Hannan pe 3.5.

Jouduin kuskiksi ennen kun pääsin tallille, joten meni vähän yöratsastamiseksi tällä kertaa. Sira ei tuntunut olevan ajankohdasta moksiskaan vaan tuli mielellään harjattavaksi ja puunailtavaksi, vakioksi muodostunut mutakuori päällään. Annoin neidin syödä vapaana tallin käytävällä harjausoperaation ajan, ainoastaan kurakintereiden sienellä pesu aiheutti lievää nyrpistelyä. Lahjonta onneksi auttaa monessa tilanteessa ja pari leipäpalaa eteen heinien sekaan, niin unohtui nekin jalkojen nostelut.

Mietin ensin, että olisin kokeillut kuolaimettomia tänään ensimmäistä kertaa, mutta ehkä ilman satulaa pimenevään iltaan (kello taisi olla jo lähempänä kymmentä tässä vaiheessa..) lähteminen ei ole se paras tilaisuus testata itselleni uutta. Ei sillä, ettenkö uskoisi Siran pysähtyvän vaan lähinnä siksi, koska en ole käyttänyt aiemmin muita kuolaimettomia kun sidepulleja, jos nyt hackamorea ei lasketa.

Suunnattiin kasvihuoneille ja sieltä tietä ja polkua jonkin matkaa, käännyttiin ennen isoa aukean keskellä olevaa ojaa. Sira oli innokkaalla tuulella ja rohkeana, ihailtiin pellolla hämärässä juoksevia peuroja ja säikyteltiin muutama fasaanikin karkuun. En viitsinyt jatkaa ratsastamista siihen aikaan enää asuinalueen läpi, joten palattiin omia jälkiä takaisin ja käytiin vielä kiertämässä maneesin takana ja tallin tietä edestakaisin. Sira olisi tarjonnut omaehtoista menemistä vielä omaan lähimetsäänkin, eli ihan hirmuinen kiire ei tuntunut olevan iltaruuille.. Humppailtiin joku 45 minuuttia, kävellen lähinnä, muutaman askeleen Sira ravaili siellä täällä, ennen kun ehdin keräilemään ohjia ja istuntaa ja jarruuttelemaan neidin menohaluja. Oltaisiin varmaan pärjätty hyvin niillä kuolaimettomillakin, vauhtia tuntui olevan enemmän kun mentiin pois tallin suunnasta, eli mitään "pukkilaukkaa takaisin kotipihaan ilman mitään kontrollia" tuskin olisi ollut tiedossa.

Annoin Siran syödä iltaruuat vielä sisällä, täyttelin heinäverkon ja koetin harjata ratsastuksen aikana persiin päälle nousseen kuivuneen kuran pois - mikä oli taas huippuhyödyllistä, sillä jos en ihan väärin kuullut, niin tarhasta kuului tyytyväinen piehtarointiin viittaava örähdys kun olin lähdössä. No, virkistäähän se harjaaminen pintaverenkiertoa sentään ;)