Maneesissa keskiviikkona 27.3.

Eilen pääsin pitkästä aikaa tallille loman jälkeen ja päätettiin mennä maneesiin, jotta ei tarvitsisi liukkaista teistä huolehtia sen kummemmin.

Aluksi laitoin oman osuuteni Siran talvikarvan karkottamiseen, kylläpä sitä lähteekin. Tutkailin myös sitä mystistä pattia. En meinannut alkuun edes löytää sitä, koska en muistanut, kummassa jalassa sanoitte sen olevan ja patti oli tuolloin myös varsin pieni.

Alkuvalmistelujen jälkeen lähdettiin hipsuttelemaan maneesiin. Käytiin aluksi vähän taluttelemassa omassa metsässä, mutta siellä oli todella pimeää, koska kuu oli vielä niin alhaalla. Maneesin nurkalla (tultiin oman metsän tien kautta) tuli taas perinteiset jumit, enkä ottanut selvää, kauhisteliko Sira liukkautta vai mitä, mutta tämän stopin jälkeen taas sujui matkanteko. Maneesissa Sira hiukan järkyttyi muiden lähdöstä, joten jatkoin taluttelua siihen saakka, että rauha palasi maahan ja nousin selkään. Alku oli taas hankala, mutta ei niin hankala kun viimeksi. Toinen suunta huomattavasti toista suuntaa pelottavampi. Taivuttelin käynnissä aluksi, sitten ravissa ja yritin saada Siran rennommaksi ja taipuisammaksi. Tämän jälkeen väistettiin hiukan pitkillä sivuilla, ja kuten aina, väistöjen jälkeen Sira oli muuttunut tamma. Kulki jo enemmän oikein päin ja oli rennompi. Tämän jälkeen otin ravitaivutteluja ja välikäynnit pitkin ohjin. Lopussa laukkailtiin molempiin suuntiin pääty-ympyrällä. Laukka tuntui paremmalta kuin ennen.

Olin unohtanut puhelimen takin taskuun maneesin laidalle ja ajan kulua oli todella vaikea arvioida, menin yhteensä "kunnolla" ehkä noin 50 minuuttia. Lopun eteen-alas -ravit muuttuivat pikkuhiljaa eteen-ylös -raveiksi, haha.. Eli Sira ilmeisesti alkoi kehitellä itselleen kiinnostavampaa tekemistä kuin loppuravailut ja alkoi tuijotella taas ympärilleen, eli energiaa taisi olla vielä jäljellä. Sira rauhoittui kuitenkin taas loppukäynneissä ja siivouksen aikana, eikä olisi halunnut lähteä pois maneesista lainkaan. Törötti vain ovella, kuulosteli ja tuijotti kuuta. Kun sain Siran ulos ja aloin laittamaan ovea kiinni, niin hän yritti puskea itsensä takaisin sisälle maneesiin. Koittaisi toki päättää, missä haluaa olla, heh.

Pikkuhikeä tuli pintaan, aika kevyesti mentiin kuitenkin, ainakin vaatimusten suhteen. Tuntuu, että kun menen itsekseni, tulee automaattisesti mentyä kevyemmin ja visusti oman- sekä hevosen mukavuusalueella, kuin jonkun ohjaajan läsnä ollessa.

Tallissa harjailin hetken ja tarkistin polven patin, joka oli paljon suurempi kuin ennen ratsastusta. Ei tarvinnut sitä enää etsiskellä, vaan se näkyi selvästi. Mikähän lie, ei kuitenkaan tunnu menoa pahemmin haittaavan. Tuntuu siltä, ettei se ole tuon kokoisena siinä ennen ollut, koska kai sen olisi huomannut. Hevosten polvet ovat kyllä muutenkin aika muhkuraiset ja minun pitää aina vertailla polvia keskenään, että tiedän, mikä kuuluu mihinkin ja onko siellä jotain ylimääräistä, mutta tuon luulisi kyllä huomanneen, on sellaisessa paikassakin. (Tuulia)