Nonih, testataampa tätä. Eli keskiviikkona käytiin kävelemässä omassa metsässä. Paljon oli jäniksiä ja peuroja seurana... vai liekö kauriita. Vähän meinas tulla ongelmia siellä samoillessa, kun ihan yhtäkkiä alkoi kova tuuli, kaikki pilvet katos taivaalta ja tuli tosi pimeää. Oltiin juuri tuolloin aika kaukana siitä "pääpolulta". Sira alkoi hermoilla ilmeisesti sitä myräkkää (?), mä en edes heti huomannut, että yhtäkkiä tuli niin pimeää, vasta kun yritettiin löytää järkevä reitti takaisin turvallisille vesille, huomasin, että oli aika hankala nähdä ja väistellä kaiken maailman risuja, mitä tuli eteen. Ehkä menemme syvemmälle omaan metsään tästä lähtien vain valoisalla, vaikka siellä ihan hyvät polut nyt kulkeekin.
Lopuksi käytiin vielä kahlaamassa pellolla pari kierrosta. Teillä oli aika liukasta, joten sen enempää ei viititty niillä kulkee. Talliinkaan ei päästy suosiolla, kun oven edessä roikkuvä ränni esti oven avaamisen, rännin sai kyllä nostettua edestä pois, mutta Siran kanssa se ei enää onnistunutkaan, koska hän sai slaagin, kun yritin. Piti käyttää takaovea, jossa odotti kottarit väärin päin, oli aika haastavaa saada ne käännettyä ja siirreettyä, ja pitää samalla Sirakin kohtuu rauhassa. Aivan kuin mun mukana kulkisi hieman sellaista... noh, ongelma-alttiutta, hah.
Torstain tunti meni hyvin. Alussa meinasi vähän epätoivo pilkahdella mielessä, koska Sira oli maneesissa tosi jäykkä ja hermostunut, yksi aika riehakas säikähdyspukkikin tuli, jonka jälkeen piti hiukan etsiskellä jalustimia sun muuta.
Ravailtiin alussa paljon ja Sira oli enempi vähempi pois mun hallinnasta. Sitten tehtiin pitkällä sivulla siksak-väistöjä käynnissä uralta pois ja takaisin. Sira parani heti, alkoi relata ja kantaa itseään. Ravissakin kokeiltiin muutamia kertoja. Seuraavaksi laukattiin pääty-ympyrällä, ensin useampia kierroksia kerrallaan, sitten kierros laukkaa ja kierros ravia, näin molempiin suuntiin. Lopuksi ravattiin vielä muutama kierros molempiin suuntiin ja yritettiin saada Sira menemään rennommin myös maneesin reunoille, tällä kertaa pelottavia kohtia oli katsomopäädyn lisäksi molemmat sivuovet. Lopussa maneesia siivoillessa ja tallissa Sira oli rauhallinen ja ihan tyytyväisen oloinen. Sannasta tykkään kyllä opettajana todella paljon, tuntuu ymmärtävän Siraa hyvin, ja minuakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti