Tänään oli vuorossa hieronta. Ajattelin, että saan haukut kun olen laittanut Siran liukastelemaan näillä kevään liukkailla ilman kenkiä ja hokkeja.
Kaikki oli kuitenkin yllättävän hyvin. Toki Sira oli kireä monesta kohdasta. Sellainen tasainen jännitys koko hepassa. Kaikki kireät kohdat olivat kuitenkin sellaisia, että pehmenivät hierottaessa. Jos jännitystä olisi ollut vain tietyissä paikoissa, olisi se viitannut liikevirheisiin, jalkavaivoihin tms. Esimerkkinä tästä se, että jos ristiselkä on kipeä paikasta x, viittaa se todennäköisesti toisen puolen jalkavaivoihin. Mutta tosiaan meillä ei tällaistä ongelmaa ollut, vaan sellainen yleiskireys. Tämä kuulemma voi tullakin juuri liukkaalla pohjalla jännittämisestä.
Eniten hierottaessa Sira reagoi jostain syystä niskan alueeseen. Olen tässä yrittänyt pohtia, missä on vika. Neiti ei kuitenkaan kulke väärinpäin ja pää taivaissa vaan hakeutuu enemmän alemmas luonnollisempaan asentoon. Niska voi kuulemma myös kipeytyä jos neiti on lyönyt päänsä, mutta eihän me olla kaaduttukaan missään ja missä tarhassa oikein voisi päänsä lyödä. Noh, nämä on taas näitä juttuja, joita voin miettiä loputtomastim keksimättä sitä oikeaa ratkaisua. Olisiko vika suitsissa..?
Isona yllätyksenä tuli myös toisen etupuolen yläpuolella oleva peukun kokoinen patti. Patti oli kova ja viileä. Hieroja epäili liikaluuksi, mutta mistä sellainen olisi tullut. Hieroessa patti kuitenkin pieneni selkeästi. Olin aika ihmeissäni, koska miten ihmeessä pidempään jalassa ollut liikaluu olisi mennyt multa (ja meiltä kaikilta) ohi ja pieneneekö se muka hieroessa. Outoa. Pitää lukea asiasta enemmän jostain.
..ja tietenkin laittaa kysely ht-nettiin. ;)
Hierojat, eläinlääkärit, eläinkuiskaajat.. PLAAH. Kaikki saa mut aina vainoharhaiseksi ja menettämään yöunet; "mistä johtuu asia x", "mitä voisin muuttaa asian korjaamiseksi" ja "mitä olen tehnyt väärin?". Olen se sekopäinen, hysteerinen omistaja, joita myös kukkahattutädiksi kutsutaan. ;)
Pääpointti tänään nyt kuitenkin oli, ettei hieronnassa ilmennyt mitään isompia jumeja tai vinoutta. Selkeästi rentouttavan tunnin jälkeen lähdettiin vielä Marin ja Tvissen kanssa metsään kävelemään pariksikymmeneksi minuutiksi villaloimi selässä. Metsä oli täynnä peuroja. Ihan uskomaton satumetsä.
Liukkaus tuntuu pahenevan edelleen. Sira ei tahtonut päästä kulkemaan tallin ja tarhan väliä ja sain houkutella tosissaan, että sain neidin ulos tallista. Lopulta kuljettiin lumihangen läpi tarhoille. Lunta oli Siraa mahaan asti, mutta tämä oli selkeästi mieluisampi vaihtoehto. Metsässä polut ovat onneksi vielä kunnossa. Tule jo kesä!
(Jenna)
...
Ja pohdinta jatkuu. Nukuttuani yön yli, mieleen hiipi ajatus, että olisiko vika niskajumiin kuolaimettomissa. Sirahan on ollut aika villi neito viime aikoina ja kuolaimettomilla olen joutunut aika kovaa ottamaan kiinni. Niiden painehan osuu niskaan. Samoin välillä kun Sira jäkittää, niin vedän riimusta eteenpäin / nojaan painollani eteenpäin riimunnaruun nojaten. (Ja kun Sira ottaa askeleenkin, vapautan paineen). Silloinhan välillä neiti nostaa päätään ylös, mutta se kun jumitellaan, on kyllä aika harvoin enää nykyään..
(Jenna)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti