Olipas mukava olla tallilla valoisalla ja hyvällä kelillä
pitkästä aikaa. Harjailin aluksi Sirasta enimmät kurat vähemmälle katoksessa,
minkä jälkeen otin Siran tallin pihalle nyhtämään ruohoa ja harjailin samalla
tamman loppuun. Karsinassa vielä laitoin varusteet ja putsasin kaviot. Jo tallista
tielle menevällä muutaman metrin matkalla Sira pysähtyi ehkä kolme kertaa
(talutin siis). Eli mitenkään innosta puhkuen tamma ei ollut töihin lähdössä.
Omassa metsässäkin meno oli aika tökkivää, eli kaikkea mahdollista piti jäädä kuuntelemaan/tuijottamaan,
pääosin jotain näkymätöntä (minulle)…
Sekä maneesi, että kenttä olivat vapaana ja päätin suunnata
kentälle. Taluteltiin muutama kierros, oli aika tuulista, ja Siralle muutenkin
aika paljon ihmeteltävää. Nousin selkään ja aloittelin käyntityöskentelyllä
tavoitteena tutkailla tarkemmin omaa istuntaa. Siitä ei tullut lähinnä
mitään, vaan Sira oli todella hermostunut vänkä. Mietin, että mitähän tästäkin
tulee ja aloin ravailemaan. Lähestulkoon saman tien Sira rentoutui
huomattavasti. Ravattiin pitkään voltteja tehden molempiin suuntiin. Sira tuntui
oikein hyvältä, rennolta ja taipuisalta. Tämän jälkeen myös laukkasin, vaikka
alussa tuntui, että ensimmäinen ulkokenttäkerta menee ehkä ravissa ja käynnissä
tunnustellessa. Laukka sujui myös hyvin, laukkailin oikeastaan oikeaan
kierrokseen ympäri kenttää tehden pääty- ja keskiympyröitä. Tämä oli yllättävän
helppoa näin uudessa ympäristössä, jossa omiin aivoihin ei ollut vielä
muodostunut niitä ”helppoja ja vaikeita päätyjä” ym. vaikeita kohtia, joita on
tullut maneesissa välteltyä menemällä laukkaa lähinnä keski- tai
pääty-ympyrällä. Huomasin, että Sira hengästyi aika nopeasti, liekö pohja ollut
vähän upottavampi ja raskaampi, joten siirryin välikäynneille ennen toiseen
suuntaan laukkaamista. Vasempaan kierrokseen mentiin vain hiukan laukkaa, sen
verran, että meno tuntui hyvältä. Nostot oli molempiin suuntiin puhtaita, ei
edes kuulunut sitä raivokasta hännän huiskaisuääntä, joka yleensä on korvannut
pukin. Putsasin kentän ja lähdettiin loppukäynneille metsään. Nyt Sira käveli
oikein reippaasti ja pitkällä askeleella.
Vein tammuskan talliin syömään iltapalan, jotta sain
kätevästi varusteet pois. Tarkoitus oli vielä harjata hyvin kuivuneet jalat ja
katsoa kaviot, ettei kentältä ollut jäänyt niihin kiviä tms. Satulan alta
paljastui uusia ruskeita läikkiä, joita oli tullut hikoilun ja pölyävän kentän seurauksena. Yritin
harjata niitä, kuten satulavyön ruskeaa kuvaa, pois, mutta ei lähtenyt kovin
hyvin. Ei erityisen nätti näky :)
Syötin vielä vähän vihreää. Harmitti kyllä viedä Sira
tarhaan kun toinen yritti kamalasti ahmia sitä sentin mittaista ruohoa, että
ehtisi syödä mahdollisimman paljon ennen kuin keskeytän. Tuntui että ruohon
raastamien vain kiihtyi entisestään kun ehdotin tarhaan siirtymistä.
Lopuksi putsasin tuoreet jätökset katoksen alta, ja vähän
vanhojakin, jotta sain kottikärryllisen tavaraa kasaan ennen tyhjentämistä.
Täytin myös heinäverkon ja laitoin vedet. (T)
Ihanaa! Kiitos Tuulia, että jaksoit ottaa tarhasta lantaa pois. Luin joskus jostain, että tarhan kunnollinen siivous vastaa 2 kk madotusta. :)
VastaaPoista"Tärkeintä loisten torjunnassa on ympäristön loispaineen vähentäminen. Tarhojen ja laidunten siivoaminen ulosteista vähintään kerran kahdessa viikossa estää ulosteen mukana tulleiden loisten munien kehittymisen tartuntakykyisiksi toukiksi, estäen näin hevosen uudelleentartuttamisen." (http://www.hyvinkaanhevossairaala.fi/fi-fi/suomeksi/tietosarja/matol%C3%A4%C3%A4kityksest%C3%A4.aspx)
Sira hotkii aina keväisin vihreää kamalalla innolla ja hädällä. Pikkuhiljaa viherhysteria rauhoittuu. :)
Jos vaan jaksatte harjailla neitosta kentän vieressä vihreällä tms, niin Sira on varmasti hyvinkin tyytyväinen. Vihreästä saa myös paljon vitamiineja, joten syöttelystä on hyötyä niin henkisesti kuin fyysisestikin. :)