Siralla oli mystinen tutkimusmatka meneillään kun tulin tallille, neiti sukelteli jotain hangen seassa.. Tuli kuitenkin iloisesti portille vastaan (en näköjään ole ainakaan vielä Siran mielestä se inha koulutuuppariakka, jota kannattaa pikemminkin juosta karkuun minkä koivistaan pääsee.. Iivari sen sijaan kieltäytyi tulemasta mun kanssa illalla sisälle, mitä ihmettä?!?) ja hirveällä kiireellä talliin tarkastamaan, ettei maailmasta vaan ole ruoka päässyt loppumaan. Harjailtiin kaikessa rauhassa irtokarvaa pois kun kerrankin ei ollut kiire valmennukseen - lopulta kopissa näytti siltä, kun kuivitus olisi hoidettu purun sijasta karvalla. En käsitä, miten sitä voi oikeasti riittää noin älyttömästi aina karvanvaihdon aikaan..
Alkuperäinen idea oli mennä pellolle/kentälle/muuhun sopivaksi todettuun paikkaan kertailemaan sunnuntain oppeja, mutta Siralla oli vähän omaa kivaa ja hankikin vielä turhan paksu sekä kova pinnasta (ja kun yhdistetään nämä kaksi asiaa, niin tadaa, esitettiin wannabe-espanjalaista käyntiä kun Siran mielestä oli jotenkin älyttömän hauskaa "hakata" sitä rouskuvaa lumen pintaa etusilla ja puhista sen jälkeen niille kavioista lenteleville lumikokkareille. Niinpä niin). Mullakaan ei mitään ihan älyttömän tehokasta oloa ollut ja nauratti vaan Siran toilailu, joten käännettiin aika äkkiä nokat kohti maastoja. Pysyteltiin lähialueilla kun alkoi olla jo ihan kiitettävän pimeää ja eihän meillä mitään heijastimia ollut mun takissa roikkuvaa onnetonta Liikenneturvan mainoskillutinta lukuunottamatta. Harmittelin vaan, kun olin laittanut satulan, ilman olisi ollut niin paljon mukavampi köpötellä.
Liukasta oli edelleen, joten aika varovasti jouduttiin etenemään. Aina en ollut ihan varma, että johtuiko hetkellinen vauhdin hiipuminen enemmänkin Siran varovaisuudesta vai siitä, että neiti olisi mieluusti vaihtanut suunnan tallia kohti.. Olettaisin, että oli pitkälti kyse varovaisuudesta, kotiinpäin tultiin nimittäin ihan samalla tavalla hiippailemalla. Ja kun jänis ampaisi karkuun Siran jaloista, niin poni loikkasi vaan metrin ilmaan, mutta jäi sitten niille jalansijoilleen tuijottamaan pupujussin perään. Ainoastaan maneesin taakse vievällä pätkällä pitoa oli sen verran, että pystyi ottamaan vähän rennompia askeleita. Oltiin yhteensä 45 minsaa, sitten luovutettiin ja siirryttiin ruoka-astian ääreen. Sira jäi sisälle syöpöttelemään kun meidän lopetellessa lenkkiä muillakin oli jo iltatalliaika :)
-hanna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti