Sira

Sira
Sira talvella 2012

lauantai 4. toukokuuta 2013

Ulkokentällä 4.5.


Olipas mukava olla tallilla valoisalla ja hyvällä kelillä pitkästä aikaa. Harjailin aluksi Sirasta enimmät kurat vähemmälle katoksessa, minkä jälkeen otin Siran tallin pihalle nyhtämään ruohoa ja harjailin samalla tamman loppuun. Karsinassa vielä laitoin varusteet ja putsasin kaviot. Jo tallista tielle menevällä muutaman metrin matkalla Sira pysähtyi ehkä kolme kertaa (talutin siis). Eli mitenkään innosta puhkuen tamma ei ollut töihin lähdössä. Omassa metsässäkin meno oli aika tökkivää, eli kaikkea mahdollista piti jäädä kuuntelemaan/tuijottamaan, pääosin jotain näkymätöntä (minulle)…

Sekä maneesi, että kenttä olivat vapaana ja päätin suunnata kentälle. Taluteltiin muutama kierros, oli aika tuulista, ja Siralle muutenkin aika paljon ihmeteltävää. Nousin selkään ja aloittelin käyntityöskentelyllä tavoitteena tutkailla tarkemmin omaa istuntaa. Siitä ei tullut lähinnä mitään, vaan Sira oli todella hermostunut vänkä. Mietin, että mitähän tästäkin tulee ja aloin ravailemaan. Lähestulkoon saman tien Sira rentoutui huomattavasti. Ravattiin pitkään voltteja tehden molempiin suuntiin. Sira tuntui oikein hyvältä, rennolta ja taipuisalta. Tämän jälkeen myös laukkasin, vaikka alussa tuntui, että ensimmäinen ulkokenttäkerta menee ehkä ravissa ja käynnissä tunnustellessa. Laukka sujui myös hyvin, laukkailin oikeastaan oikeaan kierrokseen ympäri kenttää tehden pääty- ja keskiympyröitä. Tämä oli yllättävän helppoa näin uudessa ympäristössä, jossa omiin aivoihin ei ollut vielä muodostunut niitä ”helppoja ja vaikeita päätyjä” ym. vaikeita kohtia, joita on tullut maneesissa välteltyä menemällä laukkaa lähinnä keski- tai pääty-ympyrällä. Huomasin, että Sira hengästyi aika nopeasti, liekö pohja ollut vähän upottavampi ja raskaampi, joten siirryin välikäynneille ennen toiseen suuntaan laukkaamista. Vasempaan kierrokseen mentiin vain hiukan laukkaa, sen verran, että meno tuntui hyvältä. Nostot oli molempiin suuntiin puhtaita, ei edes kuulunut sitä raivokasta hännän huiskaisuääntä, joka yleensä on korvannut pukin. Putsasin kentän ja lähdettiin loppukäynneille metsään. Nyt Sira käveli oikein reippaasti ja pitkällä askeleella.

Vein tammuskan talliin syömään iltapalan, jotta sain kätevästi varusteet pois. Tarkoitus oli vielä harjata hyvin kuivuneet jalat ja katsoa kaviot, ettei kentältä ollut jäänyt niihin kiviä tms. Satulan alta paljastui uusia ruskeita läikkiä, joita oli tullut hikoilun ja pölyävän kentän seurauksena. Yritin harjata niitä, kuten satulavyön ruskeaa kuvaa, pois, mutta ei lähtenyt kovin hyvin. Ei erityisen nätti näky :)

Syötin vielä vähän vihreää. Harmitti kyllä viedä Sira tarhaan kun toinen yritti kamalasti ahmia sitä sentin mittaista ruohoa, että ehtisi syödä mahdollisimman paljon ennen kuin keskeytän. Tuntui että ruohon raastamien vain kiihtyi entisestään kun ehdotin tarhaan siirtymistä.

Lopuksi putsasin tuoreet jätökset katoksen alta, ja vähän vanhojakin, jotta sain kottikärryllisen tavaraa kasaan ennen tyhjentämistä. Täytin myös heinäverkon ja laitoin vedet. (T)

1 kommentti:

  1. Ihanaa! Kiitos Tuulia, että jaksoit ottaa tarhasta lantaa pois. Luin joskus jostain, että tarhan kunnollinen siivous vastaa 2 kk madotusta. :)

    "Tärkeintä loisten torjunnassa on ympäristön loispaineen vähentäminen. Tarhojen ja laidunten siivoaminen ulosteista vähintään kerran kahdessa viikossa estää ulosteen mukana tulleiden loisten munien kehittymisen tartuntakykyisiksi toukiksi, estäen näin hevosen uudelleentartuttamisen." (http://www.hyvinkaanhevossairaala.fi/fi-fi/suomeksi/tietosarja/matol%C3%A4%C3%A4kityksest%C3%A4.aspx)

    Sira hotkii aina keväisin vihreää kamalalla innolla ja hädällä. Pikkuhiljaa viherhysteria rauhoittuu. :)

    Jos vaan jaksatte harjailla neitosta kentän vieressä vihreällä tms, niin Sira on varmasti hyvinkin tyytyväinen. Vihreästä saa myös paljon vitamiineja, joten syöttelystä on hyötyä niin henkisesti kuin fyysisestikin. :)

    VastaaPoista