Mieli olisi tehnyt ratsastella vaikka kuinka paljon lisää, mutta päätin lopettaa, kun homma toimii ja molemmilla on hyvä mieli. Saatiin maneesissa kulutettua 40 minuuttia (Stigin levyn verran) mukaanlukien alkukäynnit. Loppukäynnit käytiin nautiskelemassa omassa metsässä. Sää oli jotenkin taas aivan täydellinen; raikas ilma, sopivan lämmintä ja auringonpaistetta. Ihanaa. :)

Patti Siran jalassa on ja pysyy. Tänään näytti myös siltä, että patti olisi kasvanut liikutuksessa. Patti ei kasvusta huolimatta taaskaan oireillut mitenkään. Sira liikkui puhtaasti, eikä arkonut jalkaa. Juttelin heppatuttujeni kanssa aiheesta ja tällaista ajatusta löytyi:

" Kuhlu viittaa siihen että jänteen jännetupessa tai mualla lähettyvillä voi olla nestetäytteinen tulehdus. Eivät välttämättä oireile ontumisena. Sijainti on mielenkiintoinen, joten ei itsessään ole luupiikki, mutta ehkä sellaisen aikaansaama tulehduksentynkä.Pieniä patteja tulee ja menee.

Olin töissä isommalla ratsastuskoululla jossa pidettiin kiinni opetushevosten kuukauden kesälomasta, siellä paranivat kaikki vuoden aikana hommatut patit ja jopa mahdolliset pienet rasitusmurtumat.


 Hevosen etupainoisuus itsessään asettaa etujalat aika kovalle rasitukselle"

Ajattelin nyt kokeilla, josko ensi viikolla pidettäisiin muutama päivä kokonaan vapaata, jos se auttaisi tilanteeseen. Lisäksi Sira on siirtymässä viettämään issikoiden seuraan öitään ulos ainakin toistaiseksi, joten senkin suhteen pieni lepo ja asiaan totuttelu alkuun tekee varmasti hyvää.

Fiksu kun olisi ollut, olisi jättänyt Siran nyt jäisten kelien ajaksi pariksi viikoksi lomille. Doh, kun kesällä löytyy sopiva väli, saa neiti viettää pari viikkoa lomaillen. (Jenna)

Tiet ovat vihdoin sulaneet! (To 28.3)

Tänään me Siran kanssa keskityttiin nauttimaan auringosta ja sulaneista teistä! Pääsin tallille ajoissa ja kerrankin päiväsaikaan. Päätin siivoilla tarhaa vähän, mutta koska saan aina jonkun häiriön päälle tarhoja siivotessa, en voinut (taaskaan) lopettaa kesken. Putsailin koko katoksen alapuolen siistiksi haravan, talikon ja lapion avulla. Siivottavaa jäi vielä vaikka kuinka, mutta sain mukavasti jo hommaa taas "aluille".

Kevään tullen maa muuttuu nopeaksi turhan pehmeäksi ja siivouskelvottomaksi, joten haluan saada nyt niin paljon lantaa pois kuin mahdollista. Onneksi on loma ja pääsiäinen, niin ehdin siivoilemaan! :D

Siivousvimmastani johtuen en ehtinyt ratsastelemaan kuin hetken. Heitin Sirpulle kuolaimettomat päähän ja käytiin metsässä pyörähtämässä 25 minuuttia. Sira oli aika pörheällä päällä ja kovin ympäristöstään tietoinen. Mitään hölmöilyjä ei kuitenkaan ilmennyt, vaan puksuteltiin rauhassa. Olisin mielelläni pidempäänkin kevätpäivästä palleron kanssa nauttinut, mutta velvollisuudet kutsuivat..

Maneesissa keskiviikkona 27.3.

Eilen pääsin pitkästä aikaa tallille loman jälkeen ja päätettiin mennä maneesiin, jotta ei tarvitsisi liukkaista teistä huolehtia sen kummemmin.

Aluksi laitoin oman osuuteni Siran talvikarvan karkottamiseen, kylläpä sitä lähteekin. Tutkailin myös sitä mystistä pattia. En meinannut alkuun edes löytää sitä, koska en muistanut, kummassa jalassa sanoitte sen olevan ja patti oli tuolloin myös varsin pieni.

Alkuvalmistelujen jälkeen lähdettiin hipsuttelemaan maneesiin. Käytiin aluksi vähän taluttelemassa omassa metsässä, mutta siellä oli todella pimeää, koska kuu oli vielä niin alhaalla. Maneesin nurkalla (tultiin oman metsän tien kautta) tuli taas perinteiset jumit, enkä ottanut selvää, kauhisteliko Sira liukkautta vai mitä, mutta tämän stopin jälkeen taas sujui matkanteko. Maneesissa Sira hiukan järkyttyi muiden lähdöstä, joten jatkoin taluttelua siihen saakka, että rauha palasi maahan ja nousin selkään. Alku oli taas hankala, mutta ei niin hankala kun viimeksi. Toinen suunta huomattavasti toista suuntaa pelottavampi. Taivuttelin käynnissä aluksi, sitten ravissa ja yritin saada Siran rennommaksi ja taipuisammaksi. Tämän jälkeen väistettiin hiukan pitkillä sivuilla, ja kuten aina, väistöjen jälkeen Sira oli muuttunut tamma. Kulki jo enemmän oikein päin ja oli rennompi. Tämän jälkeen otin ravitaivutteluja ja välikäynnit pitkin ohjin. Lopussa laukkailtiin molempiin suuntiin pääty-ympyrällä. Laukka tuntui paremmalta kuin ennen.

Olin unohtanut puhelimen takin taskuun maneesin laidalle ja ajan kulua oli todella vaikea arvioida, menin yhteensä "kunnolla" ehkä noin 50 minuuttia. Lopun eteen-alas -ravit muuttuivat pikkuhiljaa eteen-ylös -raveiksi, haha.. Eli Sira ilmeisesti alkoi kehitellä itselleen kiinnostavampaa tekemistä kuin loppuravailut ja alkoi tuijotella taas ympärilleen, eli energiaa taisi olla vielä jäljellä. Sira rauhoittui kuitenkin taas loppukäynneissä ja siivouksen aikana, eikä olisi halunnut lähteä pois maneesista lainkaan. Törötti vain ovella, kuulosteli ja tuijotti kuuta. Kun sain Siran ulos ja aloin laittamaan ovea kiinni, niin hän yritti puskea itsensä takaisin sisälle maneesiin. Koittaisi toki päättää, missä haluaa olla, heh.

Pikkuhikeä tuli pintaan, aika kevyesti mentiin kuitenkin, ainakin vaatimusten suhteen. Tuntuu, että kun menen itsekseni, tulee automaattisesti mentyä kevyemmin ja visusti oman- sekä hevosen mukavuusalueella, kuin jonkun ohjaajan läsnä ollessa.

Tallissa harjailin hetken ja tarkistin polven patin, joka oli paljon suurempi kuin ennen ratsastusta. Ei tarvinnut sitä enää etsiskellä, vaan se näkyi selvästi. Mikähän lie, ei kuitenkaan tunnu menoa pahemmin haittaavan. Tuntuu siltä, ettei se ole tuon kokoisena siinä ennen ollut, koska kai sen olisi huomannut. Hevosten polvet ovat kyllä muutenkin aika muhkuraiset ja minun pitää aina vertailla polvia keskenään, että tiedän, mikä kuuluu mihinkin ja onko siellä jotain ylimääräistä, mutta tuon luulisi kyllä huomanneen, on sellaisessa paikassakin. (Tuulia)

Rentoilua peurojen seassa

Loka-marraskuu ja maalis-huhtikuu on kyllä hevosharrastuksen kannalta ne kaikkein ankeimmat ajanjaksot Suomen olosuhteissa. Alkutalvesta ennen lumien tuloa sataa vuorotellen vettä tai tiet on umpijäässä ja kivikovat. Puhumattakaan siitä, että on pimeää. Aamulla, päivällä, illalla, ihan sama miten yrittää liikutukset ajoittaa. Keväällä taas oma motivaatio alkaisi olla kohdillaan, mutta joka paikassa on pelkkää jäätä ja kovaa puolittain sulanutta lunta. Tai vaihtoehtoisesti paikat ui sulamisvesissä. Argh. 

Kävin ensin kävellen kurkkaamassa, miltä tiet näytti ja tulin siihen tulokseen, etten viitsi lähteä liukastelemaan ja pahimmassa tapauksessa jumittamaan Siraa, noi tiet on auki ihan muutamassa päivässä jos kelit jatkuu yhtään samalla linjalla. Kärsivällisyyttä.. Eli suunnitelmaksi tuli taas perinteiseksi muodostunut "pellolle ja metsään rentoilemaan mahdollisuuksien mukaan". Tai jos pelto olisi ollut hieman vähälumisempi, niin oltaisiin todennäköisesti taivuteltu vähän enemmänkin siellä, mutta no can do. 

Poni oli hyvin sosiaalisella tuulella ja kaikki taskut piti käydä läpi (no hei, olishan siellä voinut olla lisääkin porkkanoita..), takin tarranauhat aukoa ja jokainen käytetty harja tutkia erikseen. Ja sotkea harjalaatikko, jes.. Mutta nämä tällaiset kiireettömät päivät on aina ihan parhaita, pystyy tosiaan käyttämään sitä aikaa harjailuun vaikka parikin tuntia.. Ei nyt ihan niin kauaa mennyt, mutta ihan hyvä läjä saatiin taas karvaa irti. Kyllä siitä määrästä yhden villapaidan olisi saanut kudottua..

Käytiin taas ensin tsekkaamassa pellon tilanne, mutta piti todeta se vielä liian raskaaksi pidempikestoiseen ratsastukseen, joten otettiin suunta metsäpoluille. Huomattiin (tai no, Sira huomasi..) heti alkuunsa, että alueen peuroista suurin osa oli siinä alhaalla lepäilemässä, ekalla kertaa vaan ratsastin rauhassa lauman läpi ja ihastelin makoilevia pikkuisia. On ne ihan uskomattoman kesyjä, harvemmin pääsee tuolla tavalla alle kymmenen metrin etäisyydelle. Sirakin suhtautui yllättävän leppoisasti ympärillä hääräileviin otuksiin :) Mentiin vähän kauemmas laumasta ravailemaan, ettei satu yllätyksiä ja pystyttiinkin hölköttelemään polkuja jonkin verran, niissä pohja on edelleen aika kivassa kunnossa. Muutamassa kohdassa alkaa olla metsässäkin pohja pehmennyt siinä määrin, että kavio sujahtaa polun pinnasta läpi, mutta onneksi nuo epävarmalta näyttävät paikat näki jo kauempaa. Sira oli edelleen tosi rauhallisen ja rennon tuntuinen, ravailin pätkiä ihan pitkällä ohjalla eikä neidillä ollut kiire mihinkään. Vain kaverin ilmestyessä näköpiiriin piti kiihdytellä muutama askel.. 

Oltiin liikenteessä kolmisen varttia, Sira pääsi vielä syötyään takaisin ulkoilemaan loimi päällä (vähän nosti hikeä ryntäille ja pakkanen selvästi lähti kiristymään, niin ajattelin että pysyypähän selkä ehkä paremmin lämpimänä..). 

Tule jo kesä! (Ma 25.3)

Suunnitelmissa oli kivat palauttavat jumpat. Suunnittelin kuinka otetaan rennosti ja ratsastellaan kevyessä ravissa taivutellen eteen-alas. Teistä oli kyllä suurin osa sulanut, mutta piilojäätä oli siellä täällä. Ajattelin, että lähdettäisiin sitten tekemään pidempi lenkki, mutta ylivoimaiseksi osoittautui puron jälkeen ylämäki, joka oli aivan peilijäässä. Lisäksi alkoi olla sen verran pimeää, että en oikein nähnyt, missä on turvallista kulkea ja missä ei.. Jäi siis lenkki lyhyeen.

Käveltiin kotiinpäin takaisin ja liityttiin issikoiden jonon jatkoksi. Veikkaan, että tänään (tiistaina) tai viimeistään huomenna tiet ovat jo paremmassa kunnossa. Sira oli aika sipsuvarvas koko alkumatkan kun ilmeisesti pohja mietitytti aika paljon. Kotiinpäin tullessa kuitenkin käveltiin oikein rennosti ja pitkänä.

Neiti päätti myös yrittää huijata oman kentän kohdalla ja esitti jo perinteisen "ryöstän ylämäen päältä ja pusken kylkimyyryä kentälle". Onneksi oli lunta sen verran, että vauhti töppäsi ja pukitkin olivat erittäin hillittyjä. Kolme kertaa Sira onnistui kiskomaan itsensä kentälle ennen kuin sain pohkeenväistössä ja ärräpäiden saattelemana neidin ruotuun ja kulkemaan muka hankalan kohdan ohi.

Mentiin yhteensä sellaiset 40 minuuttia käpöstellen siellä täällä. Siran askel tuntui kotiinpäin jotenkin todella matkaavoittavalta ja työntö tuli hyvin takaa. Selkä tuntui tosi pehmeältä.

Bootsien kanssa olo oli tänään kuin voittajalla. Ähräsin niiden kanssa toki edelleen vartin, mutta jotenkin sujahtivat jalkaan helposti ja sain nopeasti ne kiinnitettyä oikealle kireydelle. Laitoin ne boksissa jalkaan, mutta tein jalan ympärille "vallihaudan", jolloin oli enemmän tilaa kiristellä ja säätää. Eniten tänään helpotti ymmärrys siitä, että popon tarraosa pitää kiinnittää kunnolla painaen heti kavion kärjestä lähtien. Silloin se asettuu heti oikealle paikalle, eikä vaadi jatkuvaa säätöä.
(Jenna)

Valmennus 24.3

Tälle viikonlopulle tosiaan tuli nyt kuitenkin valmennus ja me tietysti Siran kanssa mukana kun mahdollisuus oli. Lähdin kokeilemaan vähän uudella tavalla, irtokarvan rapsutteluiden ja polven ylipuolella olevan patin ihmettelyn ja hieromisen (oli mielestäni isompi kun perjantaina, viileä kuitenkin eikä Sira tuntunut millään tavoin sitä aristelevan. Mainitsin tästä ja tiistain hieronnasta ennen valmennusta..) jälkeen mentiin tekemään alkulämmittelyjä maastoon. Normaalisti ollaan menty maneesille kävelemään vapain ohjin ja aloiteltu hommat vasta siellä, nyt jo maneesille tullessa pystyin keräilemään tuntumalle ja aloittamaan pienen taivuttelun ja ravailun. Aloitettiin varsinaiset harjoitukset tuttuun tapaan ympyrällä verkkailemalla ja Sira oli alusta lähtien paljon paremman tuntuinen kun mitä on ollut nyt pari edellistä kertaa. Ravi oli rentoa, ei mitään ihmeellisiä alkukiihdyttelyjä tai lapa edellä suoritettuja kipityksiä. Siralla selkä toimi ihan eri tavalla ja neiti haki heti alkuunsa ihan mukavaa työskentelymuotoa vaikka ohjat roikkuikin vielä pitkinä. En ymmärrä.. Hieronnalla lienee ollut oma osansa, mutta tällä kertaa ei tarvinnut myöskään vängätä maneesin päätyyn menemisestä.

Keskityttiin jumppailemaan ja taivuttelemaan hevosia tällä kertaa, työskenneltiin pitkään käynnissä ja kevyessä ravissa ja annettiin tilaa hevosille. Ympyrällä ratsastettiin hetkellistä ylitaivutusta ja -asetusta käynnissä ja ravissa - ilman ulko-ohjaa! Apua, tällaiselle 80-lukulaiseen ulko-ohjan tuntuman nimeen vannovalle ratsastajalle meinasi tulla hätä.. Alkujärkytyksen jälkeen oli pakko todeta, että helkkari, sehän toimii. Istunnan ja pohjeapujen merkitys on ihan älytön vaikka alkuun tuntuikin siltä, että ilman ulko-ohjan tuntumaa roikun epäreilusti sisäohjassa ja Sira-parka kaatuu sisälle. No ei kaatunut. Päinvastoin. Sama onnistui ravissakin molempiin suuntiin, vasempaan kierrokseen mentäessä ehkä ihan pientä sisäpohjetta vastaan vänkäämistä, mutta asetus ja taivutuksen suunta pysyi kuitenkin koko ajan oikein. Luulen, että vasemmassa kierroksessa iso osa ongelmista on minusta lähtöisin, Krissen mukaan kun Sira näytti melkein paremmalta siihen suuntaan.

Lopuksi ne laukannostot, mehän ei vielä varsinaisesti olla noissa valmennuksissa käyty laukka-asioita, vaan haetaan vielä tässä vaiheessa lähinnä laukan ylläpitoa, tasaisuutta ja Siran tapauksessa pukitonta nostoa ;) Ei tullut pukkeja tällä kertaa, vaan omasta mielestäni kivat ja rauhalliset nostot -sisäohja jo kevyesti tuella nostossa, jes!- ja hyvinkin tasapainoista laukkaa pääty-ympyrällä, eikä haitannut vaikka tunnilla parina ollut Mailis teki samalla laukkoja koko kentällä. Sira on yleensä ollut sitä mieltä, että kaverin kadotessa neiti ei myöskään voi keskittyä, nyt tätä(kään) ongelmaa ei ollut. Siralla oli näköjään ihan superpäivä kaikin puolin! Ravailtiin vielä rennot loppuravit, oltiin ponin kanssa molemmat taas kun uitettu hiessa.. Sira muuten kulki miltei koko tunnin oikein päin ja kunnolla selkää ja takaosaa käyttäen, rehellisessä peräänannossa ei ole koko työskentelyaikaa, mutta kerta kerralta pidempään. Lopputunnista laukassa huomasi selvästi väsymisen ja siinä mentiin kyllä vapaammassa muodossa, edelleen kuitenkin selkä toimi oikein päin.
Loppukäynnit taluttaen, käveltiin maneesissä ja metsätiellä vielä joku 20 minsaa. Joku puoltoista tuntia siihen taas hujahti, mutta kello oli kuitenkin vielä niin vähän, että Sira pääsi syömisen jälkeen loimi selässä takaisin ulkoilemaan.

Yritin miettiä, mitä nyt tosiaan tehtiin eri tavalla kun sujui niin hyvin. Hieronta oli varmasti iso osatekijä, huomasin esim. ettei satula tällä kertaa valunut kertaakaan kummallekaan kyljelle, eli jos siinä on ollut taustalla jotain vinoutta, niin ei ollut tällä kertaa. Alkulämmittely muualla kun maneesissa eli Siralle vähemmän aikaa etsiä kauheuksia sieltä saattoi myös auttaa. Eilinen energian purkaminen ja toisaalta aika kevyt viikkokin oli takana, ehkä sekin.. En myöskään yleensä ratsasta raipan kanssa, nyt oli mukana lähinnä siksi, että joutuessani pitelemään raippaa mun käden asento korjautuu melko automaattisesti. Pitää alkaa kanniskelemaan ratsastaessa jotain grillitikkuja käpälissä kun se on kerran noin pienestä kiinni. Tosin eipähän Sira tuntunut välittävän, sen verran rento poni oli alla (hah, mähän en ole keppi kädessä ratsastanut tuota.. kymmeneen vuoteen, kun vanha hevoseni tosiaan loikkasi lähimpään kuuseen silmänvalkuaiset vilkkuen jos joku mainitsikin lähimmän kilometrin säteellä sanan raippa.) Hyvin sujuneiden tuntien jälkeen on aina kiva elää hetkellisesti siinä uskossa, että jes, tässähän ehkä osataankin jotain - kunnes seuraava kerta pudottaa pilvilinnoista takaisin karuun todellisuuteen.. Ei vais, pitää nyt vaan yrittää pitää opit mielessä ja harjoittelua, harjoittelua. Sira on siitä huippukiva, että neiti on kaikessa ihan sataprosenttisesti mukana (hyvässä ja pahassa mielessä) ja kun sitä kiitosta/huomiota antaa, niin hevosesta huomaa tietynlaisen itsetyytyväisyyden. Sama tietysti toisinpäin, jos Siralla on huono päivä niin silloin se on huono päivä ja piste.

Mutta tällä kertaa näin hyvin, näistä on aina mukava jatkaa :)

Lauantaina metsissä rymyämässä

Lauantaina kävin kiireellä tallilla. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että vietin tallilla vain 2,5h. On se hassua, miten siellä aika vaan lentää, vaikkei tekisi "mitään". :)

Karvanlähtö on nyt ihan toivottavasti huipussaan. Siraa ei tarvitse kuin pyyhkäistä kämmenellä, niin jo on koko käsivarsi ja takki valkoisen karvan peitossa. Ja sitä karvaa riittää. Ratsastuksen jälkeen yritin harjata satulahuopaa ja vyötä, mutta aika tiukkaan olivat karvat takertuneet.

Tiet alkavat olla jo onneksi huomattavasti paremmassa kunnossa. Paremmalla tarkoitan sitä, etteivät ne ole enää peilijäässä. Aika röpelöisiä tiet olivat ja jään alta oli paljastunut isoja kiviä, mutta bootsit onneksi tulevat helpottamaan menoa teillä jatkossa.

Me ei tällä kertaa vielä bootseja vedetty jalkaan, vaan suunnattiin omaan metsään (vaihteeksi..). Laskeskelin, että Sira saattaisi olla aika virrakas, joten heitin selkään satulan ja kuolaimet suuhun kaiken varalta. Tämä olikin aika hyvä ratkaisu, sillä neiti tosiaan oli menotuulella. Yritin purkaa energiaa aina pohjan ollessa sopiva ravailuun / laukkailuun. Käytiin peltokin laukkaamassa ympäri, pari kertaa molempiin suuntiin. Omassa metsässä neiti oli sitä mieltä, että kävely on tarkoitettu muille ja me painateltiin polkuja ravissa/laukassa.

Sira on siitä kiva, että neidillä on mahtava tasapaino ja harvoin kompuroi missään. Enemmän metsässä laukatessa pelottaa, että oksa tms survaisee jompaan kumpaa silmään.

Oltiin liikkeellä reilut 40 minuuttia ja saatiin molemmille hiki pintaan. Kuivattelin Siraa tallissa aikani, mutta pintakarva ei vaan tahtonut kuivua. Aikani mietittyä jätin neidin heinäkasan seuraan hetkeksi sisälle, Tiia lupasi heittää Siran ulos ennen kuin lähtee ratsastamaan.

Mites tämä tuleva viikko? Mikä on pääsiäisen ohjelmanne? Mä olen vapaalla torstaista maanantaille. Kävisin itse mielelläni torstaina ja perjantaina. Lauantain ja sunnuntain olen reissussa, joten silloin olisi kiva, jos pääsisitte..? (Jenna)

Perjantai 22.3.2013

Siralla oli selvästi nälkä, koska jo siinä vaiheessa kun vein heinää karsinaan odottamaan ja pyörin pihassa muuten, kuului tarhan puolelta hyvin vaativaa hörinää ja kun lopulta pääsin hakemaan ponia, niin mua (tai siis herkkuja) oltiin odottamassa vastassa portilla. Tiet ja piha oli ihan luistinrataa, mutta onneksi trailerin viereen oli aurattu polku, mitä pitkin pääsi aika mukavasti kulkemaan.

Tallissa oli enemmän ja vähemmän hevosia ja ihmisiä, issikat ja Iivari (jep) oli lähdössä hommiin suunnilleen samoihin aikoihin meidän kanssa. Me oltiin harjaushommissa hitaimpia, talvikarvaa tuntuu riittävän ihan pohjattomasti  ja lisäksi Sira oli löytänyt mukavan nukkumispaikan. Olinkin jo unohtanut, miten kivasti kimojen karvasta erottuu kellertävänruskeat läikät..

Reittien suhteen ei juurikaan ollut vaihtoehtoja, alhaalla tie oli ihan peilijäällä ja pellolla lunta riittää edelleen vähän turhankin kanssa. Lähdettiin siis omaan metsään hortoilemaan - sinne minne kaikki muutkin, joten vastaantulijoita osui matkalla vastaan tuon tuosta :) Siralla tuntui olevan energiaa ja omia reitti-ideoita turhankin kanssa, toisaalta vähän väliä piti pysähdellä kuuntelemaan, että kukakohan tällä kertaa tulee polulla vastaan. Muuten mentiin aika ongelmitta, kerran Sira otti ja kääntyi 180 astetta ampaisten Tvissen perään. Mulla yllättäen ei ollut ohjia kädessä, mutta näköjään tarpeeksi painokkaasti lausuttu ärräpää toimii ihan yhtä tehokkana hidastimena,. Takaisin menosuuntaan ja matka jatkui, väljemmillä alueilla koetin vähän järjestää Siralle tekemistä ja ratsastelin mutkittelevaa uraa ja lyhyitä pohkeenväistöjä niin, että neiti joutui vähän asettumaan, taipumaan ja kuuntelemaan pohjetta. Lopuksi käytiin vielä kahlaamassa pari kierrosta pellolla hangessa, oltiin yhteensä vajaa tunti. -hanna

(Krisse ilmoitteli olevansa tulossa sunnuntaina, neljän tienoilla alkaisi valmennus.)

Kevyttä pumputtelua 20.3 ja 21.3

Hieronnan jälkeisenä päivänä otettiin rennosti ja rauhassa. Kävin talutettelemassa neitiä viereisessä metsässä puolisentuntia. Oli kamera mukana, mutta valitettavasti oli niin hämärää, etten saanut kuin suttuisia kuvia valkoisesta möntistä ja epäselviä kuvia metsässä piileskelevistä peuroista..

Hieroin Siran polvessa olevaa pattia hierojan ohjeiden mukaan pyöritellen. Patti siinä tosiaan on, viileä ja liikkuva. En tiedä vieläkään mikä se on. Tuntui kuitenkin taas vähän pienenevän kun hieroin.

Eilen torstaina käytiin metsässä pyörimässä. Tiet olivat jäässä, mutta toivoa on jo näkyvissä. Monesta paikkaa pilkisti hiekka. Mietin eilen, että valittamisen sijaan pitäisi olla tyytyväinen, meillä on kuitenkin käytössä metsä, jossa saa hyvin aikaa kuluteltua ja maneesiinkin pääsee tietyin rajoittein. Meidän ensimmäisellä tallilla ei voinut ratsastaa ollenkaan tällaisillä säillä.

Mutta täytyy kai se myöntää, odotan jo kesää.. :)

Hieronta tiistaina 19.3

Tänään oli vuorossa hieronta. Ajattelin, että saan haukut kun olen laittanut Siran liukastelemaan näillä kevään liukkailla ilman kenkiä ja hokkeja.

Kaikki oli kuitenkin yllättävän hyvin. Toki Sira oli kireä monesta kohdasta. Sellainen tasainen jännitys koko hepassa. Kaikki kireät kohdat olivat kuitenkin sellaisia, että pehmenivät hierottaessa. Jos jännitystä olisi ollut vain tietyissä paikoissa, olisi se viitannut liikevirheisiin, jalkavaivoihin tms. Esimerkkinä tästä se, että jos ristiselkä on kipeä paikasta x, viittaa se todennäköisesti toisen puolen jalkavaivoihin. Mutta tosiaan meillä ei tällaistä ongelmaa ollut, vaan sellainen yleiskireys. Tämä kuulemma voi tullakin juuri liukkaalla pohjalla jännittämisestä.

Eniten hierottaessa Sira reagoi jostain syystä niskan alueeseen. Olen tässä yrittänyt pohtia, missä on vika. Neiti ei kuitenkaan kulke väärinpäin ja pää taivaissa vaan hakeutuu enemmän alemmas luonnollisempaan asentoon. Niska voi kuulemma myös kipeytyä jos neiti on lyönyt päänsä, mutta eihän me olla kaaduttukaan missään ja missä tarhassa oikein voisi päänsä lyödä. Noh, nämä on taas näitä juttuja, joita voin miettiä loputtomastim keksimättä sitä oikeaa ratkaisua. Olisiko vika suitsissa..?

Isona yllätyksenä tuli myös toisen etupuolen yläpuolella oleva peukun kokoinen patti. Patti oli kova ja viileä. Hieroja epäili liikaluuksi, mutta mistä sellainen olisi tullut. Hieroessa patti kuitenkin pieneni selkeästi. Olin aika ihmeissäni, koska miten ihmeessä pidempään jalassa ollut liikaluu olisi mennyt multa (ja meiltä kaikilta) ohi ja pieneneekö se muka hieroessa. Outoa. Pitää lukea asiasta enemmän jostain.
..ja tietenkin laittaa kysely ht-nettiin. ;)

Hierojat, eläinlääkärit, eläinkuiskaajat.. PLAAH. Kaikki saa mut aina vainoharhaiseksi ja menettämään yöunet; "mistä johtuu asia x", "mitä voisin muuttaa asian korjaamiseksi" ja "mitä olen tehnyt väärin?". Olen se sekopäinen, hysteerinen omistaja, joita myös kukkahattutädiksi kutsutaan. ;)

Pääpointti tänään nyt kuitenkin oli, ettei hieronnassa ilmennyt mitään isompia jumeja tai vinoutta. Selkeästi rentouttavan tunnin jälkeen lähdettiin vielä Marin ja Tvissen kanssa metsään kävelemään pariksikymmeneksi minuutiksi villaloimi selässä. Metsä oli täynnä peuroja. Ihan uskomaton satumetsä.

Liukkaus tuntuu pahenevan edelleen. Sira ei tahtonut päästä kulkemaan tallin ja tarhan väliä ja sain houkutella tosissaan, että sain neidin ulos tallista. Lopulta kuljettiin lumihangen läpi tarhoille. Lunta oli Siraa mahaan asti, mutta tämä oli selkeästi mieluisampi vaihtoehto. Metsässä polut ovat onneksi vielä kunnossa. Tule jo kesä!
(Jenna)

...

Ja pohdinta jatkuu. Nukuttuani yön yli, mieleen hiipi ajatus, että olisiko vika niskajumiin kuolaimettomissa. Sirahan on ollut aika villi neito viime aikoina ja kuolaimettomilla olen joutunut aika kovaa ottamaan kiinni. Niiden painehan osuu niskaan. Samoin välillä kun Sira jäkittää, niin vedän riimusta eteenpäin / nojaan painollani eteenpäin riimunnaruun nojaten. (Ja kun Sira ottaa askeleenkin, vapautan paineen). Silloinhan välillä neiti nostaa päätään ylös, mutta se kun jumitellaan, on kyllä aika harvoin enää nykyään..
(Jenna)

Sarjakuvia Sirasta

Siran vanha vuokraaja Kaisa on taiteillut ponista hienoja sarjakuvia. :)

Maneesilla rentoilemassa 18.3

JOS nyt olisi talvi, olisi ollut kiva sää. Ei ollut liian kylmää, ei tuullut ja lunta sateli hiljalleen. Nyt on kuitenkin kevät ja pikkuhiljaa kaipaisi jo sitä aurinkoa ja lämpöä.

Sira oli harjaillessa hieman kärttyisen oloinen, ajattelin energian pursuvan korvista ulos ja ilmenevän  ruttuisina sieraimina ja happamana ilmeenä.Maa oli taas erittäin lipsuilu kunnossa, joten päätin suunnata maneesiin. Ajattelin, että Siralle tekee varmasti hyvää päästä kulkemaan varomatta kaatumista jatkuvasti plus omistajankin päälle tekee vaihtelu hyvää välillä.

Mentiin maneesiin ajatuksella, että otetaan rennosti ja rauhassa. Kaikessa tekemisessä keskityin siihen, että rentoutan ja rauhoitan Siraa. Tehtiin helppoja juttuja vaatimatta mitään erityisemmin. Ensin ympärällä käynnissä pysähdyksiä ja sitten ravista käyntiin siirtymisiä. Oltiin "pelottavassa" päädyssä, mutta ainoastaan kulmaa piti väistää. Annoin Siran ravailla paljon energioitaan pois ja aloiteltiin muutenkin Siran tahdissa.

Sira oli yllättävän rauhallinen siihen nähden, että melkein viikko ollaan vaan menty rauhassa maastossa. Otettiin heti alkuun muutaman nostot ja annoin Sirpun laukkailla höyryjä pois. Vasen laukka pyöri hyvin ja oli hyvä istua, mutta oikea tuntui siltä, että teki mieli nousta kevyeen istuntaan. Tehtiinkin oikeaa laukkaa tänään vähän enemmän.

Laukkojen jälkeen Sira kuumui jonkun verran ja kun yriteltiin taivutella, neiti jostain syystä veti itseään linkkuun vasemmalle (ei siis taivutuksen suuntaan). Yritin korjailla istuntaani ja hakea omaa mahdollista vinouttani, mutta omasta mielestäni olin suorassa. En oikein ymmärrä, miksi neiti itseään noin väänsi vai oliko nyt vaan kyseessä joku päähänpisto.

Hypättiin pari kertaa hurja 40 cm este kun sellainen kentällä oli. Sira innostui kovasti ja vauhti lisääntyi huomattavasti esteen lähestyessä. Jouduttiin tekemään aika monta volttia ennen kuin neiti suostui pidätteitä kuuntelemaan. Hyppyjen jälkeen piti sitten takapäätä heittää ja näyttävät caprioletkin esitellä. Olisi kiva joskus saada videoille tai kameralle kuinka korkealle lentävä hevonen oikein nousee. :)

Muutamasta pukista ja hypystä huolimatta Sira oli hyvin tyynen ja rauhallisen oloinen. Kuunneltiin musiikkia ja yritin keskittyä kevyeen käteen ja luottamaan Siraan. Luottamuksella tarkoitan sitä, että päätin luottaa siihen, ettei Sira halua tiputtaa tai ettei neiti ala riekkumaan. Keskityin omaan pehmeään katseeseen ja pysymään rauhallisena, muistamaan hengityksen.

Mentiin reilu tunti sisältäen alku- ja loppukäynnit maneesissa. Viimeinen vartti siivoiltiin estettä ja maneesia muuten. Sira kulki perässä korvat hörössä ja hyvin tyytyväisen oloisena. Oli kivaa ja rentouttavaa ilmeisesti meillä molemmilla.

Huomenna edessä on hieronta, joka voi näiden liukkaiden jälkeen tehdä tosi hyvää. Toivottavasti kuitenkaan tuo outo vinous ei enteillyt mitään isoja jumeja, vaan oli vaan Sirpulan omaa kivaa..
Tutkin vielä tallissa kuolaimet, jos niissä olisi jokin vika, mutta en huomannut teräviä reunoja tai muuta kummallisuuksia, hampaat on raspattu muutama kuukausi sitten ja satulankin pitäisi sopia. Voihan olla että viikon lötköily vaan aiheutti hassuttelua. Toivottavasti.

Sunnuntai 17.3.

Poikkeuksellisen puhtoinen poni odotteli tarhassa ja vihkosta löytyi selityskin.. Milla oli käynyt taluttelemassa puoli tuntia ja harjaamassa Siran, joten me vaan rapsuteltiin hetki ennen kun lähdettiin hommiin. Maneesi oli varattu illaksi, joten otettiin suunta oman metsän poluille. Todennäköisesti ainoita paikkoja, jossa on edes jotakuinkin siedettävä pohja nyt. Eilisen varsin rentouttavalta kuulostaneen reissun jälkeen varustauduttiin ihan satulalla ja normisuitsilla.. Bootsit jätettiin tällä kertaa talliin.

Ajotiepätkän talutin, Sira kömpi puolittain lumivallin päällä tai missä milloinkin oli paras pito. Huh. Päästiin kuitenkin poluille ja lähdettiin tutkimusmatkailemaan. Jänikset oli jotain ihan hirveänkamalan pelottavaa ja ellei pöhisty jollekin äärimmäisen vaaralliselle (kuten lumesta törröttäville pajuille tai vanhoille lantakasoille..) poni humputteli sellaista tahtia, että meinattiin pariin otteeseen kävellä polkujen risteyksistä ohi. Maneesin takaa kulkeva tie oli yllättävän hyvässä ja pitävässä kunnossa verrattuna tilanteeseen muualla, joten kun oltiin käyty kulkemassa sekin ensin kävellen, vedettiin pätkä pari kertaa rauhallisella ravilla. Se kuuluisa kolmas kerta sitten toden sanoi, neiti oli sitä mieltä, että nyt riitti moinen typerä hidastelu. Pari protestipomppua ja sitten mentiin muutamaan kertaan rivakammin eestaas (Sira tarjosi laukkaakin, mutta kun sisukkaasti kevensin, niin raviahan sieltä tuli..). Reippaamman kerran jälkeen lähdettiin joksikin aikaa rauhoittumaan ja kävelemään pitkin ohjin polkujen puolelle, myöhemmin tultiin vielä ravailemaan pariin kertaa suora edestakaisin. Siinä vaiheessa Siralla ei ollut enää kiire mihinkään ja pystyttiin hölkkäämään pitkällä ohjalla.

Polkujen kautta vielä tasoittelemaan ja sitten tallille, kolme varttia kulutettiin reissussa. Pidempäänkin olisi voitu jatkaa muuten, mutta alkoi tulla sen verran pimeä, että mulla oli ongelmia erottaa mitkä polut oli kunnollisia ja mitkä vaan peurojen tekemiä reittejä. Pientä hikeä oli nostanut ryntäille ja kaulaan, tosin aika hyvin sekin oli ehtinyt jo perilletullessa kuivua, heitin kuitenkin viltin selkään hetkeksi. Sira jäi sisälle kun iltatallivalmistelut oli siinä vaiheessa enää hevosten sisääntuloa vailla. (hanna)

Kevätpörriäisen seurassa lauantaina 16.1

Olipas kivaa olla tallilla taas pitkästä aikaa niin, että oli aikaa hömpötellä ja humputella rauhassa. Harjailin Siran tarhassa auringon lämmittäessä. Karvaa sain irti villpaidan verran. Haisteltiin toistemme nassuja ja rapsuteltiin rauhassa.

Alunperin oli tarkoitus lähteä pidämmälle maastoon, mutta nopean ympäristön tarkastelun jälkeen totesin, että jäädään omaan metsään pörräämään. Inhottavan liukasta oli edelleen.

Lähdettiin satulatta ja kuolaimitta liikkeelle. Tänään ensimmäistä kertaa PITKÄÄN aikaan tuli sellainen fiilis, että olisin kaivannut kuolaimia avuksi jarruttamisessa. Sira vei mua pitkin metsiä ihan 6-0. Neiti oli jotenkin erittäin tietäväisellä tuulella. Jos kehtasin ehdottaa jotain muuta suuntaa, kuin mitä neiti oli aikonnut, lähdettiin            kaula pitkällä puskemaan sinne Siran mieleiseen suuntaan Jos yritin kääntää ja lopulta vetää päätä linkkuun, neiti vaan lisäsi vauhtia. Lopputuloksena laukattiin polkuja pitkin. Välillä oli pakko päästää pää suoraksi, kun piti painua kaulalle suojaan oksilta. Sira veti itsensä jotenkin ihan pönttökierroksille. Kun lopulta sain neidin tahdin hidastumaan ja saatiin vihdoin käännyttyä takaisin oikeaan suuntaan, piti pihistä ja puhista ja tuijotella kaikkea.

Käytiin myös pellolla pyörähtämässä. Lumi oli todella tiivistä ja raskasta. Tarkoitus oli kiertää pelto laukassa ja tehdä kauden viimeisiä hankijumppia. Kahteen kertaan Sira kaahasi pellolta pois mun turhaan nykiessä ohjista. Jumppa venyi niskuroinnista johtuen, koska päätin, että me tehdään se yksi kierros laukassa. Onnistuttiin lopulta pienen neuvottelun ja muutaman ärräpään jälkeen. Kaikn tämän lopputuloksena saatiin pieni hiki molemmille pintaan.

Laskeskelin että ollaan menty useampi päivä putkeen aika rauhassa. Lisäksi tallille tultaessa huomasin, että bootsit olivat haukanneet lunta paljon + yhden kiinnitys oli repsallaan. En tiedä oliko näiden kahden yhdistelmä tänään neitiä villitsevä vai mistä lienee taas kyse. Josko meillä on vaan innostunut, valkoinen kevätpörriäinen..

Oli kiva lukea, että Hannalla bootsien kanssa oli mennyt mukavasti. Itse sain aikaa tuhraantumaan varmaan puolisentuntia niiden kanssa sählätessä. Aluksi meni myös meillä oikea ja vasen sekaisin. (Ja jottei olisi liian helppoa, tulee eteen kokoa 7 olevan popot ja taakse kokoa 8). Sira seisoi nätisti ja piti jalkoja ilmassa kiltisti. Jotenkin en vaan saanut bootseja oikealle kireydelle ja kun remmit olivat mielestäni ok, huomasin että sukka alla on rytyssä ja taas lähti homma alusta..

Mietin siinä ährätessäni, että pitäisikö sitä siirtyä takaisin kenkiin, mutta päätin nyt vielä antaa bootseille mahdollisuuden. Pitää vaan treenailla niiden kanssa useammin niin että niiden laitosta tulee rutiinia. Lisäksi tänään tein sen mokan, että laitoin niitä ensin tarhassa vapaana olevalle Siralle ja sen jälkeen mentiin juuri purutettuun boxiin. "Yllättäen" bootsit haukkasivat purua ja tarrat olivat täynnä pölyä ja roskaa. Jatkossa varmastikin fiksuinta tehdä tämä tasaisella pohjalla esim tallin edessä tai sisällä käytävällä.

Tuosta pihalla kuntoon laittamisesta tuli mieleen, että olenkohan muistanut sanoa, ettei Siraa saa sitoa kiinni minnekään eikä varsinkaan jättää yksin minnekään sidottuna. Siralla on vetopaniikki. Se ei ilmene aina ja jatkuvasti, mutta kun se tulee päälle on Sira todella hysteerinen. Tästä esimerkkinä se, että Sira vetäisi itsensä aikoinaan liikkuvassa traikussa pystyyn katkoen kuljetusnarun (? Miksi sitä sanotaan). Samalla hypyllä neiti käänsi itsensä ympäri ja yritti moottoritiellä kammeta itsensä ulos traikun takaosan yläosan kautta. Ei siis sidota neitiä minnekään, kiitos.

Mutta takaisin tähän päivään.. Siivoilin reilun tunnin tarhaa ratsastuksen jälkeen. Tauoilla vaan nautittiin auringosta ja vaan vietettiin laatuaikaa yhdessä. Uskomatonta muuten kuinka hyvää jumppaa tuo tarhojen siivous on; tätä kirjoittaessa tuntuu pientä nipistelyä vatsalihaksissa. :)

Tämä iloinen ratsastuskerta sai varmasti molempien teidän mielen halajamaan tallille ja ratsastamaan, joten kysäistäänpä tähän loppuun, miten teidän ensi viikon päivät menee? Onko Tuulia koko viikon reissussa vielä? Miten Hannan ohjelma?

(Jenna)

Perjantai 15.3.

Eilinen kun jäi Siralla vapaapäiväksi ja mun aikataulu maneesin vapaanaoloaikoina oli tänään aika hektinen, niin päätettiin taas lähteä vähän oikomaan jalkoja maastossa. Samalla tuli hyvä tilaisuus kokeilla bootsien käyttöä.

Voiton puolella. Tossut ennen viimeistä tarkastusta, vähän vaati vielä korjailua..

Ensimmäistä kertaa ikinä tuli kokeiltua töppösten laitto käytännössä. Sira oli onneksi hyvä harjoittelukohde, niin kiltisti neiti suhtautui asiaan. Istuin karsinassa ponin vieressä ja pyörittelin hetken ensimmäistä sukkaa ja bootsia paikoilleen, mutta pienen miettimisen jälkeen homma onnistui yllättävän helposti (tosin voihan sitä aina tarkastaa aluksi, ettei ole laittamassa väärän puolin tossua..). Käytävällä olisi ollut varmaan helpompi kokeilla, mutta kävi se näinkin. Meni ehkä kaikkiaan joku 10 min tuossa bootsien ujuttelussa, josta varmaan puolet tuhraantui ensimmäisen laittamiseen. Joten yllättävän nopeasti tup pukeminen sujui! Kun bootsit oli jo jalassa, otin Siraa käytävälle ja tarkastin ja korjailin vielä tarpeen mukaan.

Jäi edellisen lenkin jälkeen kaivelemaan mieleen, että haluan käydä ilman satulaa reissussa, joten penkin kautta selkään vaan ja matkaan. Lähdettiin ensin peltojen ohi ihmettelemään hangella jolkottelevaa kettua, jäniksiä ja kasvihuoneilla (?!?) lunta aurailevaa traktoria, Sira oli mukavan rennon ja reippaan olonen. Normaalisti pellon reunassa neiti yrittää vähän hidastaa tahtia, mutta tällä kertaa jatkettiin vaan korvat hörössä ohi. Ilmeisesti ainakin karkeammalla jäällä ja lumipintaisilla alueilla tossujen kanssa on parempi pito, sillä viimekertaisen sipsuttelun jälkeen Siran meno tuntui välillä aika uhkarohkealtakin. Käännyttiin asuinalueen alkamisvaiheilla, siellä alkoi lipsumaan ihan toden teolla - nämä kevätkelit on siitä ihania, kun päivällä aurinko sulattaa pinnan, autoliikenne hioo sen ja illalla hämärtyessä ja jäähtyessä tie muuttuu sitten ihan luistinradaksi.

Lähdettiin vielä toiseen suuntaan metsäilemään, tallin edustan risteys oli ihan peiliä ja siinä olin aika varma, että kohta mennään nurin.. (tässä kohtaa voidaan mainita, että vaikka muuten olenkin ehkä itsesuojeluvaistoton tapaus, niin liukkaalla pinnalla ratsastaminen on se tilanne, jossa tulee jännitettyä. Sen verran pahasti olen pariin kertaan mennyt hevosen kanssa nurin keväisillä teillä, että en viitsi enää riskeerata. Onneksi Sira on meistä se järkevämpi tapaus ja osaa itse varoa, pakko vaan alkaa luottaa tamman vaistoon tässä asiassa). Ei onneksi, päästiin ehjin jaloin ja ilman suurempia traumoja ja metsässä oli taas huomattavasti parempi pohja. Oltiin kaikkiaan joku 40-45 minuuttia taas, tallissa tarkastin vielä, että tossut ei ollut hangannut kun mentiin niiden kanssa näinkin pitkään totuttelematta ja harjailin toisen erän irtokarvaa pois.
-hanna

Vapaalla rentoutumista to 14.3

Tänään Sirpulla oli ihan vapaa. Suunnitelmissa oli mennä tallille, mutta jouduinkin lähtemään ystävän tueksi Tampereelle ja Sira sai vapaan.

Perjantaina sitten vaan kunnon lämmittelyt ja pitkät alku- ja loppukäynnit niin neiti vertyy vapaapäivän jäljiltä. :)

(Jenan)

Ensi kerralla lähdetään kyllä ilman satulaa.. Rauhallista maastoilua 13.3.

Siralla oli mystinen tutkimusmatka meneillään kun tulin tallille, neiti sukelteli jotain hangen seassa.. Tuli kuitenkin iloisesti portille vastaan (en näköjään ole ainakaan vielä Siran mielestä se inha koulutuuppariakka, jota kannattaa pikemminkin juosta karkuun minkä koivistaan pääsee.. Iivari sen sijaan kieltäytyi tulemasta mun kanssa illalla sisälle, mitä ihmettä?!?) ja hirveällä kiireellä talliin tarkastamaan, ettei maailmasta vaan ole ruoka päässyt loppumaan. Harjailtiin kaikessa rauhassa irtokarvaa pois kun kerrankin ei ollut kiire valmennukseen - lopulta kopissa näytti siltä, kun kuivitus olisi hoidettu purun sijasta karvalla. En käsitä, miten sitä voi oikeasti riittää noin älyttömästi aina karvanvaihdon aikaan..

Alkuperäinen idea oli mennä pellolle/kentälle/muuhun sopivaksi todettuun paikkaan kertailemaan sunnuntain oppeja, mutta Siralla oli vähän omaa kivaa ja hankikin vielä turhan paksu sekä kova pinnasta (ja kun yhdistetään nämä kaksi asiaa, niin tadaa, esitettiin wannabe-espanjalaista käyntiä kun Siran mielestä oli jotenkin älyttömän hauskaa "hakata" sitä rouskuvaa lumen pintaa etusilla ja puhista sen jälkeen niille kavioista lenteleville lumikokkareille. Niinpä niin). Mullakaan ei mitään ihan älyttömän tehokasta oloa ollut ja nauratti vaan Siran toilailu, joten käännettiin aika äkkiä nokat kohti maastoja. Pysyteltiin lähialueilla kun alkoi olla jo ihan kiitettävän pimeää ja eihän meillä mitään heijastimia ollut mun takissa roikkuvaa onnetonta Liikenneturvan mainoskillutinta lukuunottamatta. Harmittelin vaan, kun olin laittanut satulan, ilman olisi ollut niin paljon mukavampi köpötellä.

Liukasta oli edelleen, joten aika varovasti jouduttiin etenemään. Aina en ollut ihan varma, että johtuiko hetkellinen vauhdin hiipuminen enemmänkin Siran varovaisuudesta vai siitä, että neiti olisi mieluusti vaihtanut suunnan tallia kohti.. Olettaisin, että oli pitkälti kyse varovaisuudesta, kotiinpäin tultiin nimittäin ihan samalla tavalla hiippailemalla. Ja kun jänis ampaisi karkuun Siran jaloista, niin poni loikkasi vaan metrin ilmaan, mutta jäi sitten niille jalansijoilleen tuijottamaan pupujussin perään. Ainoastaan maneesin taakse vievällä pätkällä pitoa oli sen verran, että pystyi ottamaan vähän rennompia askeleita. Oltiin yhteensä 45 minsaa, sitten luovutettiin ja siirryttiin ruoka-astian ääreen. Sira jäi sisälle syöpöttelemään kun meidän lopetellessa lenkkiä muillakin oli jo iltatalliaika :)

-hanna

Maastossa 12.3

Lähdettiin tänään jo aamusta Teemun ja Essun kanssa tallille. Tässä tapauksessa aamu tarkoittaa sitä, että oltiin tallilla jo yhden maissa.

Harjailin rapsutuksia kerjäävän tammuskan ja yritin saada keltaisia kohtia valkaistumaan hinkkaamaalla harjakivellä. Eipä onnistunut. Onneksi kohta on lämmintä ja koko karvakaverin voi pestä hännästä korviin. :)

Käytiin tutkimassa metsiä vähän pidemmällä. Matkalle lähdettiin mitä turvallisimmin ilman satulaa ja kuolaimia. Sira on tosin siitä kiva, että kun maassa on joku jalan, niin neiti on melko turvallinen kaveri.


Lähdettiin siis ensin Airan tallille ja siitä suunta sitten lenkkipolkuja pitkin kiipeilypaikalle ja sieltä kiipeillen metsän läpi kotiin. Reissuun saatiin kulumaan huimat pari tuntia, mutta matkalla pysähdyttiin räpsimään muutama kuva kun kamera matkassa. Essulle piti myös tietenkin myös palloa viskoa.

Mukava rentouttava maasto. Sira kulki koko matkan rentona ja rauhassa. Alkumatkasta jalat tahtoivat lipsua, mutta kun päästiin autiotalon ohi, saatiin pitoa paremmin. Hangessa ja lumella jalka pitää hyvin. Ainoastaan ihan "peilijää" tuntuu aiheuttavan sutimista.

Kengättömyys

Sira on nyt vuoden verran ollut kengättömänä. Kengittäjän uhkailuista huolimatta kaikki on sujunut suhteellisen helposti kengättömyyteen siirtymisen suhteen. Toki ensimmäiset viikot olivat muutoksen mukana totuttelua uuteen; Sira aristi jalkojaan, kuljettiin ainoastaan pehmeillä pohjilla ja yhtään kivikkoiset paikat aiheuttivat sipsutusta. Ensimmäiset pari kuukautta kuluivat siis varsin varovaisissa merkeissä. Kaviot eivät kuitenkaan ole missään vaiheessa lohkeilleet tai mustelmia tai muuta pelättyä ei ole ilmennyt.

Bootsin hankin syksyllä 2012. Meillä kävi Vainikan aitasta kengittäjä vuolemassa Siran jalat ja ottamassa mitat bootseja varten. Mitat olivat täysin samat kuin olin itse saanut. Halusin kuitenkin ammattilaisen mittaamaan kaviot ja vuolemaan oikean mallin. Bootsit kun eivät ole halvimmasta päästä ja väärän kokovalinnan takia ei uusiin ihan heti olisi ollut varaa.

Old mac's

Alkuun totuteltiin bootseihin rauhassa. Oltiin ne jalassa hetki omassa boxissa, seuraavana päivänä käytiin 10 minuutin kävelyllä jnejne. Alkuun tuntui, että töppöset hankaavat vuohista, mutta luulen vian olleen enemmän siinä, etten osannut kiinnittää näitä popoja oikein. Ensimmäisillä kerroilla bootsien kiinnitykseen kului vartti ja päälle, loppusyksystä ne sujahtivat jalkaan jo muutamassa minuutissa.

 Nyt kevään tullen edessä on jälleen uudelleen näiden käyttöönotto. Talvi on mennyt mukavasti kengättä. Ainoat hetket, kun kenkiä olisi kaivannut, on ollut kun maa on ollut jäässä ja aurattu. Kengätön ja ennenkaikkea hokiton jalka ei ole jäällä pitänyt. Liukkaita päiviä on ollut vain toisen käden sormilla laskettava määrä, joten en ole bootseihin hokkeja poraillut, vaikka se ilmeisesti olisi ollut mahdollista.

Bootseja tullaan varmasti nyt kevään korvilla tarvitsemaan, kun maa on kova tai kovin röpelöinen. Lisäksi pidemmälle maastoon lähdettäessä on bootsit hyvä turva suojaamassa kavioita. Omissa metsissä ja poluilla selvitään normaalisti ilman mitään ylimääräisiä härpäkkeitä jalassa.

Tässä pari varsin valaisevaa pätkää bootseihin liittyen. Ensimmäinen kertoo niiden "asentamisesta" jalkaan ja toisessa on yleistietoa kyseisestä merkistä ja mallista. Bootsien lisäksi meillä on "sukka", joka menee bootsin ja jalan väliin ja suojaa jalkaa hankaukselta.

Näiden kanssa joutuu varmasti alkuun harjoittelemaan, mutta ovat sopivina oikein toimivat ja mukavat apuvälineet kengättömälle jalalle haastavammille pohjille. Opetellaan näiden käyttöä pikkuhiljaa. (Jenna)

Omassa metsässä 11.3.

Tänään käyskenneltiin rauhassa omassa metsässä vajaa tunti. Ei lähdetty tielle liukastelemaan ollenkaan, joten oman pellon kuntokin jäi tsekkaamatta, vaikka siellä varmaan on lumi viime päivinä vähentynyt. Sira oli oikein mukavalla tuulella ja kelikin oli kiva. Valoisalla metsässä oli myös huomattavasti helpompaa. Seuranamme liikuskeli perinteisesti kaurislauma ja muutama jänis. (T)

Kristinan valmennus 10.3.

Kivan jäiset tiet edelleen, Sirakin tuumi, että ennemmin kahden metrin hangesta kun postilaatikoiden kohdalta tietä pitkin liukastellen.. Poni olo muutenkin vähän sen oloinen, että talli ja kiva kasa heinää edessä on ihan hyvä vaihtoehto päivän ohjelmaksi ja nyt ei kiinnosta pahemmin lähteä hommiin. Lähdettiin kuitenkin ja suunta taas maneesille ja Krissen valmennukseen. Toki kun oltiin hieman aikataulusta jo lähtökohtaisesti myöhässä, niin piti tehdä se siramainen jumitus maastoreitin ja maneesitien risteyksessä.. Mutta ilmeisesti "okei, seistään sitten just tässä eikä mennä mihinkään" -taktiikka toimii, koska Siraa alkaa vissiin ahdistaa mun passiivisuus alta aikayksikön ja poni on helppo huijata eteenpäin.

Päästiin aloittamaan valkku kuitenkin ajallaan, alkuraveissa piti punkea sisäpohjetta vasten ja spurttailla niin rivakasti kun jaloista lähtee (tässä vaiheessa se perinteinen ei tästä tule mitään -epätoivo, olo oli hervoton kun aloittelijalla Siran keskittyessä lähinnä flirttailemaan ihanan Muhkun kanssa).. Ympyrä näytti kuitenkin tällä kertaa jo alkuunsa jotakuinkin ympyrältä, eli pystyttiin työskentelemään ihan kunnolla varsinaisten harjoitusten alkaessa. Aluksi "ratsastettiin pysähdyksiä", tarkoituksena saada hevonen kokoamaan itsensä paremmin ja pysymään avuilla ja ryhdikkäänä myös paikoillaan seistessä - mulle aika uusi juttu pitää pysähdys noin kontrolloituna, mutta toimi Siran kanssa hyvin, pysähdyksen jälkeen heti ensimmäisetkin askeleet oli tosi hienoa käyntiä. Kun hevoset kulki kootumpana, alettiin tehdä pieniä omatoimisia siirtymiä ja asetusharjoituksia voltteja apuna käyttäen, ensin käynnissä ja sitten ravissa. Poikkeuksellisesti Sira oli näissä heti alkuun parempi vasemmalle, mikä on yleensä ollut meille se heikompi suunta. Oikeaan vastusteli sisäpohjetta enemmän, mutta antoi kuitenkin ratsastaa senkin läpi helpommin kun viimeksi. Kyllä me edistytään tässä hiljalleen!

Lopuksi otettiin laukat ympyrällä niin, että kaikki kolme tunnilla ollutta hevosta laukkasivat pääty-ympyrällä samalla kertaa. Olin vähän skeptinen alkuunsa, että noinkohan mahtaa onnistua, mutta Sirahan yllätti kaikki ja sekä laukannostot että laukkaaminen rauhassa siinä ympyrällä onnistui uskomattoman hyvin. Päästiin tällä kertaa jo jonkin verran työstämään sitä laukkaa, sisäohjankin pystyy näköjään pitämään paremmin tuntumalla kun laukka pyörii jo alla. Yksi pikku pukki vasempaan kierrokseen (kun kaveri olikin Siran mielestä väärässä paikassa väärään aikaan), mutta jatkettiin sen jälkeen kun mitään ei olisi tapahtunutkaan ja protestoinnit unohtui saman tien.

Sira sai kiitosta aktiivisesta takaosastaan ja kivasta muodosta, jossa kulkee työskennellessään - sekä rennoista, tyytyväisistä loppuraveistaan. Mullakin oli lopputunnista jo sellainen "tää alkaa hiljalleen sujumaan" -olo ja vaikka alkuun pungettiinkin joo, niin paljon helpommalla päästiin kun aikaisemmilla kerroilla. Taisi se eilinen humputtelu olla ihan hyvä ratkaisu meidän molempien kannalta :)

En tiedä, kumpi meistä oli taas hikisempi, minä vai Sira, käveltiin ja tasoiteltiin kuitenkin aika pitkään vielä tunnin jälkeen ennen kun palattiin takaisin tallille ruoka-astian ja herkkujen luo. Kuivattelin Siraa tallissa vilttien alla sen aikaa, kun kannoin vesiä ja heiniä tarhaan ja siivoilin karsinasta kasat pois, sitten villaloimessa takaisin ulos auringonpaisteeseen.

//edit: niin ja selässä keikkui tosiaan taas hanna..

Maneesilla hyppäämässä 9.3.2012

Välillä Siralle vähän muutakin mun kanssa kun sitä kouluvääntöä. Ponilla tuntuu olevan jo jonkinasteinen ennakko-oletus, että suunnan ollessa maneesi, on tarjolla Krissen valmennus.. No ei tällä kertaa, sillä alkurapsutteluiden (ja herkuttelun) jälkeen suunnattiin kyllä maneesille, mutta nyt Siran eteen kasattiinkin muutamia pieniä esteitä. Lämmiteltiin hetki humputtelemalla käynnissä ja ravissa puomien yli, sitten otettiin ravissa muutamia verkkahyppyjä pikkuristikolle. Tässä vaiheessa Siralta unohtui jo vakioksi muodostunut kentän laitojen kyttääminen ja parin pienen protestoinnin jälkeen kaikki neljä jalkaakin pysyi jotakuinkin halutulla tavalla maneesin kamaralla. Jes.

Pienen korottamisen jälkeen hypättiin vielä joitain hyppyjä pikkupystylle, sekä ristikkoa ja pystyä kahden esteen "sarjana". Tässä vaiheessa vasta alkoi jalat nousemaan, Sira taisi olla sitä mieltä, että aloituskorkeus oli hänelle ihan liian helppo. Vikalla kierroksella hypyt vielä laukasta, vauhtia löytyi kyllä, mutta kuitenkin muuten rento kaveri ja hyppäsi innokkaasti. Poni ansaitsi muutenkin kiitokset, ratsastajan tehtävät jäi suunnilleen selässäpysymiseen ja oikean suunnan näyttämiseen.. eli hirveästi ei tullut vaadittua mitään :) No, huomenna otetaan valmennuksessa vähän takaisin. Nyt tärkeintä oli, että Siralla oli kivaa ja loppuraveissa alla oli hyvinkin rauhallinen ja itseensä tyytyväisen oloinen hevonen. Hikosi aika paljon, joten käveltiin maneesilla lopettamisen jälkeen vielä vartin verran ihan talutellen ennen kun palattiin talliin ruokien äärelle. Poni jäi tällä kertaa suoraan sisälle, sen verran myöhäiseksi meni ratsastelut.

-hanna

Keskiviikko 6.3. ja torstai 7.3.

Nonih, testataampa tätä. Eli keskiviikkona käytiin kävelemässä omassa metsässä. Paljon oli jäniksiä ja peuroja seurana... vai liekö kauriita. Vähän meinas tulla ongelmia siellä samoillessa, kun ihan yhtäkkiä alkoi kova tuuli, kaikki pilvet katos taivaalta ja tuli tosi pimeää. Oltiin juuri tuolloin aika kaukana siitä "pääpolulta". Sira alkoi hermoilla ilmeisesti sitä myräkkää (?), mä en edes heti huomannut, että yhtäkkiä tuli niin pimeää, vasta kun yritettiin löytää järkevä reitti takaisin turvallisille vesille, huomasin, että oli aika hankala nähdä ja väistellä kaiken maailman risuja, mitä tuli eteen. Ehkä menemme syvemmälle omaan metsään tästä lähtien vain valoisalla, vaikka siellä ihan hyvät polut nyt kulkeekin. 

Lopuksi käytiin vielä kahlaamassa pellolla pari kierrosta. Teillä oli aika liukasta, joten sen enempää ei viititty niillä kulkee. Talliinkaan ei päästy suosiolla, kun oven edessä roikkuvä ränni esti oven avaamisen, rännin sai kyllä nostettua edestä pois, mutta Siran kanssa se ei enää onnistunutkaan, koska hän sai slaagin, kun yritin. Piti käyttää takaovea, jossa odotti kottarit väärin päin, oli aika haastavaa saada ne käännettyä ja siirreettyä, ja pitää samalla Sirakin kohtuu rauhassa. Aivan kuin mun mukana kulkisi hieman sellaista... noh, ongelma-alttiutta, hah.

Torstain tunti meni hyvin. Alussa meinasi vähän epätoivo pilkahdella mielessä, koska Sira oli maneesissa tosi jäykkä ja hermostunut, yksi aika riehakas säikähdyspukkikin tuli, jonka jälkeen piti hiukan etsiskellä jalustimia sun muuta.

Ravailtiin alussa paljon ja Sira oli enempi vähempi pois mun hallinnasta. Sitten tehtiin pitkällä sivulla siksak-väistöjä käynnissä uralta pois ja takaisin. Sira parani heti, alkoi relata ja kantaa itseään. Ravissakin kokeiltiin muutamia kertoja. Seuraavaksi laukattiin pääty-ympyrällä, ensin useampia kierroksia kerrallaan, sitten kierros laukkaa ja kierros ravia, näin molempiin suuntiin. Lopuksi ravattiin vielä muutama kierros molempiin suuntiin ja yritettiin saada Sira menemään rennommin myös maneesin reunoille, tällä kertaa pelottavia kohtia oli katsomopäädyn lisäksi molemmat sivuovet. Lopussa maneesia siivoillessa ja tallissa Sira oli rauhallinen ja ihan tyytyväisen oloinen. Sannasta tykkään kyllä opettajana todella paljon, tuntuu ymmärtävän Siraa hyvin, ja minuakin.

Viikko 11 (11.3-17.3.2013) ratsastuspäivät

Heipati hei! Miten teidän tulevan viikon ratsastukset Tuulia ja Hanna? Tuulia oli lähdössä reissuun loppuviikosta, joten varmaan toiveena alkuviikon ratsastelut? Itse olen menossa perjantaina teatteriin, joten ei haittaa, vaikka joku ehtisi silloin.

Kommentoikaa päivätoiveet tähän alle ja kirjoittaessanne ratsastuskerrasta, tehkää siitä oma "uutisensa" :)

HarjoitellaanHarjoitellaan.

-Jenna

Siran elämää

Maaliskuun aurinko on lämmittänyt ilmaa ja karvanvaihto on jo hyvässä vauhdilla. Valkoista karvaa löytyy niin tallivaatteista, autosta kuin kotoa tyynyiltäkin. Karvanvaihto on hyvä aasinsilta uuteen ja muutokseen. Jatkossa Siran kuulumisia päivitellään vanhan tutun tallipäiväkirjan lisäksi myös nettiin ja tänne blogiin.

Nettipäiväkirjan avulla pysytään kaikki kartalla muutoksista tai voidaan jättää vain terveisiä toisillemme. :)

-Jenna

Kuvassa ihana keväinen aurinko ja suloinen pallero vastassa tallilla.

Uskollinen Essu tarkkailemassa tilannetta.

Peurajahdissa Siran kanssa. Tällä kertaa peurat jäivät bongailematta.