Kristinan valmennus 10.3.

Kivan jäiset tiet edelleen, Sirakin tuumi, että ennemmin kahden metrin hangesta kun postilaatikoiden kohdalta tietä pitkin liukastellen.. Poni olo muutenkin vähän sen oloinen, että talli ja kiva kasa heinää edessä on ihan hyvä vaihtoehto päivän ohjelmaksi ja nyt ei kiinnosta pahemmin lähteä hommiin. Lähdettiin kuitenkin ja suunta taas maneesille ja Krissen valmennukseen. Toki kun oltiin hieman aikataulusta jo lähtökohtaisesti myöhässä, niin piti tehdä se siramainen jumitus maastoreitin ja maneesitien risteyksessä.. Mutta ilmeisesti "okei, seistään sitten just tässä eikä mennä mihinkään" -taktiikka toimii, koska Siraa alkaa vissiin ahdistaa mun passiivisuus alta aikayksikön ja poni on helppo huijata eteenpäin.

Päästiin aloittamaan valkku kuitenkin ajallaan, alkuraveissa piti punkea sisäpohjetta vasten ja spurttailla niin rivakasti kun jaloista lähtee (tässä vaiheessa se perinteinen ei tästä tule mitään -epätoivo, olo oli hervoton kun aloittelijalla Siran keskittyessä lähinnä flirttailemaan ihanan Muhkun kanssa).. Ympyrä näytti kuitenkin tällä kertaa jo alkuunsa jotakuinkin ympyrältä, eli pystyttiin työskentelemään ihan kunnolla varsinaisten harjoitusten alkaessa. Aluksi "ratsastettiin pysähdyksiä", tarkoituksena saada hevonen kokoamaan itsensä paremmin ja pysymään avuilla ja ryhdikkäänä myös paikoillaan seistessä - mulle aika uusi juttu pitää pysähdys noin kontrolloituna, mutta toimi Siran kanssa hyvin, pysähdyksen jälkeen heti ensimmäisetkin askeleet oli tosi hienoa käyntiä. Kun hevoset kulki kootumpana, alettiin tehdä pieniä omatoimisia siirtymiä ja asetusharjoituksia voltteja apuna käyttäen, ensin käynnissä ja sitten ravissa. Poikkeuksellisesti Sira oli näissä heti alkuun parempi vasemmalle, mikä on yleensä ollut meille se heikompi suunta. Oikeaan vastusteli sisäpohjetta enemmän, mutta antoi kuitenkin ratsastaa senkin läpi helpommin kun viimeksi. Kyllä me edistytään tässä hiljalleen!

Lopuksi otettiin laukat ympyrällä niin, että kaikki kolme tunnilla ollutta hevosta laukkasivat pääty-ympyrällä samalla kertaa. Olin vähän skeptinen alkuunsa, että noinkohan mahtaa onnistua, mutta Sirahan yllätti kaikki ja sekä laukannostot että laukkaaminen rauhassa siinä ympyrällä onnistui uskomattoman hyvin. Päästiin tällä kertaa jo jonkin verran työstämään sitä laukkaa, sisäohjankin pystyy näköjään pitämään paremmin tuntumalla kun laukka pyörii jo alla. Yksi pikku pukki vasempaan kierrokseen (kun kaveri olikin Siran mielestä väärässä paikassa väärään aikaan), mutta jatkettiin sen jälkeen kun mitään ei olisi tapahtunutkaan ja protestoinnit unohtui saman tien.

Sira sai kiitosta aktiivisesta takaosastaan ja kivasta muodosta, jossa kulkee työskennellessään - sekä rennoista, tyytyväisistä loppuraveistaan. Mullakin oli lopputunnista jo sellainen "tää alkaa hiljalleen sujumaan" -olo ja vaikka alkuun pungettiinkin joo, niin paljon helpommalla päästiin kun aikaisemmilla kerroilla. Taisi se eilinen humputtelu olla ihan hyvä ratkaisu meidän molempien kannalta :)

En tiedä, kumpi meistä oli taas hikisempi, minä vai Sira, käveltiin ja tasoiteltiin kuitenkin aika pitkään vielä tunnin jälkeen ennen kun palattiin takaisin tallille ruoka-astian ja herkkujen luo. Kuivattelin Siraa tallissa vilttien alla sen aikaa, kun kannoin vesiä ja heiniä tarhaan ja siivoilin karsinasta kasat pois, sitten villaloimessa takaisin ulos auringonpaisteeseen.

//edit: niin ja selässä keikkui tosiaan taas hanna..